RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansalliset päästörajat

Euroopan unioni vahvistaa happamoittavien ja rehevöittävien epäpuhtauksien ja otsonin esiasteiden kansalliset päästörajat ympäristön ja väestön terveyden suojelemiseksi näiden epäpuhtauksien aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista [Ks muutosasiakirjat].

TIIVISTELMÄ

Tämä direktiivi on jatkoa vuonna 1997 annetulle tiedonannolle, joka koskee strategiaa happamoitumisen estämiseksi ja jonka tavoitteena oli laatia ensimmäisen kerran kansalliset päästörajat tietyille epäpuhtauksille.

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioiden alueelta ja niiden talousvyöhykkeiltä peräisin oleviin ihmisen toiminnasta aiheutuviin epäpuhtauksien päästöihin. Soveltamisalaan kuuluvat seuraavat päästöt:

  • rikkidioksidipäästöt (SO2)
  • typen oksidien päästöt (NOx)
  • haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt (VOC)
  • ammoniakkipäästöt (NH3).

Nämä epäpuhtaudet aiheuttavat happamoitumista, rehevöitymistä ja troposfäärin otsonien muodostumista (nämä ilmakehän alimmassa osassa olevat otsonit ovat haitallisia ja niiden vastakohtana ovat stratosfäärin otsonit, jotka sijaitsevat yläilmakehässä) niiden lähteistä riippumatta.

Kansalliset päästörajat

Tässä direktiivissä säädetään kansallisista päästörajoista, jotka on otettava käyttöön viimeistään vuoden 2010 loppuun mennessä ja jotka koskevat neljää edellä mainittua epäpuhtautta. Päästörajat annetaan direktiivin liitteessä I.

Väliaikaiset ympäristötavoitteet

Päästörajoilla on tarkoitus saavuttaa seuraavat tärkeimmät ympäristöalan välitavoitteet:

  • Alueiden, joilla happamien epäpuhtauksien laskeumat ovat kriittisellä tasolla, määrää vähennetään 50 prosentilla verrattuna vuoteen 1990.
  • Ihmisen terveyden kannalta kriittisen tason ylittäneitä maaperän otsonipitoisuuksia vähennetään kahdella kolmanneksella verrattuna vuoden 1990 tilanteeseen. Vahvistetaan myös ehdoton raja. Maailman terveysjärjestön ohjearvot saa ylittää korkeintaan 20 päivänä vuodessa.
  • Viljelykasvien ja osittain luonnonvaraisen kasvillisuuden kannalta kriittisen tason ylittävää otsonikuormitusta vähennetään yhdellä kolmasosalla vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna. Vahvistetaan myös ehdoton raja.

Kansalliset ohjelmat

Jäsenvaltioiden oli laadittava vuosittaiset kansalliset epäpuhtauspäästöjen asteittaisen vähentämisen ohjelmat 1. lokakuuta 2002 mennessä. Ohjelmat on tarvittaessa tarkistettava ja saatettava ajan tasalle vuonna 2006. Ohjelmat on toimitettava yleisön ja ympäristöjärjestöjen saataville ja komissiolle.

Päästökartoitukset

Jäsenvaltioiden on lisäksi laadittava päästökartoitukset, jotka on saatettava vuosittain ajan tasalle, ja kansalliset päästöennusteet, jotka koskevat seuraavia epäpuhtauksia: SO2, NOx, VOC ja NH3. Nämä kartoitukset ja ennusteet annetaan vuosittain 31. joulukuuta mennessä tiedoksi komissiolle ja Euroopan ympäristökeskukselle.

Kertomukset

Komission on toimitettava kertomus (vuosina 2004, 2008 ja 2012) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kansallisten päästörajojen täytäntöönpanossa saavutetusta edistymisestä, ympäristöalan välitavoitteiden ja tässä direktiivissä asetettujen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisesta. Näissä kertomuksissa on esitettävä taloudellinen arvio kustannustehokkuudesta, kustannuksista ja hyödystä, vaikutuksista kilpailukykyyn ja sosiaalis-taloudellisista vaikutuksista kussakin jäsenvaltiossa sekä kansallisten päästörajojen noudattamisesta.

Komissio laatii kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille siitä, missä määrin kansainvälisen meri- ja lentoliikenteen päästöt aiheuttavat happamoitumista, rehevöitymistä ja alailmakehän otsonin muodostumista yhteisössä. Komissio määrittää myös toimenpiteet, joilla edellä mainittuja päästöjä voitaisiin vähentää.

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

Jäsenvaltiot ja komissio ovat yhteistyössä kolmansien maiden ja ympäristöalan kansainvälisten järjestöjen kanssa vaihtaakseen tietoja ja edistääkseen tutkimusta, jonka tavoitteena on SO2-, NOx-, VOC- ja NH3-päästöjen vähentäminen.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL

Direktiivi 2001/81/EY

27.11.2001

27.11.2002

EYVL L 309, 27.11.2001

MuutossäädöksetVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Asetus (EY) N:o 219/2009

20.4.2009

-

EUVL L 87, 31.3.2009

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 2003/507/EY, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2003, Euroopan yhteisön liittymisestä vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen liittyvään happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan pöytäkirjaan.
Pöytäkirjalla pyritään vähentämään ihmisen toiminnasta aiheutuvia rikki-, NOx-, NH3- ja VOC-päästöjä, jotka voivat kaukokulkeutua ja jotka aiheuttavat happamoitumista, rehevöitymistä ja alailmakehän otsonin muodostumista ja vaarantavat siten ihmisten terveyden ja ympäristön tilan. Pöytäkirja astui voimaan 17. toukokuuta 2005.

Viimeisin päivitys 03.09.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun