RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Ilmastonmuutosstrategia vuoteen 2020 ja sen jälkeen

Komissio muistuttaa ilmastonmuutokseen liittyvistä kustannuksista ja hyödyistä ja esittelee joukon toimenpiteitä, joilla maailmanlaajuinen ilmastonmuutos pyritään rajoittamaan kahteen celsiusasteeseen. Joitakin näistä toimista sovelletaan Euroopan unionissa (esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen pakolliset vähennystavoitteet, energiatoimenpiteiden toteuttaminen jne.), kun taas toiset ovat luonteeltaan kansainvälisiä (erityisesti kansainvälisen sopimuksen neuvotteleminen).

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, annettu 10 päivänä tammikuuta 2007, Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen - Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen [KOM(2007) 2 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Tieteellinen näyttö osoittaa kiistattomasti sen, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi on toimittava kiireellisesti. Uudet tutkimukset vahvistavat, että ilmasto todella muuttuu, ja on merkkejä siitä, että muutokset tapahtuvat entistä nopeammin. Vaikutustenarviointien avulla voidaan esittää tarkat luvut siitä, kuinka suuret kustannukset aiheutuisivat torjuntatoimien toteuttamatta jättämisestä tai nykyisen politiikan jatkamisesta.

Vuonna 2005 komissio esitti perustan ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevaksi Euroopan unionin (EU) strategiaksi. Komissio ehdottaa tiedonannossaan konkreettisempia toimia, joilla pyritään rajoittamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja vähentämään riskiä siitä, että ekosysteemit kaikkialla maailmassa vahingoittuvat merkittävästi ja peruuttamattomasti. Nämä lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimet koskevat sekä teollisuusmaita (EU ja muut teollisuusmaat) että kehitysmaita.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat vahvistaneet EU:n tavoitteeksi varmistaa, ettei maapallon keskilämpötila nouse yli kahta celsiusastetta esiteollisesta ajasta. Jos keskilämpötila nousee tätä enemmän, ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan entistäkin vakavampia. Tutkimukset osoittavat, että vakiinnuttamalla kasvihuonekaasupitoisuudet 450 ppmv:hen hiilidioksidiekvivalenttia kahden celsiusasteen tavoite toteutuu 50 prosentin todennäköisyydellä (550 ppmv:n tapauksessa todennäköisyys olisi 1:6 ja 650 ppmv:n tapauksessa 1:16).

Tulevien poliittisten valintojen kustannukset ja hyödyt

Viimeaikaiset tutkimukset, erityisesti Stern-raportti ja meneillään oleva Yhteisen tutkimuskeskuksen PESETA-tutkimus, osoittavat, että riittämättömät torjuntatoimet tulevat taloudelle ja yhteiskunnalle hyvin kalliiksi. Stern-raportin mukaan nämä kustannukset olisivat 5–20 prosenttia maailmanlaajuisesta BKT:sta.

Lämpötilamuutoksista johtuva korkeampi kuolleisuus ja sairastuvuus, yhä useammin esiintyvien tulvien aiheuttamat vahingot, merenpinnan nousu, aavikoitumisen leviäminen eteläisissä maissa ja makean veden varastojen hupeneminen osoittavat, miten monella tapaa ilmastonmuutoksesta on haittaa ihmisille, ekosysteemeille ja resursseille sekä infrastruktuureille ja elämänlaadulle. PESETA-tutkimus koskee erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalouteen, ihmisten terveyteen, matkailuun, vesistöalueisiin ja rannikoihin Euroopassa.

Komission tekemän vaikutustenarvioinnin mukaan investoinnit, joita tarvitaan kasvihuonekaasupitoisuuden vakiinnuttamiseksi 450 ppmv:hen, vaatisivat noin 0,5 prosenttia maailmanlaajuisesta BKT:stä vuosina 2013–2030. Maailmanlaajuisen BKT:n kasvu vähenisi ainoastaan 0,19 prosenttia vuodessa vuoteen 2030 asti eli vain murto-osan odotetusta vuosittaisesta BKT:n kasvusta (2,8 prosenttia). Komissio korostaa lisäksi, että ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämät kokonaiskustannukset on yliarvioitu, koska niissä ei ole otettu huomioon torjuntatoimien etuja.

Asianmukaisilla ilmastonmuutoksen torjuntatoimilla tuotettaisiin siten suuria hyötyjä ja myös vältettäisiin vahinkoja. Vähentämällä fossiilisten energialähteiden (varsinkin öljyn ja kaasun) käyttöä voitaisiin vähentää niiden kuljetuskustannuksia ja parantaa huomattavasti energiavarmuutta. Vähentämällä hiilidioksidipäästöjä voitaisiin parantaa ilmanlaatua, mikä toisi mukanaan erittäin suuria terveyshyötyjä. Suurin osa tutkimuksista osoittaa lisäksi, että ilmastonmuutoksen torjuntapolitiikalla on myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden ja huipputeknologian alalla.

Ilmastonmuutoksen torjunnan edut ulottuisivat Eurooppaa pidemmälle. Samanlaisia hyötyjä on odotettavissa myös muissa maissa erityisesti energian toimitusvarmuuden ja ilmanlaadun suhteen, jos ne toteuttavat samanlaisia toimia kuin mitä Euroopassa toteutetaan.

EU:n toiminta

EU on jo omilla toimillaan osoittanut, että kasvinhuonekaasupäästöjä voidaan vähentää vaarantamatta talouskasvua. Komissio korostaa, että päästöjä voidaan vielä vähentää huomattavasti, ja muistuttaa EU:n sitoumuksesta jatkaa ja laajentaa jo käytössä olevia toimia ja ottaa käyttöön uusia.

Komissio ehdottaa, että EU hyväksyisi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet. Komissio kehottaa EU:ta asettamaan kansainvälisissä neuvotteluissa tavoitteeksi teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoden 1990 tasoihin). EU:n olisi jo nyt - ennen kansainvälisen sopimuksen tekemistä ja riippumatta EU:n kannasta kansainvälisissä neuvotteluissa - tehtävä itsenäisesti vakaa sitoumus siitä, että se vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ainakin 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2007 pitämässä kokouksessa jäsenvaltiot myös sitoutuivat vahvasti näihin tavoitteisiin.

EU:n strategisen energiakatsauksen mukaisesti komissio suosittelee seuraavia energiatoimia

Komissio katsoo, että Euroopan unionin päästökauppajärjestelmää (EU ETS) on vahvistettava muun muassa seuraavasti

  • myönnetään päästöoikeuksia nykyisen viiden vuoden sijasta pidemmäksi ajaksi
  • laajennetaan järjestelmä koskemaan muita kaasuja ja sektoreja
  • yhdenmukaistetaan eri jäsenvaltioissa noudatettavat päästöoikeuksien myöntämismenettelyt
  • liitetään toisiinsa EU:n päästökauppajärjestelmä ja sen kanssa yhteensopivat pakolliset järjestelmät (esimerkiksi Kalifornian ja Australian järjestelmät).

Liikenteen päästöjen vähentämiseksi komissio kehottaa neuvostoa ja parlamenttia hyväksymään komission ehdotukset, jotka koskevat ilmailun sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään ja henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen käyttämistä henkilöautojen veroperusteena. Tarkoituksena on myös vähentää autojen hiilidioksidipäästöjä, jotta päästöjä voidaan alentaa 120 grammaan kilometriä kohden vuoteen 2012 mennessä. Komissio myös korostaa, että on tehostettava kuluttajien tasolla toteutettavia toimia, vähennettävä maanteitse tapahtuvista tavarakuljetuksista ja laivaliikenteestä syntyviä päästöjä sekä edistettävä biopolttoaineiden kehitystä.

Komissio suosittelee hiilidioksidipäästöjen vähentämistä myös muilla aloilla, esimerkiksi parantamalla asuin- ja liikekäyttöön tarkoitettujen rakennusten energiatehokkuutta. Lisäksi komissio suosittelee muiden kaasujen vähentämistä erityisesti toteuttamalla ja tehostamalla toimia maatalouden ja metsänhoidon alalla, asettamalla rajat teollisuudesta ja kaasumoottoreista aiheutuville metaanipäästöille tai sisällyttämällä ne EU:n päästökauppajärjestelmään, rajoittamalla entistä tiukemmin fluorattujen kasvihuonekaasujen käyttöä sekä vähentämällä polttamisesta aiheutuvia ja suurista laitoksista peräisin olevia typpioksiduulipäästöjä.

Yhtä tärkeää on osoittaa nopeasti määrärahoja ympäristöä, energiaa ja liikennettä koskevaan tutkimukseen, jota tehdään yhteisön seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa, ja lisätä tutkimusmäärärahoja vuoden 2013 jälkeen, jotta voidaan edistää puhtaan teknologian kehittymistä ja parantaa tietämystä ilmastonmuutoksesta. Energiateknologiaa ja ympäristöteknologiaa koskevat toimintasuunnitelmat olisi pantava täytäntöön kaikilta osin.

Koheesiopolitiikan strategisia suuntaviivoja, joilla edistetään kestävän liikenteen ja energian järjestelmien kehittämistä sekä ympäristöteknologiaa, on noudatettava.

Kansainvälinen toiminta

Ilmastonmuutosta voidaan torjua vain maailmanlaajuisilla toimilla. Kansainvälisissä keskusteluissa on siirryttävä retoriikasta konkreettisiin sitoumuksiin.

Komissio katsoo siksi, että teollisuusmaiden on osana vuoden 2012 jälkeistä kansainvälistä sopimusta sitouduttava vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoden 1990 tasoihin). Teollisuusmailla on myös tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet vähentää päästöjään. Sen vuoksi teollisuusmaiden olisi tehtävä suurimmat ponnistelut tulevien kymmenen vuoden aikana. Päästökauppajärjestelmät ovat keskeinen väline sen varmistamiseksi, että teollisuusmaat voivat saavuttaa tavoitteensa kustannustehokkaasti.

Kehitysmaiden talouksien ja päästöjen lisääntymisen vuoksi on välttämätöntä, että ne alkavat vähentää päästöjensä kasvua mahdollisimman pian ja leikata päästöjään absoluuttisesti vuoden 2020 jälkeen, sillä vuonna 2020 yli puolet kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin kehitysmaista.

Monet kehitysmaat toteuttavat jo nyt talouteen ja toimitusvarmuuteen kohdennettuja toimia tai paikallisia ympäristötoimia, joilla vähennetään huomattavasti niiden kasvihuonekaasupäästöjen kasvua. Kehitysmailla on käytettävissään monia strategisia vaihtoehtoja, joiden hyödyt ovat niiden kustannuksia suuremmat: energiatehokkuuden parantaminen, uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen, ilmanlaadun parantaminen ja esimerkiksi kaatopaikoilta peräisin olevan metaanin talteen ottaminen.

Kehitysmaiden toimia olisi tehostettava seuraavasti

  • yksinkertaistetaan Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismia ja ulotetaan se kokonaisiin kansallisiin sektoreihin
  • parannetaan rahoituksen saantia erilaisten saatavilla olevien välineiden yhdistelmällä, jotta kehitysmaat voivat perustaa mahdollisimman puhdasta sähköä tuottavia laitoksia
  • otetaan käyttöön päästökauppajärjestelmä tietyillä aloilla, joilla on riittävät valmiudet valvoa päästöjä
  • edellytetään asianmukaisia määrällisiä vähennyssitoumuksia mailta, jotka ovat saavuttaneet samanlaisen kehitystason kuin teollisuusmaat
  • ei edellytetä sitoumuksia vähiten kehittyneiltä mailta.

Tulevassa kansainvälisessä sopimuksessa olisi myös otettava huomioon seuraavat seikat: tutkimus- ja teknologiayhteistyön tehostaminen, metsien vähenemisen pysäyttäminen ja metsien uudistaminen, sopeutuminen ilmastonmuutoksen väistämättömiin vaikutuksiin sekä energiatehokkuusstandardeja koskevan kansainvälisen sopimuksen tekeminen.

Taustaa

Tämä tiedonanto on jatkoa vuonna 2005 annetulle tiedonannolle, joka on perusta tulevalle ilmastonmuutoksen torjuntastrategialle. Torjuntastrategiassa ehdotetut toimet liittyvät läheisesti komission tammikuussa 2007 julkaisemaan energiapakettiin, jossa määritellään Euroopan uusi energiapolitiikka ja vahvistetaan tavoiteluvut.

Tieteellisten tutkimusten mukaan ilmakehän hiilidioksidi- ja metaanipitoisuudet ovat nykyään suuremmat kuin 650 000 vuoteen, mikä vauhdittaa huomattavasti kasvihuoneilmiötä. Maapallon keskilämpötilan nousun vakiinnuttaminen kahteen celsiusasteeseen edellyttää, että vuoteen 2050 mennessä päästöt vähenevät maailmanlaajuisesti 50 prosenttia (vuoteen 1990 verrattuna), mikä tarkoittaa, että vuoteen 2050 mennessä teollisuusmaiden olisi vähennettävä päästöjään 60–80 prosenttia ja että kehitysmaiden olisi vähitellen toteutettava entistä merkittävämpiä toimia.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2010, Kansainvälinen ilmastopolitiikka Kööpenhaminan jälkeen: pikaisia toimia maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan vauhdittamiseksi [KOM(2010) 86 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto, annettu 10 päivänä tammikuuta 2007, Energiapolitiikka Euroopalle [KOM(2007) 1 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].
Tämä tiedonanto on komission tammikuussa 2007 esittämän toimenpidepaketin ("energiapaketin") perusta. Tiedonannossa komissio tarkastelee ensin Euroopan energia-alan haasteita, erityisesti ilmastonmuutosta ja toimitusvarmuutta EU:ssa, ja yksilöi sitten toimia, jotka liittyvät muun muassa energian sisämarkkinoihin, toimitusvarmuuteen, energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, energiateknologiaan ja kansainväliseen energiapolitiikkaan.

Viimeisin päivitys 31.08.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun