RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Työllisyyspolitiikan suuntaviivat (2003-2005)

Arkisto

Vuonna 2003 annetuissa työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa täsmennetään niiden rakenneuudistusten ensisijaiset tavoitteet, jotka on toteutettava Euroopan unionin (EU) pääasiallisten taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi. EU on nyt ensimmäistä kertaa käyttänyt tehostetusti politiikan koordinoinnin keskeisiä välineitä - talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja, työllisyyspolitiikan suuntaviivoja ja sisämarkkinastrategiaa. Niiden toimintakausi on nyt kolme vuotta.

SÄÄDÖS

Neuvoston päätös 2003/578/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2003, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista.

TIIVISTELMÄ

Päätöksessä kehotetaan jäsenvaltioita toteuttamaan työllisyyspolitiikkaansa niin, että siinä saavutetaan talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja sisämarkkinastrategian mukaisesti asetetut määrälliset tavoitteet ja tulokset. Kaikki nämä keskipitkällä aikavälillä (kolme vuotta) toteutettavat politiikat ovat osa sitä kattavaa kymmenvuotista strategiaa, joka vahvistettiin vuonna 2000 kokoontuneessa Lissabonin Eurooppa-neuvostossa ja jota tarkistettiin vuonna 2005. Vuonna 2005 tapahtuneen uudelleentarkastelun yhteydessä komissio esitti työllisyyspolitiikan suuntaviivoja koskevan uuden päätösehdotuksen, joka tulee voimaan vuodesta 2006 alkaen. Ministerineuvosto kehottaa päätöksessä jäsenvaltioita toteuttamaan vakauteen ja kasvuun keskittyvää makrotalouspolitiikkaa, johon kuuluu tiukka finanssipolitiikka ja työmarkkinaosapuolten kanssa neuvoteltu maltillinen palkkakehitys.

Työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa vuosiksi 2003-2005 vahvistetaan kasvupolitiikkaa rakenneuudistuksilla tavoitteena luoda enemmän ja entistä laadukkaampia työpaikkoja. Ministerineuvosto on laatinut suuntaviivojen rinnalle kaikille jäsenvaltioille osoitettuja suosituksia, jotka koskevat kipeimmin tarvittuja ja kiireellisimpiä uudistuksia. Työllisyyspolitiikan suuntaviivoissa edellytetään, että sukupuolten tasa-arvo otetaan huomioon kaikissa uudistuksiin liittyvissä toimissa. Päätös perustuu Euroopan työllisyysstrategian tulevaisuutta (castellanodeutschenglishfrançais) koskevassa komission tiedonannossa esitettyihin päätelmiin. Tiedonannossa pyritään yhdistämään Lissabonin strategian tärkeimmät kohdat työllisyysstrategiaan sekä yksinkertaistamaan ja selkeyttämään sen poliittisia painopisteitä.

Pääasialliset tavoitteet

Euroopan unioni vahvistaa työllisyysalalla tärkeimmät tavoitteet, joita ovat seuraavat:

  • Täystyöllisyys. Neuvosto haluaa saavuttaa yleiseksi työllisyysasteeksi 67 prosenttia vuonna 2005 ja 70 prosenttia vuonna 2010, naisten työllisyysasteeksi 57 prosenttia vuonna 2005 ja 60 prosenttia vuonna 2010 ja ikääntyvien (55-64) työllisyysasteeksi 50 prosenttia vuonna 2010.
  • Työn laadun ja tuottavuuden parantaminen. Tähän tavoitteeseen kuuluu useita eri aloja, kuten itse työn laatu, ammattitaito, elinikäinen oppiminen, urakehitys, sukupuolten tasa-arvo, työterveys ja -turvallisuus, joustavuus ja työsuhdeturva, sosiaalinen osallisuus ja työmarkkinoille pääsy, työn organisointi ja työ- ja yksityiselämän tasapaino, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen, monimuotoisuus ja syrjimättömyys sekä yleinen työsuoritus.
  • Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden vahvistaminen. Kansallisella työllisyyspolitiikalla olisi avoimen koordinointimenetelmän puitteissa edistettävä kaikkien naisten ja miesten pääsyä työmarkkinoille, torjuttava syrjintää sekä ehkäistävä syrjäytymistä työmaailmasta.

Rakenneuudistusten pääasialliset tavoitteet ("10 käskyä")

Neuvosto kehottaa yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioita toteuttamaan rakenneuudistuksia, joihin kuuluvat seuraavat:

  • Työttömiin ja työmarkkinoiden ulkopuolella oleviin kohdistettavat aktiiviset ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet. Työntekijöiden tarpeet tunnistetaan heidän työttömyytensä varhaisessa vaiheessa ja heille ehdotetaan koulutusta, uudelleenkoulutusta, työharjoittelua, työpaikkaa tai muuta työllistämistoimenpidettä (nuorten osalta viimeistään kuudentena työttömyyskuukautena ja aikuisten osalta viimeistään kahdentenatoista työttömyyskuukautena). Työmarkkinainstituutioita uudenaikaistetaan ja ohjelmia arvioidaan säännöllisesti. Jäsenvaltiot varmistavat, että vuoteen 2010 mennessä 25 prosenttia pitkäaikaistyöttömistä osallistuu vähintään yhteen aktiiviseen työllistämistoimenpiteeseen - tavoitteena on saavuttaa kolmen tältä osin edistyksellisimmän jäsenvaltion keskiarvo.
  • Työpaikkojen luominen ja yrittäjyyteen kannustaminen. Erityishuomiota kiinnitetään uusien yritysten, palvelusektorin sekä tutkimuksen ja kehityksen työnluontimahdollisuuksiin. Tavoitteena on erityisesti yksinkertaistaa yrityksen ja pk-yritysten perustamiseen sekä henkilöstön palkkaukseen liittyviä hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä esteitä samoin kuin helpottaa pääoman saantia ja edistää yrittäjyyteen ja johtotaitoihin liittyvää koulutusta.
  • Sopeutumiskyvyn edistäminen työmarkkinoilla sekä liikkuvuuden, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja yritysten sosiaalisen vastuun edistäminen. Tavoitteena on lisätä työsopimus- ja työskentelyjärjestelyiden monimuotoisuutta sekä luoda parempi tasapaino työn ja yksityiselämän samoin kuin joustavuuden ja turvallisuuden välillä. Samoin pyritään edistämään koulutukseen pääsyä ja kohentamaan työoloja työterveyden ja -turvallisuuden kannalta sekä lisäämään tuottavuutta ja parantamaan työn laatua. Jäsenvaltiot varmistavat samalla talouden muutosten ennakoidun hallinnan ja helpottavat työmarkkinoille ja koulutukseen pääsyä. Jäsenvaltiot puuttuvat työvoimapulaan ja pullonkauloihin edistämällä ammattien välistä ja alueellista liikkuvuutta, panemalla täytäntöön ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevan toimintasuunnitelman, parantamalla ammattitaidon ja -pätevyyden tunnustamista ja avoimuutta, kohentamalla sosiaaliturva- ja eläkeoikeuksien siirrettävyyttä, ottamalla huomioon maahanmuuttonäkökohdat sekä edistämällä työskentelymahdollisuuksien avoimuutta erityisesti Euroopan työnvälitysverkon avulla - siihen kootaan tiedot kaikista jäsenvaltioiden työnvälityspalveluissa ilmoitetuista avoimista työpaikoista.
  • Inhimillisen pääoman, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen edistäminen. Tavoitteena on, että 22 vuotta täyttäneistä vähintään 85 prosentin pitäisi olla keskiasteen tutkinnon suorittaneita ja että elinikäiseen oppimiseen osallistujien keskimääräisen osuuden pitäisi olla Euroopan unionissa vähintään 12,5 prosenttia työikäisestä aikuisväestöstä (25-64-vuotiaista). Kansallisella politiikalla pyritään erityisesti lisäämään investointeja inhimilliseen pääomaan ja yritysten sitoutumista aikuiskoulutukseen.
  • Aktiivisena ikääntymisen edistäminen. Tähän pyritään kohentamalla työoloja ja erityisesti työterveyttä ja -turvallisuutta, mahdollistamalla pääsy ammatilliseen koulutukseen, lisäämällä työn organisoinnin joustavuutta sekä poistamalla kannustimia varhaiseen työmarkkinoilta poistumiseen ja varhaiseläkejärjestelyihin. Jäsenvaltiot pyrkivät nostamaan viidellä vuodella tosiasiallista työmarkkinoiltapoistumisikää (iäksi arvioitiin 59,9 vuotta vuonna 2001). Työvoiman lisäämiseen olisi kuuluttava myös kokonaisvaltainen toimintamalli, jolla työnteosta tehdään kannattavaa väestön kaikkien ikäryhmien kannalta. Tarvittaessa olisi otettava huomioon maahanmuuton tarjoamat mahdollisuudet.
  • Sukupuolten tasa-arvon edistäminen. Tähän pyritään vähentämällä työllisyys- ja työttömyysasteisiin sekä palkkaan liittyviä eroja sukupuolten välillä. Sukupuolten välistä palkkaeroa olisi pienennettävä paneutumalla seuraaviin kysymyksiin: alojen tai ammattien eriytyminen sukupuolen mukaan, työpaikkaluokitukset ja erilaiset palkkajärjestelmät, avoimuuden lisääminen sekä mahdollisuudet yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Työ- ja perhe-elämää on sovitettava yhteen paremmin lisäämällä lasten hoitopalveluita siten, että niitä tarjotaan vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille alle kouluikäisistä lapsista, jotka ovat yli kolmevuotiaita, ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista. Lisäksi on helpotettava työhönpaluuta poissaolojakson jälkeen.
  • Työmarkkinoilla muita heikommassa asemassa olevien ryhmien integroitumisen edistäminen ja syrjinnän torjuminen. Tämä koskee erityisesti koulunkäynnin kesken jättäneitä, heikosti koulutettuja työntekijöitä, vammaisia, maahanmuuttajia ja etnisiä vähemmistöjä. Jäsenvaltioiden tavoitteena on vähentää vuoteen 2010 mennessä koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus 10 prosenttiin (keskimääräinen yläraja EU:ssa) ja pienentää muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten työttömyyskuilua suhteessa muihin työntekijöihin mahdollisten kansallisten prioriteettien mukaisesti.
  • Taloudelliset ja verokannustimet työnteon houkuttelevuuden lisäämiseksi. Tähän pyritään vähentämällä työtätekevien köyhien määrää ja tarvittaessa poistamalla työttömyys- ja köyhyysloukut ja työmarkkinoiden ulkopuolella olemiseen liittyvät loukut ja kannustamalla muita heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistumista työmarkkinoille tarkistamalla tai uudistamalla vero- ja etuusjärjestelmiä. Jäsenvaltiot takaavat sosiaaliturvaetuuksien tehokkaan hallinnon, mihin kuuluu tehokkaaseen työnhakuun kannustaminen, työllistyvyyden tukeminen ja tarvittaessa työmarkkinoilta pois jäämiseen kannustavien tekijöiden poistaminen. Jäsenvaltiot alentavat vuoteen 2010 mennessä korkeita tosiasiallisia marginaaliveroasteita ja tarvittaessa matalapalkkaisten työntekijöiden verorasitusta.
  • Pimeän työn muuttaminen lailliseksi työksi. Tähän pyritään luomalla tasapaino yritysympäristön yksinkertaistamisen (asianmukaiset kannustimet vero- ja etuusjärjestelmissä) ja lainsäädännön noudattamiseen tähtäävien seuraamusten käyttöönoton välillä.
  • Alueellisten työllisyyserojen vähentäminen. Tavoitteena on erityisesti tukea mahdollisuuksia luoda työpaikkoja paikallisella tasolla ja toteuttaa yhteistyökumppanuuksia kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden välillä. Jäsenvaltiot pyrkivät luomaan suotuisat puitteet yksityisen sektorin toiminnalle ja investoinneille ja kohdistavat julkista tukea inhimillisen pääoman kehittämiseen ja asianmukaisten infrastruktuurien luomiseen (ks. myös talouspolitiikan laajat suuntaviivat, 18 ja 19) lähinnä koheesiorahaston, rakennerahastojen ja Euroopan investointipankin (DE/EN/FR) tuella.

Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille. Tämän prosessin yhtenäisen hallinnan vuoksi on tärkeää, että jäsenvaltioiden parlamentit, työmarkkinaosapuolet ja muut kansalliset, alueelliset ja paikalliset työllisyysalan elimet osallistuvat siihen. Työmarkkinaosapuolet ovat mukana työllisyyspolitiikan suuntaviivojen täytäntöönpanossa kansallisella tai alojen välisellä tasolla tai alakohtaisesti. Avoimuudella ja kustannustehokkuudella sekä rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston (ESR) antaman taloudellisen tuen moitteettomalla käytöllä voidaan varmistaa taloudellisten resurssien asianmukainen jakaminen.

VIITTEET

Säädös

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

EUVL

Päätös 2003/578/EY

22.7.2003

-

EUVL L 197, 5.8.2003

ASIAAN LIITTYVÄT SÄÄDÖKSET

Neuvoston päätös 2004/740/EY, tehty 4 päivänä lokakuuta 2004, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista [EUVL L 326, 29.10.2004].

Neuvoston päätöksessä 2003/578/EY vahvistetut suuntaviivat pidetään voimassa.

Neuvoston päätös 2002/177/EY, tehty 18 päivänä helmikuuta 2002, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (castellanodeutschenglish) vuodeksi 2002 [EYVL L 60, 1.3.2002].

Vuoden 2002 suuntaviivojen merkittävin uutuus oli työpaikkojen laatuun liittyvän uuden monialaisen tavoitteen käyttöönotto ja Tukholman Eurooppa-neuvoston työllisyysasteille hyväksymät ja myöhempiin suuntaviivoihin sisällytetyt välitavoitteet vuodeksi 2005.

Neuvoston päätös 2001/63/EY, tehty 19 päivänä tammikuuta 2001, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodeksi 2001 [EYVL L 60, 1.3.2002].

Tässä päätöksessä otetaan käyttöön uusi kattava työllisyyspolitiikan strategia, josta päätettiin Lissabonin Eurooppa-neuvostossa, mutta säilytetään kuitenkin entisellään alkuperäinen neljän pilarin rakenne (yrittäjyys, työllistyvyys, sopeutumiskyky ja yhtäläiset mahdollisuudet). Lissabonin strategialla pyritään nostamaan työllisyysaste 62,2 prosentista vuonna 1999 aina 70 prosenttiin vuonna 2010 (ja yli 60 prosenttiin naisten osalta). Työmarkkinaosapuolet osallistuvat tiiviimmin työllisyyspolitiikan suuntaviivojen täytäntöönpanoon ja seurantaan. Toisiinsa liittyviksi katsotut aiheet on johdonmukaisuuden lisäämiseksi ryhmitelty yhteen - esimerkiksi työllistyvyyttä koskevaan pilariin on sisällytetty koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevat suuntaviivat. Suurempaa huomiota on lisäksi kiinnitetty työmarkkinoiden syrjintänäkökohtien torjuntaan, jotta vahvistettaisiin yhteyttä sosiaaliseen osallisuuteen. Ikääntyviä työntekijöitä koskevia säännöksiä on laajennettu. Ne ulottuvat nyt pelkkiä verotusta ja etuuksia koskevia näkökohtia pidemmälle ja käsittävät kokonaisvaltaisemman joukon aktiivisena ikääntymistä edistäviä toimintalinjoja.

Neuvoston päätös (EY) n:o 2000/228, tehty 13 maaliskuuta 2000, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (castellanodeutschenglish) vuodeksi 2000 [EYVL L 72, 21.3.2000].

Viimeisin päivitys 04.10.2005
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun