RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Urheilijoiden vapaa liikkuvuus

Oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on yksi tärkeimmistä oikeuksista, jotka Euroopan unioni (EU) turvaa kansalaisilleen. Tämä oikeus on myös ammatti- ja amatööriurheilijoilla. EU:n lainsäädännössä siis kielletään kansalaisuuteen perustuva suora syrjintä tai tarpeeton tai kohtuuton välillinen syrjintä ja muut seikat, jotka estävät urheilijoita käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

Vapaa liikkuvuus on yksi perusvapauksista, jotka Euroopan unioni (EU) takaa kansalaisilleen. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 18 artiklassa kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä, ja tämä kielto koskee myös tilanteita, joissa EU:n kansalaiset käyttävät oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti EU-maiden alueilla (SEUT 21 artikla). Perussopimuksessa määrätään lisäksi työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta EU:ssa, mikä merkitsee myös kansalaisuuteen perustuvan EU-maiden työntekijöiden syrjinnän poistamista (SEUT 45 artikla), sekä sijoittautumisvapaudesta ja palvelujen tarjoamisen vapaudesta (SEUT 49 ja 56 artikla).

Nämä määräykset koskevat myös urheilun ammattilaisia ja puoliammattilaisia (työntekijöinä), muita urheilualan ammattilaisia, kuten ohjaajia, managereita tai valmentajia (palvelujen tarjoajina) ja amatööriurheilijoita (EU:n kansalaisina).Komissio kuitenkin tunnustaa EU:n oikeuden täytäntöönpanon yhteydessä urheilun erityispiirteet, jotka on vahvistettu SEUT 165 artiklassa. Näin ollen se hyväksyy vapaan liikkuvuuden periaatteen vähäiset ja oikeasuhteiset rajoitukset silloin, kun ne koskevat

  • kansallisten urheilijoiden valitsemista maajoukkuekilpailuihin
  • kilpailun osanottajamäärän rajoittamista
  • pelaajasiirtojen määräaikojen asettamista joukkueurheilussa.

Ammattiurheilijoiden vapaa liikkuvuus

Vaikka EU sai 1. joulukuuta 1999 Lissabonin sopimuksen voimaantulon yhteydessä koordinoivan, täydentävän ja tukevan toimivallan urheilun alalla (SEUT 165 artikla), urheilu kuuluu edelleenkin kansalliseen toimivaltaan, ja urheiluliitot asettavat usein sääntöjä, joilla ohjataan urheilun harjoittamista. Tällaisiin sääntöihin sovelletaan kuitenkin työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä silloin, kun urheilun ammattilaisten ja puoliammattilaisten toiminnassa on kyseessä palkkatyö. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut tämän useaan otteeseen.

Merkittävin EU:n tuomioistuimen tuomioista annettiin vuonna 1995 asiassa Bosman. Siinä käsiteltiin myös siirtomääräyksiä, joita pidettiin vapaan liikkuvuuden esteinä, ja kansallisuuskiintiöitä, joita pidettiin suoran syrjinnän muotona. Belgialainen jalkapalloilija Bosman, jonka sopimus erään belgialaisen jalkapalloseuran kanssa oli päättynyt, katsoi, että Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) luoma pelaajia koskeva siirtojärjestelmä oli estänyt hänen siirtonsa erääseen ranskalaiseen seuraan. Hän nosti syytteen seuraansa, Belgian jalkapalloliittoa ja Euroopan jalkapalloliittoa (UEFA) vastaan, koska hänen mielestään siirtojärjestelmän ja kansallisuutta koskevien sääntöjen soveltaminen aiheutti syrjintää ja koska niitä hänen mielestään ei pitäisi soveltaa, sillä ne rikkovat työntekijöiden oikeutta liikkua vapaasti EU:n alueella. EU:n tuomioistuin katsoi, että siirtoja ja kansallisuutta koskevat säännöt saattoivat todellakin haitata pelaajien vapaata liikkuvuutta. Näin ollen tuomiossa todettiin, että seura ei voi estää pelaajaa, joka on jonkin EU-maan kansalainen, allekirjoittamasta sopimuksensa päätyttyä uutta sopimusta jossakin toisessa EU-maassa toimivan seuran kanssa, tai hankaloittaa pelaajan tehtävän hoitamista vaatimalla uutta seuraa maksamaan korvauksen pelaajan siirrosta, valmennuksesta tai kehittämisestä. Lisäksi tuomiossa todettiin, että sellaiset kansallisuuteen liittyvät säännöt eivät ole oikeutettuja, joiden nojalla seura voi ottaa joukkueeseensa vain rajoitetun määrän ammattilaispelaajia, joilla on toisen EU-maan kansalaisuus.

Ammattiurheilijoiden sijoittautumisvapaus ja vapaus tarjota palveluja

Urheiluammatteja koskevat kansalliset koulutussäännöt ja tutkinnot vaihtelevat suuresti. Ne voivat tilanteen mukaan kuulua urheiluliittojen, koulu- ja yliopistojärjestelmän, julkisten viranomaisten tai ammattialajärjestöjen vastuualueeseen. Myös urheiluammattien harjoittamisedellytyksissä esiintyy eroja EU-maiden välillä.
Joissakin EU-maissa opetus- tai valmennusammatteihin pääsemiseksi tarvitaan valtion hyväksymä tutkinto, kun taas joissakin toisissa EU-maissa tutkinto ei ole pakollinen urheiluun liittyvien ammatillisten tehtävien hoitamiseksi. Joissakin tapauksissa nämä erot voivat estää urheilualan ammattilaisia liikkumasta vapaasti ja johtaa ristiriitoihin: jonkin EU-maan ammattilaiset saattavat olla sitä mieltä, että jonkin toisen EU-maan valmentajat kilpailevat töistä heidän kanssaan heidän oman maansa alueella, vaikka näillä on erilainen koulutus tai näiltä jopa puuttuu alan koulutus kokonaan.

Ammattipätevyyden tunnustamista koskeva yleinen järjestelmä poistaa osittain tällaiset esteet sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden osalta. Järjestelmää sovelletaan säänneltyihin ammatteihin, toisin sanoen sellaisiin ammatteihin, joiden harjoittajilla on tutkintotodistus tai mikä tahansa muu kansallisen koulutusjärjestelmän myöntämä pätevyyden todistava asiakirja. Tässä mielessä järjestelmää sovelletaan eräisiin urheilualan ammatteihin (esimerkiksi hiihtovalmentajiin). Näin tapahtuu silloin, kun jonkin urheiluammatin lainmukaiseen harjoittamiseen vaaditaan tutkintoa. Järjestelmä edellyttää, että vastaanottava EU‑maa ei voi kieltää toisen EU-maan kansalaista harjoittamasta ammattiaan, jos hänellä on hänen oman maansa tunnustama tutkintotodistus saman ammatin harjoittamiseksi. Poikkeuksiakin kuitenkin voi olla silloin, kun tutkinnon tai koulutuksen pituudessa ilmenee olennaisen suuria eroja.

Myös kansallisten urheiluliittojen tai muiden urheilujärjestöjen myöntämät urheilualan tutkinnot kuuluvat tämän järjestelmän piirin silloin, kun kyseiset liitot tai järjestöt ovat saaneet viranomaisilta virallisen luvan myöntää tällaisia tutkintotodistuksia.

Viimeisin päivitys 19.04.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun