EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Talouspolitiikan laajat suuntaviivat (1999)

1) TAVOITE

Tavoitteena on varmistaa voimakas talouskasvu ja korkea työllisyysaste kattavalla ja yhtenäisellä strategialla, joka koostuu terveestä talouspolitiikasta sekä sopeutumiskykyä parantavasta politiikasta.

2) ASIAKIRJA

Neuvoston suositus, annettu 12 päivänä heinäkuuta 1999, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi [EYVL L 217, 17.8.1999].

3) TIIVISTELMÄ

Euron käyttöönotto 1. tammikuuta 1999 oli tärkeä saavutus Euroopan yhdentymisen historiassa. Samalla on noussut esiin uusia haasteita, sillä toisten jäsenvaltioiden talouskehityksellä ja -politiikalla on entistä tuntuvampi vaikutus euromaiden taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin. Talous- ja rahaliiton kestävä menestyminen edellyttää kurinalaisuutta työmarkkinaosapuolilta ja muilta talouspoliittisilta vaikuttajilta sekä politiikan entistä perusteellisempaa koordinointia. Nyt on luotu uudet kasvua, työllisyyttä ja hintojen vakautta tukevat institutionaaliset puitteet sekä vahvistettu valvonta- ja koordinaatiovälineitä, joita on siis alettava hyödyntää tehokkaasti.

Euroopan unionin talouskasvu on hidastunut kesän 1998 jälkeen maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi. Talouden vahvojen perustekijöiden ja luottamusta vahvistavan talouspolitiikan ansiosta taloudellisen toimeliaisuuden odotetaan piristyvän uudestaan ja kiihtyvän niin, että potentiaalinen kasvu ylitetään heikon inflaation ansiosta vuonna 2000. Vaikka työllisyysaste on jatkuvasti melko matala, työpaikkoja on alkanut syntyä aiempaa vilkkaammin, ja työttömyysaste laski vuonna 1998 alle 10 prosenttiin. Parhaimmat tulokset on saavutettu maissa, joissa tervettä talouspolitiikkaa on tuettu rakenneuudistuksin. Huipputeknologiaan perustuvien talouselämän alojen kehityksen nopeuttamiseksi on välttämätöntä investoida infrastruktuuriin ja ammattitaitoon.

Kestävä talouskasvu ja työllisyys keskipitkällä aikavälillä varmistetaan kattavalla ja yhtenäisellä strategialla, joka muodostuu seuraavista kolmesta tekijästä:

  • terveestä talouspolitiikasta, joka suosii hintavakautta ja perustuu asianmukaiseen palkkakehitykseen
  • työmarkkinoiden yleistä toimintaa parantavasta politiikasta
  • taloudellisista uudistuksista, jotka parantavat hyödyke-, palvelu- ja pääomamarkkinoiden tehokkuutta ja joustavuutta.

Kaikki talouspolitiikan toimijat vastaavat strategian mukaan yhdessä itseään ylläpitävän, investointien tukeman kasvun saavuttamisesta inflaatiota kiihdyttämättä. Kaikkien toimijoiden on tuettava EU:n julkisen talouden vakautta, vakauteen tähtäävää rahapolitiikkaa, tavoitteita tukevaa palkkakehitystä sekä talousuudistuksia. Euroopan työllisyyssopimuksessa olisi määriteltävä se prosessi, jossa kaikki talouspolitiikan toimijat käyvät vuoropuhelua, jonka avulla saavutetaan EU:n tärkein tavoite talous- ja sosiaalipolitiikan alalla eli korkea työllisyys vahvan ja kestävän keskipitkän aikavälin kasvun vallitessa. Tällainen hanke edellyttää varmasti sekä kansallisen että EU-tason koordinointia. Unionissa on tarpeen vahvistaa komission, neuvoston, Euroopan keskuspankin (EKP) ja työmarkkinaosapuolten välistä ajatustenvaihtoa.

Euroalueen kasvua, työllisyyttä ja vakautta edistäviin talouspoliittisiin toimiin olisi sisällytettävä finanssi-, palkka- ja rakennepoliittisia toimia. Julkisen talouden vakauttamista olisi jatkettava. Niin luodaan tarpeellista liikkumavaraa mahdollisen epäsuotuisan suhdannekehityksen varalta ja vähennetään julkisen talouden haavoittuvuutta korkotason nousun varalta, tehdään julkisista menoista ja verotuksesta kasvua ja työllisyyden lisäämistä suosivampia sekä valmistaudutaan väestön ikääntymisestä aiheutuviin pidemmän aikavälin budjettihaasteisiin. Jäsenvaltioiden on siis

  • parannettava julkisen talouden rahoitusasemaansa pikemminkin menoja hillitsemällä kuin veroja korottamalla
  • parannettava julkisen talouden tehokkuutta (uudistamalla eläkejärjestelmänsä, keventämällä yleistä verorasitusta ja jatkamalla verotuksen koordinointia yhteisön tasolla).

Euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden on harjoitettava sellaista raha- ja finanssipolitiikkaa, että ne pystyvät ylläpitämään ja/tai parantamaan inflaatiota ja julkisen talouden rahoitusasemaa koskevaa lähentymisohjelmaansa ja valmistautumaan siten euron käyttöönottoon. Kreikan ja Tanskan on ehdottomasti noudatettava valuuttakurssisitoumusta, koska ne ovat mukana uudessa valuuttakurssijärjestelmässä (ERM II).

Euroalueen on kannettava maailmanlaajuista vastuuta; sen on puhuttava yhdellä äänellä ja oltava tehokkaasti edustettuna.

Kunkin jäsenvaltion taloudellista tilannetta erikseen tarkasteltaessa on tunnistettava ongelmat ja pyrittävä löytämään sopivat talous- ja rakennepoliittiset keinot niiden ratkaisemiseksi. Jäsenmaiden taloudellinen tilanne on seuraava:

Talouskasvu hidastuu Belgiassa vuonna 1999 suunnilleen trendin mukaiselle tasolleen, mutta riittänee vähentämään työttömyyttä.

Tanskan talouskasvu hidastuu todennäköisesti vuonna 1999, koska talouden toimeliaisuus lähestyy jo kapasiteetin rajoja ja valtio on toteuttanut suhdanteita tasaavia toimenpiteitä. Työttömyys vakiintuu todennäköisesti nykyiselle tasolleen.

Talouskasvu hidastuu Saksassa huomattavasti. Saksan talous on alttiimpi kärsimään maailmankaupan heikkenemisestä ja sillä on useita kotimaisia erityisongelmia (esimerkiksi rakennusalan matalasuhdanne) Tämä saattaa vaarantaa työttömyyden vähenemisen.

Kreikan talouskasvu on ollut voimakasta viime vuosina, ja jos se vuonna 1999 hidastuu, hidastuminen on todennäköisesti vähäistä. Työllisyyden odotetaan vähenevän vähitellen.

Espanjan talouden kasvun odotetaan jatkuvan vaikkakin hieman hitaampana kuin edellisinä vuosina. Työttömyyden odotetaan vähenevän edelleen huomattavasti nykyisestä yhä varsin korkeasta tasostaan.

Ranskan talouskasvu hidastuu vuonna 1999 suunnilleen trendin mukaiselle tasolle. Työttömyyden odotetaan edelleen vähenevän mutta entistä hitaammin.

Irlannin hyvin nopean talouskasvun odotetaan jatkuvan vuonna 1999 vaikkakin hieman kahta edellistä vuotta hitaampana. Työttömyys vähenee edelleen huomattavan nopeasti.

Italian talouden kasvu on edelleen vaimeaa, sillä sekä kotimainen että ulkomainen kysyntä ovat heikkoja eikä työttömyys ole toistaiseksi merkittävästi vähentynyt.

Taloudellinen toimeliaisuus kasvaa Luxemburgissa vuonna 1999 hitaammin kuin vuonna 1998. Työllisyysaste on hyvin korkea.

Alankomaiden talouden kasvun odotetaan vuonna 1999 hidastuvan useita vuosia kestäneen nopean kasvun jälkeen. Nykyinen alhainen työttömyys vähenee todennäköisesti kuitenkin yhä.

Itävallan tilanne muistuttaa Alankomaiden tilannetta.

Portugalin talouskasvu hidastuu, mutta pysyy lähellä trendin mukaista tasoa ja mahdollistanee sen, että työttömyys vähenee edelleen.

Suomen talouden kasvun odotetaan vuonna 1999 hidastuvan, mutta työttömyys jatkaa todennäköisesti laskuaan.

Ruotsin tilanne muistuttaa Suomen tilannetta.

Talouskasvun odotetaan vuonna 1999 Yhdistyneessä kuningaskunnassa hidastuvan ja työttömyyden kasvavan vähitellen.

Jäsenvaltioiden vakaussopimuksen toimeenpanoon liittyvät ponnistelut ovat johtaneet myönteisiin finanssipoliittisiin tuloksiin Tanskassa, Irlannissa ja Ruotsissa. Useimmissa jäsenvaltioissa (Belgiassa, Saksassa, Kreikassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa) on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota finanssipolitiikkaan. Muiden maiden on valvottava menojaan järjestelmällisesti, jotta niiden julkinen talous pysyisi tasapainossa. Eräissä jäsenvaltioissa (Suomessa) ovat jo nähtävissä väestön vanhenemisen vaikutukset, mikä edellyttää eläkeläisille maksettavien sosiaalimenojen sopeuttamista.

Yhtenäismarkkinadirektiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä näyttää tuottavan vaikeuksia useimmille jäsenvaltioille (Belgialle, Kreikalle, Espanjalle, Ranskalle, Irlannille, Italialle, Luxemburgille, Alankomaille, Itävallalle, Portugalille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle). Monissa jäsenvaltioissa epäröidään panna markkinoiden vapauttamispolitiikkaa toden teolla täytäntöön eräillä aloilla, kuten televiestintä-, liikenne-, postipalvelu- ja energia-alalla. Työtä tämän hyväksi on jatkettava ja tehostettava.

Saksassa, Kreikassa, Ranskassa, Italiassa, Itävallassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa on syytä kehittää innovaatiotoimintaa. Näiden jäsenvaltioiden olisi pyrittävä keventämään hallinnollisia menettelyjä, joiden raskaus haittaa uusien yritysten perustamista.

Joidenkin jäsenvaltioiden (Espanjan, Luxemburgin, Portugalin, Italian, Irlannin ja Ranskan) on vielä muutettava kansallista lainsäädäntöään, jotta se olisi yhtenevä yhteisön kilpailulainsäädännön kanssa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on saavutettu rohkaisevimmat tulokset työttömyyden hoidossa. Tämä on hyvin joustavan työllisyyspolitiikan ansiota. Belgian, Kreikan, Ranskan ja Italian työllisyysaste on hyvin matala ja Espanjan työllisyystilanne erittäin heikko. Pitkäaikaistyöttömille suunnattujen koulutusohjelmien laatiminen ja heidän saattamisensa takaisin työelämään vaikuttaa välttämättömältä. Tätä tavoitetta on edistettävä tuloihin kohdistettavin veronkevennyksin, jotka kannustavat työttömiä palaamaan työelämään.

4) täytäntöönpanotoimet

5) jatkotoimet

Viimeisin päivitys 25.10.2002

Top