RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Eurooppa-neuvoston päätöslauselma talouspolitiikan yhteensovittamisesta

Tavoitteena on antaa juhlallinen vakuutus talouspolitiikan valvontaa ja yhteensovittamista koskevien perustamissopimuksen määräysten noudattamisesta ja tehostaa käytännössä yhteensovittamista sekä yhtenäisvaluuttaan osallistuvien valtioiden (muun muassa perustamalla epävirallinen euroryhmä) että niiden ja EMUn ulkopuolelle jäävien jäsenvaltioiden välillä.

ASIAKIRJA

Eurooppa-neuvoston päätöslauselma, annettu 13 päivänä joulukuuta 1997 jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa sekä EY:n perustamissopimuksen 111 ja 113 artiklasta [EYVL C 35, 2.2.1998].

TIIVISTELMÄ

Euroalueeseen kuuluvilla jäsenvaltioilla on yhteinen rahapolitiikka ja yhteinen valuuttakurssi, kun taas muut talouspolitiikan alat jäävät jäsenvaltioiden toimivaltaan. Siltä osin kuin jäsenvaltioiden kansantalouden kehityksellä on vaikutusta euroalueen rahapoliittiseen tilanteeseen, yhteisön on valvottava ja yhteensovitettava euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa entistä tiiviimmin.

Kaikki jäsenvaltiot, myös ne, jotka jäävät euroalueen ulkopuolelle (Tanska (castellanodeutschenglishfrançais), Yhdistynyt kuningaskunta (castellanodeutschenglishfrançais) ja Ruotsi (castellanodeutschenglishfrançais)) on otettava mukaan talouspolitiikan yhteensovittamiseen, koska ne osallistuvat yhtenäismarkkinoihin ja mahdollisesti uuteen valuuttakurssimekanismiin.

Tehostetun valvonnan ja yhteensovittamisen on koskettava seuraavia aloja:

  • makrotaloudellinen kehitys jäsenvaltioissa ja euron valuuttakurssikehitys
  • julkisyhteisöjen rahoitusasemat ja budjettipolitiikka
  • rakennepolitiikka työmarkkinoilla sekä tavara- ja palvelumarkkinoilla sekä kustannus- ja hintakehitys.

Yhteensovittamisessa on noudatettava toissijaisuusperiaatetta.

Talous- ja rahaliiton (EMU) moitteettoman toiminnan varmistamiseksi talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista olisi kehitettävä käytännönläheisemmät ja kunkin jäsenvaltion tarpeiden mukaan sovitetut yleislinjat, joissa keskitytään enemmän kasvupotentiaalin parantamiseen ja työpaikkojen luomiseen.

Jäsenvaltioiden olisi lisäksi sitouduttava vaihtamaan kattavasti ja nopeasti tietoja talouskehityksestä ja talouspoliittisista tavoitteista silloin, kun niillä saattaa olla rajat ylittävä vaikutus, vaikka ne eivät heikentäisikään julkisyhteisöjen rahoitusasemaa. Neuvosto voisi puolestaan antaa herkemmin suosituksia niille jäsenvaltioille, joiden talouspolitiikka ei ole laajojen suuntaviivojen mukaista.

Talous- ja rahoitusasioiden neuvosto (Ecofin-neuvosto) on ratkaisevassa asemassa talouspolitiikan keskeisenä yhteensovittajana ja päätöksentekijänä. Yhteistä etua koskevia asioita käsittelevät aina kaikkien jäsenvaltioiden ministerit. Euroalueeseen osallistuvien jäsenvaltioiden ministerit voivat kokoontua epävirallisesti keskustelemaan kysymyksistä, jotka liittyvät heille kuuluviin, yhteisestä rahasta johtuviin erityisiin vastuualueisiin (neuvosto kokoontuu tässä kokoonpanossa yleensä ennen Ecofin-neuvoston kokousta).

Koska neuvoston on seurattava euron valuuttakurssin kehitystä, on tärkeää, että se voi vaihtaa näkemyksiä ja tietoja Euroopan keskuspankin (EKP) kanssa. Neuvosto voi poikkeustilanteissa laatia yleisiä suuntaviivoja muita kuin yhteisön valuuttoja varten kunnioittaen kuitenkin Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) riippumattomuutta ja sen ensisijaista tavoitetta pitää yllä hintavakautta.

Neuvoston olisi sekä kahdenvälisissä suhteissa kolmansiin maihin että toiminnassaan kansainvälisissä järjestöissä tai epävirallisissa kansainvälisissä ryhmittymissä päätettävä yhteisön kannasta EMUn kannalta erityisen merkittävissä kysymyksissä. Ainoastaan euroalueeseen kuuluvat jäsenvaltiot osallistuvat äänestyksiin.

Neuvosto ja Euroopan keskuspankki edustavat yhteisöä kansainvälisellä tasolla perustamissopimuksessa määrättyä toimivallanjakoa noudattaen.
Muun kuin raha- ja valuuttakurssipolitiikan osalta olisi jäsenvaltioiden edelleen määriteltävä talouspolitiikkansa yhteisön ulkopuolella ottaen kuitenkin täysin huomioon yhteisön edun.
Edustuksen kansainvälisissä järjestöissä olisi oltava kunkin järjestön sääntöjen mukaista: niinpä esimerkiksi ainoastaan valtiot voivat olla kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) jäseniä.

Perustamissopimuksen mukaisen toimivallanjaon perusteella yhteisön sopusointuinen taloudellinen kehitys edellyttää jatkuvaa neuvoston ja EKP:n välistä vuoropuhelua, johon komissio osallistuu ja jossa EKPJ:n riippumattomuutta kunnioitetaan kaikilta osin.
Talous- ja rahoituskomitea (castellanodeutschenglishfrançais) muodostaa puitteet, joissa vuoropuhelua voidaan valmistella ja jatkaa johtavien virkamiesten tasolla.

Viimeisin päivitys 30.06.2006
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun