RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Polkumyyntitoimenpiteet

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1225/2009 saatetaan osaksi Euroopan unionin (EU) lainsäädäntöä polkumyynnin vastaiset säännöt, jotka sisältyvät sopimukseen tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta. Sopimuksessa määrätään säännöistä, jotka koskevat polkumyyntimarginaalin laskemista, tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeistä tutkimusta koskevia menettelyjä, väliaikaisten ja pysyvien toimenpiteiden käyttöön ottamista sekä polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisaikaa ja tarkastelua.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta.

TIIVISTELMÄ

Polkumyynti on syytä erottaa käytännöistä, joissa tuotetta myydään halvalla pelkästään edullisten tuotantokustannusten ja tehokkaan tuotannon ansiosta. Polkumyyntiä selvitettäessä vientihintaa ei nimittäin verrata tuontimaan markkinahintaan, vaan arviointiperusteena käytetään vientihinnan suhdetta tuotteen normaaliarvoon. Näin ollen tuotetta pidetään polkumyyntihintaisena, jos sen vientihinta EU:hun on alempi kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä käytettävä samankaltaisen tuotteen vertailukelpoinen hinta viejämaassa.

Polkumyynnin toteamisessa huomioitava normaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattomien asiakkaiden tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamiin tai maksettaviksi tuleviin hintoihin.

Jollei viejä tuota eikä myy samankaltaista tuotetta viejämaassa, normaaliarvo määritetään muiden myyjien tai tuottajien hintojen perusteella. Jollei samankaltaista tuotetta myydä tavanomaisessa kaupankäynnissä (esimerkiksi monopoliaseman vuoksi), jos myynti on riittämätöntä tai jollei myynnin perusteella voida tehdä asianmukaista vertailua erityisen markkinatilanteen vuoksi, samankaltaisen tuotteen normaaliarvo lasketaan alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella.

Jos tuotteet tuodaan muusta kuin markkinatalousmaasta, normaaliarvo määritetään yhteisön ulkopuolisessa markkinatalousmaassa käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella tai tällaisesta maasta muihin maihin vietäessä käytettävän hinnan perusteella. Jollei tämä ole mahdollista, käytetään muuta hyväksyttävää perustetta.

Toinen polkumyynnin toteamisessa käytettävä vertailuarvo on vientihinta. Sen ja alkuperämaan normaaliarvon välinen suhde määrää polkumyyntimarginaalin. Vientihinnalla tarkoitetaan tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa tuotteesta, joka on viety viejämaasta EU:hun.

Ellei vientihintaa ole tai jos viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on yhtiösuhde tai hyvitysjärjestely, varsinaista vientihintaa ei voida käyttää vertailuarvona. Tällöin voidaan muodostaa laskennallinen vientihinta sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle. Jollei tuotteita jälleenmyydä riippumattomalla ostajalle tai niitä ei jälleenmyydä samanlaisessa kunnossa, jossa ne olivat tuotaessa, vientihinta voidaan muodostaa millä tahansa muulla hyväksyttävällä perusteella. Tällöin tehdään oikaisuja tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kaikenlaisten kustannusten ja voittomarginaalin huomioon ottamiseksi.

Polkumyyntimarginaali

Polkumyyntimarginaali on määrä, jolla normaaliarvo ylittää vientihinnan. Vertailu tehdään samassa kaupan portaassa ja mahdollisimman samanaikaisten myyntien kesken. Tarvittavien oikaisujen avulla otetaan huomioon myynti- ja verotusolosuhteiden erot sekä muut hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot.

Vahinko

Polkumyyntitullin määrääminen edellyttää myös toista keskeistä perustetta: EU:n tuotannonalaan vaikuttavaa merkittävää vahinkoa. Vahinko voi olla EU:hun sijoittautuneelle tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa tai sellaisen uhkaa taikka merkittävää viivästystä tuotannonalan perustamisessa.

Vahingon määrittämisen on perustuttava selkeään näyttöön, ja sen pitää käsittää seuraavien tekijöiden puolueeton tarkastelu:

  • polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä: on arvioitava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa EU:n tuotantoon tai kulutukseen;
  • polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus tuotteiden tuontihintoihin: on arvioitava, onko esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa EU:n tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti estänyt hinnankorotuksia;
  • seurausvaikutukset EU:n vastaavaan tuotannonalaan: on otettava huomioon muun muassa tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste, varastot, myynti, markkinaosuus, hintojen kehitys, voitot, investointien tuotto, kassavirrat ja työllisyys.

Lisäksi on arvioitava polkumyynnin vaikutusta samankaltaisen tuotteen tuotantoon EU:ssa tarkastelemalla mahdollisimman rajoitetun tuoteryhmän tuotantoa.

"EU:n tuotannonalalla" tarkoitetaan kaikkia tuotteen tuottajia EU:ssa tai niitä tuottajia, joiden yhteinen tuotanto muodostaa pääosan koko EU:n tuotannosta. Jos tuottaja on itse polkumyynnin alaiseksi väitetyn tuotteen tuoja, "EU:n tuotannonalan" voidaan tulkita viittaavan muihin tuottajiin.

Menettelyn aloittaminen

Menettely pannaan vireille EU:n tuotannon puolesta toimivan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taikka minkä tahansa yhteisön, joka ei ole oikeushenkilö, tekemän kirjallisen valituksen perusteella. Jos EU-maalla on valituksen puuttuessa hallussaan riittävät todisteet polkumyynnistä ja EU:n tuotannonalalle siitä aiheutuneesta vahingosta, sen on toimitettava ne viipymättä komissiolle.

Valitukseen on sisällytettävä todisteita polkumyynnistä ja vahingosta sekä näiden kahden seikan välisestä syy-yhteydestä. Valituksessa on oltava seuraavat tiedot:

  • valituksen tekijän henkilöllisyys ja kuvaus tuotteen EU:n tuotannon määrästä ja arvosta
  • kuvaus väitetyn polkumyynnin alaisesta tuotteesta, alkuperämaa, jokaisen tiedetyn tuottajan/viejän ja tuojan henkilöllisyys
  • tuotteen myyntihinta, jolla sitä myydään kulutukseen alkuperä- tai viejämaiden kotimarkkinoilla, tuotteen vientihinta
  • tiedot kyseisen tuotteen tuontimäärien muutoksista ja tuonnin vaikutukset samankaltaisen tuotteen hintoihin EU:ssa.

Valitus katsotaan EU:n tuotannonalan tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi, jos sitä tukevien EU:n tuottajien yhteinen tuotanto on yli 50 prosenttia EU:n kokonaistuotannosta.

Valitus tutkitaan neuvoa-antavassa komiteassa, joka muodostuu EU-maiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja. Jos kuulemisen jälkeen todetaan, ettei valituksessa ole riittävästi todisteita menettelyn aloittamiseksi, valitus hylätään ja asiasta ilmoitetaan valittajalle.

Jos komitean kuulemisen jälkeen vaikuttaa siltä, että todisteita on riittävästi menettelyn aloittamiseksi, komission on aloitettava menettely 45 päivän kuluessa valituksen jättämisestä. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen menettelyn aloittamisesta. Ilmoituksessa mainitaan tutkimuksen kohteena oleva tuote ja maat, esitetään yhteenveto saaduista tiedoista ja annetaan määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat esittää näkökantansa ja tulla kuulluiksi.

Valitus voidaan peruuttaa ennen tutkimuksen vireillepanoa.

Tutkimus

Komissio tekee yhteistyössä EU-maiden kanssa tutkimuksen, joka käsittää sekä polkumyynnin että siitä aiheutuneen vahingon. Se määrää tutkimusajanjakson, joka alkaa tavallisesti vähintään kuusi kuukautta ennen menettelyn aloittamista. Komissio lähettää osapuolille kyselylomakkeet, joiden täyttämiseen annetaan vähintään 30 päivää vastausaikaa.

Komissio voi pyytää EU-maita toimittamaan tietoja, suorittamaan todentamisia ja tarkastuksia erityisesti tuojien, kauppiaiden tai EU:n tuottajien keskuudessa sekä tekemään tutkimuksia yhteisön ulkopuolisissa maissa (jos kyseiset yritykset antavat suostumuksensa ja jos kyseisen maan julkisen vallan edustajat eivät sitä vastusta). Komission viranomaiset voivat avustaa EU-maiden viranomaisia näiden suorittaessa tehtäväänsä. Myös komissio voi tehdä tarkastuskäyntejä, joissa tutkitaan osapuolten kirjanpidot. Näin tapahtuukin usein. Komissio voi suorittaa tutkimuksia myös yhteisön ulkopuolisissa maissa.

Komissio voi kuulla asianomaisia osapuolia, jos ne pyytävät tätä. Osapuolille voidaan järjestää pyynnöstä myös mahdollisuus tavata, jotta ne voivat keskustella toisensa vastakkaisista väitteistä. Komissio välittää osapuolille kaikki sille toimitetut tiedot, elleivät ne ole luottamuksellisia.

Tutkimus päätetään joko lopettamalla se tai määräämällä lopullisia toimenpiteitä. Tutkimus on yleensä päätettävä 15 kuukauden kuluessa sen vireillepanosta.

Menettelyn päättäminen ilman toimenpiteitä

Menettely voidaan päättää myös jättämällä asia silleen. Jollei suojatoimia pidetä konsultoinnin jälkeen tarpeellisina eikä neuvoa-antavassa komiteassa esitetä siitä vastalausetta, menettely päätetään. Jos vastalause on esitetty, komissio antaa välittömästi neuvostolle kertomuksen konsultoinnin tuloksesta ja ehdotuksen menettelyn päättämisestä. Menettely katsotaan päättyneeksi, jollei neuvosto päätä toisin.

Menettely päätetään, jos polkumyynti ja vahinko todetaan vähäpätöisiksi. Menettely päätetään ottamatta käyttöön väliaikaisia tai lopullisia tulleja myös silloin, kun viejä on vapaaehtoisesti ja komissiota tyydyttävällä tavalla sitoutunut korjaamaan vahingon. Viejä voi esimerkiksi sitoutua tarkistamaan hintojaan tai lopettamaan viennin polkumyyntihintaan, jotta polkumyynnin vahingollinen vaikutus poistuisi.

Väliaikaisten polkumyyntitullien määrääminen

Väliaikaisia tulleja voidaan määrätä, jos polkumyynti ja vahinko on väliaikaisesti vahvistettu tai jos EU:n etu vaatii välitöntä toimintaa vahingon estämiseksi. Väliaikaisen tullin määrä ei saa ylittää polkumyyntimarginaalin määrää, ja sen on oltava tätä marginaalia alhaisempi, jos alhaisempi tullin määrä riittää EU:n tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseen.

Tulli on määrättävä yhdeksän kuukauden kuluessa menettelyn vireillepanosta. Komissio määrää väliaikaisen tullin komiteaa kuultuaan tai erittäin kiireellisissä tapauksissa ilmoitettuaan asiasta EU-maille. Komissio ilmoittaa väliaikaisista toimenpiteistä neuvostolle ja EU-maille. Neuvosto voi kuitenkin päättää asiasta toisin.

Lopullisten polkumyyntitullien määrääminen

Jos lopullisessa arviossa todetaan, että polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta vahingosta on näyttöä ja EU:n etu vaatii toimintaa, neuvosto ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin. Väliaikaisten tullien tavoin lopullinen tulli ei saa ylittää polkumyyntimarginaalin määrää, ja se voi olla tätä määrää alhaisempi, jos se riittää vahingon poistamiseen.

Tullia on sovellettava syrjimättömästi polkumyynnillä tapahtuvan, vahinkoa aiheuttavan tuotteen tuontiin. Asetuksessa, jossa tulli otetaan käyttöön, määritellään kullekin toimittajalle tai, jos tämä ei ole mahdollista, kyseiselle toimittajamaalle määrättävän tullin suuruus.

Väliaikaisia tai lopullisia tulleja ei voida soveltaa taannehtivasti. Lopullinen polkumyyntitulli voidaan silti kantaa tuotteista, jotka on ilmoitettu luovutetuiksi kulutukseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisen toimenpiteen soveltamispäivää.

EU:n etu

Päätettyjä polkumyyntitoimenpiteitä ei voida soveltaa, ellei niiden soveltaminen ole EU:n edun mukaista. Tämän selvittämiseksi kaikkia etuja on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon myös EU:n tuotannonalan sekä käyttäjien ja kuluttajien edut. Kaikilla osapuolilla on mahdollisuus esittää näkökantansa.

Voimassaoloaika ja uudelleentarkastelu

Polkumyyntitoimenpide on voimassa vain niin kauan kuin se on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi. Polkumyyntitullin voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen tai viisi vuotta toimenpiteen viimeisimmän uudelleentarkastelun jälkeen. Uudelleentarkastelu tehdään joko komission aloitteesta tai EU:n tuottajien pyynnöstä. Polkumyyntitulli on voimassa uudelleentarkastelun ajan.

Tullien palautukset

Kannetut tullit voidaan palauttaa, jos tuoja voi osoittaa, että polkumyyntimarginaali on poistettu tai alennettu voimassa olevaa polkumyyntitullia pienemmäksi. Tuojan on jätettävä palautushakemus kuuden kuukauden kuluessa kannettavien lopullisten tullien määrän vahvistamisesta tai väliaikaisten tullien kantamispäätöksestä. Hakemus on jätettävä siinä EU‑maassa, jonka alueella tuotteet luovutettiin vapaaseen liikkeeseen. Kyseinen EU-maa toimittaa hakemuksen komissiolle, joka päättää palautuksesta komiteaa kuultuaan.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Asetus (EY) N:o 1225/2009

11.1.2010

-

EUVL L 343, 22.12.2009

Viimeisin päivitys 17.02.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun