RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 23 kielellä
Uudet kielet:  BG - CS - ET - GA - LV - LT - HU - MT - PL - RO - SK - SL

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


WTO-sopimusten hyväksyminen

Päätöksellä neuvosto hyväksyy Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä tehdyt oikeudelliset asiakirjat, jotka on tehty Marrakeshin päätösasiakirjan allekirjoittamisen ja Maailman kauppajärjestön perustamisen yhteydessä.

ASIAKIRJA

Neuvoston päätös 94/800/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1994, Uruguayn kierroksen (1986-1994) monenvälisiä neuvotteluja koskevien sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön nimissä sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla [EYVL L 336, 23.12.1994].

TIIVISTELMÄ

Päätösasiakirja Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tuloksista

Tällä päätöksellä neuvosto hyväksyy Euroopan yhteisön puolesta ja sen toimivallan rajoissa Uruguayn kierroksen neuvottelujen tulokset, jotka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden edustajat ovat Marokossa 15. huhtikuuta 1994 sisällyttäneet Marrakeshin päätösasiakirjaan (ES) (EN) (FR).

Marrakeshin päätösasiakirjassa on luettelo monenvälisistä ja useammankeskisistä sopimuksista sekä ministerien päätöksiä ja julistuksia, joilla selvennetään tiettyjen sopimusten määräyksiä. Monenväliset kauppasopimukset ovat läheisesti yhteenkuuluvia sopimuksia ja oikeudellisia välineitä, kiinteä osa WTO-sopimuksia (ES) (EN) (FR) ja kaikkia WTO:n jäseniä sitovia. Vaikka useammankeskiset sopimukset kuuluvat WTO-sopimuksiin, ne eivät luo velvoitteita eivätkä oikeuksia niille WTO:n jäsenille, jotka eivät ole hyväksyneet niitä (esim. julkisia hankintoja koskeva sopimus).

Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen kuuluu useita WTO- sopimuksia sisältäviä liitteitä. Liitteessä 1A ovat tavarakauppaa koskevat monenväliset sopimukset. Niihin kuuluvat:

  • tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus 1994 (GATT 1994 -sopimus (ES) (EN) (FR)) (johon sisältyy GATT 1947 -sopimus)
  • sopimus maataloudesta
  • sopimus terveys- ja kasvinsuojelutoimista
  • sopimus tekstiileistä ja vaatetuksesta
  • sopimus kaupan teknisistä esteistä
  • sopimus kauppaan liittyvistä investointitoimenpiteistä
  • sopimus polkumyyntitoimenpiteistä
  • sopimus tullausarvoista
  • sopimus vientitavaran ennakkotarkastuksesta
  • sopimus alkuperäsäännöistä
  • sopimus tuontilisensioinnin menettelytavoista
  • tukia ja tasoitustulleja koskeva sopimus
  • sopimus suojalausekkeista.

WTO-sopimuksen liitteeseen 1B sisältyy palvelukaupan yleissopimus (GATS) (ES) (EN) (FR) ja liitteeseen 1C sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPs) (ES) (EN) (FR) mukaan luettuna väärennettyjen tavaroiden kauppa.

Liitteessä 2 on riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskeva sopimus. Liitteessä 3 puolestaan käsitellään WTO:n jäsenten kauppapoliittista maatutkintajärjestelmää.

Liitteessä 4 ovat useammankeskiset kauppasopimukset. Niitä ovat:

  • siviili-ilma-alusten kauppaa koskeva sopimus
  • julkisia hankintoja koskeva sopimus
  • kansainvälinen maitotuotesopimus
  • kansainvälinen naudanlihasopimus.

Maitotuote- ja naudanlihasopimus on kumottu vuoden 1997 lopussa.

Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimus

Sopimuksen avulla on voitu luoda yhteinen järjestöllinen rakenne, jonka avulla voidaan hoitaa kansainvälisiä kauppasuhteita edellä mainituissa sopimuksissa ja oikeudellisissa asiakirjoissa annettujen määräysten mukaisesti.

Edeltäjästään (GATT) poiketen WTO on pysyvä järjestö. Se on oikeushenkilö ja sillä on sen mukainen oikeudellinen asema. Kaikista GATTin jäsenistä on tullut automaattisesti WTO:n alkuperäisjäseniä 1. tammikuuta 1995. Sen jälkeen jäseneksi hakevien on noudatettava WTO:n perustamissopimuksen mukaista liittymismenettelyä.

WTO:n jäsenet ovat sitoutuneet seuraaviin tavoitteisiin:

  • elintason kohottaminen
  • täystyöllisyyden saavuttaminen sekä reaalitulon ja tosiasiallisen kysynnän kasvu
  • tavaroiden ja palveluiden tuotannon ja kaupan laajentaminen
  • kestävä kehitys ja ympäristön suojelu
  • kehitysmaiden tarpeiden huomioonottaminen.

WTO:n tehtävänä on:

  • helpottaa eri kauppasopimusten täytäntöönpanoa, hallintoa ja toimintaa
  • tarjota monenvälisten kauppasuhteiden neuvottelupaikka
  • ratkoa kauppariitoja riitojenratkaisuelimen (DSB) (ES) (EN) (FR) avulla
  • valvoa jäsentensä kansallisia kauppapolitiikkoja
  • tehdä yhteistyötä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotta saavutetaan laajempi yhtenäisyys maailmanlaajuisessa talouspolitiikassa.

WTO:n rakenteessa ylimpänä on vähintään kerran kahdessa vuodessa kokoontuva ministerikokous, joka muodostuu kaikkien jäsenvaltioiden edustajista. Ministerikokouksen istuntojen välisenä aikana kaikkien jäsenten edustajista koostuva yleisneuvosto huolehtii WTO:n toiminnasta ja valvoo sopimusten ja ministeripäätösten toimintaa. Yleisneuvosto kokoontuu myös toimimaan riitojenratkaisuelimenä ja kauppapoliittisena tutkimuselimenä kuten kauppapoliittista maatutkintajärjestelmää koskevassa sopimuksessa (TPRM) (ES) (EN) (FR) määrätään.

Yleisneuvoston ohjauksen alaisina toimii kolme muuta neuvostoa: tavarakauppaneuvosto, palvelukauppaneuvosto ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia käsittelevä neuvosto. Näistä kolmesta neuvostosta riippumatta yleisneuvoston alaisuudessa toimii myös komiteoita kuten kauppa- ja kehityskomitea, kauppa- ja ympäristökomitea sekä alueellisten sopimusten komitea. Lisäksi kahden komitean tehtävänä on hallinnoida kahta useammankeskistä sopimusta, joista toinen koskee siviili-ilma-alusten kauppaa ja toinen julkisia hankintoja.

Yleisneuvosto nimittää pääjohtajan, jonka tehtävänä on johtaa WTO:n sihteeristöä.

Periaatteessa WTO tekee päätökset konsensuksella. Milloin päätöstä ei voida tehdä konsensuksella, se tehdään äänten enemmistöllä siten, että jokaisella jäsenellä on yksi ääni. Euroopan yhteisöllä, joka on WTO:n täysjäsen, on yhtä monta ääntä kuin sen WTO:n jäseninä olevien jäsenvaltioiden lukumäärä. Sopimuksessa täsmennetään, että EY:n ja sen jäsenvaltioiden äänimäärä ei missään tapauksessa saa ylittää EY:n jäsenvaltioiden lukumäärää.

Jokainen WTO:n jäsen voi toimittaa ministerikokoukselle ehdotuksen jonkin WTO:n monenvälisen kauppasopimuksen määräysten muuttamisesta.

Riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskeva sopimus

WTO:n riitojenratkaisujärjestelmä on tärkeä osa monenvälistä kauppajärjestystä. Se perustuu GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklaan sekä jäljempänä esiteltyihin sääntöihin ja menettelyihin, jotka sisältyvät WTO-sopimukseen kuuluvaan riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevaan sopimukseen.

Riitojenratkaisujärjestelmän piiriin kuuluvat kaikki monenväliset kauppasopimukset. Sitä sovelletaan tavaroiden ja palveluiden kauppaan sekä teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviin kysymyksiin, jotka kuuluvat TRIPs-sopimuksen soveltamisalaan. Sitä sovelletaan myös julkisia hankintoja koskevasta useammankeskisestä sopimuksesta aiheutuviin riitoihin. Joissakin näistä sopimuksista on riitojen ratkaisemista koskevia määräyksiä, joita sovelletaan vain kyseisestä sopimuksesta aiheutuviin riitoihin, ja ne voivat täydentää tai muuttaa sopimusta riitojenratkaisusta.

Riitojenratkaisujärjestelmää hallinnoi riitojenratkaisuelin (DSB), jonka perustamisesta määrätään sopimuksessa riitojenratkaisusta. Kaikki WTO:n jäsenet voivat osallistua DSB:n kokouksiin. Kuitenkin silloin kun DSB hallinnoi useammankeskisen kauppasopimuksen riitojenratkaisumääräyksiä, vain ne jäsenet, jotka ovat kyseisen sopimuksen osapuolia, voivat osallistua niihin päätöksiin ja toimenpiteisiin, joihin DSB ryhtyy riidan osalta.

Riitojenratkaisumenettely aloitetaan, kun jäsen esittää toiselle jäsenelle jotakin tiettyä kysymystä koskevan neuvottelupyynnön. Neuvottelut on aloitettava 30 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Jos riitaa ei saada ratkaistuksi neuvotteluissa, jäsen voi pyytää DSB:tä perustamaan paneelin, johon yleensä kuuluu kolme riippumatonta asiantuntijaa, käsittelemään kysymystä. Osapuolet voivat myös vapaaehtoisesti sopia muiden riitojenratkaisumenettelyjen käytöstä, mukaan luettuina hyvät palvelut, sovittelu, välitys ja välimiesmenettely.

Paneeli toimittaa DSB:lle raportin kuultuaan osapuolia. Paneelin on saatava työnsä päätökseen kuudessa kuukaudessa tai kiireellisissä tapauksissa kolmessa kuukaudessa. DSB tarkastelee raporttia 20 päivän kuluttua siitä, kun se on jaettu jäsenille. Raportti hyväksytään 60 päivän kuluessa siitä, kun se on jaettu jäsenille, ellei DSB päättää konsensuksella (vastainen eli kielteinen konsensus) olla hyväksymättä raporttia tai jos toinen osapuoli ilmoittaa päätöksestään valittaa asiasta.

WTO:n riitojenratkaisumenettelyssä on jokaisen paneelimenettelyyn osallistuvan mahdollista tehdä valitus. Valitus on kuitenkin rajattava koskemaan vain oikeudellisia kysymyksiä, jotka ovat paneeliraportissa, sekä paneelin muodostamia oikeudellisia tulkintoja. Valituksen käsittelee pysyvä valituselin, johon kuuluu seitsemän DSB:n neljän vuoden toimikaudeksi nimittämää jäsentä. Kolme heistä käsittelee kutakin tapausta. Riidan osapuolten on hyväksyttävä valituselimen raportti ehdoitta, ellei DSB päätä olla hyväksymättä valituselimen raporttia kielteisellä konsensuksella eli raportin hyväksymisen vastaisella konsensuksella.

DSB valvoo hyväksyttyjen suositusten tai päätösten täytäntöönpanoa, ja kaikki ratkaisemattomat kysymykset pysyvät DSB:n kokousten asialistalla kunnes ne on ratkaistu. Paneelin raportissa olevien suositusten täytäntöönpanolle on myös määräajat. Jos toinen osapuoli ei kykene panemaan suosituksia täytäntöön kohtuullisessa määräajassa, sen on ryhdyttävä neuvotteluihin riitojenratkaisumenettelyn aloittaneen kanssa pyrkimyksenään löytää keskinäisesti tyydyttävä hyvitys. Ellei neuvotteluissa päästä sopimukseen tyydyttävästä hyvityksestä, DSB voi oikeuttaa valituksen tekijän peruuttamaan myönnytyksen tai muun velvoitteen toiselta osapuolelta. Hyvitys ja myönnytysten peruuttaminen ovat kuitenkin vain väliaikaisia toimenpiteitä, joita voidaan soveltaa siihen asti, että kyseinen jäsen on pannut DSB:n suositukset täytäntöön.

WTO:n jäsenet sitoutuvat kaikissa tapauksissa siihen, että ne eivät itse päätä WTO:n mukaisten velvoitteiden rikkomisen tapahtumisesta eivätkä myönnytysten peruuttamisesta. Niiden on sovellettava sopimukseen riitojenratkaisusta sisältyviä sääntöjä ja menettelyjä.

Riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevassa sopimuksessa on lisäksi otettu huomioon kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden WTO:n kehitysmaajäsenten erityistilanne. Kehitysmaat voivat valita nopeutetun menettelyn, pyytää pidempiä määräaikoja tai pyytää lisäksi oikeudellista apua. WTO:n jäseniä kehotetaan kiinnittämään erityistä huomiota kehitysmaajäsenten tilanteeseen.

Kauppapoliittinen maatutkinta (TPRM)

Kauppapoliittisen maatutkinnan (TPRM) mekanismi perustettiin väliaikaisesti GATTin puitteissa vuonna 1989 Uruguayn kierroksen väliarvioinnin yhteydessä. Sittemmin tästä mekanismista on tullut kiinteä osa WTO-järjestelmää, ja se liittyy kaikkiin WTO-sopimusten kattamiin aloihin (tavarat, palvelut ja teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset).

TPRM:n tarkoituksena on ennen muuta edistää suurempaa avoimuutta ja ymmärrystä WTO:n jäsenten kauppapolitiikkaa ja -tapoja kohtaan sekä kannustaa jäseniä noudattamaan paremmin monenvälisen kauppajärjestelmän voimassaolevia määräyksiä ja siten edistää järjestelmän hyvää toimivuutta.

TPRM:n puitteissa tutkitaan kaikki WTO:n jäsenet. Niiden neljän jäsenen osalta, jotka vastaavat suurimmista osuuksista maailmankaupasta (nykyisin Euroopan yhteisö, Yhdysvallat, Japani ja Kanada), tutkinta tehdään joka toinen vuosi. Seuraavat 16 jäsentä tutkitaan joka neljäs vuosi ja muut jäsenet joka kuudes vuosi. Vähiten kehittyneille maille tutkintaväli voidaan sopia pidemmäksi. Käytännössä tutkinta-aikataulussa on jonkin verran joustoa (korkeintaan kuuden kuukauden viivästys). Vuonna 1996 sovittiin, että neljän suurimman kauppamahdin tutkinta tehtäisiin joka toisella kertaa välitutkintana.

Kauppapoliittinen maatutkintaelin (TPRB) perustaa tutkinnan sen kohteena olevan jäsenen esittämän yleistä politiikkaa esittelevään raporttiin ja WTO:n sihteeristön tekemään raporttiin. Laatiessaan raporttiaan sihteeristö pyytää tietoja kyseiseltä jäseneltä, mutta esittää tiedot ja näkemykset täysin omalla vastuullaan. Sihteeristön ja tutkinnan kohteena olevan jäsenen laatimat raportit julkaistaan tutkintakokouksen jälkeen. Samoin julkaistaan kokouspöytäkirja ja loppuhuomiot, jotka TPRB:n puheenjohtaja on kokouksen päätteeksi muotoillut.

Lisätietoja ulkomaankaupan pääosaston (EN) (FR) ja WTO:n (ES) (EN) (FR) verkkosivuilta.

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloMääräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissaEuroopan unionin virallinen lehti
Päätös 94/800/EY22.12.1994-EUVL L 336, 23.12.1994

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 26 marraskuuta 2003, Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen elvyttämisestä - EU:n näkökanta [KOM(2003) 734 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

 
Viimeisin päivitys 21.04.2008
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun