RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Latvia

Arkisto

1) VIITTEET

Komission lausunto [KOM(1997) 2005 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission määräaikaiskertomus [KOM(1998) 704 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission määräaikaiskertomus [KOM(1999) 506 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission määräaikaiskertomus [KOM(2000) 706 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission kertomus [KOM(2001) 700 lopullinen - SEC(2001) 1749 - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission kertomus [KOM(2002) 700 lopullinen - SEC(2002) 1405 - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission kertomus [KOM(2003) 675 lopullinen - SEC(2003) 1203 - ei julkaistu EUVL:ssä].
Euroopan unionin liittymissopimus [EUVL L 236, 23.9.2003]

2) TIIVISTELMÄ

Heinäkuussa 1997 antamassaan lausunnossa Euroopan komissio arvioi, että mikäli Latvia tehostaa toimiaan, sen pitäisi kyetä mukauttamaan asteittain lainsäädäntönsä yhteisön säännöstöön keskipitkällä aikavälillä ilman suurempia ongelmia. Komissio arvioi, että erityisen tärkeitä seikkoja liittymistä valmisteltaessa ovat monopolien, tuonti- ja vientimonopolit mukaan luettuina, uudelleen järjestely, pääsy verkkoihin, energian hinnoittelu, pakollisten öljyvarastojen kokoaminen, energiatehokkuus ja ympäristömääräykset. Euratomin määräyksiä voitaneen noudattaa suuremmitta vaikeuksitta. Komissio kehotti kuitenkin Latviaa liittymään nopeasti tiettyihin kansainvälisiin ydinenergiasopimuksiin.

Marraskuussa 1998 laaditussa kertomuksessa todettiin tyydyttävää edistystä tapahtuneen lainsäädännön ja sääntelyrakenteiden alalla. Kuten edellisessä lausunnossa todettiin, Latvian on toteutettava lisätoimia erityisesti monopolien, energian hinnoittelun, verkkoihin pääsyn, pakollisten öljyvarastojen kokoamisen ja ympäristöön liittyvän energiatehokkuuden alalla energian sisämarkkinoiden toteuttamiseksi.

Vuonna 1999 komissio totesi, että Latvia edistynyt edellisen määräaikaiskertomuksen julkaisun jälkeen. Latvian olisi kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen (direktiivit sähköstä ja kaasusta) ja erityisesti seuraaviin aloihin: monopolien mukauttamiseen, verkkoihin pääsyyn, energian hinnoitteluun, hätätilanteisiin varautumiseen ja pakollisten öljyvarastojen kokoamiseen, uudelleenjärjestelyyn ja energiatehokkuuden parantamiseen. Hiljattain käyttöön otettu lainsäädäntö muodostaa vakaan perustan edellä lueteltujen toimien toteuttamiselle. Euratomin määräyksiä voitaneen noudattaa suuremmitta vaikeuksitta.

Marraskuussa 2000 laaditussa kertomuksessa komissio arvioi, että edellisen määräaikaiskertomuksen jälkeen Latvia oli jatkanut lainsäädäntönsä yhdenmukaistamista. Latvia on hyväksynyt energia-alaa ja nimenomaan sähköä, öljyä ja energiatehokkuutta koskevaa lainsäädäntöä. Kuluneen vuoden aikana hallintorakenteita ei ollut merkittävästi uudistettu. Latvian olisi kuitenkin tuntuvasti tehostettava toimiaan yhteisön säännöstöön ja erityisesti öljyvarastoihin ja energian sisämarkkinoihin liittyvien toimien toteuttamiseksi.

Komissio katsoo marraskuussa 2001 antamassaan kertomuksessa, että Latvia on edistynyt, vaikka huomattavia lisätoimia on edelleen toteutettava erityisesti sisämarkkinoiden toteuttamisen ja öljyvarastojen kokoamisen osalta. Uusia hallintoelimiä on perustettu. Edellisen kertomuksen julkaisun jälkeen Latvia on toteuttanut lisää toimia. Se on muun muassa avannut asteittain sähkön sisämarkkinoita ja hyväksynyt energiatehokkuutta koskevan kansallisen strategian.

Lokakuussa 2002 laaditussa kertomuksessa todetaan, että energia-alan lainsäädäntöä on yhdenmukaistettu. Toimitusvarmuuden ja energian sisämarkkinoiden alalla on edistytty jonkin verran. Hallinnollisia valmiuksia on parannettu ja julkisten palvelujen komission ja kansallisen energianvalvontaviraston toimintaa koskevaa oikeusperustaa on lujitettu.

Vuonna 2003 annetussa kertomuksessa todetaan, että Latvia pääasiallisesti täyttää liittymisneuvotteluissa esitetyt sitoumukset ja vaatimukset, jotka koskevat energian toimitusvarmuutta, energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä sekä ydinenergiaa ja ydinturvallisuutta.
Liittymissopimus allekirjoitettiin 16. huhtikuuta 2003, ja maa liittyi unioniin 1. toukokuuta 2004.

YHTEISÖN SÄÄNNÖSTÖ

Yhteisön energiasäännöstön tärkeimpiä osia ovat perustamissopimusten määräykset sekä johdettu oikeus, joka koskee erityisesti kilpailua ja valtion tukea, energian sisämarkkinoita - muun muassa sähköstä, hintojen avoimuudesta, kaasun- ja sähkönsiirrosta, hiilivedyistä, luvista ja suunnitelmista hätätilanteiden varalle, kuten varmuusvarastointivelvoitteista (castellano deutsch english français), annetut direktiivit - ydinenergiaa sekä energiatehokkuutta ja ympäristömääräyksiä.

Yhteisön ydinenergiasäännöstö muodostaa nykyisin oikeudellisten ja poliittisten keinojen järjestelmän, johon kuuluvat myös kansainväliset sopimukset. Nykyään säännöstö koskee terveys- ja turvallisuuskysymyksiä (esim. säteilysuojaa), ydinlaitosten turvallisuutta, radioaktiivisen jätteen käsittelyä, investointeja, tutkimuksen edistämistä, ydinenergian yhteismarkkinoita, toimituksia, turvavalvontaa ja kansainvälisiä yhteyksiä.

Valkoisen kirjan (joka koskee Keski- ja Itä-Euroopan assosioitujen maiden unionin sisämarkkinoihin liittymisen valmistelua) energiaa käsittelevässä osassa korostetaan, että tärkeimpiä sisämarkkinadirektiivejä on sovellettava kaikilta osin yhdessä Euroopan yhteisön kilpailulainsäädännön kanssa. Ydinalan osalta valkoisessa kirjassa käsitellään ydinenergiatoimituksia, turvavalvontaa ja ydinjätekuljetuksia.

ARVIOINTI

Latvian hallitus hyväksyi syyskuussa 1997 vuoteen 2020 asti voimassa olevan kansallisen energiaohjelman sekä sähkö- ja lämmitysalaa koskevat politiikat. Energialaki astui voimaan lokakuussa 1998. Sen avulla pyritään lisäämään alan kilpailua. Laissa määrätään myös hinnoittelusta, kolmansien osapuolten verkkoon pääsystä, hätätilanteisiin varautumisesta sekä ympäristön säilyttämisestä ja suojelusta. Sähkön, kaasun ja kotitalouksien lämmön toimittamista ja käyttöä koskevaa lainsäädäntöä muutettiin maaliskuussa 1999. Marraskuussa 1999 viranomaiset määrittelivät yleisen energiapolitiikan, jossa käsitellään muun muassa sähköä ja lämmitystä ja jossa määrätään energialähteiden monipuolistamisesta.

Toimitusvarmuuden ja erityisesti öljyvarastojen osalta Latvian lainsäädäntö tai itse öljyvarastot eivät vielä ole yhteisön säännöstön mukaisia. Hallitus hyväksyi helmikuussa 2000 öljyvarastojen kokoamista käsittelevän strategia-asiakirjan. Se arvioi vuonna 2000, että yhteisön säännöstön mukaisten 90 päivän öljyvarastojen kokoamiseen kuluisi 10-25 vuotta. Strategia-asiakirjaa on tämän jälkeen tarkistettu ja elokuussa 2001 hallitus hyväksyi ohjelma-asiakirjan, jossa säädetään vaadittujen varastojen kokoamista koskevasta yksityiskohtaisesta suunnitelmasta ja sen toteuttamiseen varatuista määrärahoista. Myös yksityissektorin osallistumista suunnitellaan. Asetus, joka pyrkii varmistamaan öljyvarastoja koskevan lainsäädännön yhdenmukaisuuden yhteisön säännöstön kanssa, on hyväksytty. Öljytoimituksia koskevien hätätilanteiden hallintaa on parannettu. Täytäntöönpaneva lainsäädäntö hyväksyttiin vuonna 2002. Lainsäädännössä määritellään myös energian kulutusta koskevat rajoitukset.

Latvian on kiinnitettävä alaan erityistä huomiota kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Talousministeri hyväksyi marraskuussa 2000 energiantuotannosta vastaavan julkisen yrityksen Latvoenergon rakenneuudistusohjelman sekä tärkeimpien päätösten valmistelua koskevan aikataulun. Prosessissa on edistyttävä, sillä nykyinen tilanne muodostaa esteen sisämarkkinoiden toteutumiselle. Sähkö- ja kaasumarkkinoiden avautumisen osalta Latvia on edistynyt sähkömarkkinoiden avautumisvalmisteluissa. Työryhmä tutkii myös kaasun sisämarkkinoihin liittyviä kysymyksiä. Energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyy kuitenkin edelleen useita, muun muassa rakenneuudistusohjelmia, yksityistämistä, markkinoiden avautumista ja verkkoihin pääsyä koskevia kysymyksiä, jotka on ratkaistava. Lainsäädännön yhdenmukaistaminen sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden toteuttamiseen pyrkivien direktiivien kanssa on kuitenkin vielä kuitenkin kaukana. Vuonna 2002 hyväksyttiin sähköalan energiapolitiikkaa koskeva ohjeasiakirja, jonka avulla pyritään varmistamaan sähkön toimituksen luotettavuus ja laatu ja toteuttamaan kilpailukykyiset sähkömarkkinat.
Kaasu- ja sähkömarkkinoilla vielä vallitsevat hintavääristymät on poistettava mahdollisimman pian ja vastikään annetut kaasu- ja sähködirektiivit saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Latvia allekirjoitti Kioton pöytäkirjan vuonna 1998 ja ratifioi energiaperuskirjan pöytäkirjan energiatehokkuudesta ja siihen liittyvistä ympäristönäkökohdista lokakuussa 1998. Kuluttajansuojalaki, joka sisältää määräyksiä pakkausmerkinnöistä, hyväksyttiin maaliskuussa 1999. Energiatehokkuuden alalla lainsäädännön yhdenmukaistaminen on toteutettu vasta osittain. Hallitus hyväksyi marraskuussa 2000 energiatehokkuutta koskevan kansallisen strategian ja tammikuussa 2001 lainsäädännöllisen toimenpidekokonaisuuden, jolla pyritään strategian toteuttamiseen. Vuonna 2002 hyväksyttiin lakeja, jotka pyrkivät edistämään uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja sähkön ja lämmön yhteistuotantoa yhteistuotantolaitoksissa.

Alan hallintoon ja sääntelyyn tarvittava institutionaalinen rakenne on otettu käyttöön. Vuoden 2000 kertomuksessa todettiin, että rakennetta olisi vielä lujitettava ja siitä olisi tehtävä riippumattomampi. Uusi sääntelyviranomainen, julkisten palvelujen sääntelykomissio aloitti toimintansa syyskuussa 2001. Se korvaa entisen energian sääntelyneuvoston. Uuden järjestelmän avulla pyritään erottamaan energiapolitiikkojen suunnittelu ja seuranta niiden sääntelytoiminnasta. Nykyisiä hallintorakenteita on vahvistettava.

Ydinenergian osalta voidaan todeta, että Latvialla oli käytössä vain yksi tutkimusydinreaktori, joka sijaitsi Salaspilsissa. Reaktori suljettiin kesäkuussa 1998 ja sitä ollaan poistamassa käytöstä. Säteilyturvakeskus aloitti toimintansa Latviassa heinäkuussa 2001. Se vastaa säteilysuojelua koskevasta valvonnasta ja seurannasta sekä ydinturvallisuudesta. Latviasta tuli ydinalan viejämaiden ryhmän jäsen vuonna 1997. Euroopan unionin neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2001 raportin ydinturvallisuudesta laajentumisen yhteydessä. Raportissa kehotetaan kaikkia ehdokasvaltioita jatkamaan käytetyn ydinpolttoaineen ja ydinjätteiden turvallista hallintaa sekä ydinreaktoreiden turvallisuutta koskevien kansallisten ohjelmiensa täytäntöönpanoa. Ydinaineiden turvallisuuden osalta Latvia on solminut takuita koskevan sopimuksen IAEA:n (Kansainvälisen atomienergiajärjestön) kanssa. Se on allekirjoittanut myös lisäpöytäkirjan. Latvia on edistynyt tutkimusreaktorin tuottaman käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen hallintoon liittyvien ratkaisujen tutkimisessa. Vuonna 2003 Latvia toimitti lisätietoja, jotka koskevat vastikään saavutettua edistystä ydinturvallisuuden eri aloilla. Nämä tiedot koskevat lainsäädäntöä, säteilyturvakeskusta, radioaktiivisen jätteen hallintavirastoa (RAPA:a), hallintokapasiteettia, radioaktiivista jätettä koskevaa uutta strategiaa ja Salaspilsin reaktorin käytöstä poistamista koskevaa strategiaa.

Tämän tiedotustarkoituksessa laaditun yhteenvedon tarkoituksena ei ole tulkita tai korvata viiteasiakirjaa.

 
Viimeisin päivitys 26.01.2004
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun