RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Ympäristöä koskevan tiedon saannin vapaus

Euroopan unioni vahvistaa säännöt, joiden tavoitteena on taata viranomaisten hallussa olevien ympäristötietojen vapaa saatavuus ja levittäminen. Se määrittelee myös ne edellytykset, joiden perusteella tällaista tietoa on annettava saataville.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta.

TIIVISTELMÄ

Viranomaisten hallussa olevan ympäristötiedon saanti on ehdoton edellytys ympäristönsuojelua koskevan lainsäädännön soveltamisen ja valvonnan parantamiselle.

Ympäristötiedon saantia koskevan lainsäädännön erot jäsenvaltioiden välillä voivat luoda yhteisön piirissä eriarvoisuutta tiedon saatavuuden tai kilpailun edellytyksien suhteen.

Ympäristöön liittyvällä tiedolla tarkoitetaan kirjallisessa, visuaalisessa tai kuultavassa muodossa taikka tietokantamuodossa olevaa tietoa veden, ilman, maaperän, eläimistön, kasviston, maan ja luontokohteiden tilasta sekä sellaisesta toiminnasta tai toimista, jotka vaikuttavat tai voivat vaikuttaa kielteisesti näihin tai jotka on suunniteltu suojelemaan näitä (hallinnolliset toimet ja ympäristönhoito-ohjelmat mukaan luettuina).

Tämän direktiivin tavoitteena on varmistaa, että ympäristötietoa saatetaan järjestelmällisesti saataville ja levitetään yleisölle. Näiden tietojen on sisällettävä ainakin seuraavaa:

  • ympäristöä koskevien kansainvälisten sopimusten ja yleissopimusten sekä yhteisön, kansallisen, alueellisen tai paikallisen lainsäädännön tekstit;
  • ympäristöön liittyvät politiikat, suunnitelmat ja ohjelmat;
  • kertomukset ympäristön tilasta (julkaistaan vähintään joka neljäs vuosi);
  • tiedot ympäristöön vaikuttavista toimista;
  • ympäristöön liittyvät luvat ja sopimukset;
  • tutkimukset ympäristövaikutuksista ja riskiarvioinnit.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomaiset saattavat pyydettäessä saataville niiden omassa tai viranomaisia varten toisen hallussa olevaa ympäristötietoa ilman, että pyynnön esittäjän on perusteltava pyyntönsä. Lisäksi on huolehdittava, että:

  • virkamiehiä velvoitetaan tukemaan yleisöä sen yrittäessä saada ympäristötietoa;
  • luettelot viranomaisista ovat julkisesti saatavilla;
  • oikeutta saada ympäristötietoa voidaan hyödyntää tehokkaasti käytännössä.

Kun ihmisten terveyteen tai ympäristöön kohdistuu välitön uhka, viranomaisten on levitettävä yleisölle välittömästi ja viipymättä kaikki hallussaan olevat tiedot siitä.

Ympäristötieto on saatettava pyynnön esittäjän saataville viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun viranomainen on vastaanottanut pyynnön. Jos tätä määräaikaa ei voida noudattaa tiedon suuren määrän ja monitahoisuuden vuoksi, se voidaan pidentää kahteen kuukauteen.

Julkisten rekisterien ja luetteloiden käytön on oltava maksutonta. Ympäristötiedon toimittamisesta viranomaiset saavat periä maksun, mutta se ei saa olla kohtuuton.

Jos pyynnön esittäjä pyytää, että ympäristötieto asetetaan saataville tietyssä muodossa tai formaatissa, viranomaisen on suostuttava tähän, paitsi jos tieto on jo julkaistu jossakin toisessa formaatissa tai viranomaisella on perusteltua aihetta antaa tieto muussa muodossa. Tällöin pyynnön esittäjälle on lähetettävä kuukauden kuluessa perusteet sille, miksi tietoja ei voida asettaa saataville pyydetyssä muodossa. Viranomaisten on pyrittävä säilyttämään ympäristötieto sellaisessa muodossa tai formaatissa, että se on helposti jäljennettävissä ja käytettävissä sähköisissä välineissä. Viranomaisten on varmistettava, että ympäristötiedot ovat ajankohtaisia, täsmällisiä ja vertailukelpoisia.

Pyyntö saada ympäristötietoa voidaan evätä (lähettämällä kielteinen päätös kuukauden kuluessa kirjallisesti tai sähköisesti tiedoksi pyynnön esittäjälle), jos:

  • pyydetty tieto ei ole viranomaisen hallussa; jos kyseinen viranomainen tietää, että tieto on muun viranomaisen hallussa, sen on ilmoitettava tästä pyynnön esittäjälle;
  • pyyntö on ilmeisen kohtuuton;
  • pyyntö on esitetty liian yleisessä muodossa; viranomaisen on kuitenkin pyydettävä pyynnön esittäjää tarkentamaan pyyntöä ja avustettava pyynnön esittäjää tässä;
  • pyyntö koskee vasta valmisteilla olevaa aineistoa;
  • pyyntö koskee sisäisiä asiakirjoja;
  • tietojen levittäminen vaikuttaisi haitallisesti viranomaisten toiminnan salassapitoon, kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuuteen, yleiseen turvallisuuteen tai kansalliseen puolustukseen, tuomioistuinkäsittelyyn, teollis- ja tekijänoikeuksiin, henkilötietojen luottamuksellisuuteen, sellaisen henkilön etuun, joka on toimittanut pyydetyn tiedon vapaaehtoisesti, tai ympäristön suojeluun.

Sen sijaan jos pyyntö liittyy ympäristöön joutuneita päästöjä koskeviin tietoihin, jäsenvaltiot eivät voi säätää, että pyynnön voi evätä vetoamalla viranomaisten toiminnan salassapitoon, kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuuteen, yleiseen turvallisuuteen tai kansalliseen puolustukseen, tuomioistuinkäsittelyyn, teollis- ja tekijänoikeuksiin, henkilötietojen luottamuksellisuuteen, sellaisen henkilön etuun, joka on toimittanut pyydetyn tiedon vapaaehtoisesti, tai ympäristön suojeluun liittyvään poikkeussäännökseen.

Pyynnön esittäjällä, joka katsoo, että hänen esittämänsä tietopyyntö on tämän direktiivin vastaisesti evätty, on oltava mahdollisuus menettelyyn, jossa asia otetaan uudelleen harkittavaksi tai jokin riippumaton elin voi tutkia sen uudelleen hallinnollisessa menettelyssä. Tällaisen menettelyn on oltava nopea ja halpa.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomukset tämän direktiivin soveltamisesta viimeistään 14 päivänä elokuuta 2009, minkä jälkeen komissio laatii kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tekee samalla aiheellisina pitämänsä muutosehdotukset.

Taustaa


14. Yhteisö allekirjoitti 25. kesäkuuta 1998 yleissopimuksen tietojen saannista, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöalalla (Århusin yleissopimus). Jotta se voitaisiin ratifioida, yhteisön lainsäädännön on oltava yhdenmukaista sen kanssa. Tällä direktiivillä pyritään nimenomaan yhtenäistämään EU:n säännöksiä yleissopimuksen mukaisiksi laajentamalla nykyistä, direktiiviin 90/313/ETY perustuvaa tiedonsaantia sekä kumoamalla direktiivi 14. helmikuuta 2005 alkaen.

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantulo - Voimassaolon päättymispäiväMääräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissaEuroopan unionin virallinen lehti
Direktiivi 2003/4/EY14.2.200314.2.2005EUVL L 41, 14.2.2003

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Kertomus - KOM(2000) 400 lopullinen
Direktiivin 90/313/EY 8 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on neljän vuoden kuluttua 31. päivästä joulukuuta 1992 annettava komissiolle selvitys saadusta kokemuksesta. Komissio laatii tämän selvityksen perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tekee samalla aiheellisiksi katsomansa muutosehdotukset. Komission kertomus pohjautuu jäsenvaltioiden kokemuksiin direktiivin soveltamisesta. Siinä otetaan huomioon myös ympäristöalalla toimivien kansalaisjärjestöjen raportit sekä yhteisön lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden viimeisin kehitys. Kanteluilla, vetoomuksilla ja parlamentin jäsenten kysymyksillä on tärkeä merkitys ongelmankartoituksessa. Yleisimpiä ongelmia ovat seuraavat:

  • julkistettavaksi pyydetyn tiedon sekä tietojen julkistamisesta vastaavien viranomaisten ja muiden elinten määritelmät;
  • käytännön järjestelyt, joilla varmistetaan tehokas tietojen saatavuus;
  • poikkeukset velvollisuudesta asettaa tiedot saataville;
  • velvollisuus vastata;
  • velvollisuuden täyttämisen määräajat;
  • velvollisuus ilmoittaa kieltäytymisen perusteet;
  • muutoksenhaku tietojen saantia koskeviin kieltäytymispäätöksiin;
  • tiedoista perittävät maksut;
  • tiedon aktiivinen jakaminen.

Komissio päätti korjata puutteet uudella direktiivillä 2003/4/EY ja siten noudattaa Århusin yleissopimuksesta johtuvia velvoitteita.

Viimeisin päivitys 12.06.2006
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun