EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Helsingin yleissopimus Itämeren suojelusta

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Päätös 94/156/EY yhteisön liittymisestä Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevaan yleissopimukseen (vuoden 1974 Helsingin yleissopimus)

Päätös 94/157/EY Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (vuonna 1992 tarkistettu Helsingin sopimus) tekemisestä yhteisön puolesta

Vuoden 1992 yleissopimus Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta (vuonna 1992 tarkistettu Helsingin sopimus)

PÄÄTÖSTEN JA YLEISSOPIMUKSEN TARKOITUS

  • Päätöksillä annettiin Euroopan yhteisölle (nykyiselle Euroopan unionille eli EU:lle) lupa liittyä yleissopimukseen Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta (Helsingin sopimus).
  • Yleissopimuksella pyritään vähentämään Itämeren pilaantumista, joka on peräisin monista lähteistä, kuten jokien, suistojen, laskuojien ja putkistojen kautta tulevista päästöistä, jätteiden mereen laskemisesta, alusten normaalista käytöstä sekä ilman kautta kulkeutuvista pilaantumisen aiheuttajista. Sopimuksen allekirjoittivat maaliskuussa 1974 kaikki Itämeren rannikkovaltiot eli Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Venäjä ja Viro.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

  • Yleissopimuksella perustettiin Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio (HELCOM), jonka tehtävänä on
    • tarkkailla yleissopimuksen soveltamista
    • tehdä suosituksia merellisen ympäristön suojelemiseksi
    • päättää talousarviosta
    • suorittaa muita yleissopimuksen määräysten mahdollisesti edellyttämiä tehtäviä.
  • Lisäksi komissio järjestää muutaman vuoden välein ministeritason kokouksia.
  • Itämeren suojelukomissio eli Helsingin komissio kokoontuu vuosittain. Sopimuspuolia edustavat niiden valtuuskuntien johtajat.
  • Helsingin komissio hyväksyi vuonna 2007 Itämeren suojelun toimintaohjelman (BSAP), jonka avulla pyritään palauttamaan Itämeren merellisen ympäristön hyvä tila vuoteen 2021 mennessä. Toimintaohjelmaa päivitettiin vuonna 2013 HELCOMin ministerikokouksessa.
  • Toimintaohjelma muodostaa HELCOMin toiminnan perustan. Siinä keskitytään seuraaviin painopisteisiin:
    • rehevöityminen (ravinteiden liiallinen määrä vedessä lisää levien kasvua)
    • haitalliset ja vaaralliset aineet
    • biologinen monimuotoisuus ja luonnonsuojelu
    • merelliset aktiviteetit.
  • Jokaisella painopistealalla on määritetty useita eri toimia.
  • Yksi tärkeimmistä HELCOMin kehittämistä välineistä on ravinnepäästöjen vähentämisohjelma. Se on alueellinen keino jakaa ravinnepäästöjen vähentämisen* taakkaa. Ravinnekuormituksen vähentäminen on edellytys sille, että Itämeren maat voivat saavuttaa tavoitteensa rehevöitymisen torjumisesta Itämerellä kokonaan. Ohjelmasta sovittiin jo vuonna 2007 HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelmassa. Tuolloin asetettiin väliaikaiset ravinnepäästöjen vähentämistavoitteet. HELCOM hyväksyi tarkistetun ravinnepäästöjen vähentämisohjelman vuonna 2013.
  • HELCOMin toimintaohjelmassa on myös muita tavoitteita:
    • maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen ehkäiseminen
    • Itämeren kalastuksen ekologisen kestävyyden varmistaminen vuoteen 2021 mennessä
    • maalta peräisin olevan pilaantumisen torjunta (mm. jätevedet, lääkkeet, teollisuuden päästöt ja meren roskaantuminen)
    • Itämeren alueella tehtävän merten aluesuunnittelun alueellisen yhdenmukaisuuden varmistaminen
    • merellisen ympäristön seuranta ja arviointi
    • pilaantumiseen varautumiseen ja pilaantumista koskeviin toimiin liittyvä yhteistyö
    • Itämeren biologisen monimuotoisuuden suojelu (uhanalaisten lajien ja luontotyyppien luettelot, merelliset suojelualueet ja indikaattorien kehittäminen)
    • Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) merenkulkua koskevien sääntöjen alueellisen soveltamisen edistäminen.
  • HELCOM edisti Itämeren nimeämistä typen oksidien päästöjen valvonta-alueeksi (NOx ECA) IMO:n puitteissa vuonna 2016.
  • HELCOM toimii myös alueellisen yhteistyön välineenä direktiivin 2008/56/EY täytäntöönpanossa. Direktiivissä määritetään Itämeren alueen EU-maita koskeva lähestymistapa EU:n toimiin meriympäristöpolitiikan alalla.

MISTÄ ALKAEN PÄÄTÖKSIÄ JA YLEISSOPIMUSTA SOVELLETAAN?

  • Päätöksiä on sovellettu 21. helmikuuta 1994 alkaen.
  • Alkuperäinen yleissopimus tuli voimaan vuonna 1980, ja sitä muutettiin vuonna 1992. Vuonna 1992 tehdyt muutokset tulivat voimaan 17. tammikuuta 2000, kun kaikki sopimuspuolet olivat tallettaneet ratifioimiskirjansa.

TAUSTAA

Lisätietoja:

* KESKEISET TERMIT

Ravinnepäästöjen vähentäminen: Itämeren alueella päästöjen vähentäminen koskee ilman tai veden välityksellä kulkeutuvia typpi- ja fosforiyhdisteitä, joiden päästöt johtuvat alueen suuresta asukastiheydestä, maataloudesta, energiantuotannosta ja liikenteestä.

ASIAKIRJA

Neuvoston päätös 94/156/EY, tehty 21 päivänä helmikuuta 1994, yhteisön liittymisestä Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevaan yleissopimukseen (vuoden 1974 Helsingin yleissopimus) (EYVL L 73, 16.3.1994, s. 1)

Neuvoston päätös 94/157/EY, tehty 21 päivänä helmikuuta 1994, Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (vuonna 1992 tarkistettu Helsingin sopimus) tekemisestä yhteisön puolesta (EYVL L 73, 16.3.1994, s. 19)

Vuoden 1992 yleissopimus Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta (EYVL L 73, 16.3.1994, s. 20–45)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19–40)

Direktiiviin 2008/56/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/89/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, merten aluesuunnittelun puitteista (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 135–145)

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan unionin tuleva meripolitiikka (KOM(2006) 275 lopullinen, 7.6.2006)

Viimeisin päivitys: 23.02.2017

Top