RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Kuivuus ja veden niukkuus

Komissio ehdottaa suuntaviivoja niiden ongelmien torjumiseksi, jotka johtuvat ajoittaisesta kuivuudesta tai keskipitkän tai pitkän aikavälin vesivarojen niukkuudesta. Suuntaviivat koskevat erityisesti veden hintaa ja jakamista, kuivuuden ehkäisemistä ja nopeaa toimintaa sen aikana sekä vesivarojen niukkuuteen ja kuivuuteen liittyviä korkealaatuisia tietoja ja mukautettuja teknologisia ratkaisuja.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, annettu 18. heinäkuuta 2007, "Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa" [KOM(2007) 414 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Vesi on arvokas luonnonvara. Veden saatavuuteen liittyviä ongelmia voivat olla esimerkiksi saatavilla olevan veden väliaikainen väheneminen, joka johtuu sateiden puuttumisesta eli kuivuudesta tai pysyvästä tilanteesta, jossa veden tarve on suurempi kuin hyödynnettävissä olevat vesivarat eli veden niukkuudesta. Nämä ongelmat koskevat monia alueita Euroopassa, joten toimia on yhdistettävä Euroopan unionin (EU) tasolla. Toiminta on yhä tärkeämpää, koska ajoittainen tai kestävä vedenpuute tulee yleistymään ilmastonmuutoksen takia.

Sopivan ratkaisun kehittämisessä on otettava huomioon tiettyjä seikkoja, kuten

  • vesipolitiikan puitedirektiivin täysimääräinen täytäntöönpano
  • kansallisella tasolla yleinen vedenhinnoittelupolitiikan tehottomuus
  • maankäytön suunnittelu
  • veden säästämiseen tähtäävien toimenpiteiden asettaminen etusijalle, jolloin toimenpiteet on laitettava arvojärjestykseen tulosten perusteella (jotta voitaisiin välttää vedenhankinnan infrastruktuurien lisääminen) ja vedenkäytön perusteella (jolloin vedenhankinta väestölle on etusijalla)
  • yhtenäisellä tavalla toimiminen, jonka on perustuttava tieteellisiin tietoihin.

Komissio esittelee joukon mahdollisia suuntaviivoja veden niukkuuden ja kuivuuden asettamien haasteiden hallintaan EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla ja käsittelee eri maiden hyviä käytäntöjä.

Vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanossa jäsenvaltioiden on määritettävä veden oikea hinta soveltamalla erityisesti vedenhinnoittelupolitiikkaa, joka perustuu veden käyttötarkoitusten ja veden arvon taloudelliseen arviointiin sekä veden kulutusta mittaavien pakollisten ohjelmien käyttöönottoon.

Vesivaroja ja veteen liittyvää rahoitusta on jaettava tehokkaammin, jotta voitaisiin vähentää joidenkin vesistöalueiden taloudellisesta kehittämisestä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja edistää tehokasta vedenkäyttöä. Näin ollen täytyisi pyrkiä painottamaan niitä toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan maankäytön suunnittelua, erityisesti veden saatavuuden sisällyttämistä maatalousmaiden hyödyntämistä koskevaan suunnitteluun, sekä panemaan suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi tehokkaasti täytäntöön, kartoittamaan usein tai jatkuvasti vedenpuutteesta kärsivät vesistöalueet ja soveltamaan niihin asianmukaisia sääntelykeinoja.

Tämän lisäksi tehokkaan vedenkäytön rahoittamiseksi on muun muassa kehitettävä vesi-infrastruktuureja koskevia unionin nykyisiä strategisia suuntaviivoja, arvioitava rahoitusta edeltävien uusien ympäristöön liittyvien ennakkoehtojen tarpeellisuus, rahoitettava unionin varoista vesivarojen tehokkaaseen hallintaan tähtääviä alakohtaisia toimia, varmistettava yhteisön varojen asianmukainen käyttö ja tarjottava kansallisella tasolla tehokasta vedenkäyttöä edistäviä verokannustimia.

Kuivuusriskien hallinnan parantamisessa sovelletaan erityisiä suuntaviivoja. Komissio suosittelee, että jäsenvaltiot kehittävät vuoteen 2009 mennessä vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisia kuivuusriskien hallintasuunnitelmia, jotka perustuvat hyvien käytäntöjen vaihtamiseen valtioiden välillä ja EU:n tasolla kehitettyihin menetelmiin. Komissio aikoo kehittää myös kuivuuden seurantajärjestelmän ja varhaisvaroitusjärjestelmän, joiden prototyypit ja niitä koskevat täytäntöönpanomenettelyt on hyväksyttävä vuoteen 2012 mennessä. Komissio ehdottaa myös, että EU:n solidaarisuusrahastoa ja unionin pelastuspalvelumekanismia hyödynnetään tehokkaasti, jotta vakavasta kuivuudesta kärsivät jäsenvaltiot voivat saada nopeaa ja tarkoituksenmukaista tukea.

Vasta kun kaikki kuivuuden ehkäisyyn, vedensäästöön ja vedenkäytön tehokkuuteen liittyvät toimenpiteet on toteutettu, komissio katsoo, että on mahdollista aloittaa vedenhankinnan infrastruktuurien lisääminen. Lisäämisen on oltava tiukasti rajattua, jotta voidaan asettaa etusijalle vedensäästöön tähtäävät vaihtoehtoiset toimenpiteet, vähentää ympäristövaikutuksia niin paljon kuin mahdollista esimerkiksi pohjaveden varastoinnin tai virran suunnan muuttamisen ja suolanpoistolaitosten avulla sekä valvoa sitä, että kyseiset toimenpiteet ovat yhteensopivia EU:n muiden ympäristö- ja energiatavoitteiden kanssa.

Vesivarojen hukkaamista ja tuhlausta voitaisiin vähentää vedenkäyttöä tehostavien tekniikkojen ja käytäntöjen avulla. Komissio suosittelee, että laaditaan standardeja vettä erityisesti maataloudessa käyttäville laitteille, tutkitaan erityislainsäädännön laatimista sellaisille vettä käyttäville laitteille, jotka eivät kuluta energiaa (hanat, suihkusuuttimet, WC:t), sisällytetään vedenkäyttöön liittyvät tavoitteet tuotteita ja rakennuksia koskeviin standardeihin, edistetään tutkimusta, tutkitaan mahdollisuutta luoda vedenkäytön tehokkuutta koskeva indikaattori ja luodaan vapaaehtoisia sopimuksia niiden alojen kanssa, jotka käyttävät vettä tuotantoprosesseissaan.

Myös kuluttajat ja talouden toimijat on otettava mukaan toimintaan, jotta voitaisiin edistää vettä säästävien toimintatapojen yleistymistä Euroopassa. Näin ollen on kehitettävä toimenpiteitä, joilla voidaan lisätä kyseisten toimijoiden tietoisuutta ja vastuuntuntoa. On esimerkiksi käynnistettävä yhteinen aloite yritysten yhteiskuntavastuuseen osallistuvien yritysten tehokkaasta vedenkäytöstä, vesivarojen hallintaa koskevien sääntöjen lisäämisestä laatu- ja sertifiointijärjestelmiin ja EU:n tuotemerkintäjärjestelmän täydentämisestä. Kansallisella tasolla on tuettava veden saatavuuteen liittyvää koulutusta, neuvontapalveluja, hyvien käytäntöjen vaihtamista ja tiedotuskampanjoiden kehittämistä.

Päätöksenteon on perustuttava korkealaatuiseen tietoon, joten tietoisuutta ja tietojen keräämistä on parannettava. Tämän lisäksi olisi kehitettävä koko Euroopan kattava veden niukkuutta ja kuivuutta koskeva tietojärjestelmä, joka perustuu Euroopan vesitietojärjestelmään (WISE) (EN), vuosittain EU:n tasolla tehtävään arviointiin, joka perustuu asianmukaisiin indikaattoreihin sekä GMES-ohjelman puitteissa saatuihin tietoihin. On myös edistettävä teknologisia tutkimus- ja kehitysmahdollisuuksia, erityisesti kannustamalla tutkimus- ja kehitystoimia seitsemännen puiteohjelman puitteissa, jakamalla laajalti tietoa näistä tutkimustuloksista ja helpottamalla niiden käyttöä.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission kertomus, annettu 21 päivänä maaliskuuta 2011, Kolmas seurantakertomus tiedonannosta "Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa" [KOM(2011) 133 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission kertomus, annettu 18 päivänä toukokuuta 2010, Toinen seurantakertomus tiedonannosta "Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa" [KOM(2010) 228 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission kertomus, annettu 19 päivänä joulukuuta 2008, Seurantakertomus tiedonannosta "Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa" [KOM(2008) 875 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

Viimeisin päivitys 04.10.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun