RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


EU:n ja Afrikan välinen infrastruktuurikumppanuus

Afrikka tarvitsee perusinfrastruktuurit niin taloudellista kasvua kuin inhimillistä ja sosiaalista kehitystäkin varten. Komissio käynnistää kumppanuuden Afrikan kanssa laajojen infrastruktuuriverkkojen kehittämiseksi. Kumppanuus on myös keskeinen osa joulukuussa 2006 hyväksyttyä Euroopan unionin Afrikka-strategiaa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 13. heinäkuuta 2007 - Afrikan yhteenliittäminen: EU:n ja Afrikan välinen infrastruktuurikumppanuus [KOM(2006) 376 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Afrikan nykyiset infrastruktuurit

Heikot mahdollisuudet liikennevälineiden, telepalveluiden ja energian käyttöön sekä juomaveden saantiin jarruttavat merkittävällä tavalla köyhyyden vähentämistä ja vuosituhannen kehitystavoitteiden (ns. vuosituhattavoitteiden) (MDG) saavuttamista Afrikassa. Asianmukaisten infrastruktuurien ja niihin liittyvien palvelujen kehittäminen lisää taloudellista kasvua, vilkastuttaa kauppaa ja edistää alueellista yhdentymistä.

Afrikan liikennejärjestelmät eivät ole juurikaan kehittyneet, sillä henkilöiden ja tavaroiden liikkuminen perustuu pääasiassa tieliikenteeseen, jossa yhteydet ja palvelut ovat riittämättömiä. Mantereella on runsaasti energialähteitä, mutta niitä hyödynnetään tehottomasti. Vesivarat ovat jakautuneet epätasaisesti ja kausivaihtelut ovat suuria. Pääosalla väestöstä ei ole saatavillaan juomavettä eikä perusjätevesihuollon palveluja. Myös telepalvelujen käyttö on kallista eikä niitä ole tasapuolisesti saatavilla. Tämän vuoksi afrikkalaisten digitaalinen kuilu on maailman syvin.

Afrikan valtioiden hallitukset ja Euroopan unionin (EU) jäsenvaltiot supistivat 90-luvulla vähitellen infrastruktuurien kehittämiseen mantereella myönnettyjä varoja. Lisäinvestoinnit ovat kuitenkin osoittautuneet välttämättömiksi. EU:n tarkoituksena on jatkaa komission, Afrikan valtioiden hallitusten ja muiden avunantajien välisen yhteistyön avulla jo saavutettua edistystä. Esimerkiksi päätieverkoston ja merisatamien parantaminen on edistänyt kaupan kehittymistä ja talouden alueellista yhdentymistä.

Kumppanuudella vastataan haasteisiin

Jotta näihin haasteisiin voitaisiin vastata, EU käynnistää Afrikan kanssa kumppanuuden laajojen infrastruktuuriverkkojen kehittämiseksi mantereella. Kumppanuus perustuu EU:n Afrikka-strategiaan ja Afrikan unionin (AU) ja NEPAD-kumppanuusohjelman (New Partnership for Africa's Developement) infrastruktuuria koskevassa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmassa (i-STAP) määriteltyihin tavoitteisiin.

Kumppanuus keskittyy pääasiassa seuraaviin infrastruktuureihin, jotka mahdollistavat koko mantereen laajuisten ja alueellisten yhteyksien luomisen:

  • liikenne (maantie- ja rautatieverkot, satamat, meri- ja sisävesiväylät, lentoliikenne): pyrkimyksenä on supistaa kustannuksia ja parantaa palvelujen laatua;
  • vesi- ja jätevesihuolto: pyrkimyksenä on parantaa paikallisten ja kansallisten vesivarojen sekä rajat ylittävien vesistöjen hoitoa sekä juomaveden ja asianmukaisten jätevesihuoltopalvelujen saantia;
  • energia: pyrkimyksenä on laajentaa verkkoja, jakaa energiaa maaseudulla ja kehittää yhteyksiä eri maiden välillä;
  • tieto- ja viestintäteknologia: pyrkimyksenä on varmistaa riittävät mahdollisuudet kohtuuhintaisen teknologian käyttöön sääntelyuudistuksen, valmiuksien lisäämisen ja laajakaistainfrastruktuurin kehittämisen avulla.

Kumppanuus tarjoaa tukea sekä aineellisiin infrastruktuureihin tehtäville investoinneille ja instituutioiden ja valmiuksien kehittämistoimenpiteille että kansallisen tason politiikoille ja sääntelyjärjestelmille.

Afrikka voi myös hyödyntää kokemuksia, jotka EU on saanut alueellisten infrastruktuurien kehittämisestä Euroopan laajuisiksi verkoiksi (TEN). Erityisen hyödyllisiä ovat menetelmä painopistehankkeiden määrittämiseksi ja periaatteet, joiden avulla voidaan päästä sopimukseen sääntelypuitteiden lähentämisestä.

Kumppanuuden yhteydessä toteutettavien toimenpiteiden lähtökohtana on pyrkimys koko mantereen ja alueiden tasolla tehtävien investointien sekä infrastruktuurien kansallisten kehittämisstrategioiden ja köyhyyden vähentämisstrategioiden väliseen johdonmukaisuuteen. Kumppanuus toimiikin kolmella tasolla:

  • koko mantereen tasolla: AU-NEPAD koordinoi koko mantereen ja alueiden tasolla asetettavia painopisteitä;
  • alueellisella tasolla: alueellisilla maaohjelmilla tuetaan politiikkoja ja sääntelyjärjestelmiä, jotka liittyvät aineellisiin investointeihin;
  • kansallisella tasolla: AU-NEPAD ja EU:n lähetystöt valvovat yhdessä kansallisia toimia, jotka edistävät kumppanuuden tavoitteiden saavuttamista.

Kumppanuuden yhteydessä toteutettavien hankkeiden rahoitus perustuu useampaan lähteeseen:

  • Euroopan kehitysrahaston (EKR) alueelliset ja kansalliset määrärahat, ts. 5,6 miljardia euroa. Määrä on kasvanut tuntuvasti EKR:n aikaisemmin Afrikan infrastruktuureille osoittamasta määrästä (9. EKR:stä osoitettiin 3,75 miljardia euroa).
  • AKT-maiden sisäiset varat, mukaan lukien energia-alalle ( (ES) (DE) (EN) (FR)) ja vesihuoltoon myönnetyt varat.
  • EU:n ja Euroopan investointipankin (EIP) perustama uusi rahasto, jolla tuetaan erityisesti investointeja maiden välisiin infrastruktuureihin. Rahasto perustuu komission, kiinnostuneiden jäsenvaltioiden sekä eurooppalaisten ja afrikkalaisten kehitysrahoituslaitosten yhteisrahoitukseen. Käynnistysvaiheessa vuosina 2006-2007 sen varoista 87 miljoonaa euroa käytetään yhteisön ja jäsenvaltioiden myöntäminä avustuksina ja 260 miljoonaa euroa jaetaan EIP:n myöntäminä lainoina.

Jotta kumppanuuden menestyminen voidaan varmistaa, tehokas koordinointi komission, jäsenvaltioiden ja muiden aloitteiden ja kansainvälisten organisaatioiden (kuten Maailmanpankki ja EIP) välillä on tarpeen. Koordinaatiolla on täydennettävä avunsaajien omavastuullisuutta hankkeista. Erityisen tärkeää on hallitusten poliittinen sitoutuminen hyvään hallintoon kaikilla infrastruktuurin aloilla. Myös yksityissektorin osallistumista kumppanuuteen kannustetaan.

Asiakirjan avainluvut
  • Ilman juomavettä Afrikassa elävän väestön kokonaismäärä: 42 %
  • Ilman perusjätevesihuoltoa elävän väestön kokonaismäärä: 60 %
  • Ilman sähköä elävän väestön kokonaismäärä: yli 80 %
  • Saatavilla olevista vesivoimavaroista muunnetaan nykyisin sähköksi: 7 %
Viimeisin päivitys 31.10.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun