RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 23 kielellä
Uudet kielet:  BG - CS - ET - GA - LV - LT - HU - MT - PL - RO - SK - SL

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Uuden jäsenvaltion liittymisprosessi

Laajentuminen on Euroopan unionille loistava tilaisuus täyttää historiallinen tehtävänsä muodostaa maanosastamme rauhaan, vakauteen ja hyvinvointiin perustuva alue. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklassa vahvistetaan ehdot (ja menettelysäännöt) valtioille, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin. Niiden on oltava Euroopan valtioita ja noudatettava vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion yhteisiä periaatteita.
Viides, edellisistä täysin poikkeava laajentuminen on ollut unionille uudenlainen prosessi, jossa ehdokasvaltioita ohjataan ja valmistetaan jäsenvaltiovelvollisuuksiinsa erityisesti siirtymä-, uudistus- ja hyväksymisvaiheessa sekä yhteisön säännöstön täytäntöönpanossa.

TIIVISTELMÄ

Oikeusperusta

Euroopan valtio voi hakea unionin jäsenyyttä EU:sta tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisesti. Kyseinen artikla muodostaa liittymisen oikeusperustan. Liittymisen edellytys on, että hakijavaltio noudattaa EU:sta tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa määrättyjä periaatteita, jotka ovat jäsenvaltioille yhteiset ja joihin EU perustuu: vapaus, kansanvalta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä oikeusvaltio.

EU:sta tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisesti unionin jäsenyyttä hakeva Euroopan valtio osoittaa hakemuksensa neuvostolle. Ennen asian päättämistä tämän on kuultava komissiota ja saatava Euroopan parlamentin kaikkien jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä antama puoltava lausunto. Sen jälkeen neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti.

Liittymisehdoista ja liittymisen edellyttämistä mukautuksista perussopimuksiin ja toimielimiin määrätään jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltion välisellä sopimuksella. Sopimusvaltiot ratifioivat kyseisen sopimuksen tai liittymissopimuksen.

Liittymisprosessi

Komissio antaa lausuntonsa liittymishakemuksesta, jonka neuvosto ratkaisee. Ehdokasvaltion aseman myöntäminen hakijavaltiolle ei välttämättä avaa heti liittymisneuvotteluja. Kyseisen valtion on tätä varten täytettävä tietyt ehdot.

Valtion, joka haluaa liittyä EU:hun, on täytettävä liittymisperusteet eli Kööpenhaminan kriteerit, joiden pohjalta komissio antaa lausuntonsa liittymishakemuksesta. Perusteet on määritelty Kööpenhaminassa vuonna 1993 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, ja niitä on täydennetty Eurooppa-neuvoston Madridin-kokouksessa vuonna 1995. Ne ovat seuraavat:

  • poliittiset perusteet: vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelemisen;
  • taloudelliset perusteet: toimiva markkinatalous ja edellytykset selviytyä kilpailun ja markkinavoimien paineista unionissa;
  • kyky suoriutua jäsenyyden mukanaan tuomista, EU:n politiikoista ja oikeudesta (tai säännöstöstä) johtuvista velvoitteista, mukaan luettuna poliittisen unionin sekä talous- ja rahaliiton tavoitteiden noudattaminen;
  • hallintorakenteidensa mukauttaminen liittymisensä edellytysten luomiseksi.

Länsi-Balkanin maiden osalta komission vuonna 2005 ehdottaman ja neuvoston vuonna 2006 hyväksymän etenemissuunnitelman mukaisesti vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta johtuvien velvollisuuksien (myös kauppaan liittyvien määräysten) moitteeton täytäntöönpano muodostaa olennaisen arviointiperusteen, jonka pohjalta EU tarkastelee mahdollista jäsenyyshakemusta.

EU:n vastaanottokyky on toinen perustekijä uutta laajentumista ajatellen. Vastaanottokykynsä (eli integrointikykynsä) mukaisesti EU:n on voitava laajentuessaan ja uusia jäseniä vastaanottaessaan syventää yhdentymistä toimielintensä ja politiikkojensa avulla. Uusien jäsenten on puolestaan oltava hyvin valmistautuneita jäsenvaltioasemaansa. EU:n integrointikyky edellyttää lisäksi, että sen laajentumisella on yleisön tuki sekä jäsen- että ehdokasvaltioissa.

Kun ehdokasvaltio täyttää edellä mainitut arviointiperusteet, liittymisneuvottelut voidaan käynnistää. Eurooppa-neuvosto päättää neuvottelujen aloittamisesta komission lausunnon pohjalta.

Liittymisneuvottelut muodostavat perustan liittymisprosessille, jonka tarkoituksena on, että ehdokasvaltiot hyväksyvät ja panevat täytäntöön yhteisön säännöstön ja soveltavat sitä. Neuvotteluilla autetaan ehdokasvaltioita valmistautumaan jäsenvaltiovelvollisuuksiensa täyttämiseen liittymisen tapahduttua. Neuvotteluissa nojaudutaan kunkin ehdokasvaltion erityisiin vahvuuksiin ja niitä käydään jokaisen kanssa erikseen. Valmiusaste voi siis vaihdella ehdokasvaltioittain.

Liittymisneuvottelut käydään noudattaen neuvottelukehystä, jonka neuvosto laatii komission ehdotuksesta. Se tarjoaa neuvotteluille pohjan, ja siinä otetaan huomioon kunkin ehdokasvaltion tilanne ja erityispiirteet sekä määritellään seuraavat seikat:

  • neuvottelujen periaatteet ja menettelytavat
  • neuvoteltavat kysymykset kuten talousnäkökohdat sekä yhteisön säännöstön erityisaloja (kuten henkilöiden vapaata liikkuvuutta, rakennepolitiikkoja tai maataloutta) koskevat tilapäiset poikkeukset ja suojatoimenpiteet, joihin voidaan vedota milloin tahansa liittymisneuvottelujen kuluessa
  • ehdokasvaltion poliittisten ja taloudellisten uudistusten sekä käytävien neuvottelujen keskinäinen suhde
  • neuvottelujen tulos, joka pidetään avoinna
  • tavoite: liittyminen.

Neuvottelut koskevat yhteisön säännöstöä, joka jaetaan lukuihin. Jokainen luku vastaa yhtä säännöstön alaa. Neuvottelut aloitetaan käynnistämällä valmisteluvaihe eli säännöstön analyysi (screening) komission johdolla. Screeningillä pyritään arvioimaan ehdokasvaltion liittymisvalmiutta, perehdyttämään se yhteisön säännöstöön ja kartoittamaan eri luvut, jotka avataan tarkoitusta varten määriteltyjen vertailuarvojen (benchmark) pohjalta. Vertailuarvot koskevat tulevaa yhdenmukaistamista ja assosiaatiosopimusten mukaisten säännöstöön liittyvien sopimusvelvoitteiden noudattamista. Neuvosto päättää komission suositusten pohjalta yksimielisesti mahdollisista vertailuarvoista tai luvun avaamisesta.

Neuvottelut käydään bilateraalisissa hallitustenvälisissä konferensseissa, joihin osallistuvat yhtäältä kaikki jäsenvaltiot ja toisaalta kyseinen ehdokasvaltio.

Kutakin lukua koskevat neuvottelut päätetään, kun ehdokasvaltio täyttää tarkoitusta varten määritellyt vertailuarvot (esimerkiksi lainsäädäntötoimet, hallinto- tai oikeusviranomaiset, tosiasiallisesti täytäntöön pannut säännöstön osiot tai markkinatalouden toimivuus) ja hyväksyy komission laatiman ja neuvoston yksimielisesti hyväksymän esityksen EU:n yhteiseksi kannaksi. Jo suljetut luvut voidaan kuitenkin avata uudestaan, jos ehdokasvaltio ei enää täytä vaadittuja edellytyksiä.

Neuvottelukehyksessä varaudutaan siihen, että liittymisneuvottelut voidaan keskeyttää, jos EU:n perusperiaatteita loukataan vakavasti ja jatkuvasti. Komissio voi silloin suosittaa omasta aloitteestaan tai jäsenvaltioiden kolmasosan pyynnöstä neuvottelujen keskeyttämistä ja niiden jatkamisehtoja. Neuvosto hyväksyy suosituksen määräenemmistöllä kyseistä ehdokasvaltiota kuultuaan.

Kun neuvottelut kaikista luvuista on käyty, liittymisprosessi päättyy ja liittyminen voidaan käynnistää allekirjoittamalla liittymissopimus jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltion välillä. Neuvosto päättää kuitenkin vielä yksimielisesti prosessin sulkemisesta saatuaan komission lausunnon ja Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon. Liittymissopimuksessa on mainittava seuraavaa:

  • liittymisneuvottelujen tulos, liittymisehdot ja sellaisia aloja koskevat suoja- tai lykkäystoimenpiteet, joista on tarpeen keskustella perusteellisemmin komission viimeisimmän arvion edellyttämällä tavalla;
  • toimielimiä ja sopimuksia koskevat mukautukset kuten äänten jakautuminen neuvoston ja Euroopan parlamentin äänestyksissä sekä jäsenten lukumäärä Euroopan parlamentissa, alueiden komiteassa jne.;
  • liittymispäivä.

Liittymissopimuksen allekirjoituspäivän ja liittymispäivän välisenä aikana kaikki jäsenvaltiot ja tuleva jäsenvaltio ratifioivat sopimuksen. Ehdokasvaltiosta tulee liittymässä oleva valtio, ja se jatkaa liittymiseen johtavaa prosessia mukauttamalla aloja, joilla on todettu puutteita ja on saavutettava edistystä komission valvovan silmän alaisena.

Liittymisprosessin välineet

Liittymistä edeltävä strategia määritellään erikseen kutakin liittymisprosessia ja ehdokasvaltiota varten. Sen tarkoituksena on auttaa ehdokasvaltiota valmistautumaan tulevaan liittymiseen. Liittymistä edeltävässä strategiassa vahvistetaan prosessin kehys ja seuraavassa lueteltavat välineet, joilla tuetaan ehdokasvaltiota sen valmistautumisessa.

EU:n ja ehdokasvaltion kesken tehdyt kahdenväliset sopimukset muodostavat vuoropuhelun ja neuvotteluiden kahdenvälisen kehyksen. Tällaisia sopimuksia ovat esimerkiksi assosiaatiosopimus, tulliliitto Turkin kanssa sekä Länsi-Balkanin maiden vakautus- ja assosiaatiosopimukset.

Prosessin vahvistamiseksi EU:n ja ehdokasvaltion välillä käydään poliittisia, taloudellisia ja lähentymisperusteita koskevia poliittisia ja taloudellisia vuoropuheluja. Niiden tulokset sisällytetään liittymisneuvotteluihin.

Liittymistä valmistelevat kumppanuudet tarjoavat ehdokasvaltiolle yksilöllisen kehyksen liittymisen valmistelun tueksi. Niiden avulla paneudutaan yksityiskohtaisesti Kööpenhaminan valintaperusteiden periaatteisiin sekä näihin pohjautuviin lyhyen ja keskipitkän aikavälin painopistealoihin, joilla ehdokasvaltion on vahvistettava toimielimiään ja infrastruktuureitaan ja/tai lainsäädäntöään tai käynnistettävä uudistuksia. Liittymistä valmistelevat kumppanuudet muodostavat niin ikään viitekehyksen taloudellisen tuen saannille yhteisön rahastoista.

Liittymistä valmistelevia kumppanuuksia täydennetään yhteisön säännöstön täytäntöön panemista koskevilla kansallisilla ohjelmilla, jotka jokainen ehdokasvaltio laatii. Ne sisältävät aikataulun liittymistä valmistelevien kumppanuuksien avulla määritellyille painopisteille. Niissä esitetään myös kumppanuuksia varten myönnetyt taloudelliset ja -henkilöstöresurssit.

Ehdokasvaltio voi osallistua yhteisön ohjelmiin sekä sen virastojen ja komiteoiden toimintaan samoin edellytyksin kuin jäsenvaltiot. Ehdokasvaltio osallistuu tällöin myös kustannuksiin. Liittymistä valmistelevasta rahoitustuesta voidaan myöntää tarkoitukseen osarahoitusta. Ehdokasvaltio osallistuu ohjelmiin kuitenkin vain huomioitsijana ja kyseisten ohjelmien seurantakomiteoiden kokouksiin vain itseään koskevilta osin. Osallistuminen virastojen toimintaan vaihtelee virastoittain täysimittaisesta osittaiseen.

Osallistumisella yhteisön ohjelmiin sekä sen virastojen ja komiteoiden toimintaan pyritään edistämään jäsenvaltioiden välistä yhteistoimintaa ja vaihtoja ja perehdyttämään ehdokasvaltiot yhteisön politiikkoihin ja välineisiin. Osallistuminen voi kattaa monia erilaisia aloja kuten koulutus, nuoriso, ympäristö, terveys jne.

Komission arviointitoimet (monitoring) alkavat liittymishakemuksesta ja jatkuvat siihen saakka, kun ehdokasvaltio lopullisesti liittyy EU:hun.

Arviointitoimista annetaan säännölliset vuosikertomukset, joissa komissio selvittää ehdokasvaltioiden valmiutta täyttää jäsenvaltiovelvollisuudet. Kertomuksissa noudatetaan kohta kohdalta Kööpenhaminan arviointiperusteiden mukaista rakennetta. Yhteisön säännöstön omaksumista ja täytäntöönpanoa arvioidaan luku luvulta.

Vuosittaisten arviointitoimiensa täydennyksenä ja niitä tiheämmin komissio harjoittaa liittymisneuvottelujen etenemisen seurantaa. Prosessi perustuu neuvottelukehykseen, ja siinä pyritään arvioimaan ehdokasvaltioiden lähentymistä yhteisön säännöstöön ja täytäntöönpanoon. Arvio julkaistaan säännöllisesti seurantakertomuksina.

Kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän vuoropuhelun tarkoituksena on saada EU:n ja ehdokasvaltioiden kansalaisyhteiskunnat mukaan liittymisprosessiin. Vuoropuhelu on saanut erityistä ulottuvuutta tarpeesta lisätä kansalaisyhteiskuntien osallistumista EU:n toimintaan, ja sillä pyritään siten lujittamaan keskinäistä ymmärtämystä ja tuntemusta.

Liittymistä valmistelevalla rahoitustuella pyritään auttamaan siirtymävaiheessa olevia ehdokasvaltioita ja niiden uudistuksia toimielintensä vahvistamiseksi. Tuella edistetään myös sellaisten infrastruktuurien luomista, joita tarvitaan lähentymisessä yhteisön säännöstöön ja säännöstön täytäntöönpanossa. Lisäksi kyseinen tuki on tarkoitettu alue- ja rajaseutuyhteistyöhön sekä aluekehitykseen. Sen avulla valmistetaan niin ikään ehdokasvaltioita osallistumaan EU:n rakennerahastojen toimintaan.

Liittymistä valmisteleva tuki ja liittymistä valmisteleva prosessi ovat keskenään riippuvuussuhteessa siinä mielessä, että edellisellä tuetaan jälkimmäistä yhtä lailla kuin jälkimmäisellä määrätään edellistä. Niinpä kyseisen tuen, joka on keskipitkän aikavälin tukea, on oltava joustavaa ehdokasvaltion toteuttamien edistysaskelien ja uusien painopisteiden kartoituksen mukaan. Alkujaan tärkeimmästä rahoitusvälineestä, Phare -ohjelmasta, joka perustettiin uudistusprosessin tukemiseksi sekä Unkarin ja Puolan poliittista ja taloudellista siirtymävaihetta varten vuonna 1989, kehittyi hyvin nopeasti merkittävin tukiväline Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasvaltioiden liittymisen valmistelussa. Kaudella 2000-2006 sitä vahvistettiin vielä liittymistä valmistelevalla rakennepolitiikan välineellä (ISPA) sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityisellä liittymisohjelmalla (SAPARD).

Kaudella 2007-2013 ehdokasvaltiot (sekä Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasvaltiot) saavat rahoitustukea liittymistä valmistelevan tukivälineen (IAP) kautta. Sen on määrä toimia joustavasti, niin että tukea myönnetään tuensaajamaiden saavuttaman edistyksen ja niiden tarpeiden mukaan komission arviointitoimien ja vuosittaisten strategia-asiakirjojen edellyttämällä tavalla.

Lisäksi ehdokasvaltiot voivat saada osarahoitusta kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, joiden kanssa komissio on allekirjoittanut sopimuksia. Niiden ansiosta voidaan paitsi vahvistaa yhteistyötä kyseisten laitosten kanssa, myös paremmin kanavoida liittymistä valmistelevaan prosessiin tarkoitettuja lainoja ja varoja. Euroopan investointipankilla (EIP) (DE) (EN) (FR) EU:n omana rahoituslaitoksena on alalla niin ikään merkittävä asema.

Taustaa

EU on laajentunut viidesti sitten perustamisensa vuonna 1957. Kuuden perustajavaltion ryhmä on kasvanut 27 jäsenvaltion joukoksi. Vuosien 2004 ja 2007 laajentumiset ovat olleet uudenlaisia paitsi liittyvien jäsenvaltioiden suuren lukumäärän, myös niiden haasteiden valossa, joita kyseisten uusien valtioiden liittyminen on merkinnyt. Useimpien uusien jäsenvaltioiden poliittinen ja taloudellinen tilanne on edellyttänyt aiempaa enemmän valmistelua EU:hun liittymisessä. Myös EU:n itsensä on ollut ennakolta varmistettava vastaanottokykynsä. Niinpä laajentumisprosessia on syvennetty, jotta kyseiset maat ovat pystyneet vastaamaan jäsenvaltiovelvollisuuksiinsa liittymishetkellä. Syventäminen on tapahtunut tukemalla niitä siirtymä- ja uudistusprosessissa, toisin sanoen liittymisen valmistelussa.

Perustajahahmojensa tahdon ja perussopimustensa hengen mukaisesti EU toteuttaa tavoitettaan muodostua moninaisuudessaan yhtenäiseksi alueeksi, vakauden ja vaurauden edistäjäksi sekä sellaisten maiden yhdistäjäksi, jotka sitoutuvat jakamaan yhdessä yhteiset arvot, toisin sanoen vapauden, kansanvallan, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteet.

Nämä tiedot eivät sido Euroopan komissiota oikeudellisesti, ne eivät ole tyhjentäviä eikä niiden voida katsoa tulkitsevan sopimuksen tekstiä.

 
Viimeisin päivitys 28.02.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun