RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Kaatopaikat

Euroopan unionissa on otettu käyttöön tiukat tekniset vaatimukset, joilla ehkäistään ja vähennetään mahdollisimman tehokkaasti kaatopaikkojen haitallisia ympäristövaikutuksia ja etenkin pintaveteen, pohjaveteen, maaperään ja ilmanlaatuun sekä ihmisten terveyteen kohdistuvia vaikutuksia.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista [Ks. muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Direktiivin tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää kaatopaikkojen haitallisia ympäristövaikutuksia.

Siinä esitetään yksityiskohtaisesti eri jätetyypit (yhdyskuntajäte, vaarallinen jäte, tavanomainen jäte, pysyvä jäte), ja sitä sovelletaan kaikkiin kaatopaikkoihin; nämä määritellään jätteiden loppukäsittelypaikoiksi, joissa jätettä sijoitetaan maan päälle tai maahan. Kaatopaikat jaetaan seuraaviin kolmeen luokkaan:

  • vaarallisen jätteen kaatopaikat
  • tavanomaisen jätteen kaatopaikat
  • pysyvän jätteen kaatopaikat.

Direktiivin soveltamisalaan eivät kuitenkaan kuulu

  • lietteen levittäminen (mukaan luettuina viemäriliete ja ruoppausliete)
  • pysyvän jätteen käyttö kunnostukseen/entisöintiin kaatopaikoilla
  • likaantumattoman maa-aineksen sijoittaminen tai mineraalivarojen etsimisen ja louhinnan, rikastamisen ja varastoinnin sekä louhostoiminnan tuloksena syntyvien tavanomaisten pysyvien jätteiden sijoittaminen
  • tavanomaiseksi jätteeksi luokitellun ruoppauslietteen sijoittaminen niiden pienten vesiteiden varrelle, joista ne on ruopattu, sekä tällaisen lietteen sijoittaminen pintavesistöön, mukaan luettuina sen pohja ja alla oleva maaperä.

Riskien välttämiseksi määritellään yhtenäinen jätteiden kaatopaikkakelpoisuusmenettely:

  • jätteen on oltava esikäsiteltyä ennen kaatopaikalle hyväksymistä
  • direktiivin kelpoisuusperusteet täyttävä vaarallinen jäte on ohjattava vaarallisen jätteen kaatopaikalle
  • tavanomaisen jätteen kaatopaikalle on sijoitettava yhdyskuntajätteet ja tavanomaiset jätteet
  • pysyvän jätteen kaatopaikkoja käytetään ainoastaan pysyvää jätettä varten.

Kaatopaikalle ei hyväksytä seuraavia jätteitä:

  • nestemäinen jäte
  • helposti syttyvä jäte
  • räjähtävä tai hapettava jäte
  • tartuntavaaralliset sairaalajätteet ja kliiniset jätteet
  • käytetyt renkaat, lukuun ottamatta poikkeuksia
  • minkä tahansa muun tyyppinen jäte, joka ei täytä liitteen II mukaisesti määriteltyjä kelpoisuusperusteita.

Direktiivissä säädetään kaatopaikkaa koskevasta lupamenettelystä. Lupahakemuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

  • luvanhakijan ja tarvittaessa kaatopaikan pitäjän yksilöinti
  • sijoitettavien jätetyyppien kuvaus ja jätteen kokonaismäärä
  • kaatopaikan kapasiteetti
  • kaatopaikan kuvaus
  • ehdotetut menetelmät pilaantumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi
  • toiminta-, seuranta- ja valvontasuunnitelma
  • suunnitelma käytöstä poistamista ja jälkihoitoa koskeviksi menettelytavoiksi
  • luvanhakijan taloudellinen vakuus
  • vaikutusten arviointi, jos sitä tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY mukaisesti edellytetään.

Jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että käytössä olevat kaatopaikat eivät voi jatkaa toimintaansa, elleivät ne pane täytäntöön direktiivin säännöksiä mahdollisimman pian.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle kolmen vuoden välein kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

Komissio julkaisee näiden kertomusten pohjalta yhteisön kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta (ks. jäljempänä kohta "Muut asiaan liittyvät asiakirjat").

VIITTEET

Asiakirja Voimaantulo Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa EYVL/EUVL
Direktiivi 1999/31/EY

16.7.1999

16.7.2001

EYVL L 182, 16.7.1999

Muutosasiakirjat Voimaantulo Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa EUVL

Asetus (EY) N:o 1882/2003

20.11.2003

-

EUVL L 284, 31.10.2003

Asetus (EY) N:o 1137/2008

11.12.2008

-

EUVL L 311, 21.11.2008

Direktiiviin 1999/31/EY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Tietoa saarista ja eristyneistä asutuksista, joihin jäsenvaltiot eivät kaatopaikkadirektiivin 3 artiklan 4 kohdan nojalla sovella direktiivin säännöksiä [EUVL C 316, 13.12.2005].

Neuvoston päätös 2003/33/EY, tehty 19 päivänä joulukuuta 2002, direktiivin 1999/31/EY 16 artiklan ja liitteen II mukaisista perusteista ja menettelyistä jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille [EYVL L 11, 16.1.2003].

Komission päätös 2000/738/EY, tehty 17 päivänä marraskuuta 2000, kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY täytäntöönpanoa koskevien jäsenvaltioiden kertomusten laadinnassa käytettävästä kyselylomakkeesta [EYVL L 298, 25.11.2000].

Kertomukset

Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön jätelainsäädännön täytäntöönpanosta: jätteistä annettu direktiivi 2006/12/EY, vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY, jäteöljyhuollosta annettu direktiivi 75/439/ETY, puhdistamolietteestä annettu direktiivi 86/278/ETY, pakkauksista ja pakkausjätteistä annettu direktiivi 94/62/EY, kaatopaikoista annettu direktiivi 1999/31/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettu direktiivi 2002/96/EY kaudella 2004–2006 [KOM(2009) 633 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].
Kaatopaikkadirektiivin täytäntöönpano on edelleen erittäin epätyydyttävää, ja tilanteen parantamiseksi tarvitaan merkittäviä toimia. Kymmenen vuotta direktiivin antamisen jälkeen kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä ilmoittaneet saattaneensa kaikkia sen säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai panneensa niitä täytäntöön. Jäljellä on edelleen suuri määrä laittomia kaatopaikkoja, joilla ei ole EU:n jätelainsäädännön edellyttämää lupaa. Suuri osa jäsenvaltioista ei ole noudattanut sovittua määräaikaa (16. heinäkuuta 2009), johon mennessä ennen direktiivin voimaantuloa käytössä olleiden sääntöjenvastaisten kaatopaikkojen on oltava vaatimusten mukaisia (ellei niitä ole erityisesti vapautettu säännösten noudattamisesta). Ainoastaan yhdeksän jäsenvaltiota on ilmoittanut, että ne ovat täyttäneet vuoden 2006 tavoitteet biohajoavan yhdyskuntajätteen ohjaamisesta muualle kuin kaatopaikoille ja kaatopaikkakaasujen talteenotosta. Tämä on aivan riittämätön määrä.
Vuonna 2009 pantiin vireille 13 oikeuskäsittelyä säännösten noudattamatta jättämisen vuoksi ja 11 riittämättömän täytäntöönpanon vuoksi. Koska jäsenvaltioilla on ollut systemaattisesti vaikeuksia panna EU:n jätelainsäädäntöä asianmukaisesti täytäntöön, komissio on valinnut strategisen lähestymistavan.

Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2006, yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanosta: jätteistä annettu direktiivi 75/442/ETY, vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY, jäteöljyhuollosta annettu direktiivi 75/439/ETY, puhdistamolietteestä annettu direktiivi 86/278/ETY ja pakkauksista ja pakkausjätteistä annettu direktiivi 94/62/EY ja kaatopaikoista annettu direktiivi 1999/31/EY vuosina 2001–2003 [KOM(2006) 406 - ei julkaistu EUVL:ssä].
Kertomuksen mukaan useat jäsenvaltiot ovat käyttäneet direktiivissä annettua mahdollisuutta jättää joidenkin direktiivin säännösten soveltamisalan ulkopuolelle tietyt jätteet tai kaatopaikat (esimerkiksi eristyneiden asutusten ja maanalaisten varastojen osalta). Joissakin maissa lukuisia tavanomaisen ja pysyvän jätteen kaatopaikkoja on joko kunnostettava tai suljettava vuoteen 2009 mennessä, jotta ne olisivat direktiivin vaatimusten mukaisia. Useimmat jäsenvaltiot ovat määritelleet jätteen vastaanottoperusteita ja laatineet kansallisen strategian kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrän vähentämiseksi. Komissio on lisäksi aloittanut rikkomismenettelyjä, koska tietyissä jäsenvaltioissa toimii lukuisia luvattomia kaatopaikkoja tai koska jäsenvaltiot eivät ole varmistaneet, että kaikki käytössä olevien kaatopaikkojen pitäjät olisivat esittäneet kunnostussuunnitelmansa vuoden 2002 heinäkuuhun mennessä.

Komission kertomus, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2005, kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY 5 artiklan 1 kohdan mukaisista kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrän vähentämistä koskevista kansallisista strategioista [KOM(2005) 105 – ei julkaistu EUVL:ssä].
Tammikuuhun 2004 mennessä komissio oli saanut kansalliset strategiat 12 jäsenvaltiolta (Irlanti ja Espanja eivät olleet vielä tuolloin toimittaneet strategioitaan, ja Suomi toimitti strategiansa liian myöhään, jotta se olisi voitu sisällyttää mainittuun kertomukseen). Belgia ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat toimittaneet komissiolle alueelliset strategiansa. Lisäksi kaikkien kymmenen uuden jäsenvaltion oli määrä toimittaa kansalliset strategiansa liittymisen jälkeen.
Raportissa painotetaan, että kompostoinnin lisääminen, paperinkierrätys ja energian talteenotto sisältyvät kaikkiin strategioihin. Useimmissa strategioissa korostetaan, että hyvälaatuisen kompostin aikaansaamiseksi on tärkeää, että orgaaninen jäte lajitellaan sen syntypaikalla. Strategioiden yksityiskohtaisuudessa ja tavoitteiden saavuttamiseksi valituissa toimenpiteissä on paljon vaihtelua. Osa jäsenvaltioista on valinnut oikeudellisesti sitovia toimenpiteitä, toiset taas vapaaehtoisia toimenpiteitä ja kannustimia. Strategioiden tarkastelun perusteella ei voida päätellä, tullaanko tavoitteet saavuttamaan niissä jäsenvaltioissa, joissa niitä ei vielä ole saavutettu. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisäponnisteluja.

Viimeisin päivitys 24.02.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun