RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppa

Euroopan unioni (EU) ottaa käyttöön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän, jonka tarkoituksena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä taloudellisesti edullisella tavalla. Päästökauppajärjestelmän avulla EU ja jäsenvaltiot pyrkivät noudattamaan Kioton pöytäkirjan mukaisia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia sitoumuksia. Energia-alan laitosten, rautametallialan tuotanto- ja jalostuslaitosten, mineraaliteollisuuden sekä paperia ja kartonkia valmistavien laitosten on pakko noudattaa päästökauppajärjestelmää.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta [Ks. muutosasiakirjat].

TIIVISTELMÄ

Direktiivin tavoitteena on toteuttaa merkittäviä kasvihuonekaasujen päästövähennyksiä näiden päästöjen ilmastovaikutusten lieventämiseksi.

Kasvihuonekaasujen päästöluvat

Kaikilla tässä käsitellyn direktiivin liitteessä I mainittuja toimintoja (energia-ala, rautametallien tuotanto ja jalostus, mineraaliteollisuus sekä paperimassan, paperin ja kartongin valmistus) harjoittavilla laitoksilla, jotka aiheuttavat kyseiseen toimintaan liittyviä nimettyjä kasvihuonekaasupäästöjä, on oltava 1. tammikuuta 2005 lähtien toimivaltaisen viranomaisen myöntämä kasvihuonekaasujen päästölupa.

Kasvihuonekaasujen päästölupahakemuksen on sisällettävä kuvaus seuraavista:

  • laitos, sen toiminnat sekä käytössä oleva teknologia
  • aineet, joiden käytöstä voi aiheutua liitteessä II lueteltujen kasvihuonekaasujen päästöjä
  • kaasujen päästöjen lähteet
  • päästöjen tarkkailemiseksi ja niistä raportoimiseksi suunnitellut toimenpiteet.

Toimivaltainen viranomainen myöntää luvan, jos se katsoo, että laitoksen toiminnanharjoittaja pystyy seuraamaan päästöjä ja ilmoittamaan niistä. Kasvihuonekaasujen päästölupa voi koskea saman toiminnanharjoittajan samassa sijaintipaikassa olevaa yhtä tai useampaa laitosta. Lupa sisältää seuraavat tiedot:

  • toiminnanharjoittajan nimi ja osoite
  • kuvaus laitoksen toiminnasta ja päästöistä
  • seurantasuunnitelma
  • päästöilmoituksiin sovellettavat vaatimukset
  • velvoite palauttaa kunkin vuoden ensimmäisten neljän kuukauden aikana edellisenä vuonna aiheutuneita kokonaispäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia.

Toimivaltaisen viranomaisen on vähintään joka viides vuosi tarkasteltava kasvihuonekaasujen päästölupaa uudelleen ja tehtävä siihen aiheellisia muutoksia.

Päästöoikeuksien hallinnointi

Koko Euroopan unionille (EU) vuosittain myönnettävien päästöoikeuksien määrää vähennetään lineaarisesti vuodesta 2013 lähtien. Koko EU:n päästöoikeuksien kokonaismäärä vuodeksi 2013 lasketaan komission hyväksymien kansallisten suunnitelmien perusteella. Suunnitelmat koskevat vuosia 2008–2012.

Jäsenvaltiot huutokauppaavat kaikki päästöoikeudet, joita ei myönnetä maksutta. Huutokaupattavat oikeudet jaetaan seuraavien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti:

  • 88 prosenttia jaetaan jäsenvaltioiden kesken niiden päästöjen perusteella
  • 10 prosenttia jaetaan yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistämiseksi
  • 2 prosenttia jaetaan niiden jäsenvaltioiden kesken, joiden kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2005 vähintään 20 prosenttia alhaisemmat kuin sinä perusvuonna, jota niihin sovellettiin Kioton pöytäkirjan mukaisesti.

Vähintään 50 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupan tuotosta käytetään seuraaviin tarkoituksiin:

  • kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen
  • uusiutuvien energiamuotojen sekä muiden vähähiiliseen talouteen siirtymistä edistävien teknologioiden kehittäminen
  • toimenpiteet, joilla pyritään välttämään metsien häviäminen sekä lisäämään metsitystä ja metsien uudelleenistutusta
  • hiilidioksidin sitominen metsätoiminnan avulla
  • hiilidioksidin talteenotto ja geologinen varastointi
  • vähäpäästöisiin ja julkisiin liikennemuotoihin siirtyminen
  • energiatehokkuuden ja puhtaan teknologian tutkimus
  • energiatehokkuuden ja lämpöeristyksen parantaminen
  • EU:n järjestelmän hallinnollisten kustannusten kattaminen.

Euroopan komissio toteuttaa viimeistään 31. joulukuuta 2010 unionin laajuisia yhdenmukaistettuja toimenpiteitä, jotka koskevat yhdenmukaista päästöoikeuksien jakamista.

Komissio antaa viimeistään 30. kesäkuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle analyyttisen kertomuksen, jossa se arvioi hiilivuodon riskin merkittävää uhkaa tietyillä energiavaltaisilla toimialoilla tai toimialojen osissa.

Päästöjen seuranta ja päästöilmoitukset

Komissio antaa viimeistään 31. joulukuuta 2011 päästöjen tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen. Asetuksessa otetaan huomioon uusin ja ajantasaisin tieteellinen tieto.

Jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että kaikki päätökset ja kertomukset, jotka liittyvät päästöoikeuksien määrään ja jakamiseen sekä päästöjen tarkkailuun, raportointiin ja todentamiseen, julkaistaan välittömästi asianmukaisella tavalla, jolla varmistetaan syrjimätön tietojen saatavuus.

Todentaminen ja akkreditointi

Komissio antaa viimeistään 31. joulukuuta 2011 ehdotuksen asetukseksi päästöraporttien todentamisesta sekä todentajien akkreditoinnista ja valvonnasta. Asetuksessa säädetään tarkemmin akkreditoinnin, akkreditoinnin peruuttamisen ja vastavuoroisen tunnustamisen edellytyksistä sekä tarvittaessa akkreditointielinten vertaisarvioinnista.

Kioton pöytäkirjan hankemekanismit

Direktiivi 2004/101/EY syventää suhdetta EU:n päästöoikeuksien kaupan järjestelmän ja Kioton pöytäkirjan välillä, koska se muuttaa Kioton pöytäkirjan ns. hankemekanismit (yhteistoteutusmekanismi ja puhtaan kehityksen mekanismi) yhteensopiviksi mainitun järjestelmän kanssa. Siten toiminnanharjoittajat voivat velvoitteensa täyttääkseen käyttää molempia mekanismeja päästöoikeuksien kaupassa. Tämä alentaa kustannuksia, joita päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluville laitoksille aiheutuu velvoitteiden noudattamisesta.

Direktiivissä tunnustetaan näin yhteistoteutuksen (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hankkeista saatavien hyvitysten arvo tasaveroisena päästöoikeuksien rinnalla, ydinvoimahankkeista saatavia sekä maankäytöstä, maankäytön muutoksista ja metsätaloudesta peräisin olevia hyvityksiä lukuun ottamatta. Yhteistoteutushankkeista saatavia hyvityksiä kutsutaan päästövähennysyksiköiksi ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeista saatavia sertifioiduiksi päästövähennyksiksi. Direktiivissä säädetään myös yksityiskohtaiset säännöt, joilla vältetään päästövähennysyksiköiden ja sertifioitujen päästövähennysten kahteen kertaan laskeminen silloin kun ne johtuvat toimista, joilla laitosten päästöjä vähennetään tai rajoitetaan direktiivin 2003/87/EY mukaisesti.

Rekisterit, kertomukset ja sopimukset

Komissio on antanut asetuksen (EU) N:o 920/2010, jolla luodaan standardoitu rekisterijärjestelmä. Rekisterit koostuvat sähköisistä tietokannoista, joiden avulla voidaan seurata päästöoikeuksien myöntämistä, hallussapitoa, siirtämistä ja peruuttamista. Rekistereillä taataan kansalaisten oikeus tutustua tietoihin, tietojen luottamuksellisuus ja Kioton pöytäkirjan määräysten noudattaminen.

Komissio nimeää keskusvalvojan, joka pitää riippumatonta tapahtumakirjaa päästöoikeuksien myöntämisestä, siirtämisestä ja mitätöimisestä yhteisön tasolla. Keskusvalvoja tekee automaattisia tarkistuksia kustakin päästöoikeuksien siirtoon liittyvästä tapahtumasta. Jos keskusvalvoja havaitsee tarkistusten yhteydessä sääntöjenvastaisuutta, kyseiset siirrot keskeytetään, kunnes sääntöjenvastaisuudet on poistettu.

Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle vuosittain kertomuksen tässä käsitellyn direktiivin soveltamisesta.

EU:n järjestelmän ja muiden sellaisten muissa maissa, osavaltioissa tai alueellisissa hallintoyksiköissä perustettujen kasvihuonekaasujen pakollisten yhteensopivien päästökauppajärjestelmien, joissa päästöjen absoluuttinen määrä on rajoitettu, välillä voidaan tehdä sopimuksia päästöoikeuksien pakollisesta tunnustamisesta. Kolmansien maiden tai osavaltioiden tai alueellisten hallintoyksiköiden kanssa voidaan tehdä muita kuin sitovia järjestelyjä EU:n järjestelmän tai muiden kasvihuonekaasujen sellaisten pakollisten päästöjärjestelmien soveltamisalaan kuuluvien päästöjen hallinnollisesta ja teknisestä yhteensovittamisesta, joissa päästöjen absoluuttinen määrä on rajoitettu.

Muutokset, jotka tulevat voimaan yhteisön hyväksyttyä kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen

Kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen allekirjoittaminen edellyttää jäsenvaltioiden vähentävän kasvihuonekaasupäästöjä yli 20 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna, mikä ilmenee maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston tukemasta 30 prosentin vähennyssitoumuksesta. Tätä silmällä pitäen komissio aikoo antaa kertomuksen, jossa arvioidaan seuraavia tekijöitä:

  • kansainväliset toimenpiteet
  • käynnistettävät toimet kasvihuonekaasupäästöjen 30 prosentin vähennystavoitteen saavuttamiseksi
  • yritysten kilpailukyky hiilivuodon riskien yhteydessä
  • kansainvälisen sopimuksen vaikutus muihin talouden aloihin
  • vaikutus maatalousalaan
  • metsittäminen, uudelleenmetsittäminen sekä metsien häviäminen ja huononeminen.

Tässä direktiivissä säädettyjen hyvitysten sekä sellaisista kolmansista maista, jotka ovat ratifioineet kansainvälisen ilmastomuutossopimuksen, peräisin olevien sertifioitujen päästövähennysten, päästövähennysyksikköjen tai muiden hyväksyttyjen hyvitysten käyttäminen on sallittua.

Taustaa

Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden vuonna 2002 hyväksymä Kioton pöytäkirja velvoittaa ne vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjen kokonaismäärää vuosien 2008 ja 2012 välisenä kautena 8 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tässä käsitellyssä direktiivissä perustetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien markkinat, ja sen avulla EU ja jäsenvaltiot voivat täyttää Kioton pöytäkirjaan sisältyvät velvoitteet tehokkaasti sekä taloudellisen kehityksen ja työllisyyden kannalta suotuisasti.

Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuoden 2012 jälkeisen sopimuksen edistämistä silmällä pitäen tavoitteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 30 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2020 mennessä. Tämä edellyttää, että muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennystavoitteisiin vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. EU on vakaasti sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna. Lokakuussa 2009 Eurooppa‑neuvosto hyväksyi IPPC-direktiivin mukaisen tavoitteen päästöjen vähentämiseksi 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Myös 7.–18. joulukuuta 2009 pidetty Kööpenhaminan ilmastokokous oli näiden tavoitteiden mukainen.

VIITTEET

Asiakirja Voimaantulo Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa EUVL

Direktiivi 2003/87/EY

25.10.2003

31.12.2003

EUVL L 275, 25.10.2003

Muutosasiakirjat Voimaantulo Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa EUVL

Direktiivi 2004/101/EY

13.11.2004

13.11.2005

EUVL L 338, 13.11.2004

Direktiivi 2008/101/EY

2.2.2009

2.2.2010

EUVL L 8, 13.1.2009

Direktiivi 2009/29/EY

25.6.2009

31.12.2012

EUVL L 140, 5.6.2009

Asetus (EY) N:o 219/2009

20.4.2009

-

EUVL L 87, 31.3.2009

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/87/EY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission asetus (EU) N:o 1031/2010, annettu 12 päivänä marraskuuta 2010, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista [EUVL L 302, 18.11.2010].

Komission päätös 2007/589/EY, tehty 18 päivänä heinäkuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisten ohjeiden vahvistamisesta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia varten [EUVL L 229, 31.8.2007].
Tämän päätöksen 12 liitteessä vahvistetaan kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia koskevat suuntaviivat. Liitteessä I esitetään yleiset suuntaviivat. Toimintokohtaiset lisäsuuntaviivat esitetään liitteissä II–XI. Liitteessä XII esitetään kasvihuonekaasupäästöjen jatkuvan mittaamisen järjestelmiä koskevat suuntaviivat, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kasvihuonekaasupäästöjen valvonta ja raportointi on säännöllistä ja täsmällistä Euroopan yhteisössä. Suuntaviivojen noudattamista on helpotettu sellaisten laitosten osalta, joiden fossiilisista polttoaineista peräisin olevat todennetut keskimääräiset hiilidioksidipäästöt olivat edellisen päästökauppakauden aikana alle 25 000 tonnia vuodessa.

Komission päätös 2006/780/EY, tehty 16 päivänä marraskuuta 2006, kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten kaksinkertaisen laskennan välttämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisessa yhteisön päästöoikeuksien kaupan järjestelmässä Kioton pöytäkirjan mukaisten hanketoimintojen yhteydessä [EUVL L 316, 16.11.2006].

Viimeisin päivitys 05.04.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun