RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Julkisten työnvälityspalvelujen modernisoiminen

1) TAVOITE

Komissio on kehottanut Euroopan unionia ryhtymään yhtenäisiin toimiin niiden laajempien toimivaltuuksien puitteissa, jotka kohdistuvat työllisyyspalvelujen tarjoamiseen eurooppalaisen työllisyysstrategian täytäntöönpanon yhteydessä. Tarkoituksena on mukauttaa julkisia työnvälityspalveluja siten, että ne voivat saavuttaa uudet tavoitteet, jotka on vahvistettu vuodeksi 1998 annetuissa työllisyyttä koskevissa suuntaviivoissa.

2) YHTEISÖN TOIMENPITEET

Komission tiedonanto, annettu 13 päivänä marraskuuta 1998: julkisten työnvälityspalvelujen modernisoiminen Euroopan työllisyysstrategian tukemiseksi.

3) SISÄLTÖ

Julkiset työnvälityspalvelut ovat paikallisella tasolla tärkeä osa työllisyyspolitiikan täytäntöönpanoa. Koko unionissa on lähes 5 000 paikallista työnvälityspistettä, joissa työskentelee lähes 160 000 henkilöä. Näin ollen julkiset työnvälityspalvelut ovat työnantajien ja työnhakijoiden välittömiä keskustelukumppaneita.

Kun otetaan huomioon työmarkkinoiden viimeaikainen kehitys, on välttämätöntä määritellä uudelleen julkisten työnvälityspalvelujen tehtävä sekä niiden painopistealueet ja toimintatavat. Yhteisessä työllisyysraportissa vuodeksi 1997 todettiin jo, että joitakin julkisia työnvälityspalveluja oli uudistettu niiden toiminnan parantamiseksi.

Vaikka olennainen osa julkisten työnvälityspalvelujen institutionaalisesta kehyksestä riippuukin jokaisen jäsenvaltion toimenpiteistä, kyseisistä palveluista vastaavat henkilöt ovat päättäneet jatkaa prosessia eurooppalaisella tasolla lisäämällä yhteistyötään, vaihtamalla taitotietoaan ja jakamalla kokemuksiaan Euroopan komission tuella.

Perinteisesti julkisilla työnvälityspalveluilla on kolme tehtävää unionissa:

  • työmarkkinoita koskevien tietojen antaminen: työnvälityspalvelut keräävät tietoja vapaista työpaikoista ja sopivista työnhakijoista sekä antavat tietoja koulutus- tai jatkokoulutusmahdollisuuksista
  • välityspalvelu: työnvälityspalvelujen pääasiallinen toimintamuoto, jossa on kyse siitä, että ilmoitetaan julkisesti vapaista, täytettävistä työpaikoista ja suositaan kysynnän ja tarjonnan nopeaa lähentämistä (jäsenvaltioiden julkisten työnvälityspalvelujen arvioidaan toimineen välittäjinä 10-30 prosentissa kaikista tapauksista, joissa työpaikka täytettiin)
  • markkinoiden sopeuttaminen: koska julkiset työnvälityspalvelut ovat osa työmarkkinapolitiikan täytäntöönpanoprosessia, niiden avulla voidaan sopeuttaa työpaikkojen kysyntää ja tarjontaa. Niinpä vuonna 1995 sijoitettiin lähes 185 miljardia euroa työttömien tulotukeen ja aktiivisiin työmarkkinatoimenpiteisiin (kuten ammatinvalinnanohjaukseen ja tuettuihin työpaikkoihin). Kolmasosalla summasta rahoitettiin aktiivisia toimenpiteitä, joita julkiset työnvälityspalvelut hallinnoivat suurelta osin.

Julkisten työnvälityspalvelujen ominaispiirteitä korostettiin työllisyyttä koskevissa suuntaviivoissa vuodeksi 1998 neljän ensisijaisen interventiotoimenpiteen puitteissa:

  • työllistettävyys: Julkisilla työnvälityspalveluilla on tärkeä tehtävä tällä alalla. Ne antavat neuvontaa työnhakutekniikoista ja mahdollisuuksista saada ammatillista koulutusta sekä antavat lisätukea erityisryhmille (vammaisille ja etnisten vähemmistöjen edustajille). Komissio korosti suuntaviivoissa tarvetta lisätä nuorten kouluttamista, jotta helpotettaisiin heidän pääsyään työmarkkinoille. Julkiset työnvälityspalvelut takaavat harjoittelujärjestelmien toiminnan siten, että ne etsivät harjoittelupaikkoja tai toimivat välittäjinä näiden työpaikkojen ja nuorten työntekijöiden välillä.
  • yrittäjähenki: Eräs julkisten työnvälityspalvelujen tavoitteista on edistää työttömien tai irtisanomisuhan alaisten työntekijöiden toimintaa itsenäisinä yrittäjinä. Lisäksi julkiset työnvälityspalvelut kehittävät kumppanuussuhteita muiden julkisten tai yksityisten elimien kanssa, jotta voidaan ottaa käyttöön paikalliset työpaikkojen luomista koskevat strategiat, jotka vastaavat uusia tarpeita.
  • sopeutuvuus: Vaikka suurin osa julkisten työnvälityspalvelujen toimenpiteistä kohdistuu työttömiin työttömyysongelman laajuuden vuoksi, julkiset työnvälityspalvelut vaikuttavat edelleen merkittävästi yritysrakenteiden kehittymiseen (julkiset työnvälityspalvelut osallistuvat moniin työntekijöiden koulutusta, jatkokoulutusta ja muuntokoulutusta koskeviin ohjelmiin, kun työntekijät joutuvat kohtaamaan rakennemuutoksia ja saattavat menettää työpaikkansa).
  • yhtäläiset mahdollisuudet: Julkiset työnvälityspalvelut pyrkivät edistämään naisten osallistumista työmarkkinoille, kuten useiden jäsenvaltioiden (Ranskan, Saksan, Itävallan, Ruotsin, Tanskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Portugalin) kansalliset toimintasuunnitelmat ovat osoittaneet. Julkisten työnvälityspalvelujen tavoitteena on tukea konkreettisesti miehiä ja naisia, jotka haluavat palata työelämään oltuaan sieltä poissa, ja harjoittaa yhtäläisten mahdollisuuksien politiikkaa työllisyysalalla tiettyjen työntekijäryhmien hyväksi (vammaiset, etniset vähemmistöt).

Julkisten työnvälityspalvelujen toimintaa on mukautettava ja tehostettava, kun otetaan huomioon työmarkkinoiden nopea kehitys niin työntekijöiden (koulutustason parantaminen, naisten osallistumisen edistäminen, vanheneva työvoima jne.) kuin työnantajienkin (sellaisen työvoiman tarve, joka pystyy sopeutumaan markkinoiden jatkuvaan muuttumiseen, työn uudelleen organisoiminen) kannalta.

Julkiset työnvälityspalvelut joutuvat kohtaamaan uusia haasteita:

  • Niiden on vahvistettava asemaansa aloilla, joilla on hyvät mahdollisuudet luoda työpaikkoja, erityisesti palvelualalla.
  • Uuden tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä on lisättävä.
  • Työnantajien ja työnhakijoiden toisinaan toisistaan poikkeavat vaatimukset on sovitettava yhteen (asiakirjojen järjestelmällinen yksilöllinen käsittely edistää pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa mutta voi haitata työnantajille tarkoitettuja palveluja).
  • Suhteita muihin palvelujen tuottajiin on kehitettävä: Kaupallisia työnvälityspalveluja on jo olemassa, mutta ne koskevat pääasiassa tietynlaisia työnhakijoita (johtajien tai toimihenkilöiden rekrytointi). On olennaisen tärkeää määritellä uudelleen julkisten työnvälityspalveluiden tehtävä suhteessa muihin kaupallisten tai muiden kuin kaupallisten palvelujen tuottajiin: voidaanko julkiset työnvälityspalvelut esimerkiksi vapauttaa sellaisista tehtävistä, jotka muut työllisyyspalvelut voivat hoitaa paremmin, ja voidaanko tietyt tehtävät ulkoistaa (mikä on jo mahdollista koulutuksen osalta).
  • Työnhakijoiden sijoittaminen ja määrärahojen hallinnoiminen: Useimmissa jäsenvaltioissa halutaan ottaa käyttöön määrärahoja koskeva järjestelmä, jonka avulla pyritään edistämään työllisyyttä. Tämä edellyttää määrärahojen hallinnoimisen ja työnvälityspalvelujen tarjoamisen välisen yhteyden tiivistämistä (vaikeuksia saattaa tosin ilmetä sen vuoksi, että voi olla mahdotonta sovittaa yhteen määrärahojen hallinnoimista ja työnhakijoiden sijoittamista).
  • Julkisen politiikan täytäntöönpano ja palvelun tuottaminen: Vaikka julkisten työnvälityspalvelujen hallinta ja toiminta muistuttavat yritysten hallintaa ja toimintaa, julkisen politiikan täytäntöönpano voi johtaa hallinnollisten ja byrokraattisten tehtävien ylikuormitukseen. Julkiset työnvälityspalvelut ja ministeriöt tekevät jatkuvasti sopimuksia sovittaakseen yhteen tarpeen noudattaa kansallisia politiikkoja ja työnvälitystoimistojen toiminnan riippumattomuuden.
  • Tehtäviä siirretään tarkoituksenmukaisella tasolla alueellisille ja paikallisille julkisille viranomaisille, jotka osallistuvat entistä enemmän työttömyyden torjumiseen. Tätä kehitystä on kuitenkin sovitettava yhteen yhtenäisen kansallisen järjestelmän ylläpitämisen kanssa. Kansallisen järjestelmän avulla tarkastellaan kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi tasa-arvoiseen kohteluun tai työttömyysvakuutusjärjestelmän yhtenäistämiseen.
  • Tuotetaan kansallista palvelua eurooppalaisessa yhteydessä: Työvoiman kansainvälisen liikkuvuuden lisääntymisen vuoksi työmarkkinoita on hallinnoitava eurooppalaisesta näkökulmasta. Työnantajat etsivät erityislaatuista, korkeasti koulutettua, kielitaitoista työvoimaa, joka pystyy sopeutumaan uusiin kulttuureihin ja uusiin työskentelymuotoihin. Julkisten työnvälityspalvelujen on siis vastattava näihin uusiin tarpeisiin yhteistyössä EURES-verkoston kanssa.

Suurin osa julkisista työnvälityspalveluista on ryhtynyt modernisoimaan organisaatiotaan. Se on ilmennyt ensisijaisesti hajauttamisen lisäämisenä ja julkisten työnvälityspalveluiden liikkumavaran laajentamisena, jotta ne voisivat keskittää niille myönnetyt varat paikallisille työmarkkinoille. Hajauttaminen on meneillään Saksassa, Itävallassa, Irlannissa, Belgiassa ja Ranskassa. Hajauttaminen on jo laajalti toteutettu useissa jäsenvaltioissa (Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa ja Alankomaissa). Italiassa ja Espanjassa julkisten työnvälityspalveluiden alueellistamisen pitäisi syventää modernisoimisprosessia.

Julkisten työnvälityspalvelujen monopoliasemasta on tehty loppu useimmissa jäsenvaltioissa. Suhteita on ryhdytty kehittämään yksityisiin työnvälitystoimistoihin.

Uusi eurooppalainen työllisyysstrategia on tarjonnut tilaisuuden vahvistaa modernisoimisprosessia. Julkiset työnvälityspalvelut ovat nimittäin tärkeä väline, kun suuntaviivoja pannaan täytäntöön, ja julkiset työnvälityspalvelut asetetaan kansallisissa toimintasuunnitelmissa selvästi niiden kansallisten järjestelmien keskipisteeseen, jotka tarjoavat työnvälityspalveluja.

Julkisten työnvälityspalvelujen tehostamiseksi eurooppalaisessa strategiassa suositellaan ryhtymistä yhtenäisiin toimenpiteisiin, joiden avulla voidaan täyttää seuraavat edellytykset:

  • Edistetään tiedon saamista vapaista työpaikoista erilaisten välitystekniikkojen ja työnhakua tukevien tekniikkojen avulla. Se edellyttää sitä, että luodaan ja kehitetään hyviä suhteita työnantajiin ja että julkiset työnvälityspalvelut muutetaan vaiheittain todellisiksi palveluyrityksiksi (uudistetaan palvelutarjontaa, perustetaan erityisiä toimipisteitä yksittäisiä yrityksiä ja toimialoja varten, parannetaan julkista imagoa, hyödynnetään tietotekniikkaa jne.).
  • Taataan työttömien asiakirjojen järjestelmällinen hallinta, mikä edellyttää yksilökohtaisten tarpeiden huolellista tarkastelua ja työnhakijoiden tiivistä seurantaa koko sen ajan, kun he ovat kirjoilla kyseisissä palveluissa (säännölliset haastattelut, henkilökohtaisten kaavakkeiden käyttäminen).
  • Sovitetaan yhteen kaikki työnhakijoille tarjotut palvelut, eli sidotaan tiiviisti yhteen neuvonta-, välitys- ja tiedotuspalvelut sekä tulotuki.
  • Hyödynnetään julkisten työnvälityspalvelujen ja muiden toimijoiden välistä synergiaa. Nämä toimijat osallistuvat verkostojen luomiseen alueellisten ja paikallisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolien, ammattikoulujen tai työttömiä tukevien tahojen kanssa.
  • Turvaudutaan julkisiin työnvälityspalveluihin, jotta helpotettaisiin työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta ja vähennettäisiin työntekijöiden vapaan liikkuvuuden esteitä Euroopan unionissa.

Julkisten työnvälityspalveluiden modernisoimisen onnistuminen edellyttää yhteensovitettuja ponnisteluja kaikilla tasoilla:

  • Julkisten työnvälityspalveluiden on otettava käyttöön tehokkaampia työskentelymenetelmiä ja -tapoja ja hyödynnettävä täysimääräisesti eri mahdollisuuksia, joita eurooppalainen yhteistyö tarjoaa.
  • Jäsenvaltioiden on tuettava julkisten työnvälityspalveluiden modernisoimista ja kehittämistä oman työllisyysstrategiansa täytäntöönpanon kautta (työvoiman laatu, kustannusten kokonaisvaltainen rakennemuutos, hajauttaminen jne.).
  • Työmarkkinaosapuolilla, jotka ovat jo osallistuneet (eriasteisesti) useiden vuosien ajan julkisten työnvälityspalvelujen hallintaan lähes kaikissa jäsenvaltioissa, on keskeinen merkitys, kun parannetaan yritysten ja niiden työntekijöiden sopeutumiskykyä.
  • Euroopan unionissa on otettu käyttöön useita välineitä ja ohjelmia, jotka täydentävät kansallisen tason ponnisteluja (EURES, Euroopan sosiaalirahasto, komission tuki julkisten työnvälityspalveluiden yhteistyölle Euroopassa).

Komissio aikoo huomioida työllisyyspolitiikan kehittymisen etenkin silloin, kun on kyse julkisten työnvälityspalveluiden asemasta Keski- ja Itä-Euroopan maiden ja muiden ehdokasmaiden kanssa solmituissa kumppanuuksissa.

4) MÄÄRÄAIKA SÄÄDÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOLLE JÄSENVALTIOSSA

Ei vaadita.

5) VOIMAANTULOPÄIVÄ (jos poikkeaa edellisen kohdan päivämäärästä)

Ei vaadita.

6) VIITTEET

Komission tiedonanto KOM(98) 641 lopullinen
Ei julkaistu EYVL:ssä

7) JATKOTOIMET

8) KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMET

 
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun