RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Kaasun sisämarkkinat

Direktiivillä 2003/55/EY avataan lopullisesti jäsenvaltioiden kansalliset kaasumarkkinat ja saatetaan näin päätökseen todelliseen kilpailuun perustuvien kaasun sisämarkkinoiden luominen Euroopan unionissa (EU). Käytännössä teollisuusasiakkaat ovat voineet valita kaasun toimittajansa vapaasti 1. heinäkuuta 2004 alkaen ja kotitalousasiakkaat 1. heinäkuuta 2007 alkaen. Markkinoiden avaaminen liittyy läheisesti palvelun laatua, yleispalvelua, kuluttajansuojaa ja toimitusvarmuutta koskeviin tavoitteisiin.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta.

TIIVISTELMÄ

Direktiivillä 2003/55/EY avataan kansalliset kaasumarkkinat kokonaan kilpailulle ja autetaan näin osaltaan luomaan todelliset kaasun sisämarkkinat Euroopan unioniin (EU).

Kaasun sisämarkkinoiden toteuttaminen mahdollistaa kilpailukyvyn ja palvelun laadun parantamisen, oikeudenmukaisten hintojen tarjoamisen kuluttajille, julkisen palvelun velvoitetta koskevien sääntöjen asettamisen, yhteentoimivuuden kehittämisen ja toimitusvarmuuden parantamisen.

Markkinoille pääsy

Direktiivissä 2003/55/EY säädetään kolmansien osapuolten oikeudesta päästä siirto- ja jakeluverkkoihin ja käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ilman syrjintää. Siksi markkinoille voi vastedes tulla uusia kaasuntoimittajia ja kuluttajat voivat vapaasti valita kaasuntoimittajansa.

Kaasun sisämarkkinoiden toimivuus edellyttää, että kaikilla yrityksillä, myös kaikkein pienimmillä ja myös niillä, jotka investoivat uusiutuviin energialähteisiin, on mahdollisuus päästä markkinoille. On luotava tasapuoliset kilpailuedellytykset erityisesti vakiintuneiden toimijoiden määräävää markkina-asemaa ja markkinoiden valtaukseen tähtäävää toimintaa koskevien riskien välttämiseksi.

Sisämarkkinat päätettiin toteuttaa vaiheittain, jotta yritykset ehtivät mukautua tilanteeseen ja jotta kuluttajien edut turvattaisiin. Käytännössä teollisuusasiakkaat ovat saaneet 1. heinäkuuta 2004 alkaen mahdollisuuden valita vapaasti kaasuntoimittajansa. Kotitalousasiakkaat ovat hyötyneet tästä mahdollisuudesta 1. heinäkuuta 2007 alkaen.

Varastojen käyttöoikeudesta annetaan erilliset säännökset, joiden mukaan pääsy voi perustua neuvotteluihin tai sääntelyyn.

Verkkojen käyttö: verkonhaltijat

Jokaiseen jäsenvaltioon nimetään siirtoverkonhaltijoita, varastonhaltijoita, nestekaasun haltijoita ja jakeluverkonhaltijoita. Niiden tehtävänä on käyttää, ylläpitää ja kehittää siirto-, jakelu-, varastointi- ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoja. Niiden on varmistettava laitteistojen turvallisuus, luotettavuus, tehokkuus ja yhteentoimivuus ottaen ympäristö asianmukaisesti huomioon.

Verkonhaltijoiden on tarjottava kaikille käyttäjille syrjimätön ja avoin pääsy verkkoon. Pääsylle asetettavien tariffien on oltava puolueettomia ja oikeudenmukaisia.

Verkonhaltijat eivät saa suosia tiettyjä yrityksiä, etenkään niitä, joihin ne ovat mahdollisesti omistussuhteessa. Syrjimättömän verkkoon pääsyn ja uusien tulokkaiden tasapuolisten pääsyedellytysten varmistamiseksi on tärkeää, että siirto- ja jakelutoiminnot erotetaan oikeudellisesti ja toiminnallisesti muusta toiminnasta, kuten tuotannosta ja toimituksesta, jos yritykset ovat vertikaalisesti integroituneita. Tämä ei kuitenkaan edellytä omistajuuden eriyttämistä.

Verkonhaltijat ovat lisäksi velvollisia toimittamaan muille operaattoreille yhteenliitetyn verkon varman ja tehokkaan käytön edellyttämät tiedot.

Julkisen palvelun velvoitteet ja kuluttajansuoja

Kaasun sisämarkkinoiden toteutuminen edellyttää, että kuluttajat ottavat aktiivisen roolin ja harjoittavat käytännössä oikeuttaan valita vapaasti kaasuntoimittajansa. Kaasun sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi on siten välttämätöntä, että kuluttajille tiedotetaan heidän oikeuksistaan ja taataan niiden tosiasiallinen suojelu.

Direktiivissä 2003/55/EY asetetaan yhteiset vähimmäisnormit, joilla varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso (oikeus vaihtaa toimittajaa, sopimusehtojen avoimuus, yleinen tiedottaminen, riitojenratkaisumenettelyt jne.) ja huolehditaan ennen kaikkea heikossa asemassa olevien kuluttajien riittävästä suojasta (esimerkiksi ryhtymällä tarvittaviin toimenpiteisiin kaasuntoimituskatkosten välttämiseksi).

Kaasujakelua pidetään yleishyödyllisenä palveluna, johon kansalaisilla on oikeus maksua vastaan. Direktiivissä säädetään jäsenvaltioille vastedes tarjoutuvasta mahdollisuudesta asettaa julkisen palvelun velvoitteita toimitusvarmuuden, tavoitteiden mukaisen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, kaasutoimitusten säännöllisyyden, laadun ja hinnan sekä ympäristönsuojelun varmistamiseksi.

Sääntelyviranomaiset

Jokaiseen jäsenvaltioon nimetään riippumaton sääntelyviranomainen, jonka rooli on keskeinen kaasun sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta. Sääntelyviranomaiset valvovat muun muassa syrjimättömyyden periaatteen noudattamista, avoimuuden ja kilpailun astetta sekä tariffeja ja tariffien laskentamenetelmiä. Sääntelyviranomaiset vastaavat myös riitojen ratkaisemisesta.

Päätöksellä 2003/796/EY perustettiin Euroopan tasolle kansallisista sääntelyviranomaisista muodostuva ryhmä, joka tukee kaasun sisämarkkinoiden luomista ja varmistaa direktiivin 2003/55/EY säännösten johdonmukaisen soveltamisen kaikissa jäsenvaltioissa (on perustettu Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmä ERGEG).

Poikkeukset

Direktiivissä säädetään tai voidaan säätää direktiivissä määritellyillä tavoilla seuraavissa tilanteissa sovellettavista poikkeuksista:

  • eristyneet markkinat eli jäsenvaltiot, jotka eivät ole suoraan liittyneet minkään muun jäsenvaltion yhteenliitettyyn verkkoon ja joilla on vain yksi pääasiallinen ulkopuolinen maakaasun toimittaja
  • uudet markkinat eli jäsenvaltiot, joissa ensimmäisen pitkäaikaisen maakaasun toimitussopimuksen ensimmäinen kaupallinen toimitus toteutettiin korkeintaan kymmenen vuotta aiemmin
  • maantieteellisesti rajatut alueet eli alueet, joiden kaasuverkko on kokonsa tai kehitysasteensa puolesta rajallinen tai joilla direktiivin soveltamisen edellyttämät investoinnit eivät ole taloudellisesti kannattavia
  • kapasiteetin puute
  • infrastruktuurikapasiteetin laajentaminen tai uusi infrastruktuuri
  • verkkoon pääsy estää julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen
  • ota tai maksa -sopimuksista (kaasunhankintasopimukseen sisältyvä ehto, jonka mukaan toimittaja antaa tietyn kaasumäärän käytettäväksi ja asiakas maksaa kaasun, olipa sitä käytetty tai ei) johtuvat maakaasualan yrityksen vakavat taloudelliset tai rahoitusvaikeudet.

Jäsenvaltio voi lisäksi ryhtyä tilapäisiin varotoimenpiteisiin, jos markkinoilla ilmenee äkillinen kriisi tai jos ihmisten, laitteiden tai laitosten turvallisuus tai verkon toiminta vaarantuu.

Seuranta ja toimitusvarmuus

Euroopan komissio laatii joka vuosi jäsenvaltioiden hallitusten ja kansallisten sääntelyviranomaisten toimittamien tietojen pohjalta vertailukertomuksen (EN), jossa arvioidaan edistymistä kilpailuun perustuvien sähkö- ja kaasumarkkinoiden toteuttamisessa.

Toimitusvarmuutta on lisäksi syytä parantaa takaamalla riittävät siirtoverkkoon kohdistuvat investoinnit, jotta vältytään kaasuntoimituskatkoksilta, ja seuraamalla yksittäisten jäsenvaltioiden kysynnän ja tarjonnan tasapainoa, yhteenliittämiskapasiteettia sekä verkkojen laatua ja ylläpidon tasoa. Seurannan ansiosta voidaan ennakoida tarvittavat toimenpiteet toimitusvaikeuksien ilmaantuessa.

Soveltamisala

Direktiiviä 2003/55/EY sovelletaan kaasumarkkinoihin. Kaasulla tarkoitetaan maakaasua, nesteytettyä maakaasua, biokaasua ja biomassasta peräisin olevaa kaasua sekä muun tyyppisiä kaasuja edellyttäen, että näitä kaasuja voidaan teknisesti syöttää maakaasuverkkoon.

Jäsenvaltioiden olisi näin ollen varmistettava, että kaasuverkkoon voidaan syrjimättömästi päästää biokaasua ja biomassasta peräisin olevaa kaasua tai muun tyyppistä kaasua, ottaen huomioon laatuvaatimukset sekä tekniset säännöt ja turvallisuusvaatimukset.

Taustaa

Kaasun sisämarkkinoiden luominen sähkön sisämarkkinoiden rinnalle on välttämätöntä todellisten kilpailuun perustuvien energian sisämarkkinoiden luomiseksi EU:hun. Kaasun sisämarkkinat toteutettiin aluksi direktiivillä 98/30/EY, joka kumottiin ja korvattiin myöhemmin direktiivillä 2003/55/EY.

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloMääräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissaEuroopan unionin virallinen lehti
Direktiivi 2003/55/EY

4.8.2003

1.7.2004

EUVL L 176, 15.7.2003

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Raportti edistymisestä kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden luomisessa KOM(2009) 115 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä).
Raportti koskee energian sisämarkkinoiden toisen toimenpidepaketin täytäntöönpanoa. Lukuisia toimia on jo toteutettu todellisen kilpailutilanteen synnyttämiseksi, varsinkin paikallisten aloitteiden avulla.

Kaasun hinta nousi kuitenkin voimakkaasti vuoden 2008 alkupuoliskolla, eikä jakeluverkostoa ole hajautettu (pakollista 1. heinäkuuta 2007 alkaen) järjestelmällisellä tavalla. Jäsenvaltiot turvautuvat yhä vahvasti poikkeusjärjestelyihin tässä asiassa.

Komissiolla on muutenkin vähän tietoja kuluttajien tekemistä kaasunjakelijan vaihdoksista, joten kilpailua markkinoilla on vielä vaikea arvioida.

Kaasun sisämarkkinat ovat edelleen liian pirstaleiset. Tämän pirstoutumisen korjaamiseksi kannattaa pyrkiä ennen kaikkea yhdentämään markkinoita sekä kehittämään infrastruktuuria ja rajat ylittävää energiakauppaa. On myös erittäin suositeltavaa luopua hintojen säätelystä, joka haittaa kilpailua ja estää mahdollisia jakelijoita pääsemästä markkinoille.

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, annettu 19 päivänä syyskuuta 2007, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin2003/55/EY muuttamisesta [KOM(2007) 529 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].
EU:n energiamarkkinoiden kilpailulle avaamisen loppuun saattamiseksi ja energian sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ehdotetaan kolmatta lainsäädäntöpakettia.

Energian sisämarkkinoilla esiintyy puutteita, joita ei komission toimialakohtaisen tutkinnan mukaan pystytä korjaamaan tehokkaasti nykyisillä säännöillä. Kolmannen lainsäädäntöpaketin ehdotukset ovat kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista annetun tiedonannon kanssa yhdenmukaisia, ja niiden tavoitteena on:

  • toimitus- ja tuotantotoimien erottaminen siirtoverkkotoiminnosta joko eriyttämällä omistus (sama yritys ei voisi enää samanaikaisesti olla siirtoverkon omistaja ja harjoittaa energian tuotantoa tai toimitusta) tai asettamalla riippumaton verkonhaltija (vertikaalisesti integroituneet yritykset voisivat edelleen omistaa verkon, mikäli sen tosiasiallisesta hallinnoinnista vastaa täysin riippumaton yritys tai elin); säännökset, joiden mukaan muiden kuin eurooppalaisten verkonhaltijoiden on noudatettava näitä eriyttämisvaatimuksia, mikäli ne haluavat hankkia merkittävän osuuden jostakin eurooppalaisesta verkosta
  • kansallisten sääntelyviranomaisten toimivallan ja riippumattomuuden sekä niiden välisen yhteistyön lisääminen perustamalla energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto, jolla on valtuudet tehdä sitovia päätöksiä ja määrätä seuraamuksia
  • eurooppalaisten siirtoverkonhaltijoiden ryhmittymien virallistaminen paremman koordinaation varmistamiseksi sekä yhteisten teknisten ja markkinoita koskevien sääntöjen laatimiseksi
  • markkinoiden toiminnan parantaminen ja ennen kaikkea niiden avoimuuden lisääminen sekä varastojen ja nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemien todellisen käyttömahdollisuuden tarjoaminen.

Komissio ehdottaa viittä luonnosta. Niillä muutettaisiin sähkömarkkinoita koskevaa direktiiviä 2003/54/EY ja kaasumarkkinoita koskevaa direktiiviä 2003/55/EY sekä sähköverkkoon pääsyä koskevaa asetusta (EY) N:o 1228/2003 ja kaasuverkkoon pääsyä koskevaa asetusta (EY) N:o 1775/2005. Lisäksi perustettaisiin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto.
Yhteispäätösmenettely (COD/2007/0196)

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 10. tammikuuta 2007, "Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuudet" [KOM(2006) 841 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto, annettu 10. tammikuuta 2007, "Asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta (loppuraportti)", [KOM(2006) 851 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1775/2005, annettu 28 päivänä syyskuuta 2005, maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä (EUVL L 289, 3.11.2005).

Komission päätös 2003/796/EY, tehty 11 päivänä marraskuuta 2003, Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän perustamisesta (EUVL L 296, 14.11.2003).

Viimeisin päivitys 28.05.2009

Katso myös

Lisätietoja on maakaasua käsittelevillä energian ja liikenteen pääosaston sivuilla (EN).

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun