RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Maaperän suojelua koskeva teemakohtainen strategia

Komissio ehdottaa yhteisiä puitteita ja tavoitteita maaperän heikentymisen estämiseksi, maaperän toimintojen suojaamiseksi ja huonontuneen maaperän ennallistamiseksi. Strategiaan ja siihen kuuluvaan ehdotukseen sisältyy muun muassa riski- ja pilaantuneiden alueiden määrittäminen sekä huonontuneen maaperän toiminnallisuuden palauttaminen.

EHDOTUS

Komission tiedonanto, annettu 22. syyskuuta 2006, maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta [KOM(2006) 231 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, annettu 22. syyskuuta 2006, maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta.

TIIVISTELMÄ

Euroopan unionin (EU) maaperän suojelua koskevassa teemakohtaisessa strategiassa ehdotetaan toimia, joiden tavoitteena on suojella maaperää ja varmistaa, että se voi suorittaa ympäristön, talouden, yhteiskunnan ja kulttuurin kannalta tärkeät toimintonsa *.

Strategiaan kuuluu lainsäädäntöpuitteiden luominen. Puitteiden tavoitteena on maaperän suojelu ja sen kestävä käyttö, maaperän suojelun sisällyttäminen kansallisiin ja yhteisön politiikkoihin, tiedon lisääminen sekä kansalaisten tietoisuuden lisääminen.

Direktiiviehdotus on strategian tärkeä osa, jonka ansiosta jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöönsä paikallisiin oloihin sopivia toimenpiteitä. Ehdotukseen sisältyy toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tunnistaa ongelmat, estää maaperän huononeminen ja palauttaa ennalleen pilaantunut tai huonontunut maaperä.

Riskien ehkäiseminen, vaikutusten lieventäminen ja maaperän ennallistaminen

Direktiiviehdotuksessa esitettyihin toimenpiteisiin kuuluu, että jäsenvaltiot määrittävät alueet, joita uhkaa eroosio, orgaanisen aineksen vähentyminen, tiivistyminen, suolaantuminen tai maavyörymä, tai alueet, joilla jokin näistä huonontumisprosesseista on jo alkanut. Alueiden määrittämisen on tapahduttava ehdotuksessa esitetyin perustein.

Jäsenvaltioiden on tämän jälkeen asetettava tavoitteet ja laadittava asianmukaiset toimintaohjelmat, jotta edellä mainitut riskit voitaisiin minimoida ja niiden seuraukset estää. Jäsenvaltioiden on lisäksi toteutettava toimenpiteitä maaperän sulkemisen vähentämiseksi kunnostamalla entisiä teollisuusalueita, ja jos sulkeminen on välttämätöntä, pyrittävä lieventämään vaikutuksia.

Maaperän saastuminen

Direktiiviehdotuksessa esitetään lisäksi, että jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla estetään maaperän pilaaminen vaarallisilla aineilla.

Jäsenvaltioiden on myös laadittava kartoitus vaarallisilla aineilla pilatuista alueista, joilla vaarallisten aineiden pitoisuus on niin suuri, että se on vaaraksi ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Lisäksi on kartoitettava alueet, joilla on aikaisemmin harjoitettu tiettyjä toimintoja (kaatopaikat, lentokentät, satamat, sotilasalueet, ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetussa direktiivissä (IPPC-direktiivi) määritellyt toiminnot jne.). Ehdotukseen sisältyy luettelo näistä maaperää mahdollisesti pilaavista toiminnoista.

Kun edellä mainitun kaltaisia alueita myydään, alueen omistajan tai mahdollisen ostajan on laadittava maaperän tilasta kertomus, joka toimitetaan toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle ja kaupan toiselle osapuolelle. Kertomuksen laatii hyväksytty laitos tai jäsenvaltion valtuuttama henkilö.

Tämän jälkeen jäsenvaltioiden on kunnostettava * pilaantuneet alueet kansallisen strategian mukaisesti. Jos pilaantumisesta vastuussa olevaa henkilöä ei voida velvoittaa vastaamaan kunnostamisen kustannuksista, jäsenvaltion on annettava tarvittava rahoitus alueen ennallistamiseksi.

Tietoisuuden lisääminen ja tietojenvaihto

Direktiiviehdotuksessa esitetään, että jäsenvaltioiden on tiedotettava kansalaisille maaperän suojelun tärkeydestä. Jäsenvaltioiden on myös taattava, että kansalaisilla on mahdollisuus osallistua riskialueiden toimintaohjelmien sekä kansallisten kunnostamisstrategioiden laatimiseen, muuttamiseen ja tarkistamiseen.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietoja, kuten luettelo riskialueista, toimintaohjelmat sekä kansalliset kunnostamisstrategiat.

Komissio perustaa foorumin jäsenvaltioiden ja sidosryhmien väliselle tiedonvaihdolle, joka koskee riskialueiden määrittämistä sekä riskien arviointimenetelmiä.

Yhdentäminen

Jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten on sisällytettävä maaperään liittyvät näkökohdat alakohtaisiin politiikkoihin (erityisesti maataloutta, aluekehitystä, liikennettä ja tutkimusta koskeviin politiikkoihin), jotka todennäköisesti vaikuttavat merkittävästi maaperään.

Komissio aikoo tarkistaa olemassa olevan lainsäädännön ja erityisesti puhdistamolietedirektiivin ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin (IPPC-direktiivi). Komissio arvioi myös mahdollisia synergioita maaperän suojelua koskevan strategian ja vesipolitiikan puitedirektiivin sekä meriympäristöä koskevan teemakohtaisen strategian välillä.

Tutkimus

Komissio korostaa, että lisätutkimus on tarpeen, jotta voidaan kattaa aukot maaperää koskevissa tiedoissa (erityisesti maaperän biologisesta monimuotoisuudesta) ja vahvistaa politiikkojen perusteita.

Seitsemänteen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmaan (2007-2013) sisältyy kohta, joka mahdollistaa maaperän suojelun ja maaperän toimintojen tutkimuksen tukemisen.

Maaperän suojelun tarve

Maaperä määritellään yleensä maankuoren ylimmäiseksi kerrokseksi. Se muodostaa erittäin dynaamisen järjestelmän, sillä on monia toimintoja * ja elintärkeä rooli ihmisten toiminnoille ja ekosysteemien säilymiselle. Maaperä muodostuu ja uusiutuu äärimmäisen hitaasti, minkä vuoksi sitä voidaan pitää uusiutumattomana luonnonvarana.

EU:ssa maaperään kohdistuvat pääasialliset uhat ovat eroosio, orgaanisen aineksen vähentyminen, pilaantuminen, suolaantuminen, tiivistyminen, biologisen monimuotoisuuden väheneminen, maaperän sulkeminen rakentamisella, tulvat ja maanvyörymät.

Maaperän tilan huonontuminen on vakava ongelma Euroopassa. Huonontumista aiheuttavat ja lisäävät ihmisten toimet, kuten huonot maa- ja metsätalouskäytännöt, teollinen toiminta, matkailu, kaupunkien ja teollisuuden hallitsematon laajeneminen sekä maankäytön huono suunnittelu.

Seurauksena on maaperän viljavuuden, hiilipitoisuuden ja monimuotoisuuden väheneminen, vedensitomiskyvyn heikkeneminen, kaasujen ja ravinteiden kierron häiriintyminen ja pilaavien aineiden häviämisen hidastuminen. Maaperän tilan huonontumisella on näin ollen suora vaikutus veden ja ilman laatuun, biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Se voi myös heikentää ihmisten terveyttä ja aiheuttaa uhkia elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuudelle.

Vaikutusten arviointi, joka on laadittu komission ohjeiden ja käytettävissä olevien tietojen perusteella, osoittaa, että maaperän huonontumisesta voisi aiheutua vuosittain jopa 38 miljardin euron kustannukset.

Taustaa

Maaperää varten ei tähän mennessä ole laadittu erityistä suojelupolitiikkaa yhteisön tasolla. Maaperän suojelua koskevia säännöksiä on hajautettu useisiin säännöksiin, jotka liittyvät joko ympäristön suojeluun tai muihin politiikan aloihin kuten maatalouteen tai maaseudun kehittämiseen. Nämä säännökset eivät kuitenkaan yksin riitä turvaamaan maaperän riittävää suojelua, sillä niiden tavoitteet ja soveltamisalat ovat liian moninaiset.

Euroopan tasolla tarvitaan koordinoituja toimia, sillä maaperän kunto vaikuttaa myös muun ympäristön tilaan ja sisämarkkinat voivat vääristyä pilaantuneiden alueiden ennallistamisen sekä rajat ylittävien ja yleismaailmallisten vaikutusten takia. Koordinoituja toimia tarvitaan myös yhteisön tasolla säädellyn elintarvikkeiden turvallisuuden takaamiseksi.

Tämä strategia on yksi vuonna 2002 hyväksyttyyn ympäristöä koskevaan kuudenteen toimintaohjelmaan kuuluvasta seitsemästä teemakohtaisesta strategiasta. Sen perustana on yksityiskohtainen tutkimus sekä laaja suuren yleisön ja sidosryhmien kuuleminen.

Keskeiset termit
  • Maaperän toiminnot: Toimintoihin kuuluvat erityisesti fyysisen ja kulttuurisen perustan tarjoaminen useimmille ihmisten toiminnoille, biomassan (ravinto jne.) ja raaka-aineiden tuottaminen, ravinteiden ja veden varastoiminen, suodattaminen ja muuntaminen, biologisen monimuotoisuuden tason ylläpitäminen (elinympäristö, lajit jne.), hiilivarastona toimiminen sekä geologisen ja arkeologisen perinteen säilyttäminen.
  • Kunnostaminen: Kunnostaminen koostuu maaperää koskevista toimista, joiden tavoitteena on pilaavien aineiden poistaminen, valvonta, niiden eristäminen tai vähentäminen siten, että pilaantunut alue, ottaen huomioon sen tämänhetkinen ja hyväksytty tuleva käyttö, ei enää aiheuta merkittävää riskiä ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

VIITTEET JA MENETTELY

Ehdotus Euroopan unionin virallinen lehti Menettely

KOM(2006) 232

-

COD/2006/0086

Viimeisin päivitys 06.09.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun