RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Strategiset öljyvarastot

Öljyn toimitusvarmuus Euroopan unionissa (EU) taataan asettamalla jäsenvaltioille velvollisuus luoda tietyn vähimmäistason suuruinen öljyvarasto ja ylläpitää sitä. Öljytuotteiden katkeamaton toimitus kuluttajille on pystyttävä ehdottomasti varmistamaan, sillä öljy on yksi tärkeimmistä EU:n käyttämistä energialähteistä ja EU on öljytuotteiden hankinnan alalla hyvin riippuvainen EU:n ulkopuolisista tuottaja‑alueista, joista monet ovat geopoliittisesti epävakaita.

ASIAKIRJA

Neuvoston direktiivi 2006/67/EY, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2006, jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa.

TIIVISTELMÄ

Nykyisessä epävakaassa geopoliittisessa tilanteessa, jossa öljytuotteiden tarjonta ja kysyntä ovat yleensä hyvin lähellä toisiaan johtuen ennen kaikkea Kiinan kaltaisten uusien suurkuluttajien osuuden kasvusta, Euroopan unionin (EU) riippuvuus öljytuotteiden tuonnista on yhä suurempi uhka Euroopan talouden näkymille.

Jos EU:n ulkopuoliset maat keskeyttäisivät yllättäen öljytuotteiden toimituksen, siitä seuraisi kriisi, joka häiritsisi vakavasti taloudellista toimintaa Euroopassa. Toimituskatkoksia voi aiheutua myös EU:n sisällä.

Öljyn saantivarmuuden parantamiseksi EU vaatiikin jäsenvaltioita takaamaan öljytuotevarastojen vähimmäistason, jolla voidaan toimituskriisin aikana korvata puuttuva tarjonta kokonaan tai osittain.

Strategisten varastojen ylläpitovelvollisuus

Jäsenvaltioiden on luotava öljytuotevarastojen vähimmäistaso, joka vastaa vähintään edellisen kalenterivuoden 90 päivän keskimääräistä päivittäistä kotimaankulutusta, ja ylläpidettävä sitä jatkuvasti.

Kotimaankulutusta laskettaessa huomioon otetaan moottoripolttoaine ja lentopolttoaine, kaasuöljy, dieselöljyt, petroli ja kerosiinityyppinen lentopetroli sekä polttoöljyt.

Strategisten varastojen tilastolliseen yhteenvetoon voidaan sisällyttää purkaussatamissa pidettävät varastot tai öljyalusten varastot niiden ollessa satamassa purkaustarkoituksessa satamamuodollisuuksien suorittamisen jälkeen, öljyputkien syöttöpään säiliöiden varastot ja jalostamojen säiliöiden varastot. Tilastolliseen yhteenvetoon ei sen sijaan voida sisällyttää kotimaan esiintymissä vielä olevaa raakaöljyä, merenkulkuun tarkoitettua polttoainetta, putkistoissa, säiliöautoissa, säiliövaunuissa, vähittäismyyntipisteiden säiliöissä sekä pienkuluttajien hallussa olevia varastoja eikä armeijan hallussa olevia sen käyttöön tarkoitettuja määriä.

Jäsenvaltiot, jotka tuottavat itse öljyä, voivat vähentää vastaavan määrän varastointivelvollisuudestaan. Vähennys voi kuitenkin olla enintään 25 prosenttia jäsenvaltion kotimaankulutuksesta.

Strategisten varastojen tilastolliseen yhteenvetoon sisällytettävien määrien on oltava kokonaan jäsenvaltioiden käytettävissä, jos öljyn saannissa ilmenee vaikeuksia.

Varastojen pito

Varastojen ylläpito on järjestettävä siten, että taataan varastojen saatavuus ja jäsenvaltioiden mahdollisuudet käyttää niitä välittömästi toimituskriisin sattuessa. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuudet määrätä varastojen käytöstä siten, että varastot saadaan nopeasti niiden alueiden käyttöön, joilla öljytoimituksia eniten tarvitaan.

Varastointi voidaan antaa kokonaan tai osittain varastointielimen tai -laitoksen hoidettavaksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava varastojen ylläpitoa koskevien järjestelyjen avoimuus sekä sovellettavien edellytysten oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus.

Varastoja voidaan perustaa myös oman maan alueen ulkopuolelle toiseen jäsenvaltioon. Jäsenvaltio, jonka alueella pidetään varastoja, on vastuussa niiden valvonnasta, ja sen on taattava, että varastot ovat todella käytettävissä. Se ei voi sisällyttää niitä tilastolliseen yhteenvetoonsa.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava varastojensa hallinnollisesta valvonnasta eli varastojen hallinnasta ja tarkastamisesta. Valvontamekanismien yhteydessä käytetään myös varoittavia seuraamuksia.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kunkin kuukauden lopussa olemassa olevia varastoja koskeva tilastollinen yhteenveto, jossa ilmoitetaan, kuinka monen edellisen kalenterivuoden päivän keskimääräistä kulutusta varastot vastaavat.

Koordinointi

Toimituskriisin sattuessa toiminnan on oltava koordinoitua. Komissio järjestää jäsenvaltioiden välisen neuvonpidon jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

Jäsenvaltiot eivät periaatteessa ennen tällaisia neuvotteluja saa käyttää varastojaan niin, että niiden taso laskisi alle pakollisen vähimmäismäärän, ellei kyse ole erityisestä hätätilanteesta.

Jäsenvaltioiden on aina ilmoitettava komissiolle varastojensa käyttämisestä (päivämäärästä, jona varastojen taso laski pakollisen vähimmäismäärän alapuolelle, varastojen käyttämisen syistä, varastojen täydentämiseksi toteutetuista toimenpiteistä sekä varastotilanteen todennäköisestä kehittymisestä varastojen tason ollessa pakollisen vähimmäistason alapuolella).

Taustaa

Euroopan unioni tiedosti jo 1960-luvun lopulla tarpeen varautua mahdollisiin öljyntoimituskatkoksiin. Jäsenvaltioille asetettiinkin direktiivissä 68/414/ETY velvollisuus luoda ja ylläpitää strategisia öljyvarastoja. Varastoitavaa määrää koskeva vaatimus, joka oli alun perin vähintään 65 päivän keskimääräistä päivittäistä kulutusta vastaava määrä, nostettiin direktiivillä 72/425/ETY vähintään 90 päivän kulutusta vastaavaksi määräksi. Direktiivissä 98/93/EY kehiteltiin ja tehostettiin direktiivissä 68/414/ETY säädettyjä järjestelyjä. Selkeyden ja tehokkuuden parantamiseksi nämä direktiivit koottiin yhteen direktiiviin 2006/67/EY, joka kumosi aiemmat säädökset.

Jäsenvaltioiden kokoamien varastojen saattaminen markkinoille ennalta ehkäisevästi ja toimituskriisin yhteydessä voi olla tehokas keino korvata puuttuvaa tarjontaa vain, jos siihen liittyy myös muita täydentäviä toimia (energiatehokkuutta parantavat eli hiilivetyjen kulutuksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet, vuoropuhelun tiivistäminen tuottajamaiden kanssa, markkina-analyysien tarkentaminen ennakoitavuuden parantamiseksi, energialähteiden monipuolistaminen muun muassa suosimalla uusiutuvia energialähteitä jne.).

Direktiivi 2006/67/EY kumotaan direktiivillä 2009/119/EY 31. joulukuuta 2012 alkaen.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 2006/67/EY

28.8.2006

-

EUVL L 217, 8.8.2006

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös77/706/ETY, tehty 7 päivänä marraskuuta 1977, yhteisön tavoitteesta vähentää primäärienergian kulutusta raakaöljyn ja öljytuotteiden hankinnan vaikeutuessa [EYVL L 292, 16.11.1977].

Muutettu päätöksellä 79/639/ETY [EYVL L 183, 19.7.1979].
Jäsenvaltiot saatetaan velvoittaa vähentämään öljynkulutustaan. Komissio voi päätöksen mukaan asettaa tavoitteeksi öljytuotteiden kulutuksen vähentämisen jopa 10 prosentilla tavanomaiseen kulutukseen verrattuna.

Viimeisin päivitys 16.11.2009

Katso myös

  • Lisätietoja energian ja liikenteen pääosaston öljyä käsittelevillä sivuilla (EN) ja erityisesti strategisia varastoja käsittelevillä sivuilla (EN).
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun