RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuus ja tasapuolisuus

Komissio esittää jäsenvaltioille ehdotuksia, jotka pohjautuvat kansallisella tasolla saatuihin kokemuksiin ja tehtyihin tutkimuksiin, jotka koskevat tehokkuuteen * ja tasapuolisuuteen * perustuvaa korkealaatuista koulutusta. Sisällyttämällä nämä periaatteet kaikille yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tasoille pitäisi pystyä takaamaan kaikille ja etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa oleville mahdollisuudet saada koulutusta. Soveltamalla näitä periaatteita parannetaan kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta samalla kun vähennetään pitkällä aikavälillä kustannuksia, jotka aiheutuvat koulutusjärjestelmien eriarvoisista piirteistä, ja vastataan haasteisiin sekä yhteisön sisällä että sen ulkopuolella.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 8. syyskuuta 2006, "Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuus ja tasapuolisuus" [KOM(2006) 481 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Tehokkuus ja tasapuolisuus on otettava paremmin huomioon koulutuspolitiikassa jäsenvaltioiden uudistaessa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiään. Joidenkin jäsenvaltioiden kokemukset sekä tutkimukset, joihin tämä tiedonanto perustuu, osoittavat mitä hyödyllisiä vaikutuksia koulutuspolitiikalla voi olla tehokkuuteen ja tasapuolisuuteen.

Usein kuitenkin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmät toisintavat tai jopa pahentavat olemassa olevia eriarvoisia piirteitä, ja heikoimmassa asemassa ovat silloin heikosti koulutetut (joita oli 32 prosenttia vuonna 2004). Heidän taustastaan käy ilmi, että heillä ei ole ollut samoja koulutusmahdollisuuksia kuin jonkin tutkinnon, myös korkeakoulututkinnon, suorittavilla.

Lisäksi koulutukseen liittyvä eriarvoisuus aiheuttaa kustannuksia, jotka näkyvät tuloverojen menetyksenä, terveydenhoidon menojen ja julkisen tuen kasvuna sekä korkeampana rikollisuusasteena (Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan tietoihin perustuvien tutkimusten mukaan). Sen sijaan tehokkuuteen ja tasapuolisuuteen perustuvan koulutuspolitiikan avulla on mahdollista maksimoida hyödyt pitkällä aikavälillä, vähentää taloudellisia ja sosiaalisia menetyksiä ja tuottaa lisäarvoa muilla politiikan aloilla, kuten kestävän kehityksen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden alalla. Tällaisista hankkeista aiheutuu luonnollisesti kustannuksia, mutta jos mitään ei tehdä ja koulunsa keskeyttäneiden määrä kasvaa suureksi, kustannuksia tulee huomattavasti enemmän.

Kun kaikille EU-kansalaisille taataan laadukas yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, yhteisö pystyy paremmin vastaamaan sosioekonomisiin haasteisiin, joita ovat globalisaatio ja äskettäin teollistuneiden maiden kilpailukyky, EU:n väestökehitys (väestön ikääntyminen ja maahanmuutto), nopeat muutokset työmarkkinoiden luonteessa ja tieto- ja viestintätekniikan äärimmäisen nopea kehitys.

Elinikäisen oppimisen strategiat

Tehokkuus ja tasapuolisuus olisi integroitava ennakoivasti elinikäisen oppimisen strategioihin (DE) (EN) (FR) (jäsenvaltiot ovat sopineet hyväksyvänsä kansalliset elinikäisen oppimisen strategiat vuoden 2006 loppuun mennessä). Niiden samoin kuin yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen tehtävien investointien vaikutukset ovat merkittävät pitkällä aikavälillä. Strategioissa olisi korostettava seuraavia seikkoja:

  • pitkän aikavälin suunnittelu paikallisella ja kansallisella tasolla varojenkäyttöä priorisoimalla,
  • oppimisen validointi kaikissa yhteyksissä avaintaitojen oppimiseksi, myös epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen yhteydessä; tällainen validointi on helpompaa tutkintojen kansallisten ja eurooppalaisten viitekehysten puitteissa,
  • arviointikulttuuri, jonka avulla saadaan vankkaa tietoa tutkimuksista, tilastoista ja edistymisen seurantajärjestelmistä ja tuetaan siten tehokasta politiikkaa,
  • monialainen politiikka. Eriarvoisuutta ei vähennetä ainoastaan koulutuspolitiikalla vaan yhdistämällä se muihin politiikan aloihin kuten työllisyyteen, talouteen, sosiaaliseen osallisuuteen, nuorisoon ja terveyteen liittyvään politiikkaan.

Koulutuspolitiikka

Esiopetus on osoittautunut olennaisen tärkeäksi seuraaville oppimisen vaiheille etenkin saavutusten ja sosiaalistumisen kannalta. Sen avulla estetään koulunkäynnin keskeyttämistä, parannetaan tulosten tasapuolisuutta ja yleistä taitotasoa sekä vähennetään muun muassa työttömyydestä ja rikollisuudesta aiheutuvia kustannuksia.

Tästä syystä sen tukena on esimerkiksi Belgian ja Italian mallin mukaisesti oltava ohjelmia, joissa ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa ja tuetaan siten heikoimmassa asemassa olevia. Jotta tällaiset ohjelmat olisivat tehokkaita, niitä on vahvistettava muilla toimenpiteillä kuten tukemalla kieltenoppimista ja sosiaalista sopeutumista.

Tällaiset ohjelmat on mukautettava pikkulapsille sopiviksi ottaen huomioon annettavan opetuksen (oppiminen, yksilölliset ja sosiaaliset taidot) sekä pedagogiset seikat (opettajien tason parantaminen, vanhempien sitoutuminen). Vanhempien sitoutumista puolestaan voidaan tukea edistää vanhemmille kohdistetuilla kursseilla ja valistusohjelmilla.

Perusasteen ja toisen asteen koulutuksessa on keskityttävä kaikille annettavan koulutuksen laatuun. Toisin sanoen peruskoulutus ja avaintaidot on taattava osaamisyhteiskunnassa kaikille tasapuolisesti. Tästä syystä esimerkiksi varhaista eriyttämistä eli oppilaiden jakamista eriytyviin opetusohjelmiin lahjakkuuden perusteella 10-12-vuotiaana olisi vältettävä, koska tällainen menettely saattaa etenkin heikommassa asemassa olevat ja maahanmuuttajat eriarvoiseen asemaan.

Monissa jäsenvaltioissa on perustettu keskitettyjä vastuujärjestelmiä täydentämään koulujen saamaa autonomiaa. Oppilaitosten autonomian ja vastuun yhdistelmällä on kokemusten mukaan parannettu tehokkuutta. On kuitenkin tarpeen varmistaa, että arviointistandardeissa ja -perusteissa otetaan huomioon tulosten tasapuolisuus ja hajonta.

Tehokkuus ja tasapuolisuus varmistetaan myös asianmukaisilla kasvatus- ja opetusmenetelmillä, joita voidaan edistää laadukasta opetusta korostavalla rekrytointipolitiikalla. Lisäksi on kannustettava opettajien, vanhempien ja oppilashuollon yhteistyötä, esimerkiksi käyttämään pedagogiseen lähestymistapaan perustuvia ajantasaisia sosiaalisen osallisuuden strategioita.

Korkea-asteen koulutus, joka kattaa koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan ("osaamiskolmio"), on osaamistalouden ja -yhteiskunnan avainala. Tästä syystä sen on oltava kilpailukykyinen ja huippuosaamista edistävä, kuten korkeakoulujen nykyaikaistamista koskevasta komission tiedonannosta (2006) käy selkeästi ilmi. Komissio ehdotti tuolloin, että kymmenen vuoden kuluessa kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta osoitettaisiin korkea-asteen koulutukseen.

Nykyaikaistetulla korkeakoulutusalalla on kolme tärkeää osatekijää: sen on oltava tasavertaisesti kaikkien saatavilla ja taloudellisesti kestävä sekä hoidettava tehtävänsä entistä tehokkaammin. Maksuttomat korkea-asteen koulutusjärjestelmät eivät kuitenkaan välttämättä ole tasapuolisimpia, koska ne suosivat niitä, jotka ovat sosioekonomisesti paremmassa asemassa tai jotka ovat itse suorittaneet korkea-asteen opinnot. Tämän lisäksi korkeakoulujen rahoitus ei ole kasvanut, vaikka opiskelijamäärät ovat kohonneet ja korkeakouluihin kohdistetaan yhä enemmän odotuksia. Progressiiviset verotusjärjestelmät eivät myöskään täysin kumoa opiskelijoiden saamaa etua, mikä aiheuttaa käänteisiä tulonsiirtoja.

Näin ollen on keskityttävä investoimaan korkea-asteen koulutukseen ja otettava käyttöön lukukausimaksu. Niiden avulla voidaan jakaa tasapuolisemmin yksilöille ja yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset sekä kunkin tahon saamat hyödyt ja samalla kerätä lisätuloja korkeakouluille. Tällä tavoin parannetaan myös korkeakoulujen opetuksen ja hallinnon laatua sekä vahvistetaan opiskelijoiden motivaatiota.

Jotta kaikille kuitenkin taataan pääsy korkea-asteen koulutukseen, lukukausimaksujen käyttöönottoon on yhdistettävä taloudellinen tuki heikoimmassa asemassa oleville, koska tavallisesti he investoivat vähemmän tulevaisuuteensa, jos opiskelusta saatavan henkilökohtaisen tuoton saaminen ei ole varmaa. Tämä on erityisen merkittävää silloin, kun lukukausimaksujen taso perustuu arvioituun tulevaan tuottoon. Lisäksi korkea-asteen opintoihin voidaan kannustaa ottamalla käyttöön apurahoja, opintolainoja ja tuleviin tuloihin sidoksissa olevia lainoja.

Korkea-asteen koulutuksesta on tultava myös houkuttelevampaa niille epäedullisemmista oloista tuleville nuorille, jotka ovat saavuttaneet korkeakouluopintojen edellyttämän osaamisen tason, ja tämän lisäksi myös korkeakoulutukseen liittyviä kulttuurisidonnaisia käsityksiä on muutettava lasten ja heidän perheidensä keskuudessa. Tästä syystä on painotettava tehokkaampaa tiedotusta esimerkiksi kouluvierailujen, elinikäisten ohjaus- ja tutor-ohjelmien sekä heikoimmassa asemassa oleville kohdistettujen kattavien tutustuttamisohjelmien avulla (joihin voi kuulua myös valmennusohjelmia ja korvamerkittyjä opiskelupaikkoja).

Koulutuksen ja työelämän välistä suhdetta on parannettava. Opetukseen olisi integroitava ammatillista koulutusta, jotta parannetaan ammatillisen koulutuksen kiinnostavuutta ja helpotetaan korkeakoulu- ja ammattitutkinnon suorittaneiden siirtymistä työelämään. Tämä on siinäkin mielessä tärkeää, että työmarkkinoilla tarvitaan yhä enemmän erittäin ammattitaitoisia työntekijöitä. Lisäksi on muistettava esimerkiksi väestön ikääntyminen ja nuorisotyöttömyys. Vuoteen 2050 mennessä Euroopassa on vähintään 65-vuotiaita 65 prosenttia nykyistä enemmän ja työikäistä väestöä (15-64-vuotiaita) 20 prosenttia vähemmän.

Työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi ei riitä, että puututaan varhaisessa vaiheessa koulutukseen osallistumiseen ja opintojen tasoon. Olisi kehitettävä joustavia ja selkeitä polkuja ammatillisesta koulutuksesta jatko-opintoihin ja työelämään, samalla tavoin kuin ammatillisissa koulutusjärjestelmissä (ammatillinen koulutus) (DE) (EN) (FR). Niihin osallistuvat voivat odottaa pääsevänsä kohtuullisiin ansiotuloihin.

Myös aikuiskoulutuksen avulla voidaan auttaa kansalaisia sopeutumaan muuttuvaan työelämään ja parantaa siten heidän työllistymismahdollisuuksiaan. Kuitenkin juuri heikoimmin koulutetut hyötyvät vähiten työelämässä saatavasta ammatillisesta koulutuksesta. Vain 10,8 prosenttia aikuisista eurooppalaisista osallistuu elinikäiseen oppimiseen joko virallisen, epävirallisen tai arkioppimisen puitteissa, mikä jää kauas EU:n 12,5 prosentin osallistumistavoitteesta vuoteen 2010 mennessä.

Tällaisesta koulutuksesta saatavat kulttuuriset ja sosiaaliset hyödyt ovat merkittäviä, sillä ne antavat motivaatiota ja voivat auttaa palaamaan opiskelun pariin. Kuitenkin tällaisilla ohjelmilla on yleensä pystytty huonosti parantamaan muita heikommassa asemassa olevien aikuisten työllisyysnäkymiä. Työllistävyysvaikutuksia voidaan parantaa kahdella tavalla:

  • koulutuksen aikana: yritysten, julkisen sektorin, työmarkkinaosapuolten ja paikallisten kolmannen sektorin organisaatioiden välisillä kumppanuuksilla, joissa keskitytään kohderyhmiin ja niiden tarpeisiin. Näiden on todettu ehkäisevän koulunkäynnin keskeyttämistä.
  • työelämässä: kumppanuuksina toteutettavilla kursseilla, joilla keskitytään työnantajien edellyttämien taitojen oppimiseen. Ne vastaavat työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista, mutta ne on samalla tarkoitettu lähentämään työvoiman tarjontaa ja kysyntää sekä helpottamaan koulutuksen ja uran valintaa. Tällaisten kurssien on todettu parantavan tehokkaasti heikoimmassa asemassa olevien työllistymismahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden tarjoamilla tiedotus- ja koulutusohjelmilla tuetaan yksityissektorin investointeja ja alennetaan yrityksille ja työntekijöille aiheutuvia kustannuksia. Tämän rinnalla työnantajien olisi investoitava koulutukseen pitääkseen yllä kilpailukykyään ja täyttääkseen yritysten yhteiskuntavastuuseen kuuluvan velvollisuutensa tulla "oppimisorganisaatioksi".

EU:n toimet

Kukin jäsenvaltio vastaa koulutuspolitiikastaan, mutta yhteisötason toimella voidaan edistää vastavuoroista oppimista ja parhaiden toimintamallien jakamista jäsenvaltioiden välillä. Tästä syystä EU kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään koulutusjärjestelmiinsä tehokkuuden ja tasapuolisuuden periaatteet, jotka kuuluvat tarkistettuun Lissabonin strategiaan ja Koulutus 2010 -työohjelmaan.

Nämä periaatteet integroidaan myös aikuiskoulutusta koskevaan työhön ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen ja tilastoja ja indikaattoreita koskevan eurooppalaisen viitekehyksen kehittämiseen sekä EU:n seitsemänteen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmaan kuuluviin tutkimusprojekteihin.

Myös elinikäisen oppimisen toimintaohjelmalla ja yksilöiden liikkuvuuden avulla toteutettavalla kansainvälisellä yhteistyöllä kannustetaan uusien taitojen hankintaan ja sopeutumiseen Euroopan työmarkkinoille ja samalla parannetaan eurooppalaisten koulutuslaitosten laatua ja keskinäistä yhteensopivuutta.

Taustaa

EU:n jäsenvaltioilla on oltava korkealaatuinen yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmä, jotta voidaan vastata kilpailukykyyn ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviin haasteisiin. Nämä tavoitteet ovat kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin kumppanuuden sekä sosiaalista osallisuutta ja sosiaalista suojelua koskevan avoimen koordinointijärjestelmän mukaisia. Maaliskuun 23. ja 24. päivänä 2006 kokoontunut kevään Eurooppa-neuvosto muistutti asian tärkeydestä ja siitä, että uudistusten toteuttamisvauhtia on tiivistettävä.

Keskeiset termit
  • Tehokkuus on prosessin panosten ja tuotosten välinen suhde. Järjestelmä on tehokas silloin, kun siihen annetulla panoksella saadaan paras mahdollinen tuotos. Koulutusjärjestelmien suhteellista tehokkuutta mitataan yleensä koe- ja tutkintosuorituksilla, ja niiden laajemman yhteiskunnallisen ja taloudellisen tehokkuuden mittarina on henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen tuotto.
  • Tasapuolisuus tarkoittaa sitä, missä määrin yksilöt voivat hyödyntää koulutusta mahdollisuuksiensa, koulutukseen pääsynsä, saamansa kohtelun ja tulostensa parantamiseksi. Tasapuolisilla järjestelmillä taataan, että koulutuksen tulokset eivät riipu yksilön sosioekonomisesta taustasta tai muista koulutuksellista epätasa-arvoa aiheuttavista tekijöistä ja että annettu opetus vastaa yksilön omia erityisiä oppimistarpeita.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Marraskuun 13. ja 14. päivänä 2006 kokoontunut koulutus-, nuoriso- ja kulttuurineuvosto antoi päätelmänsä tästä tiedonannosta. Neuvosto muistuttaa jäsenvaltioita niiden roolista ja yhteisötason yhteistyön eduista sekä korostaa monialaisen lähestymistavan merkitystä, jotta varmistetaan elinikäisen koulutuksen tehokkuus ja tasapuolisuus. Neuvosto suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ja katsoo, että laatu on yhteinen tavoite kaikissa koulutuksen muodoissa. Laadussa ei ole kyse ainoastaan oppimistuloksista tai opetuksen laadusta vaan myös siitä, kuinka hyvin koulutusjärjestelmät palvelevat yksilön, yhteiskunnan ja talouden tarpeita, sekä tasapuolisuuden vahvistamisesta ja hyvinvoinnin edistämisestä.Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että koulutuksen voimavaroja käytetään parhaalla mahdollisella tavalla sisällyttämällä tehokkuuden ja tasapuolisuuden periaatteet koulutusjärjestelmiin. Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan aloittamaan uudistukset tehokkaasti ja keskittymään esiasteen koulutukseen ja kohdennettuihin ohjelmiin, joilla ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa, sekä tasapuolisiin koulutusjärjestelmiin, joissa kaikilla on mahdollisuus saada koulutusta. Neuvosto korostaa myös pätevän henkilöstön merkitystä ja mahdollisuutta osallistua täydennyskoulutukseen. Lisäksi tarvitaan riittävää rahoitusta sekä julkiseen että yksityiseen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen samoin kuin aikuiskoulutukseen ja ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Myös työelämän on oltava läheisemmässä suhteessa koulutukseen: yritysten kohdalla tämä tarkoittaa yhteyksiä tutkimukseen ja kehittämiseen ja työnantajien kohdalla aktiivisia kumppanuuksia, jotka palvelevat talouselämän tarpeita. Koulutusjärjestelmän laadun, tehokkuuden ja tasapuolisuuden takaamiseksi on oltava käytössä arviointi- ja seurantamenettelyjä, tutkimuksia ja kaikkien saatavilla olevaa tietoa. Niiden avulla voidaan arvioida uudistusten tuloksia ja tulosten seurauksena toteutettuja mukautuksia ja syntyneitä tarpeita samoin kuin opetusmenetelmien ja oppimiskäytäntöjen kehittämistä. Näin ollen neuvosto kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tutkimuskeskusten kanssa ja ottamaan huomioon saadut tulokset yhteisöohjelmien ja erityisesti Koulutus 2010 -ohjelman toteutuksessa.

 
Viimeisin päivitys 14.12.2006
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun