Rakennusten energiatehokkuus
Rakennukset aiheuttavat 40 prosenttia Euroopan unionin (EU) kokonaisenergiankulutuksesta. Energiankulutuksen vähentäminen tällä alalla on siis ensisijainen toimi pyrittäessä energiatehokkuutta koskeviin 20-20-20 tavoitteisiin. Tätä varten tässä direktiivissä ehdotetaan jäsenvaltioille rakennusten energiatehokkuutta koskevia menettelytapoja.
SÄÄDÖS
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta.
TIIVISTELMÄ
Tällä direktiivillä pyritään edistämään rakennusten ja rakennusten osien energiatehokkuutta *.
Rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä
Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä kansallisella tai alueellisella tasolla rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmä, jossa otetaan huomioon tietyt näkökohdat, erityisesti
- rakennuksen lämpöominaisuudet (lämpökapasiteetti, eristys jne.),
- lämmityslaitteet ja lämpimän veden jakelu,
- ilmastointilaitteet,
- kiinteä valaistusjärjestelmä,
- sisäilmasto-olosuhteet.
Muiden tekijöiden, kuten paikallisen auringonvalon määrän, päivänvalon, yhteistuotannolla tuotetun sähkön tai kauko- tai aluelämmitys- tai –jäähdytysjärjestelmien, myönteinen vaikutus otetaan myös huomioon.
Vähimmäisvaatimusten vahvistaminen
Jäsenvaltioiden on vahvistettava edellä mainittua laskentamenetelmää käyttäen energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, joiden avulla saavutetaan kustannusoptimaaliset tasot. Vaatimusten taso tarkistetaan viiden vuoden välein.
Vähimmäisvaatimuksia vahvistaessaan jäsenvaltiot voivat tehdä eron uusien ja olemassa olevien rakennusten sekä eri rakennusluokkien välillä.
Uusien rakennusten on vastattava näitä vaatimuksia, ja ennen rakentamisen aloittamista on suoritettava toteutettavuustutkimus, joka koskee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöön perustuvien energiahuoltojärjestelmien, lämpöpumppujen, kauko- tai aluelämmitys- tai -jäähdytysjärjestelmien ja yhteistuotantojärjestelmien asentamista.
Kun olemassa oleviin rakennuksiin tehdään laajamittaisia korjauksia, niiden energiatehokkuutta on parannettava siten, että nekin täyttävät vähimmäisvaatimukset.
Seuraavat rakennusluokat voidaan jättää vähimmäisvaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle:
- virallisesti suojellut rakennukset (esimerkiksi historialliset rakennukset);
- hartauden harjoittamiseen käytetyt rakennukset;
- väliaikaiset rakennukset;
- asuinrakennukset, joita käytetään rajoitetun ajan vuodessa;
- yksittäiset rakennukset, joiden hyötypinta-ala on yhteensä alle 50 m2.
Rakennusten uusien, korvaavien ja parannettujen teknisten järjestelmien, kuten lämmitys-, lämminvesi- ja ilmastointijärjestelmien ja suurten ilmanvaihtojärjestelmien, on myös vastattava energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia.
Rakennusosien, jotka muodostavat osan rakennuksen vaippaa ja joilla on merkittävä vaikutus rakennuksen vaipan energiatehokkuuteen (esimerkiksi ikkunoiden), on myös vastattava energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, kun niitä jälkiasennetaan tai korvataan, jotta niiden avulla saavutetaan kustannusoptimaaliset tasot.
Direktiivillä edistetään voimakkaasti älykkäiden energiankulutuksen mittausjärjestelmien asentamista kaikkiin uusiin ja korjattaviin rakennuksiin sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin mukaisesti.
Tavoitteena lähes nollaenergiarakennukset
Kaikkien uusien rakennusten on oltava lähes nollaenergiarakennuksia 31.12.2020 lähtien. Viranomaisten käytössä ja omistuksessa olevien uusien rakennusten on vastattava samoja vaatimuksia 31.12.2018 jälkeen.
Komissio pyrkii kasvattamaan tämäntyyppisten rakennusten lukumäärää velvoittamalla jäsenvaltiot laatimaan kansallisen suunnitelman, johon sisältyy
- kuvaus siitä, miten jäsenvaltio soveltaa lähes nollaenergiarakennusten määritelmää,
- välitavoitteet uusien rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi vuoteen 2015 mennessä,
- tiedot hyväksytyistä toimintatavoista ja rahoitustoimenpiteistä, joilla edistetään rakennusten energiatehokkuuden parantamista.
Taloudelliset kannustimet ja markkinaesteet
Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo olemassa olevista ja mahdollisista välineistä, joilla edistetään rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Luettelo on saatettava ajan tasalle joka kolmas vuosi.
Energiatehokkuustodistukset
Jäsenvaltioiden on perustettava rakennusten energiatehokkuuden sertifiointijärjestelmä. Energiatehokkuustodistuksessa annetaan tietoja rakennuksen energiankulutuksesta ja suosituksia kustannusten optimoimiseksi.
Kun rakennus tai rakennuksen osa tarjotaan myytäväksi tai vuokrattavaksi, energiatehokkuustodistuksessa annettu energiatehokkuusindikaattori on mainittava kaupallisissa tiedotusvälineissä olevissa ilmoituksissa.
Rakennusta tai rakennuksen osaa rakennettaessa, myytäessä tai vuokrattaessa energiatehokkuustodistus esitetään mahdolliselle uudelle vuokralaiselle tai ostajalle ja annetaan ostajalle tai uudelle vuokralaiselle.
Jos yli 500 m² rakennuksen kokonaispinta-alasta on viranomaisten käytössä tai yleisön toistuvien käyntien kohteena, energiatehokkuustodistus on asetettava esille näkyvälle paikalle, jossa se on selvästi yleisön nähtävissä (tämä vähimmäismäärä alennetaan 250 m²:iin 9.7.2015).
Jäsenvaltioiden on perustettava säännöllinen tarkastusjärjestelmä rakennusten lämmitys- ja ilmastointijärjestelmiä varten.
Tällä direktiivillä kumotaan direktiivi 2002/91/EY.
VIITE
| Säädös | Voimaantulo | Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa | EUVL |
|---|---|---|---|
| Direktiivi 2010/31/EU |
8.7.2010 |
9.7.2012 |
EUVL L 153, 18.6.2010 |



