RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle

Tukia voidaan käyttää keinona yritysten kannustamiseksi saavuttamaan ympäristönsuojelun taso, joka on korkeampi kuin ilman sitovia sääntöjä toteutettava taso. Komissio vahvistaa vaatimukset, joiden perusteella näitä tukia voidaan myöntää yrityksille ilman, että niillä vahingoitettaisiin yhteismarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

SÄÄDÖS

Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle, annettu 1 päivänä huhtikuuta 2008 [EUVL C 82, 1.4.2008].

YHTEENVETO

Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ovat yksi niistä energia-alan kokonaisvaltaisen toimintasuunnitelman vuosina 2007–2009 täytäntöönpanon mahdollistavista välineistä, jonka ansiosta olisi voitava luoda yhtenäinen eurooppalainen politiikka energia- ja ilmastoalalla.

Periaatteet

Ympäristönsuojelun valtiontukien päätavoitteena on varmistaa, että valtiontukitoimenpiteillä saavutetaan ympäristönsuojelun taso, joka on korkeampi kuin ilman tukea saavutettava taso. Tuesta saadun hyödyn on kompensoitava sen kilpailua vääristävät vaikutukset saastuttaja maksaa -periaate * (aiheuttamisperiaate) huomioon ottaen (EY :n perustamissopimuksen 174 artikla). Ympäristönsuojelulle annettavaa valtiontukea koskevien puitesääntöjen tarkistaminen toteutetaan valtiontukia koskevassa toimintasuunnitelmassa määritettyjen suuntaviivojen mukaisesti.

Arviointimenetelmä: tasapainotesti

"Tasapainotestiä" on ehdotettu "valtiontuen toimintasuunnitelman" kehyksessä valtiontukien yhteismarkkinoille soveltuvuuden arviointimenetelmäksi. Testin ansiosta komissio voi taata, että valtiontuella on todellakin kannustava vaikutus, se on tarkkaan kohdennettu ja suhteutettu ja sillä on rajallinen kielteinen vaikutus kilpailuun ja kauppaan.

Tuella on voitava korjata ympäristöä vahingoittavia markkinahäiriöitä. Kielteiset ulkoisvaikutukset ovat yleisin ympäristönsuojelun alalla ilmenevä markkinahäiriö. Yksi yritysten kehitysstrategiaa koskeva tavoite on tuotantokustannusten laskeminen. Yrityksiä voidaan siis johtaa mukauttamaan sellaiset tuotantoteknologiansa tai -menetelmänsä, joissa ei oteta huomioon ympäristönsuojelua. Näin ollen niiden maksettavaksi tulevat tuotantokustannukset ovat alhaisempia kuin koko yhteiskunnan maksettavaksi tulevat "ympäristökustannukset".

Jäsenvaltiot ovat turvautuneet näiden markkinahäiriöiden korjaamiseksi sääntelyyn, normeihin ja veroihin, joita määrätään pilaantumista aiheuttaville yrityksille niiden aiheuttamien kielteisten ulkoisvaikutusten kompensoimiseksi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti.

Valtiot voivat myös käyttää valtiontukea kannustimena ympäristönsuojelun parantamiseksi. Tuella on kannustettava tuensaajaa muuttamaan käyttäytymistään ja toteuttamaan investointeja, joilla parannetaan ympäristönsuojelun tasoa. Investoinneista voi kuitenkin olla yritykselle myös taloudellista hyötyä. On siis tärkeää tarkistaa, että tuki on välttämätön ja että yritys ei olisi toteuttanut kyseistä investointia, jos tukitoimenpidettä ei olisi.

Tuen on oltava kannustava ja oikeasuhtainen. Sellaisena tukea pidetään vain, jos samaan tulokseen ei voida päästä ilman tukea tai pienemmällä tukimäärällä. Tuen määrä on rajattava halutun ympäristönsuojelun tason saavuttamiseen tarvittavaan vähimmäismäärään. Kaikki harkittavana olevasta investoinnista yritykselle mahdollisesti koituvat taloudelliset hyödyt on vähennettävä investointituen tukikelpoisia kustannuksia laskettaessa.

Koska on vaikeaa ottaa huomioon tai arvioida kaikkia etuja, joita yritykselle voi koitua lisäinvestoinnista, kuten yrityksen "ympäristöystävällisen imagon" vahvistumisesta, tukimäärä ei voi kattaa 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista aidossa tarjouskilpailumenettelyssä myönnettyjä tukia lukuun ottamatta.

Muissa tapauksissa tuki-intensiteetti * ei voi yleensä olla yli 50–60 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista *. Yrityksille annettavaa tukea ei voi kuitenkaan korottaa suunnitellun toimenpiteen lajin ja yrityksen koon mukaan. Näillä suuntaviivoilla vahvistetaan tukikelpoisten kustannusten laskemista ja tuki-intensiteettiä hankeluokittain koskevat säännöt. Tietyissä tapauksissa toimintatuet ovat myös mahdollisia.

Soveltamisala

Suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin komissiolle ilmoitettuihin ympäristönsuojelun tukitoimenpiteisiin (mukaan lukien toimenpiteet, joista ilmoittaminen on tehty ennen näiden suuntaviivojen julkaisua) ja toimenpiteisiin, joista ei ole ilmoitettu, jos tuki on myönnetty näiden suuntaviivojen virallisessa lehdessä julkaisemisen jälkeen. Komissio määrittää joitakin toimenpiteitä, joiden osalta valtiontuet voidaan katsoa sisämarkkinoihin soveltuviksi:

  • tuki yhteisön normit ylittäville tai yhteisön normien puuttuessa ympäristönsuojelun tasoa parantaville yrityksille;
  • tuki uusien yhteisön normit ylittävien tai yhteisön normien puuttuessa ympäristönsuojelun tasoa parantavien kuljetusajoneuvojen hankintaan;
  • tuki ennakoivaan yhteisön normeihin mukautumiseen;
  • tuki ympäristötutkimuksiin;
  • tuki energiansäästöön;
  • tuki uusiutuvien energialähteiden käytön edistämiseen;
  • tuki yhteistuotantoon ja kaukolämmitykseen;
  • tuki jätehuoltoon;
  • tuki saastuneiden alueiden kunnostamiseen;
  • tuki yritysten uudelleensijoittamiseen;
  • päästökauppajärjestelmään sisältyvä tuki;
  • ympäristöverojen alennuksena tai ympäristöveroista vapautuksena myönnettävä tuki.

Seuranta ja tarkistaminen

Jäsenvaltioiden on lähetettävä joka vuosi komissiolle selvitys ympäristötukia koskevista toimenpiteistä. Kertomuksen on sisällettävä jokaisen hyväksytyn tukiohjelman osalta tiedot suurista yrityksistä, erityisesti tuen määrä tuensaajaa kohti, tuki-intensiteetti sekä kuvaus toimenpiteestä ja ympäristönsuojelutoiminnasta. Jäsenvaltioiden on myös pidettävä ja säilytettävä yksityiskohtaiset rekisterit kaikista myönnetyistä tuista.

Suuntaviivoja sovelletaan 2 päivästä huhtikuuta 2008 alken 31 päivään joulukuuta 2014 asti. Komissio arvioi suuntaviivoja neljä vuotta niiden julkaisemisen jälkeen erityisesti jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella. Komissio voi myös muuttaa suuntaviivoja merkittävistä syitä, joita ovat esimerkiksi yhteisön politiikkojen kehitys tai ilmastonmuutosta koskevien kansainvälisten sopimusten tekeminen.

Taustaa

Näillä suuntaviivoilla korvataan 3 päivänä helmikuuta 2001 valtiontuesta ympäristönsuojelulle annetut yhteisön suuntaviivat. Tiettyjä näissä suuntaviivoissa tarkoitetuista toimenpiteistä säännellään 6 päivänä elokuuta 2008 annetulla asetuksella N:o 800/2008, jossa ilmoitetaan tietyt yhteismarkkinoille soveltuvat tukiluokat perustamissopimuksen 87–88 artiklan soveltamiseksi (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) [EUVL L 214, 9.8.2008].

Säädöksen avaintermit
  • Aiheuttamisperiaate: periaate, jonka mukaan pilaantumisen aiheuttajan on maksettava kunnostamisesta aiheutuvat kustannukset, lukuun ottamatta tapauksia, joissa pilaantumisen aiheuttajaa ei voida osoittaa tai asettaa vastuuseen kansallisen tai yhteisön lainsäädännön nojalla eikä velvoittaa vastaamaan kunnostuskustannuksista.
  • Tuki-intensiteetti: tuen bruttomäärä ilmaistuna prosentteina tukikelpoisista kustannuksista.
  • Tukikelpoiset investointikustannukset: ylimääräiset investointikustannukset, joita yhteisön normeissa vaadittua ympäristönsuojelun tasoa korkeamman ympäristönsuojelun tason saavuttaminen edellyttää.
Viimeisin päivitys 11.08.2008
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun