EUROPA

TIIVISTELMÄ

Direktiivi luo saastuttaja maksaa -periaatteeseen perustuvan ympäristövastuujärjestelmän, jonka avulla pyritään ehkäisemään ja korjaamaan ympäristövahinkoja.

Ympäristövahingot

Ympäristövahingoiksi määritellään tässä direktiivissä seuraavanlaiset vahingot:

• vesien hoitoa koskevan unionin lainsäädännön soveltamisalaan kuuluville vesille suoraan tai välillisesti aiheutuneet vahingot
• yhteisön tasolla vuoden 1979 lintudirektiivillä ja vuoden 1992 luontotyyppidirektiivillä suojelluille lajeille ja luontotyypeille suoraan tai välillisesti aiheutuneet vahingot
• maaperän suora tai välillinen pilaantuminen, josta aiheutuu ihmisille huomattava terveysriski.

Vastuuperiaatteen soveltamisala

Vastuuperiaatetta sovelletaan ammatillisista toiminnoista johtuviin ympäristövahinkoihin tai niiden välittömään uhkaan ainoastaan, jos voidaan osoittaa syy-yhteys vahingon ja kyseisten toimintojen välillä.

Direktiivissä erotetaan siis kaksi toisensa pois sulkevaa tapausta, joihin sovelletaan erilaisia ympäristövastuuta koskevia järjestelyjä: Ensimmäinen tapaus on direktiivissä luetellut ammatilliset toiminnot ja toinen muut ammatilliset toiminnot.

Ensimmäiseen järjestelmään kuuluvat toiminnot ovat vaarallisiksi tai mahdollisesti vaarallisiksi luokiteltavia ammatillisia toimintoja, ja ne on lueteltu direktiivin liitteessä III. Nämä ovat pääasiassa maatalous- ja teollisuustoimintoja, jotka edellyttävät lupaa ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämistä koskevan direktiivin perusteella, sekä toimintoja, joiden tuloksena veteen tai ilmaan pääsee raskasmetalleja. Ensimmäiseen tapaukseen kuuluvat myös vaarallisia kemiallisia aineita tuottavat laitokset, jätehuoltoon liittyvät toiminnot (erityisesti kaatopaikat ja jätteidenpolttolaitokset), sekä geneettisesti muunnettuja organismeja ja geneettisesti muunnettuja mikro-organismeja koskevat toimet. Tässä ensimmäisessä järjestelmässä toiminnanharjoittajaa voidaan pitää korvausvelvollisena, vaikka hän ei ole toiminut tuottamuksellisesti.

Toista ympäristövastuuta koskevaa järjestelmää sovelletaan kaikkiin muihin paitsi direktiivin liitteessä III mainittuihin ammatillisiin toimintoihin, mutta vain, jos unionin lainsäädännöllä suojelluille lajeille tai luontotyypeille aiheutuu vahinkoa tai välitöntä uhkaa. Tässä tapauksessa toiminnanharjoittaja on vastuussa vain, jos hän on toiminut tuottamuksellisesti tai huolimattomasti.

Direktiivissä säädetään muutamista ympäristövastuuta koskevista poikkeustapauksista. Ympäristövastuuta koskevaa järjestelyä ei sovelleta, jos vahinko tai välitön vahingon uhka johtuu aseellisesta konfliktista, luonnonkatastrofista, Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvasta toiminnasta, kansallista puolustusta tai kansainvälistä turvallisuutta palvelevasta toiminnasta tai jonkin liitteessä IV luetellun kansainvälisen yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvasta toiminnasta.

Vahinkojen ehkäiseminen ja korjaaminen

Kun havaitaan välitön ympäristövahingon uhka, kunkin jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen voi

• velvoittaa toiminnanharjoittajan (mahdollisen saastuttajan) toteuttamaan asianmukaiset ehkäisevät toimenpiteet
• toteuttaa asianmukaiset ehkäisevät toimenpiteet ja periä sen jälkeen toimenpiteiden aiheuttamat kulut takaisin.

Kun on tapahtunut ympäristövahinko, toimivaltainen viranomainen voi

• velvoittaa asianomaisen toiminnanharjoittajan toteuttamaan asianmukaiset korjaavat toimenpiteet (jotka määritellään direktiivin liitteessä II olevien sääntöjen ja periaatteiden perusteella)
• toteuttaa asianmukaiset korjaavat toimenpiteet ja periä sen jälkeen toimenpiteiden aiheuttamat kulut takaisin. Jos vahinkoja tapahtuu useita, toimivaltainen viranomainen voi päättää tärkeysjärjestyksestä eri vahinkojen korjaamisessa.

Ympäristövahinkojen korvaaminen toteutetaan eri tavoin riippuen vahingon lajista:

• maaperälle aiheutuneiden vahinkojen osalta direktiivissä edellytetään kyseisten maa-alueiden puhdistamista niin, ettei ihmisen terveydelle voi enää aiheutua minkäänlaista huomattavaa vaaraa
• vesistöille tai suojelluille lajeille ja luontotyypeille aiheutuneiden vahinkojen osalta direktiivin tavoitteena on ympäristön palauttaminen siihen tilaan, joka vallitsi ennen vahinkoa. Tätä tarkoitusta varten vahingoittuneet luonnonvarat tai huonontuneet palvelut on korjattava tai korvattava samanlaisilla, samantyyppisillä tai vastaavilla luonnonvaroilla tai palveluilla joko vahingoittuneella alueella tai tarvittaessa vaihtoehtoisella alueella.

Direktiivin liitteessä II esitetään yksityiskohtaiset puitteet, joita on noudatettava ympäristövahinkoja korjattaessa.

Vahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen kustannukset

Jos toimivaltainen viranomainen on itse toteuttanut ympäristövahinkojen ehkäisemiseen tai korjaamisen liittyviä toimia, toimivaltainen viranomainen perii kustannukset toiminnanharjoittajalta, joka on vastuussa vahingosta tai vahingon välittömästä uhasta. Samaa periaatetta sovelletaan ympäristöarvioihin, jotka on toteutettu vahingon laajuuden ja tarvittavien korjaavien toimien selvittämiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on pantava korvausten perintä vireille viiden vuoden kuluessa joko siitä päivästä, jona ehkäisevät tai korjaavat toimenpiteet on saatettu päätökseen tai päivästä, jona vastuussa oleva toiminnanharjoittaja tai kolmas osapuoli on määritelty, riippuen siitä, kumpi näistä ajankohdista on myöhempi.

Jos useampi toiminnanharjoittaja on yhdessä vastuussa vahingosta, he ovat vastuussa korjauskustannuksista joko yhdessä tai erikseen määriteltyjen osuuksien mukaisesti.

Direktiivi ei velvoita toiminnanharjoittajia hankkimaan taloudellisia takuita, kuten vakuutusta, mahdollisen maksukyvyttömyyden varalta. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin rohkaistava toiminnanharjoittajia käyttämään tällaisia järjestelyjä.

Toimintapyyntö

Luonnollisilla tai oikeushenkilöillä, joihin ympäristövahinko voi vaikuttaa haitallisesti, sekä ympäristönsuojelua edistävillä järjestöillä on tietyin ehdoin oikeus pyytää toimivaltaisia viranomaisia toimimaan tällaisen vahingon sattuessa. Toimintapyynnön jättäneillä henkilöillä ja järjestöillä on oikeus panna vireille menettely tuomioistuimessa tai muussa elimessä toimivaltaisen viranomaisen päätösten, toimien tai toimimatta jättämisten muodollisen ja aineellisen lainmukaisuuden tutkimiseksi.

Jäsenvaltioiden yhteistyö

Jos vahingolla tai vahingon uhalla voi olla vaikutuksia useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, kyseisten jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä vahingon ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi.

Kertomukset

Jäsenvaltioiden on ennen 30. huhtikuuta 2013 toimitettava komissiolle direktiivin täytäntöönpanoa koskeva kertomus. Komissio antaa näiden kertomusten perusteella ennen 30. huhtikuuta 2014 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon sisältyy aiheellisia muutosehdotuksia.