RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Yhteinen tuontimenettely

Asetuksen tavoitteena on perustaa vapaan tuonnin periaatteeseen perustuva yhteinen järjestelmä Euroopan unioniin (EU) tuontia varten ja määritellä menettelyt, joiden avulla EU voi tarvittaessa panna täytäntöön valvonta- ja suojatoimenpiteitä.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 260/2009, annettu 26 päivänä helmikuuta 2009, tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä.

TIIVISTELMÄ

Asetuksessa säädetään Euroopan unionin (EU) ulkopuolisten maiden tuontia koskevasta vapaan tuonnin periaatteesta, jollei mahdollisista suojatoimenpiteistä muuta johdu. Asetusta sovelletaan EU:n ulkopuolisista maista EU:hun tuotaviin tuotteisiin lukuun ottamatta tekstiilituotteita, joihin sovelletaan erityisiä tuontimenettelyjä, sekä muita EU:n ulkopuolisista maista peräisin olevia tuotteita, joita koskevat omat tuontimenettelyt.

Ilmoitus- ja kuulemismenettely

EU-maiden on ilmoitettava komissiolle, jos tuonnin kehittyminen voisi antaa aiheen ryhtyä toteuttamaan valvonta- tai suojatoimenpiteitä. Kuulemiset voidaan käynnistää joko EU‑maan pyynnöstä tai komission aloitteesta. Kuulemiset tapahtuvat neuvoa-antavassa komiteassa, joka muodostuu EU-maiden edustajista ja jonka puheenjohtaja on komission edustaja.

Neuvottelut koskevat pääasiassa tuonnin edellytyksiä, taloudellista ja kaupallista tilannetta ja mahdollisesti toteutettavia toimenpiteitä. Tarvittaessa kuuleminen voidaan järjestää kirjallisesti ja EU-maat voivat komission vahvistaman 5–8 työpäivän pituisen määräajan kuluessa antaa lausuntonsa tai pyytää suullista kuulemista.

Tutkintamenettely

Jos kuulemisen jälkeen osoittautuu, että tutkinnan aloittamiseksi on riittävästi todisteita, komissio panee alulle tutkinnan kuukauden kuluessa jäsenvaltion toimittaman tiedon saamisesta ja julkaisee lausunnon Euroopan unionin virallisessa lehdessä; tässä lausunnossa esitetään yhteenveto saaduista tiedoista.

Tutkinnassa pyritään määrittelemään, aiheuttaako kyseisen tuotteen tuonti tai uhkaako se aiheuttaa vakavan haitan EU:n tuottajille. Kun tutkinta on pantu alulle, komissio tutkii ja tarkistaa kaikki tiedot, joita se pitää oleellisina tutkinnan suorittamisen kannalta.

Tutkinnan yhteydessä komissio tarkastelee

  • tuonnin määrää,
  • tuontihintoja,
  • EU:n tuottajiin kohdistuvia vaikutuksia,
  • muita tekijöitä kuin tuonnin kehitystä, jotka aiheuttavat tai joiden epäillään aiheuttaneen vakavaa haittaa kyseisille EU:n tuottajille.

Päätettyään tutkinnan komissio antaa neuvoa-antavalle komitealle kertomuksen tuloksistaan ja tutkinnan tulosten mukaan joko toteaa tutkinnan päättyneeksi tai päättää toteuttaa valvonta- tai suojatoimenpiteitä.

Tutkintamenettely ei estä valvontatoimenpiteiden tai tilapäisten suojatoimenpiteiden toteuttamista etenkään kriittisissä olosuhteissa. Nämä toimenpiteet eivät saa kestää pitempään kuin 200 päivää.

Valvontatoimenpiteet

Tuotteen tuontiin saatetaan kohdistaa EU:n tarkastuksia neuvoston tai komission päätöksen nojalla, jos tuotteen asema markkinoilla haittaa tai uhkaa haitata EU:n tuottajien samankaltaisia tai kilpailevia tuotteita ja jos EU:n etu edellyttää tällaisia tarkastuksia.

Päätöksen valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta tekee yleensä komissio. Tuonnin valvontaan saattaa kuulua jälkikäteen suoritettavaa valvontaa (tilastoseurantaa) tai ennakkovalvontaa. Ennakkovalvonnan alaisten tuotteiden vapaaseen liikkeeseen laskemisen edellytyksenä EU:n alueella on tuontiasiakirjan esittäminen. EU-maiden nimeämä toimivaltainen viranomainen myöntää tämän asiakirjan ilman kuluja ja koko haetulle määrälle enintään viiden työpäivän kuluessa siitä, kun kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet tuojan tekemän ilmoituksen, riippumatta tuojan sijoittautumispaikasta EU:ssa. Asiakirja pätee kaikkialla EU:n alueella riippumatta siitä, mikä EU-maa sen on myöntänyt.

Valvontatoimenpiteet eivät välttämättä koske koko EU:ta. Jos tuotteen tuontia ei kuulemista seuraavien kahdeksan työpäivän pituisen määräajan päätyttyä aseteta EU:n ennakkovalvontaan, komissio voi vahvistaa rajoitetun valvonnan yhdelle tai useammalle EU:n alueelle suuntautuvalle tuonnille.

EU-maiden on ilmoitettava komissiolle joka kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän kuluessa laadituista tuontiasiakirjoista (ennakkovalvonnan kohdalla) ja toteutuneesta tuonnista (ennakkovalvonnan ja jälkikäteen suoritettavan valvonnan kohdalla).

Suojatoimenpiteet

Suojatoimenpiteitä voidaan toteuttaa, kun tuotetta tuodaan EU:hun niin paljon kasvaneissa määrissä ja/tai sellaisin edellytyksin, että se aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa samanlaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden EU:n tuottajille. WTO:n jäsenvaltioiden osalta toimenpiteet toteutetaan ainoastaan, jos molemmat edellytyksistä täyttyvät.

Kun molemmat edellytykset täyttyvät, komissio voi muuttaa valvonnan puitteissa vahvistettujen tuontiasiakirjojen voimassaoloaikaa, ottaa käyttöön tuontilupamenettelyn tai tuontia koskevan kiintiöjärjestelmän.

Kiintiötä vahvistettaessa on otettava huomioon erityisesti halu pitää yllä perinteisiä kauppavirtoja niin pitkälle kuin mahdollista sekä ennen suojatoimenpiteen voimaantuloa tehtyjen sopimusten mukaisesti viedyt tavaramäärät. Kiintiön taso ei periaatteessa saa olla alempi kuin kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana toteutetun tuonnin keskiarvo.

Toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin niiden voimaantulon jälkeen vapaaseen liikkeeseen luovutettuihin tuotteisiin. Ne voidaan poikkeustapauksissa rajoittaa koskemaan yhtä tai useampaa EU:n aluetta. Ne eivät kuitenkaan estä EU:hun matkalla olevien tuotteiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen.

Toimenpiteet toteuttaa komissio tai neuvosto. Kun EU-maa on pyytänyt komission toimenpidettä, tämä tekee päätöksensä viimeistään viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Komission tämän artiklan nojalla tekemät päätökset toimitetaan tiedoksi neuvostolle ja jäsenvaltioille. Jokainen EU-maa voi saattaa ne neuvoston käsiteltäväksi kuukauden kuluessa tiedoksiannosta. Tässä tapauksessa neuvosto voi määräenemmistöllä vahvistaa, muuttaa tai kumota tämän päätöksen. Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut asian käsiteltäväksi, komission päätös katsotaan kumotuksi.

Neuvosto voi EU:n etujen niin vaatiessa edellä esitetyin edellytyksin laaditusta komission ehdotuksesta päättää suojatoimenpiteistä määräenemmistöllä.

Suojatoimenpiteitä ei voida soveltaa WTO:hon kuuluvan kehitysmaan alkuperätuotteeseen, jos kyseisen maan osuus kyseisen tuotteen tuonnista EU:hun ei ole enemmän kuin kolme prosenttia, sillä edellytyksellä, että WTO:hon kuuluvien kehitysmaiden, joiden osuus tuonnista on alle kolme prosenttia, osuus kyseisen tuotteen kokonaistuonnista EU:hun on enintään yhdeksän prosenttia.

Suojatoimenpiteiden kestojakso ei periaatteessa voi olla pitempi kuin neljä vuotta, ellei toimenpiteitä pidennetä alkuperäisten toimenpiteiden hyväksymistä vastaavin edellytyksin. Missään tapauksessa suojatoimenpiteiden kesto ei voi olla pidempi kuin kahdeksan vuotta.

Asetuksessa säädetään myös, että neuvosto voi komission ehdotuksesta varsinaisten suojatoimenpiteiden lisäksi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä EU:n tai kaikkien EU-maiden oikeuksien tai velvollisuuksien täytäntöönpanemisen mahdollistamiseksi kansainvälisellä tasolla erityisesti perustuotteiden kaupan osalta.

Tämä asetus ei estä EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden kesken tehdyissä sopimuksissa määrätyistä erityisistä säännöistä johtuvien velvoitteiden noudattamista. Tämä asetus ei estä EU‑maita toteuttamasta tai soveltamasta kieltoja, määrällisiä rajoituksia tai valvontatoimenpiteitä, jotka ovat perusteltuja julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten ja eläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi, kasvien suojelemiseksi, taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi taikka teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi. Se ei myöskään estä erityisiä valuuttakauppaa koskevia muodollisuuksia.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Asetus (EY) N:o 260/2009

20.4.2009

-

EUVL L 84, 31.3.2009

Viimeisin päivitys 10.02.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun