RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Euroopan energiaperuskirja

Energiaperuskirjaa koskevalla sopimuksella otetaan käyttöön oikeudellinen perusta Euroopan maiden ja muiden teollisuusmaiden välillä käytävälle kansainväliselle yhteistyölle. Tavoitteena on kehittää erityisesti Itä- ja Keski-Euroopan mahdollisuuksia energia-alalla ja taata Euroopan unionin energiansaantivarmuus. Energiatehokkuutta ja siihen liittyviä ympäristönäkökohtia koskevalla pöytäkirjalla pyritään edistämään kestävän kehityksen mukaista energiatehokkuuspolitiikkaa, kannustamaan tehokkaampaan ja ympäristöä säästävämpään energiankäyttöön sekä tukemaan yhteistyötä energiatehokkuuden alalla.

ASIAKIRJA

Neuvoston ja komission päätös 98/181/EY, EHTY, Euratom, tehty 23 päivänä syyskuuta 1997, energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen ja energiatehokkuutta ja siihen liittyviä ympäristönäkökohtia koskevan energiaperuskirjan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisöjen osalta.

TIIVISTELMÄ

Taustaa

Alankomaiden pääministeri ehdotti Dublinissa kesäkuussa 1990 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, että energia-alalla ryhdyttäisiin yhteistyöhön Itä-Euroopan maiden ja entisen Neuvostoliiton maiden kanssa niiden taloudellisen elpymisen edistämiseksi ja yhteisön energiansaantivarmuuden parantamiseksi. Neuvosto pyysi komissiota tutkimaan, mikä on paras tapa toteuttaa tällainen yhteistyö, ja komissio esitti vuonna 1991 ajatuksen Euroopan energiaperuskirjasta. Peruskirjaa koskevat neuvottelut aloitettiin Brysselissä heinäkuussa 1991 ja saatettiin päätökseen 17. joulukuuta 1991 Haagissa, jossa allekirjoitettiin päätösasiakirja.

Euroopan energiaperuskirjan allekirjoittaneet 51 valtiota sitoutuivat pyrkimään peruskirjan tavoitteisiin ja noudattamaan sen periaatteita sekä tekemään yhteistyötä oikeudellisesti sitovan perussopimuksen puitteissa. Tätä varten tehtiin energiaperuskirjaa koskeva sopimus. Sen tarkoituksena on edistää teollisuusyhteistyötä idän ja lännen välillä luomalla oikeudellisia vakuuksia muun muassa investointien, kauttakulun ja kaupan aloille. Kaikki vuoden 1991 peruskirjan allekirjoittajavaltiot Yhdysvaltoja ja Kanadaa lukuun ottamatta allekirjoittivat 17. joulukuuta 1994 Lissabonissa energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen ja energiatehokkuutta ja siihen liittyviä ympäristönäkökohtia koskevan pöytäkirjan. Euroopan yhteisöt ja niiden jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet sopimuksen ja pöytäkirjan.

Päätöksellä hyväksytään energiaperuskirjaa koskeva sopimus ja energiatehokkuutta ja siihen liittyviä ympäristönäkökohtia koskeva energiaperuskirjan pöytäkirja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY), Euroopan yhteisön (EY) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) puolesta.

Päätöksessä määritellään menettely, jota noudatetaan vahvistettaessa kanta, jonka Euroopan yhteisö voi joutua esittämään energiaperuskirjaa käsittelevässä konferenssissa. Siinä määritellään myös, miten EHTYn ja Euratomin puolesta annettava kanta vahvistetaan.

Energiaperuskirjaa koskeva sopimus

Sopimuksen tavoitteena on luoda oikeudellinen perusta energia-alan pitkäaikaiselle yhteistyölle Euroopan energiaperuskirjan periaatteiden pohjalta.

Sopimuksen tärkeimmät määräykset koskevat investointien suojaa, energiaraaka-aineiden ja -tuotteiden kauppaa, kauttakulkua ja riitojenratkaisua.

Investointien osalta kunkin sopimuspuolen on rohkaistava ulkomaisia investoijia investointeihin alueellaan luomalla sitä varten vakaat, suotuisat ja avoimet olosuhteet. Ulkomaisiin investoijiin on sovellettava suosituimmuusperiaatetta tai kohtelua, jota sovelletaan omiin investoijiin, sen mukaan mikä kohtelu on edullisin. Kansallista kohtelua sovelletaan alkuinvestointeihin aina kahdessa vaiheessa. Sopimuksen mukaisesti sitä sovelletaan ensinnäkin "parhaan pyrkimyksen" periaatetta noudattaen. Toiseksi kansallista kohtelua sovelletaan oikeudellisesti sitovalla tavalla investointien toteuttamiseen edellytyksin, jotka määritellään parhaillaan neuvoteltavana olevassa lisäsopimuksessa.

Sopimuspuolten väliseen energiaraaka-aineiden ja -tuotteiden kauppaan sovelletaan GATT-sopimuksen sääntöjä. Tämä merkitsee sitä, että sopimuksen allekirjoittajamaiden on sovellettava GATT-sopimuksen määräyksiä energiaraaka-aineiden ja -tuotteiden kauppaan, vaikka ne eivät olisikaan GATT-sopimuksen sopimuspuolia tai Maailman kauppajärjestön jäseniä.

Kauttakulku: kukin sopimuspuoli toteuttaa tarvittavat toimenpiteet energiaraaka-aineiden ja -tuotteiden kauttakulun helpottamiseksi vapaan kauttakulun periaatteen mukaisesti ja ilman energiaraaka-aineiden ja -tuotteiden alkuperän, määräpaikan tai omistajan perusteella tapahtuvaa erottelua tai tällaiseen erotteluun perustuvasta hinnoittelusta johtuvaa syrjintää ja aiheuttamatta kohtuuttomia viivästyksiä, rajoituksia tai maksuja.

Kukin sopimuspuoli sitoutuu siihen, että sen energiaraaka-aineiden ja -tuotteiden kuljetukseen ja energiankuljetuskaluston käyttöön liittyvissä määräyksissä ei kohdella huonommin kauttakulussa olevia energiaraaka-aineita ja -tuotteita kuin sen omalta alueelta lähtöisin olevia energiaraaka-aineita ja -tuotteita, jollei voimassa olevassa kansainvälisessä sopimuksessa toisin määrätä.

Jos kauttakulun menettelytavoista syntyy riitaa, sopimuspuoli pidättäytyy keskeyttämästä energiaraaka-aineiden tai -tuotteiden kauttakuljetusta tai supistamasta sitä ennen tällaisia tapauksia varten luotujen riitojenratkaisumenettelyjen päätökseen saattamista.

Määräyksissä vaaditaan lisäksi, että valtiot, joiden kautta kulkee energiaraaka-aineita ja -tuotteita, eivät saa luoda esteitä uuden kapasiteetin luomiselle.

Sopimuksessa määritellään tarkat riitojenratkaisumenettelyt toisaalta valtioiden välisiä riitoja ja toisaalta investoijien ja sen valtion, jossa investointi on toteutettu, välisiä riitoja varten. Investoijan ja valtion välisessä riitatapauksessa investoija voi päättää antaa riidan kansainvälisen sovitteluelimen ratkaistavaksi. Valtioiden välisessä riitatapauksessa voidaan perustaa tilapäinen välitystuomioistuin, jos ratkaisua ei ole löydetty diplomaattisin keinoin. Näiden menettelyjen mukaiset ratkaisut ovat sitovia.

Sopimuksessa annetaan seuraavanlaisia kilpailua, avoimuutta, suvereniteettia, verotusta ja ympäristöä koskevia määräyksiä:

Kilpailu: kukin sopimuspuoli pyrkii energia-alan taloudellisessa toiminnassa poistamaan markkinoiden vääristymiä ja kilpailun esteitä. Kukin sopimuspuoli varmistaa, että sillä on käytettävissään tarvittava lainsäädäntö, jotta se voi puuttua yksipuoliseen ja yhteiseen kilpailunvastaiseen toimintaan taloudellisessa toiminnassa energia-alalla.

Avoimuus: sopimuspuolet nimeävät vähintään yhden tietopalvelupisteen, johon voidaan osoittaa energiaraaka-aineita ja -tuotteita koskeviin yleisesti sovellettaviin lakeihin, asetuksiin, oikeudellisiin päätöksiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin liittyvät tiedustelut.

Suvereniteetti: sopimuspuolet käyttävät energiavaroihinsa kohdistuvia suvereeneja oikeuksiaan kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti ja alaisuudessa, ja niillä on oikeus päättää energiavarojen etsimistä ja hyödyntämistä varten nimettävistä maantieteellisistä alueista alueellaan.

Ympäristö: sopimukseen on sisällytetty "saastuttaja maksaa" -periaate, ja siinä edistetään markkinapohjaista hinnanmuodostusta, jossa huomioidaan täysimääräisesti ympäristökustannukset ja -hyödyt. Sopimuspuolet vähentävät taloudellisesti tehokkaalla tavalla kaikkia ympäristöhaittoja, joita niiden alueella suoritettavista energiakiertoon liittyvistä toimista aiheutuu niiden omalla alueella ja sen ulkopuolella, ja ottavat samalla huomioon turvallisuusnäkökohdat.

Verotus: sopimuksessa ei luoda uusia vero-oikeuksia eikä -velvoitteita. Välittömään verotukseen sovelletaan edelleen jokaisen valtion kansallista lainsäädäntöä tai sovellettavia kahdenvälisiä sopimuksia.

Valtion yritykset ja etuoikeutetut yritykset: valtionyrityksen tai sellaisen yrityksen, jolle sopimuspuoli on antanut yksin- tai erityisoikeuksia, on noudatettava sopimuspuolelle tämän sopimuksen nojalla kuuluvia velvoitteita.

Sopimuksessa on suojalauseke, jolla säilytetään Euroopan yhteisöjen perussopimusten mukainen etuuskohtelu. Taloudellista yhdentymistä koskevia sopimuksia (EIA - Economic Integration Agreement) koskevassa määräyksessä todetaan, ettei EIA-sopimuksessa sopimuspuolena oleva osapuoli ole velvollinen laajentamaan EIA:han kuulumattomaan sopimuspuoleen EIA-sopimuksen osapuolten välillä sovellettavaa ja siitä johtuvaa etuuskohtelua.

Sopimuksen kaikkia määräyksiä ei sovelleta välittömästi kaikkiin allekirjoittajavaltioihin sopimuksen ratifioinnin ja voimaantulon jälkeen, vaan siirtymätalouden vaiheessa oleviin maihin sovelletaan tiettyjä siirtymämääräyksiä.

Sopimuksessa määritellään energiaperuskirjaa käsittelevän konferenssin organisaatio, kokoonpano, tehtävät ja rahoitusmääräykset.

Sopimuksessa annetaan sopimuspuolille mahdollisuus tietyn määräajan puitteissa (viiden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulopäivästä) irtisanoa sopimus.

Energiaperuskirjan pöytäkirja energiatehokkuudesta ja siihen liittyvistä ympäristönäkökohdista

Pöytäkirja hyväksyttiin sopimuksen määräysten mukaisesti, sillä sopimuksessa nimenomaisesti määrätään mahdollisuudesta neuvotella energiaperuskirjaan liitettävistä pöytäkirjoista ja julistuksista peruskirjan tavoitteiden ja periaatteiden toteuttamiseksi.

Pöytäkirjan tavoitteena on

  • kestävän kehityksen mukaisen energiatehokkuuspolitiikan edistäminen
  • sellaisten olosuhteiden luominen, jotka saavat tuottajat ja kuluttajat käyttämään energiaa mahdollisimman taloudellisella, tehokkaalla ja ympäristöä säästävällä tavalla
  • yhteistyön tukeminen energiatehokkuuden alalla.

Sopimuspuolet sitoutuvat luomaan energiatehokkuuspolitiikan ja tarvittavat lait ja asetukset, jotka ovat omiaan edistämään muun muassa markkinamekanismien tehokasta toimintaa, mukaan lukien markkinatalouteen perustuva hinnanmuodostus.

Energiaperuskirjaa koskeva sopimus sekä energiatehokkuutta ja siihen liittyviä ympäristönäkökohtia koskeva energiaperuskirjan pöytäkirja tulivat voimaan 16. huhtikuuta 1998.

VIITTEET

Asiakirja Voimaantulo - Voimassaolon päättymispäivä Määräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissa Euroopan unionin virallinen lehti
Päätös 98/181/EY, EHTY, Euratom 23.9.1997 - EYVL L 69, 9.3.1998

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 2001/595/EY, tehty 13 päivänä heinäkuuta 2001, Euroopan yhteisön hyväksymästä muutoksesta energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen kauppaa koskeviin määräyksiin [EYVL L 209, 2.8.2001].
Euroopan yhteisö hyväksyi tällä päätöksellä energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen kauppaa koskevien määräysten muutoksen, joka oli hyväksytty väliaikaisesti heinäkuussa 1998. Muutos koskee GATT 1947 -sopimukseen tehtyjen viittausten korvaamista viittauksilla sovellettaviin WTO-sopimuksen määräyksiin ja energiaan liittyviä laitteita koskevan luettelon sisällyttämistä sopimuksen kauppaa koskeviin määräyksiin.

Energiaperuskirjaa käsittelevä konferenssi - kauttakulkua koskevien riitojen sovittelusäännöt [EYVL L 11, 16.1.1999].

Viimeisin päivitys 30.01.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun