RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Työajan järjestäminen: perusdirektiivi

Direktiivissä vahvistetaan työajan järjestämiseen liittyvät yleistä työturvallisuutta ja -terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset. Siinä säädetään lisäksi vuorokautisista lepoajoista, tauoista, viikoittaisista lepoajoista, vuosilomista sekä eräistä yötyötä ja vuorotyötä koskevista seikoista. Tieliikenteen, merenkulun ja siviili-ilmailun alalla sovelletaan alakohtaisia säännöksiä.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista.

YHTEENVETO

EU:n lainsäädännön selkeyden ja avoimuuden parantamiseksi direktiivillä kodifioidaan 23 päivänä marraskuuta 1993 annettu neuvoston entinen perusdirektiivi 93/104/EY, sekä sen muuttamisesta, 22 päivänä kesäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/34/EY. Sillä pyritään saamaan aikaan tasapaino työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä koskevan pääasiallisen tavoitteen ja modernin eurooppalaisen talouselämän tarpeiden välille.

Työajan järjestäminen

Työajalla * tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaansa tai tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta jokaisella työntekijällä on

  • vähintään 11 tunnin yhtäjaksoinen lepoaika * jokaista 24 tunnin jaksoa kohden
  • mahdollisuus pitää tauko, jos hänen työpäivänsä on pidempi kuin kuusi tuntia
  • jokaista seitsemän päivän jaksoa kohden vähintään 24 tunnin keskeytymätön lepoaika, johon lisätään 11 tunnin päivittäinen lepoaika
  • viikoittainen enimmäistyöaika enintään 48 tuntia, ylityö mukaan lukien
  • vähintään neljän viikon palkallinen vuosiloma.

Keskimääräisen viikkotyöajan laskemiseksi jäsenvaltiot voivat säätää seuraavista vertailujaksoista:

  • viikoittaisen lepoajan osalta vertailujakso on enintään 14 päivää
  • viikoittaisen enimmäistyöajan osalta vertailujakso on enintään neljä kuukautta
  • yötyön keston osalta vertailujakso määritellään työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät sen työehtosopimuksissa.

Yötyö * on erityistapaus, koska sen kesto on keskimäärin enintään kahdeksan tuntia kahdenkymmenenneljän tunnin jakson aikana. Yötyötä, johon liittyy erityisiä vaaroja tai huomattavaa fyysistä tai psyykkistä rasitusta, säännellään kansallisessa lainsäädännössä ja/tai kansallisen käytännön mukaan tai työehtosopimuksissa.

Yötyötä tekevien * turvallisuutta ja terveyttä on suojeltava heidän työnsä luonteen edellyttämällä tavalla. Yötyöntekijät saavat maksuttoman terveystarkastuksen ennen työhön ryhtymistä ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin. Yötyöntekijät, joita ei pidetä yötyöhön soveltuvina, siirretään mahdollisuuksien mukaan päivätyöhön. Työnantajan, joka aikoo järjestää työn tiettyihin jaksoihin, on otettava huomioon yleinen periaate työajan sovittamisesta työntekijän mukaan, jotta erityisesti työn yksitoikkoisuutta ja pakkotahtisuutta vähennetään. Työnantajan, joka teettää yötyötä säännöllisesti, on ilmoitettava tästä toimivaltaisille työterveys- ja työturvallisuusviranomaisille.

Edellä esitettyjä periaatteita koskevat poikkeukset voidaan myöntää työehtosopimuksilla taikka työmarkkinaosapuolten välisillä sopimuksilla. Poikkeuksia voidaan myöntää erityisesti seuraavissa tapauksissa:

  • kun työajan pituutta ei mitata ja/tai määritellä ennalta tai työntekijät voivat itse päättää siitä, ottaen kuitenkin huomioon työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisessa noudatettavat yleiset periaatteet
  • kun on kyse toiminnasta, jossa työntekijän työpaikka ja asuinpaikka ovat kaukana toisistaan, esimerkiksi offshore-toiminta *
  • kun on kyse turvallisuus- ja valvontatoiminnasta, jonka tarkoituksena on suojella omaisuutta tai henkilöitä
  • kun on kyse toiminnasta, jossa tarvitaan jatkuvaa palvelua tai tuotantoa, esimerkiksi sairaalapalvelut, maatalous tai lehdistö- ja tiedotuspalvelut
  • silloin, kun ennakoitavissa on työruuhka, esimerkiksi maataloudessa, matkailualalla tai postipalveluissa, tai kun on kyse henkilöistä, jotka työskentelevät rautatiekuljetuksissa
  • edellyttäen, että kyseisille työntekijöille annetaan vastaavanlaiset korvaavat lepoajat
    • direktiivissä esitettyjen perusteiden mukaisesti esimerkiksi kun on kyse toiminnasta, jossa tarvitaan jatkuvaa palvelua tai tuotantoa
    • työehtosopimuksilla tai työmarkkinaosapuolten tekemillä sopimuksilla.

Viikoittaisen työajan keston laskemista koskevissa poikkeuksissa vertailujaksot eivät saa ylittää kuutta kuukautta tai työehtosopimuksissa määritetyissä tapauksissa 12 kuukautta.

Jäsenvaltio voi antaa työnantajalle luvan poiketa 48 tunnin viikoittaisesta työajasta sillä edellytyksellä, että työntekijä suostuu tähän. Työntekijälle ei saa aiheutua mitään haittaa, jos hän kieltäytyy tästä. Työnantaja pitää kirjaa kaikista työntekijöistä, jotka ovat suostuneet työskentelemään yli 48 tuntia, ja antaa nämä tiedot toimivaltaisille viranomaisille. Yleisiä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevia periaatteita on noudatettava.

Tietyillä ammattialoilla sovelletaan erityissäännöksiä:

  • Liikkuvassa työssä *olevat työntekijät ja offshore-työ: näihin työntekijöihin ei sovelleta päivittäistä lepoaikaa, taukoja, viikoittaista lepoaikaa eikä yötyötä koskevia säännöksiä; jäsenvaltioiden on kuitenkin taattava riittävä lepo * direktiivin suuntaviivojen mukaisesti. Offshore-työntekijöiden osalta vertailujakso voidaan pidentää 12 kuukauteen laskettaessa viikoittaisen enimmäistyöajan kestoa.
  • Merikalastusalusten työntekijät: jäsenvaltion merikalastusalusten työntekijöihin ei sovelleta päivittäistä lepoaikaa, viikoittaista enimmäistyöaikaa eikä yötyötä koskevia säännöksiä, mutta keskimääräinen viikoittainen työaika ei saa olla yli 48 tuntia vuoden mittaisen vertailujakson aikana. Enimmäistyöaika saa olla 14 tuntia jokaisen 24 tunnin aikana ja 72 tuntia jokaisen seitsemän päivän aikana. Vähimmäislepoajan on oltava vähintään 17 tuntia 24 tunnin aikana ja 77 tuntia seitsemän päivän aikana. Kansallisissa säännöksissä, työehtosopimuksissa tai työmarkkinaosapuolten sopimuksissa vahvistetaan työ- ja lepoaikojen rajat näillä kahdella alalla. Komissio tarkastelee uudestaan alaa koskevia säännöksiä viimeistään vuonna 2009.
  • Lääkärien harjoittelu: harjoittelussa olevien lääkäreiden osalta on vahvistettu viiden vuoden siirtymäkausi 1. elokuuta 2004 lähtien. Kauden kolmen ensimmäisen vuoden aikana keskimääräinen viikoittainen työaika ei saa olla yli 58 tuntia. Kahden seuraavan vuoden aikana keskimääräinen viikoittainen työaika ei saa olla yli 56 tuntia. Tietyille jäsenvaltiolle voidaan myöntää kuudes siirtymävuosi. Tällöin keskimääräinen viikoittainen työaika ei saa olla yli 52 tuntia. Siirtymäkauden jälkeen rajana on 48 tuntia viikossa.

Jäsenvaltioiden ja komission on viiden vuoden välein laadittava kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

Keskeiset termit
  • työaika: ajanjakso, jona työntekijä työskentelee, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaansa tai tehtäviään kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti
  • lepoaika: ajanjakso, joka ei ole työaikaa
  • yöaika: kansallisessa lainsäädännössä määritetty vähintään seitsemän tunnin mittainen jakso, johon kuuluu joka tapauksessa kello 24.00:n ja kello 5.00:n välinen aika
  • yötyöntekijä: työntekijä, joka työskentelee säännönmukaisesti yöaikaan vähintään kolme tuntia vuorokautisesta työajastaan, tai työntekijä, joka todennäköisesti työskentelee yöaikaan tietyn osan vuotuisesta työajastaan, sellaisena kuin kyseinen jäsenvaltio määrittelee sen valintansa mukaan
    • kansallisessa lainsäädännössä työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen tai
    • työehtosopimuksissa taikka työmarkkinaosapuolten välisissä kansallisissa tai alueellisissa sopimuksissa.
  • liikkuvassa työssä oleva työntekijä: työntekijät, jotka kuuluvat sellaisen yrityksen liikkuvaan henkilökuntaan, joka harjoittaa henkilö- tai tavaraliikennettä maantie-, lento- tai sisävesiliikenteessä
  • offshore-työ: pääosin offshore-laitteistoilla (mukaan lukien porauslautat) tai niiltä käsin tehtävää, mineraalivarojen, mukaan lukien hiilivedyt, etsintään, louhintaan tai hyödyntämiseen välittömästi tai välillisesti liittyvää työtä ja tällaiseen toimintaan liittyvää sukeltamista offshore-laitteistolta tai alukselta
  • riittävä lepo: se, että työntekijöillä on säännölliset ja riittävän pitkät ja yhtäjaksoiset lepotauot, joiden kesto ilmoitetaan aikayksikköinä ja joilla taataan, etteivät he väsymyksen tai työn epäsäännöllisen jaksotuksen vuoksi aiheuta vahinkoa itselleen, toisille työntekijöille tai muille henkilöille ja että he eivät vahingoita terveyttään lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Direktiivi 2003/88/EY [hyväksyminen: yhteispäätösmenettely COD/2002/0131]

2.8.2004

-

EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, annettu 24 päivänä maaliskuuta 2010, työaikadirektiivin tarkistamisesta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 154 artiklan mukaisen työmarkkinaosapuolten Euroopan unionin tason kuulemisen ensimmäinen vaihe) [KOM(2010) 106 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].
Työaikadirektiiviä on tarkistettava Euroopan unionissa tapahtuneiden työolosuhteiden muutosten huomioon ottamiseksi. Lainsäädännön pitäisi mahdollistaa nykyistä joustavampi työn organisointi erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

  • työaikojen määrittäminen. Komissio toteaa, että vaikka keskimääräinen viikkotyöaika on Euroopassa laskussa, tietyt alat ja yksittäiset työntekijät, jotka voivat neuvotella työnantajansa kanssa tietynlaisia työaikoja, poikkeavat keskiarvosta kuitenkin huomattavasti. Työnajan määrittelyssä olisi huomioitava työntekijöiden etu ja yritysten kilpailukyky
  • päivystysajan laskeminen, toisin sanoen sen ajan laskeminen, jolloin työntekijöiden on oltava työpaikalla, mutta jolloin he eivät työskentele. Päivystystä käytetään erityisesti terveydenhuoltopalveluissa ja hätäpalveluissa, kuten poliisin ja palokunnan tehtävissä
  • vertailujakso, jota käytetään enimmäisviikkotyöajan laskemisessa. Vertailujakson pidentäminen mahdollistaisi joidenkin yritysten kausittaisten tuotannon vaihtelujen huomioon ottamisen
  • päivittäisen ja viikoittaisen vähimmäislepoajan ajoittaminen sekä niiden välitön tai välillinen lykkääminen.

Komission on käynnistettävä direktiivin tarkistamistapojen tutkimiseksi eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kuuleminen.

Komission kertomus, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2006, direktiivin 2003/88/EY säännöksistä (säännöllisten kaupunkiliikennepalvelujen parissa työskentelevien työajan järjestämisestä) [KOM(2006) 371 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission kertomus offshore-työntekijöihin sovellettavien direktiivin 2003/88/EY säännösten toimivuudesta [KOM(2006) 853 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Viimeisin päivitys 07.07.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun