RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus

Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus tarjoaa ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvat puitteet, joiden tarkoituksena on varmistaa näiden ihmisten terveydelle ja ympäristölle haitallisten aineiden tuotannon ja käytön vähentäminen ja lopettaminen turvallisin edellytyksin. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluu 12 ensisijaista pysyvää orgaanista yhdistettä, mutta siihen on tarkoitus sisällyttää myöhemmin myös muita aineita.

SÄÄDÖS

Neuvoston päätös 2006/507/EY, tehty 14 päivänä lokakuuta 2004, pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta.

TIIVISTELMÄ

Tukholman yleissopimuksen tarkoituksena on rajoittaa pysyvien orgaanisten yhdisteiden aiheuttamaa pilaantumista. Sopimuksessa määritellään aineet, joihin sitä sovelletaan, sekä näiden aineiden tuotantoa, tuontia ja vientiä koskevat säännöt.

Määritelmä

Pysyvät orgaaniset yhdisteet ovat kemiallisia aineita, joihin sisältyy myrkyllisiä ainesosia ja jotka muista yhdisteistä poiketen hajoavat hitaasti. Pysyvät orgaaniset yhdisteet ovat erittäin haitallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Ne kertyvät kudoksiin ja leviävät ilman, veden ja muuttavien eläinten välityksellä. Yhdisteet kertyvät myös maan ja vesistöjen ekosysteemeihin. Pysyvien orgaanisten yhdisteiden aiheuttama pilaantuminen on rajat ylittävä ongelma, minkä vuoksi kansainvälinen toiminta on välttämätöntä.

Soveltamisala

Tukholman yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluu 12 ensisijaista pysyvää orgaanista yhdistettä, joita tuotetaan tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Aineita tuotetaan tahattomasti sivutuotteina esimerkiksi kotitalouksissa tapahtuvassa poltossa tai jätteenpolttolaitoksissa.

Nämä 12 ensisijaista pysyvää orgaanista yhdistettä ovat aldriini, klordaani, diklooridifenyylitrikloorietaani (DDT), dieldriini, endriini, heptakloori, mirex, toksafeeni, polyklooratut bifenyylit (PCB), heksaklooribentseeni, dioksiinit ja furaanit.

Ensi vaiheessa yleissopimuksen tarkoituksena on kieltää yhdeksän pysyvän orgaanisen yhdisteen tuotanto ja käyttö sekä rajoittaa yhden aineen tuotantoa ja käyttöä. Kahden jäljelle jäävän pysyvän orgaanisen yhdisteen osalta rajoitetaan tahatonta tuotantoa ja päästöjä ympäristöön. Yleissopimuksen määräyksiä ei sovelleta kemiallisiin aineisiin, jotka on tarkoitettu laboratoriotutkimuksiin.

Toimielimet

Yleissopimuksen täytäntöönpanoa varten perustetaan kolme kansainvälistä elintä

  • sopimuspuolten konferenssi on näistä tärkein. Siihen osallistuvat kaikki yleissopimuksen sopimuspuolet sekä tarvittaessa tarkkailijat. Konferenssissa vahvistetaan täytäntöönpanomenettelyt ja tehdään tärkeimmät päätökset, jotka koskevat esimerkiksi uusien aineiden lisäämistä yleissopimukseen tai poikkeusten myöntämistä
  • pysyvien orgaanisten yhdisteiden arviointikomitea muodostuu asiantuntijoista, ja sen tarkoituksena on tutkia ehdotukset uusien aineiden lisäämisestä yleissopimukseen
  • sihteeristö vastaa pääasiassa hallintotehtävistä.

Pysyvien orgaanisten yhdisteiden tuonti ja vienti

Yleissopimuksessa määrätään, että kiellettyjen pysyvien orgaanisten yhdisteiden tuonti ja vienti on lopetettava. Pysyviksi orgaanisiksi yhdisteiksi luokiteltuja kemiallisia aineita voi kuitenkin tuoda tietyin edellytyksin, jos

  • ainetta tarvitaan olemassa olevien pysyvien orgaanisten yhdisteiden poistamiseksi ympäristön kannalta järkevällä tavalla (esim. jätteiden hävittäminen)
  • aineen tuotanto ja käyttö on sallittu poikkeuksen nojalla.

Yhdisteitä on sallittua viedä seuraavin edellytyksin

  • ainetta tarvitaan olemassa olevien pysyvien orgaanisten yhdisteiden poistamiseksi ympäristön kannalta järkevällä tavalla (esim. jätteiden hävittäminen)
  • vienti on sallittua sopimuspuolelle, jolle on myönnetty yleissopimuksen nojalla poikkeus yhdisteen käyttämiseksi
  • vienti on sallittua valtioon, joka ei ole allekirjoittanut yleissopimusta.

Viimeksi mainitussa tapauksessa tuojavaltion on toimitettava vuosittain vientiä harjoittavalle sopimuspuolelle todistus. Siinä tarkennetaan muiden muassa kemiallisen aineen käyttötarkoitus ja siihen sisältyy lausuma, jonka mukaan valtio sitoutuu suojelemaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä ja toteuttamaan jätehuoltoon liittyviä toimenpiteitä mukaan luettuna kyseisen pysyvän orgaanisen yhdisteen lopullinen poistaminen.

Pysyvien orgaanisten yhdisteiden tahaton tuotanto

Tavoitteena on vähentää pysyvien orgaanisten yhdisteiden tahatonta tuotantoa ja päästöjä sekä mahdollisuuksien mukaan lopettaa ne kokonaan. Tätä varten yleissopimuksen sopimuspuolten on laadittava kansallinen, alueellinen tai paikallinen toimintasuunnitelma. Paikallinen toimintasuunnitelma sisältyy yleissopimuksen yleiseen täytäntöönpanosuunnitelmaan. Suunnitelmaan on sisällytettävä arvio päästöistä, lainsäädännön tehokkuudesta sekä päästöjen hoitoa koskevista nykyisistä toimintaohjelmista. Lisäksi suunnitelmassa on esitettävä strategioita yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

On tärkeää edistää korvaavien tai muokattujen materiaalien, tuotteiden ja prosessien kehittämistä ja käyttämistä, jotta voidaan estää pysyvien orgaanisten yhdisteiden tahaton tuotanto. Yleissopimukseen sisältyy yleisiä määräyksiä käytettävissä olevista parhaista menetelmistä sekä parhaista ympäristökäytännöistä päästöjen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Sopimuksessa annetaan lisäksi määräyksiä aineiden varastoinnista ja jätteistä peräisin olevien pysyvien orgaanisten yhdisteiden vähentämisestä ja poistamisesta.

Poikkeukset

Yleissopimuksessa myönnetään tiettyjä poikkeuksia kyseisten aineiden tuotannon ja käytön poistamisesta tai rajoittamisesta sekä tuontiin ja vientiin liittyvistä määräyksistä. Myönnettävät poikkeukset ovat yhdistekohtaisia, ja poikkeukset eritellään tarvittaessa yleissopimuksen liitteissä.

Poikkeukset kirjataan julkisesti saatavilla olevaan rekisteriin, ja ne ovat voimassa viiden vuoden ajan. Sopimuspuolten konferenssissa voidaan sopia poikkeusten uudistamisesta, jos konferenssille toimitetaan selvitys, jonka mukaan poikkeus on edelleen välttämätön. Kun tietyn yksittäisen vapautuksen osalta ei ole jäljellä yhtään rekisteröityä sopimuspuolta, vapautuksen osalta ei voida enää tehdä uusia rekisteröintejä.

Sopimuspuolten täytäntöönpanotoimet

Sopimuspuolten on laadittava toimintasuunnitelma yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamiseksi ja toimitettava tämä toimintasuunnitelma konferenssille. Jotta tietojen vaihto olisi mahdollisimman helppoa, jokaisen sopimuspuolen on nimettävä kansallinen yhteystaho. Koska pysyvät orgaaniset yhdisteet ovat rajat ylittävä ongelma, sopimuspuolia rohkaistaan tekemään useilla tasoilla, myös alueellisella ja paikallisella tasolla, yhteistyötä, jolla helpotetaan suunnitelmien laatimista, soveltamista ja toteuttamista.

On myös tärkeää varmistaa, että pysyvien orgaanisten yhdisteiden kehittymistä valvotaan ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta, sekä kannustaa tutkimukseen ja kehitystyöhön.

Uusien yhdisteiden lisääminen

Arviointikomitea tutkii sopimuspuolen pyynnöstä ehdotuksen uuden pysyvän orgaanisen yhdisteen lisäämisestä yleissopimukseen. Ehdotus on perusteltava yksityiskohtaisin tiedoin, joihin on sisällyttävä todisteet yhdisteen hitaasta hajoavuudesta, biokertyvyydestä ja leviämisen todennäköisyydestä sekä ihmisen terveyteen ja ympäristöön kohdistuvista haittavaikutuksista. Kun ehdotuksen katsotaan täyttävän valintaperusteet, komitea tutkii sen uudelleen ottaen huomioon kaikki asiasta saadut lisätiedot ja laatii luonnoksen riskien kuvaukseksi sekä tarvittaessa arvion riskien hallinnasta. Näiden arvioiden perusteella komitea antaa sopimuspuolten konferenssille suosituksen, jossa joko puolletaan tai vastustetaan aineen lisäämistä liitteeseen A, B ja/tai C. Lopullisen päätöksen tekee sopimuspuolten konferenssi.

Rahoitus ja tekninen apu

Jokainen sopimuspuoli osallistuu yleissopimuksen täytäntöönpanon rahoittamiseen toteuttamalla toimintasuunnitelmansa mukaisia kansallisia ja alueellisia toimenpiteitä. Kehitysmailla ja siirtymätalouden vaiheessa olevilla mailla voi olla rahoitukseen liittyviä sekä teknisiä vaikeuksia yleissopimuksen soveltamisessa. Teollisuusmaiden olisi tuettava täytäntöönpanoa ylimääräisin varoin yleissopimuksessa vahvistetun mekanismin avulla, jotta ongelma saataisiin ratkaistua. Kehitysmaita ja siirtymätalouden vaiheessa olevia maita voidaan tukea myös siten, että teollisuusmaat tarjoavat teknistä tukea.

Tiedottamiseen liittyvät määräykset

Pysyvien orgaanisten yhdisteiden vaaroista ja yhdisteitä koskevista määräyksistä on tärkeää tiedottaa kansalaisille, poliittisille päättäjille ja kemianteollisuudelle. Lisäksi olisi suunniteltava esimerkiksi asianosaisille järjestettävää asianmukaista koulutusta. On myös olennaista varmistaa sopimuspuolten välinen tietojenvaihto lähinnä yleissopimuksella perustetun sihteeristön välityksellä.

Riitojen ratkaisu

Jos sopimuspuolten kesken syntyy riitaa yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, riita ratkaistaan välitysmenettelyllä tai viemällä se kansainvälisen oikeustuomioistuimen käsittelyyn. Kantaja voi valita menettelytavan. Jos kantaja on alueellinen järjestö tai taloudellinen yhdentymisjärjestö, se voi käyttää ainoastaan välitysmenettelyä.

Yleissopimuksen noudattamatta jättäminen

Yleissopimuksessa määrätään yleissopimuksen noudattamatta jättämiseen liittyvästä mekanismista sekä tällaisessa tapauksessa noudatettavista menettelyistä.

Yleissopimuksesta eroaminen

Sopimuspuoli voi erota yleissopimuksesta kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta ilmoittamalla asiasta kirjallisesti. Ero astuu voimaan aikaisintaan vuoden kuluttua siitä, kun sopimuksen tallettaja on vastaanottanut eroanomuksen.

Taustaa

Yleissopimuksen hyväksyneisiin 150 valtioon kuuluvat esimerkiksi kaikki EU:n jäsenvaltiot. Euroopan unionin puolesta yleissopimuksen hyväksyi Euroopan unionin neuvosto konferenssissa, joka pidettiin Tukholmassa 22.–23. toukokuuta 2001.

Yleissopimus tuli voimaan 17. toukokuuta 2004.

Tukholman yleissopimuksen laatiminen oli seurausta useista kansainvälisistä aloitteista. Euroopan yhteisö allekirjoitti kesäkuussa 1998 pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Århusin pöytäkirjan, joka liitettiin valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan Geneven yleissopimukseen (joka on tehty Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissiossa). Pöytäkirja kattaa tällä hetkellä 16 pysyvää orgaanista yhdistettä, joista 12 sisältyy Tukholman yleissopimukseen.

Yleissopimus liittyy myös useisiin viime vuosina tehtyihin ympäristöä koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin ja yleissopimuksiin, kuten ympäristöä ja kehitystä koskevaan Rion julistukseen.

VIITTEET

Säädös Voimaantulo Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa EUVL
Päätös 2006/507/EY

14.10.2004

-

EUVL L 209, 31.7.2006

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta [EUVL L 158, 30.4.2004].
Vuonna 2004 annetun asetuksen tarkoituksena on täydentää jo runsasta EU-lainsäädäntöä luetteloissa mainituista aineista. Se on myös osoitus halusta ylittää kansainväliset velvoitteet kemiallisten aineiden ja jätteiden käsittelyn aloilla.
Asetus koskee erityisesti sellaisten aineiden tuotantoa, markkinoille saattamista, käyttöä, päästämistä ympäristöön ja käsittelyä jätteenä, joihin sovelletaan kieltoja tai rajoituksia pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen tai pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission pöytäkirjan perusteella. Sillä vahvistetaan koko unionia koskevat vaatimukset näiden kahden kansainvälisen sopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa varten.

Neuvoston päätös 2004/259/EY, tehty 19 päivänä helmikuuta 2004, valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan vuoden 1979 yleissopimukseen liittyvän pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta [EUVL L 81, 19.3.2004].
Päätöksellä hyväksytään vuonna 1979 tehtyyn valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen liittyvä vuonna 1998 tehty pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva pöytäkirja.
EU ja sen jäsenvaltiot allekirjoittivat tämän Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission pöytäkirjan kesäkuussa 1998. Siihen sisältyvät samat 12 pysyvää orgaanista yhdistettä kuin Tukholman yleissopimukseenkin sekä niiden lisäksi neljä muuta ainetta (pentabromidifenyylieetteri, klordekoni, heksabromobifenyyli ja heksakloorisykloheksaani). Näillä pysyvillä orgaanisilla yhdisteillä on terveyttä ja ympäristöä koskevia merkittäviä haitallisia vaikutuksia, jotka johtuvat niiden hitaasta hajoavuudesta, biokertyvyydestä ja kaukokulkeutumisesta ilmassa.
Pöytäkirjan lopullinen tavoite on eliminoida kaikki pysyvien orgaanisten yhdisteiden päästöt veteen ja ilmaan sekä niiden häviöt. Siinä kielletään kokonaan joidenkin tuotteiden (aldriini, klordaani, klordekoni, dieldriini, endriini, heksabromibifenyyli, mirex ja toksafeeni) tuotanto ja käyttö. Joidenkin muiden aineiden tuotanto ja käyttö on tarkoitus lopettaa myöhemmin (DDT, heptakloori, heksaklooribentseeni ja PCB eli polyklooratut bifenyylit).

Viimeisin päivitys 07.07.2011

Katso myös

  • Tukholman yleissopimus (EN)
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun