RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Luontotyypit (Natura 2000)

Euroopan unioni (EU) pyrkii edistämään luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden alueella. Tätä varten on luotu erityisten suojelutoimien alueiden ekologinen verkko, jota kutsutaan nimellä Natura 2000. Verkon yhtenäisyyttä lisätään muilla toimilla, jotka liittyvät valvontaan ja seurantaan, luontaisten lajien uudelleenistuttamiseen, epäluontaisten lajien istuttamiseen sekä tutkimukseen ja koulutukseen.

ASIAKIRJA

Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta [Ks. muutosasiakirjat].

TIIVISTELMÄ

Luontotyyppien jatkuva heikkeneminen ja uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit ovat Euroopan unionin (EU) ympäristöpolitiikan keskeisiä huolenaiheita. Tällä niin sanotulla luontotyyppidirektiivillä pyritään edistämään luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä jäsenvaltioissa määrittelemällä yhteinen kehys yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien sekä kasvien ja eläinten suojelutoimille.

Luontotyyppidirektiivillä perustetaan Natura 2000 -verkko. Se on maailman suurin ekologinen verkosto, joka muodostuu erityisten suojelutoimien alueista, jotka jäsenvaltioiden on nimettävä tämän direktiivin nojalla. Lisäksi Natura 2000 -verkkoon kuuluvat direktiivin 2009/147/EY (lintudirektiivi) mukaisesti luokitellut erityisten suojelutoimien alueet.

Direktiivin liitteisiin I ja II sisältyvät ne luontotyypit ja lajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Jotkin (uhanalaiset) luontotyypit ja lajit on määritelty ensisijaisesti suojeltaviksi. Liitteessä IV luetellaan ne eläin- ja kasvilajit, jotka vaativat erityisen tiukkaa suojelua.

Erityisten suojelutoimien alueiden valinta on kolmivaiheinen. Ensin jokainen jäsenvaltio laatii liitteissä vahvistettujen perusteiden mukaisesti alueluettelon, josta on käytävä ilmi, mitä luontotyyppejä ja luontaisia kasvi- ja eläinlajeja alueilla on. Sen jälkeen komissio laatii yhteisymmärryksessä kunkin jäsenvaltion kanssa ja niiden esittämien luetteloiden pohjalta luettelon yhteisön tärkeänä pitämistä alueista kullakin EU:n yhdeksästä luonnonmaantieteellisestä alueesta (alppivyöhyke, Atlantin vyöhyke, Mustanmeren vyöhyke, boreaalinen vyöhyke, mannervyöhyke, Makaronesian vyöhyke, Välimeren vyöhyke, pannoninen vyöhyke ja arovyöhyke). Jäsenvaltion on nimettävä alue erityisten suojelutoimien alueeksi viimeistään kuuden vuoden kuluessa siitä, kun se on valittu yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi.

Jos komissio toteaa, että kansallisesta luettelosta puuttuu jokin alue, jolla on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai laji, asianomainen jäsenvaltio ja komissio aloittavat kahdenvälisen neuvottelumenettelyn. Jos se ei johda tyydyttävään lopputulokseen, komissio voi toimittaa neuvostolle ehdotuksen alueen valitsemisesta yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi.

Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla toimenpiteitä, joilla varmistetaan luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen säilyminen ja estetään niiden heikentyminen sekä lajien merkittävät häiriöt. Direktiivissä säädetään mahdollisuudesta hakea yhteisöltä osarahoitusta suojelutoimille.

Jäsenvaltioiden on niin ikään

  • kannustettava sellaisten maiseman piirteiden hoitoa, jotka ovat olennaisia luonnonvaraisten lajien muutolle, maantieteelliselle leviämiselle ja geneettiselle vaihdannalle
  • otettava käyttöön erityisen tiukkoja suojelujärjestelmiä tietyille vakavasti uhanalaisille eläin- ja kasvilajeille (liite IV) ja tutkittava näiden lajien uudelleenistutuksen mahdollisuus alueelleen
  • kiellettävä kaikkien valikoimattomien keinojen käyttö tiettyjen kasvi- ja eläinlajien luonnosta ottamiseen, pyydystämiseen tai tappamiseen (liite V).

Jäsenvaltioiden on joka kuudes vuosi laadittava kertomus tämän direktiivin perusteella annetuista säännöksistä. Komissio laatii jäsenvaltioiden kertomuksista yhteenvetokertomuksen.

Direktiivin liitteitä on muutettu EU:hun vuosina 2004 ja 2007 liittyneiden maiden luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamiseksi. Unionin laajentuminen on tuonut luonnon monimuotoisuudelle uusia haasteita ja uusia tekijöitä sekä kolme uutta luonnonmaatieteellistä aluetta (Mustanmeren vyöhykkeen, pannonisen vyöhykkeen ja arovyöhykkeen).

Natura 2000 ‑verkko edustaa suunnilleen 18:aa prosenttia EU:n maapinta-alasta.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL

Direktiivi 92/43/ETY

10.6.1992

10.6.1994

EYVL L 206, 22.7.1992

MuutossäädöksetVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL/EUVL

Direktiivi 97/62/EY

29.11.1997

31.12.1997

EYVL L 305, 8.11.1997

Asetus (EY) N:o 1882/2003

20.11.2003

-

EUVL L 284, 31.10.2003

Direktiivi 2006/105/EY

1.1.2007

1.1.2007

EUVL L 363, 20.12.2006

Direktiiviin 92/43/ETY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Lainsäädännön soveltaminen

Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009 – Yhteenvetokertomus luontodirektiivin 17 artiklassa tarkoitetusta luontotyyppien ja lajien suojelun tasosta [KOM(2009) 358 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].
Kertomuksen avulla pystytään arvioimaan luontodirektiivin soveltamista 25 jäsenvaltiossa vuosina 2001–2006. Siinä luodaan yleiskatsaus biologista monimuotoisuutta koskevaan tilanteeseen EU:ssa. Se muodostaa myös vertauskohdan haavoittuvimpien luontotyyppien ja lajien tulevan kehityssuunnan arvioinnille.
Tulokset osoittavat, että suotuisaa suojelutasoa ei ole saavutettu useille luontodirektiivissä mainituille luontotyypeille ja lajeille. Määrättyjen luontotyyppien (muun muassa niityt, kosteikot ja rannikot) yleinen tila on huono. Jotkin lajit osoittavat merkkejä toipumisesta (esimerkiksi susi, ilves, majava ja saukko). Terveiden ja kestävien populaatioiden muodostuminen edellyttää kuitenkin vielä lisätoimia.
Natura 2000 ‑verkko on saatava valmiiksi ja yksittäisten alueiden kunnostustoimia toteutettava. Verkkoa ja alueita on sen jälkeen hallittava tehokkaasti, ja niille on osoitettava riittävästi resursseja.
Monet jäsenvaltiot eivät investoi riittävästi resursseja lajien ja luontotyyppien tilan seuraamiseen alueillaan. Luotettavien tietojen puutteessa on kuitenkin mahdotonta arvioida suojelutoimien vaikutusta.

Luonnonmaantieteelliset alueet

Luontotyyppidirektiivin mukaisesti komission on laadittava kyseisten jäsenvaltioiden suostumuksella luettelo unionin tärkeänä pitämistä alueista jokaisella yhdeksästä luonnonmaantieteellisestä alueesta.

Luettelo alppivyöhykkeen alueista
Päätös 2011/62/EU [EUVL L 33, 8.2.2011].

Luettelo Atlantin vyöhykkeen alueista
Päätös 2011/63/EU [EUVL L 33, 8.2.2011].

Luettelo Mustanmeren vyöhykkeen alueista
Päätös 2009/92/EY [EUVL L 43, 13.2.2009].

Luettelo boreaalisen vyöhykkeen alueista
Päätös 2011/84/EU [EUVL L 40, 12.2.2011].

Luettelo mannervyöhykkeen alueista
Päätös 2011/64/EU [EUVL L 33, 8.2.2011].

Luettelo Makaronesian vyöhykkeen alueista
Päätös 2009/1001/EY [EUVL L 344, 23.12.2009].

Luettelo Välimeren vyöhykkeen alueista
Päätös 2011/85/EU [EUVL L 40, 12.2.2011].

Luettelo pannonisen vyöhykkeen alueista
Päätös 2011/86/EU [EUVL L 40, 12.2.2011].

Luettelo arovyöhykkeen alueista
Päätös 2008/966/EY [EUVL L 344, 20.12.2008].

Natura 2000 ‑verkoston rahoitus

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2004, "Natura 2000 -verkoston rahoittaminen" [KOM(2004) 431 – Ei julkaistu EUVL:ssä].
Nyt kun Natura 2000 ‑verkoston perustamisprosessi on saatu päätökseen, painopiste luonnon monimuotoisuuden suojelussa Euroopan unionissa siirtyy nimettyjen alueiden hoitoon. Tämä edellyttää riittävää rahoitusta, jolla varmistetaan, että Natura 2000 ‑verkostolle asetetut tavoitteet täyttyvät, ja jossa otetaan huomioon paikalliset erityispiirteet. Komission mielestä verkosto voi tuottaa huomattavia taloudellisia (ekosysteemien tarjoamien palvelujen kehittäminen, elintarvikkeiden ja puun tuotanto, alueeseen liittyvä toiminta kuten matkailu jne.) ja sosiaalisia hyötyjä (työmahdollisuuksien monipuolistuminen, yhteiskuntavakauden vahvistuminen, elinolosuhteiden parantuminen, kulttuuriperinnön turvaaminen jne.). Natura 2000 ‑verkoston rahoitusta koskeva uusi tiedonanto on määrä laatia vuoden 2011 loppuun mennessä.

Viimeisin päivitys 01.09.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun