RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Teollisuuspolitiikka laajentuneessa unionissa

1) TAVOITE

Tavoitteena on herättää keskustelua siitä, miten teollisuuspolitiikalla voidaan parantaa teollisuuden kilpailukykyä ja tarkentaa teollisuuden kilpailukykyyn vaikuttavien eri EU-politiikkojen välineiden yhdistettävyyttä.

2) ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, annettu 11 päivänä joulukuuta 2002, teollisuuspolitiikasta laajentuneessa unionissa [KOM(2002) 714 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

3) TIIVISTELMÄ

Taustaa

Tiedonanto perustuu Lissabonissa vuonna 2000 ja Göteborgissa vuonna 2001 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen linjauksiin. Komissio oli todennut edellisessä tiedonannossaan, että nykyinen talouden taantuma voisi saattaa kyseenalaiseksi vuonna 2000 Lissabonissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettaman tavoitteen "tehdä EU:sta vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee kestävään kasvuun ja luomaan uusia ja parempia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta". Göteborgissa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa korostettiin myös, että on välttämätöntä edistää kestävän kehityksen tavoitetta, joka pyritään saavuttamaan samanaikaisesti kolmen pilarin talouteen, sosiaalialaan ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden kanssa.

Teollisuuspolitiikka on avainasemassa niiden tavoitteiden saavuttamisessa, jotka Euroopan unioni asetti Euroopan-neuvoston Lissabonin ja Göteborgin kokouksissa.

Tiedonannossa luodaan lyhyt tilannekatsaus eurooppalaiseen teollisuuteen ja tarkastellaan sen vahvuuksia ja heikkouksia. Lisäksi tarkastellaan unionin tulevan laajentumisen seurauksia. Tiedonannossa myös esitetään yleiskatsaus haasteista, joita Euroopan teollisuus tulevaisuudessa kohtaa, ja ehdotetaan joitakin toimenpiteitä Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi.

Tilannekatsaus

Useimmat eurooppalaiset teollisuudenalat ovat tehneet maailmanlaajuisen kilpailun vuoksi huomattavia muutoksia nykyaikaistaakseen tuotantoinfrastruktuuriaan ja omaksuakseen uusia organisaatiomuotoja.

Lisäksi eräiden ratkaisevien tekijöiden, kuten sisämarkkinoiden kasvavan merkityksen ja euron käyttöönoton vuoksi, EU:n teollisuudessa ja erityisesti palvelualalla tapahtui merkittävää keskittämistä 1990-luvun jälkipuoliskolla.

Euroopan unionin alue on merkittävä kansainvälisen kaupan toimija. EU:n osuus maailman markkinoista laski suhteellisesti vuosien 1991-1995 19,3 prosentista 18,4 prosenttiin vuonna 2002. Tärkeimpien kilpailijoiden osuudet laskivat enemmän. Yhdysvaltojen osuus laski samanaikaisesti 15,1 prosentista 12,1 prosenttiin, ja Japanin osuus 12,2 prosentista 8,2 prosenttiin. Lisäksi tavaroiden kauppatase on ollut ylijäämäinen yhdeksänä kymmenestä viime vuodesta.

Erittäin ammattitaitoisen työvoiman kysynnän kasvusta huolimatta koulutustaso ei ole riittävän korkea. Vaikka EU:n työväestön koulutuksen keskimääräinen pituus on kasvanut, EU on kuitenkin jäänyt Yhdysvalloista ja Japanista jälkeen. Niinpä koulutuksen keskimääräinen pituus on EU:ssa 87 prosenttia Yhdysvaltojen ja 90 prosenttia Japanin keskimääräisestä koulutuksesta. Julkisten koulutusmenojen prosenttiosuus BKT:sta on vieläpä laskenut 5,7 prosentista vuonna 1990 5 prosenttiin vuonna 2001.

Työn tuottavuusprosentti (BKT:n kasvu jaettuna työssä olevien ihmisten lukumäärällä) Euroopan unionin alueella vuosina 1995-2001 (1,2 prosenttia) oli Yhdysvaltojen vastaavaa lukua (1,9 prosenttia) alhaisempi. Vielä vuosina 1985-1990 työn tuottavuus Euroopan unionin alueella oli Yhdysvaltoja parempi. Tieto- ja viestintätekniikan investointien riittämätön vaikutus tuottavuuden kasvuun ja innovatiivisuuden puute, mikä näkyy eurooppalaisen patentoinnin sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan (T & K) vähäisyytenä Yhdysvaltoihin ja Japaniin nähden, ovat johtaneet edellä kuvailtuun epäsuotuisaan kehitykseen. Euroopan unioni on kilpailijoitaan jäljessä erityisesti elektroniikan sekä bio- ja nanotekniikan aloilla.

Vaikka pk-yritykset työllistävät noin kaksi kolmasosaa työvoimasta ja niiden osuus kokonaislisäarvosta on 60 prosenttia, suhteellisen harvat pienet ja keskisuuret yritykset Euroopassa saavuttavat tarvittavan kriittisen koon kilpaillakseen tehokkaasti suurten hallitsevien yritysten kanssa tai päästäkseen ulkomaisille markkinoille.

Laajentuminen

Nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden teollisuustuotannon rakenteessa on kuitenkin vielä suuria eroja. Tilanne johtuu siitä, että tulevissa jäsenvaltioissa teollisuus on vähemmän erikoistunutta ja edelleen keskittynyt matalan teknologian aloihin, kuten elintarvikkeisiin, tekstiileihin, puutuotteisiin ja perusmetalliteollisuuteen. Viime vuosien kehitys on kuitenkin ollut merkittävää. Työvoiman tuottavuus on kasvamassa nopeasti, vaikka se onkin vielä kaikissa näissä maissa noin puolet tai vähemmän EU:n keskiarvosta.

Kaikkien alojen yrityksiä joudutaan kehittämään vaikeassa ympäristössä. Muun muassa uusien jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta yhteisön säännöstön ja etenkin ympäristölainsäädännön kanssa aiheutuvat kustannukset, rahoituksen saatavuuteen liittyvät vaikeudet ja puutteelliset tuki-instituutiot tuovat mukanaan ongelmia. Toisaalta eräät nykyisten jäsenvaltioiden, erityisesti EU:n rajaseudun, pk-yritykset voivat joutua kilpailuun uusien jäsenvaltioiden yritysten kanssa.

Laajentumisesta pitäisi olla hyötyä kilpailun uudelleenorganisoinnille. Koska palkkarakenteen ja teknisten taitojen erot kasvavat EU:n laajentuessa, ehdokasmaat ovat erikoistuneet halpatuotantoon, mikä näkyy joissakin nykyisistä jäsenvaltioista ehdokasmaihin tehdyissä tuotannon siirroissa. Monet Euroopan unionin alueen yritykset ovat myös ostaneet ehdokasmaiden yrityksiä paikallisten teknisten tuotosten ja taitojen perusteella.

Teollisuuspolitiikan haasteet laajentuneessa unionissa

Tiedonannossa eritellyt Euroopan unionin teollisuuspolitiikan pääasialliset haasteet ovat seuraavat:

  • Globalisaatio: Sijainti on edelleen ratkaiseva tekijä tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan kannalta. Siksi on nyt äärimmäisen tärkeää kehittää EU:n houkuttelevuutta tuotannon sijoituspaikkana.
  • Tekniset muutokset: Tieto- ja viestintätekniikan, uusien johtamis- ja organisaatiotekniikoiden sekä ammattitaitoisen työvoiman yhdistelmä parantaa merkittävästi kilpailukykyä.
  • Innovaatiotoiminta ja yrittäjyys: Varsinkin nopean teknisen kehityksen aikoina kilpailukyky perustuu muun muassa uusien yritysten jatkuvaan perustamiseen ja olemassaolevien yritysten kasvuun. Euroopan teollisuudessa on myös kehitettävä ja hyödynnettävä taloudellisesti uusia tai parannettuja tuotteita ja palveluja sekä optimoitava liiketoiminnan vaiheita. Euroopan unionin tutkimus- ja kehitysmenoja BKT:hen suhteutettuna on lisättävä, koska unioni on jäänyt niissä pääkilpailijoistaan jälkeen.
  • Kestävä kehitys ja uudet yhteiskunnalliset vaatimukset: On vastattava turvallisuutta, terveyttä, kuluttajansuojaa ja sosiaaliturvaa koskeviin kasvaviin vaatimuksiin, jotka kuvastavat osittain kansalaisten huolta joidenkin uusien tekniikoiden eettisistä vaikutuksista sekä niiden ympäristö- ja terveysvaikutuksista. On löydettävä sopiva tasapaino Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostoissa asetettujen tavoitteiden välillä.

Näkymät

Tiedonannossa käsitellään suurelta osin tulevaisuutta, teollisuuspolitiikan näkymiä ja teollisuuden kilpailukyvyn parantamista.

Puite-edellytykset: Puite-edellytykset ovat ensiarvoisen tärkeitä yritysten kilpailukyvylle. Rahaliitosta, sisämarkkinoista ja eräiden alojen, kuten televiestintä-, energia- ja liikennealan, vapauttamisesta huolimatta toimenpiteet yrityksille suotuisamman ympäristön luomiseksi ovat edelleen riittämättömiä. Seuraavat tekijät ovat yritysten toimintaympäristölle erityisen haitallisia, koska ne kaventavat yritysten toimintamarginaalia:

  • lainsäädännölliset esteet
  • tekniset esteet
  • heikot rahoitusmahdollisuudet
  • puutteet teollis- ja tekijänoikeuksien suojassa yhteisöpatentin puuttumisen vuoksi
  • välillisen verotuksen ja kansallisten yhtiöverojärjestelmien erot
  • yritysjohdon valvonnan riittämättömät puitteet.

Järjestelmällisempi EU-lähestymistapa puite-edellytysten parantamiseen: EU on kehittänyt useita seuraavanlaisia lähestymistapoja yritysten toimintaympäristön parantamiseksi:

  • EU:n tasolla sääntely rajoitetaan keskeisiin tuoteturvallisuutta tai yhteentoimivuutta koskeviin vaatimuksiin. Valmistajille annetaan mahdollisuus tehdä ilmoituksia, jotka takaavat keskeisten vaatimusten täyttymisen. Standardointielimiä pyydetään laatimaan yhdenmukaistetut eurooppalaiset standardit ja toteuttamaan eri osapuolia koskevista komission lakialoitteista, kuten vuoden 2002 toimintasuunnitelmasta (pdf) (FR ), vaikutusten arviointi.
  • Jäsenvaltioissa olisi otettava käyttöön uusi avoin koordinaatiomenetelmä. Menetelmä koostuu tulostaulujen laatimisesta, yksittäisten jäsenvaltioiden vertailuista, parhaiden toimintatapojen vaihdosta ja määrällisten tavoitteiden laatimisesta.

Teollisuuden kilpailukykyvaikutusten parempi huomioon ottaminen unionin politiikoissa: Yritysten kilpailukykyyn vaikuttavat monien eri alojen politiikat. Tämä otetaan huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 157 artiklassa, jossa määrätään, että komissio myötävaikuttaa teollisuuspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseen muiden politiikkojensa kautta. Sen vuoksi on ensisijaisen tärkeää varmistaa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavien kaikkien EU-politiikkojen yhteensopivuus. Kyse on erityisesti yhtenäismarkkinoihin liittyvistä politiikoista, energia- ja liikennepolitiikasta, tutkimus- ja kehityspolitiikasta, kauppa-, kilpailu-, alue- ja makrotalouspolitiikasta. Muiden alojen politiikat on otettava huomioon, jotta Lissabonin ja Göteborgin Eurooppa-neuvostojen tavoitteet voitaisiin sovittaa yhteen ja jotta kestävään kehitykseen liittyvät talous-, sosiaali- ja ympäristöasioiden tavoitteet voitaisiin saavuttaa samanaikaisesti. On otettava huomioon sosiaali-, työllisyys-, ammattikoulutus-, kuluttajansuoja-, kansanterveys- ja ympäristöpolitiikat sekä yritysten sosiaalinen vastuu.

Laajentuminen, maailmanlaajuinen hallintotapa ja horisontaalinen lähestymistapa: Joitakin teollisuuspolitiikan välineitä saatetaan joutua mukauttamaan, jotta ne vastaisivat tehokkaalla tavalla ehdokasmaiden erityistarpeisiin, joita ovat esimerkiksi taitojen parantaminen ja pk-yritysten kehittäminen.

Lisäksi on Euroopan unionin etujen mukaista jatkaa maailmanlaajuisesti hyväksyttyjen periaatteiden laatimista ympäristönsuojeluun, kuluttajansuojaan sekä sosiaali- ja työnormeihin, jotta eurooppalaiset yritykset eivät joutuisi kilpailijoitaan huonompaan asemaan.

Teollisuuspolitiikassa noudatetaan jatkossakin horisontaalista lähestymistapaa, mikä näkyy esimerkiksi yrittäjyyttä ja innovaatiotoimintaa tukevissa toimissa. Kuitenkin myös vertikaalista lähestymistapaa tarvitaan, jotta eräiden teollisuudenalojen erityispiirteet voitaisiin ottaa huomioon. Terästeollisuudessa tarvitaan merkittävää panostusta tutkimukseen ja kehitykseen, ja kemianteollisuudessa ja bioteknologiassa on kehitettävä ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa. Sisämarkkinat eivät ole toteutuneet täydellisesti ilmailu- ja avaruusteollisuudessa, ja televiestintäalalla on liikakapasiteettia.

Euroopan unionin erityistehtävät: Euroopan unionin olisi toteutettava erityisesti seuraavat toimenpiteet:

  • Innovaatioiden, tiedon ja tutkimuksen edistäminen

- saavuttamalla Barcelonassa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa (FR) asetettu tavoite lisätä EU:n tutkimus- ja kehitysinvestointeja niin, että investointien osuus olisi kolme prosenttia BKT:sta vuoteen 2010 mennessä

- kehittämällä teknologian yhteistyöfoorumeita, joiden avulla eri osapuolet voisivat tehdä yhteistyötä ja hahmotella pitkän tähtäimen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiostrategian. Näin varmistettaisiin viranomaisten, käyttäjien, lainsäätäjien, teollisuuden, kuluttajien ja asiantuntemuksen yhteisvaikutus

- investoimalla aineettomaan käyttöomaisuuteen ja tietopääomaan, jotta olemassaolevaa tietoa hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla ja jotta sitä levitetään mahdollisimman laajalle

- pohtimalla tarkasti puolustusteollisuuden tilannetta, koska puolustusteollisuuden erityispiirteitä ovat merkittävä edistys tutkimuksen ja innovaatioiden alalla ja riippuvaisuus valtiolta tulevista tilauksista.

  • Yrittäjyys

- Yrittäjyyttä olisi lisättävä parantamalla yritysten toimintaympäristöä.

- Rahoitusmahdollisuuksia olisi parannettava yrityksen elinkaaren alkuvaiheessa.

- Yrittäjien taitoja on lisättävä.

- Lainsäädännöllisiä vaatimuksia on helpotettava, ja verotaakkaa on pienennettävä.

  • Ympäristöystävällisempien sekä lainsäätäjien ja kuluttajien toivomien tuotteiden markkinointi

- kaupallisesti kannattavan kierrätystoiminnan edistäminen

- vapaaehtoisten sopimusten tekeminen

- puhtaiden tekniikoiden levittäminen

- ympäristöasioiden hallintajärjestelmien käytön laajentaminen.

4) TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMET

5) JATKOTOIMET

Komission tiedonanto, annettu 20. huhtikuuta 2004,Rakennemuutosten myötäily: laajentuneen Euroopan teollisuuspolitiikka, [KOM(2004) 274 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto Neuvostolle ja Euroopan Parlamentille, annettu 21. marraskuuta 2003,Eräitä Euroopan kilpailukyvyn avainkysymyksiä - tavoitteena kokonaisvaltainen lähestymistapa, [KOM(2003) 704 - ei julkaistu EUVL :ssä].

Viimeisin päivitys 23.06.2006
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun