RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002-2006

Arkisto

Työterveys- ja työturvallisuusstrategialla pyritään helpottamaan voimassa olevan työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan lainsäädännön soveltamista ja antamaan uusia virikkeitä strategian kattamalle ajanjaksolle. Strategia perustuu tilannekatsaukseen, jonka perusteella komissio asettaa terveen ja turvallisen työympäristön edellytykseksi kolme vaatimusta, jotka ovat riskien ehkäisyn vahvistaminen, voimassa olevan lainsäädännön soveltamisen parantaminen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa työviihtyvyyteen. Tilannekatsauksen vaatimusten täyttämiseksi yhteisön strategiassa ehdotetaan kolmea suurta lähestymistapaa, jotka ovat oikeudellisten puitteiden mukauttaminen, käytännön edistyksen tukeminen (hyvien toimintatapojen kehittäminen, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, yritysten sosiaalinen vastuu) sekä työterveyden ja työturvallisuuden huomioon ottaminen muussa yhteisön politiikassa.

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2002, Työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutuminen: Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002-2006 [KOM(2002) 118 - ei julkaistu EYVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

1. Lissabonin Eurooppa-neuvosto korosti, että Eurooppa on siirtymässä tietoon perustuvaan talouteen, jolle ovat ominaisia perustavanlaatuiset muutokset, jotka vaikuttavat aktiiviväestön koostumukseen, työmuotoihin ja työpaikan riskeihin. Arvioimalla näitä erilaisia kehityssuuntia voidaan paremmin kartoittaa ongelmia, joihin työterveys- ja työturvallisuusstrategian on määrä antaa vastauksia.

TYÖELÄMÄN MUUTOSTEN TUKEMINEN

Kehityssuunta aktiiviväestössä: ikääntyminen ja naisten osuuden kasvaminen

2. Aktiiviväestön kehityssuunnan vuoksi työn laadun edistämiseen on sovellettava kattavaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon ikäryhmien erityistilanteet ja sukupuoliulottuvuus.

3. Työelämässä olevien naisten osuuden jatkuva kasvu tuo mukanaan erityisvaatimuksia: naiset eivät ole alttiita samantyyppisille ammattitaudeille kuin miehet ja joutuvat erilaisten työtapaturmien uhreiksi kuin miehet. Lainsäädännön olisi otettava paremmin huomioon sukupuolikohtaiset erityispiirteet. Tästä syystä on parannettava työpisteiden ergonomiaa ja otettava työjärjestelyissä huomioon fysiologiset ja psykologiset erot.

4. Lisäksi ikääntyneiden (yli 50-vuotiaiden) työntekijöiden tapaturmat ovat kaikkein vakavimpia ja kuolleisuus suurempi kuin keskimäärin, koska heitä on suhteettoman paljon fyysisessä tehdastyössä, jossa tapaturmariski on suurin.

Työmuotojen muuttuminen

5. Tilapäisten ja epätyypillisten työsopimusten (vuoro- ja yötyön) määrän kasvu lisää työntekijöille aiheutuvia riskejä. Työntekijöiden koulutus ei ole aina riittävä, pätkätyötä tekevät työntekijät eivät aina ole motivoituneita ja työrytmi aiheuttaa psykosomaattisia muutoksia. Lisäksi uudet työmuodot, kuten etätyö, aiheuttavat uusia ongelmia, jotka on otettava paremmin huomioon.

Riskien muuttuminen

6. Työjärjestelyjen muuttuminen (tulosvelvoitteiden käyttöönotto ja joustavuuden lisääminen) vaikuttaa merkittävästi työterveyteen ja yleisesti työviihtyvyyteen. Uudet sairaudet kuten stressi, masennus ja ahdistuneisuus sekä häirintä ja kiusaaminen työpaikoilla ovat vahvassa kasvussa. Jo vuonna 1999 ne muodostivat 18 prosenttia työterveyteen liittyvistä ongelmista. Näiden uusien sosiaalisten riskien ehkäisystrategioissa olisi otettava huomioon, miten etenkin alkoholi- ja lääkeriippuvuus vaikuttaa tapaturmiin.

LAADUKKAAN TYÖYMPÄRISTÖN KOLME VÄLTTÄMÄTÖNTÄ EDELLYTYSTÄ

Kokonaisvaltainen lähestymistapa työviihtyvyyteen

7. Työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvällä yhteisön politiikalla on pyrittävä edistämään fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista työviihtyvyyttä, jonka mittarina ei käytetä ainoastaan työtapaturmien ja ammattitautien esiintymättömyyttä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ryhdyttävä moniin täydentäviin toimiin, joilla

  • vähennetään jatkuvasti työtapaturmia ja ammattitauteja (yhteisössä ja jäsenvaltioissa olisi asetettava määrällisiä tavoitteita)
  • ennaltaehkäistään sosiaalisia riskejä (stressiä, työpaikkahäirintää, masennusta, ahdistuneisuutta ja riippuvuuksia)
  • ennaltaehkäistään entistä voimakkaammin ammattitauteja, erityisesti asbestista aiheutuvia sairauksia, kuulon heikkenemistä sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia
  • otetaan paremmin huomioon väestörakenteen muutokset riskien, työtapaturmien ja ammattitautien yhteydessä (työntekijöiden ikääntyminen ja nuorten työntekijöiden suojelu)
  • sisällytetään sukupuolinäkökohdat riskinarviointiin, ehkäisytoimiin ja korvausjärjestelmiin
  • otetaan paremmin huomioon työmuotojen sekä työjärjestelyjen muutokset (tilapäiset ja epätyypilliset työsuhteet)
  • tartutaan erityisongelmiin, jotka liittyvät pk- ja mikroyrityksiin sekä itsenäisiin ammatinharjoittajiin.

Ennaltaehkäisyajattelun vahvistaminen

8. Riskien tiedostamista voidaan lisätä

  • kouluttamalla (opetussuunnitelmiin sisältyvä valistus, opetus ammatillisissa koulutusohjelmissa sekä ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen yhteydessä)
  • lisäämällä työnantajien tietoisuutta hallitun työympäristön edellytyksistä
  • ennakoimalla uudet riskit, liittyivätpä ne uuteen tekniikkaan tai yhteiskunnallisiin kehityssuuntiin (perustetaan riskienseurantaelin Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston yhteyteen).

Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirastolla olisi oltava aloitteentekijän rooli valistus- ja ennakointitoimissa.

Voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon tehostaminen

9. Jotta työympäristön laatua voidaan parantaa, yhteisön lainsäädäntö on pantava täytäntöön tehokkaasti. Täytäntöönpanon helpottamiseksi komissio laatii yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa direktiivien soveltamista koskevia suuntaviivoja ja ottaa tässä yhteydessä huomioon toimialojen ja yritysten monimuotoisuuden. Lisäksi komissio valmistelee toimia, joilla edistetään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa yhteisön direktiivien moitteetonta ja yhtäläistä täytäntöönpanoa. On kannustettava yhteisten tarkastustavoitteiden ja menetelmien laatimista kansallisten työsuojelujärjestelmien arviointia varten. Jäsenvaltioiden työsuojeluyksiköiden toteuttamien tarkastusten perusteella langetettavien seuraamusten on oltava kaikille samanlaisia, varoittavia, oikeasuhteisia ja tehokkaita.

OIKEUDELLISET VÄLINEET JA KUMPPANUUDET YHDISTÄVÄ KATTAVA LÄHESTYMISTAPA

10. Edellä mainitut kolme ulottuvuutta huomioon ottavan laadukkaan työympäristön edistäminen edellyttää kattavaa lähestymistapaa, joka perustuu kaikkiin käytössä oleviin välineisiin.

Oikeudellisten ja institutionaalisten puitteiden mukauttaminen:

  • mukautetaan nykyisiä direktiivejä säännöllisesti tieteen ja tekniikan kehitykseen
  • analysoidaan direktiivien käytännön soveltamista koskevia jäsenvaltioiden raportteja, jotta voidaan yksilöidä ongelmat, joita eri toimijat ovat kohdanneet lainsäädännön täytäntöönpanossa
  • esitetään uusia lainsäädäntöehdotuksia: laajennetaan syöpävaaraa aiheuttavia aineita koskevan direktiivin soveltamisalaa, luodaan työpisteiden ergonomiaa koskeva lainsäädäntökehys, annetaan tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin liittyvä tiedonanto ja laaditaan uusia riskejä (muun muassa työpaikkahäirintää ja -väkivaltaa) koskeva uusi lainsäädäntö
  • järkeistetään oikeudellista kehystä: kodifioidaan nykyiset direktiivit ja laaditaan yhteinen täytäntöönpanoraportti eri direktiiveissä vaadittujen erillisten raporttien sijaan
  • yhdistetään työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa-antava komitea ( (DE) (EN) (ES) (FR) (DE) (EN) (ES) (FR) (DE) (EN) (ES) (FR) (DE) (EN) (ES) (FR)) sekä kaivosteollisuuden ja muun kaivannaistoiminnan turvallisuuden ja terveellisyyden pysyvä neuvottelukunta (perustettu 1957).

Käytännön edistyksen tukeminen:

  • Vertailuanalyysin avulla ja hyviä toimintatapoja kartoittamalla olisi voitava

- edistää jäsenvaltioiden toimintalinjojen lähentymistä: asetetaan kansallisia tavoitteita työtapaturmien ja ammattitautien sekä niiden vuoksi menetettyjen työpäivien määrän vähentämiseksi

- kartoittaa paremmin uusia ilmiöitä kuten stressiin liittyviä ongelmia ja sairauksia sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksia

- parantaa tietämystä työtapaturmien ja ammattitautien taloudellisista ja sosiaalisista kustannuksista sekä kehittää niiden seurantaa.

  • Työmarkkinaosapuolten tekemät vapaaehtoiset sopimukset

Toimialojen välinen ja alakohtainen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja toiminta ovat ensisijainen keino tarttua eri aloilla ja ammateissa esiintyviin erityisriskeihin ja -ongelmiin. Ne johtavat usein hyviin toimintatapoihin ja käytännesääntöihin, jopa puitesopimuksiin.

  • Yritysten sosiaalinen vastuu ja kilpailukyky

Monet yritykset asettavat terveen ja turvallisen työympäristön tärkeäksi perusteeksi valitessaan alihankkijoita ja markkinoidessaan tuotteitaan. Työterveys ja työturvallisuus otetaan yhä useammin huomioon vapaaehtoisissa sertifiointia ja merkintöjä koskevissa aloitteissa. Terve työympäristö on osa laajempaa laadunhallinnan lähestymistapaa, joka parantaa suoritus- ja kilpailukykyä. Työterveyden ja työturvallisuuden sekä kilpailukyvyn välisessä suhteessa ei ole kyse pelkästään vaatimusten noudattamisen aiheuttamista kustannuksista. Työsuojelupolitiikan puuttuminen johtaa talouden tuotantokapasiteetin laskemiseen, joka kustannusten kannalta on vieläkin huonompi vaihtoehto.

  • Taloudelliset kannustimet

Vakuutusmaksujen määrittäminen tapaturmien esiintyvyyden perusteella on yrityksille todellinen taloudellinen kannustin. Tällaista käytäntöä kannattaisi soveltaa järjestelmällisemmin.

Työterveyden ja työturvallisuuden huomioon ottaminen muussa yhteisön politiikassa

11. Työviihtyvyyden edistämistä ei voida toteuttaa pelkästään työterveys- ja työturvallisuuspolitiikalla: se liittyy tiiviisti myös muihin yhteisön strategioihin kuten Euroopan työllisyysstrategiaan, kansanterveyteen, työvälineiden ja kemiallisten tuotteiden markkinoille saattamiseen sekä muihin politiikan aloihin (liikenne, kalastus ja ympäristö), joilla pyritään saavuttamaan ennaltaehkäisyyn perustuvat suojelutavoitteet.


TYÖTERVEYDEN JA TYÖTURVALLISUUDEN KANSAINVÄLINEN ULOTTUVUUS

Valmistautuminen laajentumiseen

12. Yhteisön lainsäädännön moitteettoman noudattamisen varmistamiseksi on

  • vahvistettava teknisen avun ohjelmia ja kokemustenvaihtoa kumppanuus- ja kummitoimintajärjestelyin
  • lujitettava työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua
  • edistettävä työtapaturmiin ja ammattitauteihin liittyvien tietojen keruuta ja analysointia.

Kansainvälisen yhteistyön kehittäminen

13. Komission toteuttamat toimet on nivellettävä yhteen kansainvälisten järjestöjen (Maailman terveysjärjestön ja Kansainvälisen työjärjestön) toteuttamien toimien kanssa etenkin lapsityövoiman torjunnan alalla sekä tutkittaessa lääke- ja alkoholiriippuvuuden vaikutuksia työterveyteen ja työturvallisuuteen.

Neuvoston työskentelyn yhteydessä kansainvälinen yhteistyö on mahdollistanut sen, että kansainvälisissä työkonferensseissa on hyväksytty yleissopimus ja suositus kaivannaisteollisuuden työntekijöiden ja maatalouden parissa työskentelevien työterveydestä ja työturvallisuudesta sekä pöytäkirja ja suositus työtapaturmien ja ammattitautien rekisteröimisestä ja niistä ilmoittamisesta, mukaan luettuna ammattitautiluettelon tarkistaminen. Lisäksi on annettu työterveyttä ja työturvallisuutta koskeva päätöslauselma.

Yhteistyö yhteisön ulkopuolisten maiden - etenkin Välimeren alueen maiden, Kaakkois-Aasian valtioiden liiton, NAFTAn ja Mercosur-maiden (Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn) - kanssa on tärkeää, jotta voidaan varmistaa työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvien vähimmäisstandardien noudattaminen.

Lisäksi olisi vahvistettava Yhdysvaltojen kanssa tehdyn transatlanttisen sopimuksen myötä luotuja suhteita työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä ja kokemustenvaihtoa varten.

TAUSTAA

14. Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia on jatkoa tiedonannolle, jonka komissio antoi vuonna 1995 työturvallisuutta, työhygieniaa ja työterveyttä koskevasta yhteisön ohjelmasta vuosiksi 1996-2000.

Tuolloin painopisteinä olivat

  • Bilbaossa sijaitsevan Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston toiminnan aloittaminen
  • direktiivien asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja käytännön soveltaminen (arviointiraportit ja työsuojelutarkastajien suorittama valvonta)
  • turvallisuusnäkemysten huomioon ottaminen yrityksissä
  • yhteyden luominen työllistyvyyteen (työntekijän työn laatu riippuu suuressa määrin työoloista).

Säädöksen keskeiset luvut

  • Vuonna 1998 työtapaturmissa kuoli 5 500 työntekijää ja 4,8 miljoonasta työtapaturmasta seurasi yli kolmen päivän poissaolo työstä. Vuoteen 1994 verrattuna työtapaturmat vähenivät lähes 10 prosenttia.
  • Kalastuksessa, maanviljelyssä, rakennusalalla sekä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden alalla työtapaturmien esiintymisaste on yli 30 prosenttia keskiarvoa korkeampi.
  • Kaivannaisteollisuudessa, muussa teollisuudessa, liikenteessä sekä hotelli- ja ravintola-alalla työtapaturmien esiintymisaste on yli 15 prosenttia keskiarvoa korkeampi.
Viimeisin päivitys 08.03.2004
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun