RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Korjaava osio: Liiallisia alijäämiä koskeva menettely

Vakaus- ja kasvusopimus on budjettikurin kiinnekohta. Jäljempänä mainittu asetus on osa sopimusta, ja sen tavoitteena on selkeyttää ja nopeuttaa liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä siten, että sillä olisi tehokas ennalta ehkäisevä vaikutus. Sillä täydennetään liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä vuonna 1993 annettua asetusta.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 1467/97, annettu 7 päivänä heinäkuuta 1997, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä [EYVL L 209, 2.8.1997] [Ks. muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Asetuksella pyritään selkeyttämään ja nopeuttamaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä, josta määrätään Euroopan unionin (EU) toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklassa (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen aiemmassa 104 artiklassa). Liiallisia alijäämiä tulee torjua jo ennakolta, ja ne on korjattava nopeasti.

Viitearvo: 3 prosenttia suhteessa BKT:hen

EU:n toiminnasta tehtyyn sopimukseen (Maastrichtin sopimuksella vuonna 1992) liitetyssä pöytäkirjassa liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä julkistalouden alijäämän viitearvoksi määritetään 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT). Tämän viitearvon ylittämistä pidetään poikkeuksellisena

  • jos se johtuu epätavallisesta tapahtumasta, joka ei ole kyseisen jäsenvaltion hallittavissa ja jolla on suuri vaikutus julkisyhteisöjen rahoitusasemaan
  • jos se johtuu vakavasta taloudellista taantumasta (viitearvon ylittäminen on seurausta BKT:n negatiivisesta vuotuisesta kasvuvauhdista tai pitkään jatkuneen heikon vuosittaisen kasvuvauhdin aikana kertyneestä tuotannonmenetyksestä).

Viitearvon ylittävää alijäämää on lisäksi pidettävä väliaikaisena, jos Euroopan komission ennusteet julkistalouden kehityksestä osoittavat, että alijäämä ei enää ylitä viitearvoa epätavallisen tapahtuman tai vakavan taloudellisen taantuman päätyttyä.

Liiallisen alijäämän olemassaolo - kaikki osatekijät otetaan huomioon

Euroopan komissio arvioi ja Euroopan unionin neuvosto päättää, onko kyseessä liiallinen alijäämä vai ei. Komissio laatii kertomuksen, ja se on velvollinen ottamaan huomioon kaikki liiallisen alijäämän olemassaoloon vaikuttavat osatekijät.

Tällaisia osatekijöitä ovat muun muassa

  • taloudellisen aseman kehitys keskipitkällä aikavälillä (kasvupotentiaali)
  • vallitseva suhdannevaihe
  • tutkimusta ja innovaatioita edistävien toimien täytäntöönpano
  • julkisen talouden rahoitusaseman kehitys keskipitkällä aikavälillä, erityisesti pyrkimykset vakauttaa julkinen talous korkeasuhdanteen aikana
  • eläkeuudistusten täytäntöönpano.

EU:n toimielinten täytyy huomioida myös kaikki muut osatekijät, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion mukaan viitearvon ylittämisen arvioinnin kannalta olennaisia.

Liiallisia alijäämiä koskeva menettely

7. Komission kertomus. Komissio laatii kertomuksen, jos jäsenvaltio ei täytä EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklassa määriteltyjä kriteereitä. Talous- ja rahoituskomitea puolestaan antaa kertomuksesta lausunnon kahden viikon kuluessa siitä, kun komissio on sen hyväksynyt.

Jos komissio katsoo, että kyse on liiallisesta alijäämästä, se ottaa huomioon talous- ja rahoituskomitean lausunnon laatiessaan kyseiselle jäsenvaltiolle annettavaa lausuntoa. Se ilmoittaa asiasta myös neuvostolle.

9. Neuvoston suositukset. Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission lausunnon perusteella, onko kyseessä liiallinen alijäämä. Neuvosto ottaa huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdollisesti esittämät huomiot.

Jos neuvosto päättää, että kyseessä on liiallinen alijäämä, se antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle suosituksia. Neuvosto määrää jäsenvaltiolle enintään kuuden kuukauden määräajan, jonka kuluessa sen on toteutettava tuloksellisia toimia. Liiallinen alijäämä on saatava korjatuksi sen toteamista seuraavana vuonna, paitsi jos on olemassa asiaan vaikuttavia erityisiä seikkoja. Suosituksissaan neuvosto kehottaa jäsenvaltiota parantamaan suhdannetasoitettua julkisen talouden rahoitusasemansa vuosittain vähintään 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen.

Mikäli neuvoston antamien suositusten ja jäsenvaltion niiden mukaisten toimien jälkeen ilmenee negatiivisia ja odottamattomia taloudellisia tapahtumia, jotka vaikuttavat erityisen epäsuotuisasti jäsenvaltion julkiseen talouteen, neuvosto voi antaa tarkistettuja suosituksia.

Jos tuloksellisia toimia ei ole toteutettu enintään kuuden kuukauden kuluessa liiallisen alijäämän toteamisesta, neuvosto päättää julkistaa suosituksensa. Harkitessaan, onko sen suositusten johdosta toteutettu tuloksellisia toimia, neuvosto tekee päätöksensä kyseisen jäsenvaltion antamien julkisten ilmoitusten perusteella.

Neuvoston esittämä vaatimus ja seuraamukset. Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on todennut, ettei tuloksellisia toimia ole toteutettu, se voi vaatia kyseistä jäsenvaltiota toteuttamaan alijäämää pienentäviä toimenpiteitä. Mikäli jäsenvaltio on toteuttanut tuloksellisia toimia vaatimuksen täyttämiseksi ja mikäli tämän jälkeen ilmenee negatiivisia ja odottamattomia taloudellisia tapahtumia, jotka vaikuttavat erityisen epäsuotuisasti jäsenvaltion julkiseen talouteen, neuvosto voi komission suosituksesta tarkistaa vaatimusta.

Jos jäsenvaltio ei viimeistään neljän kuukauden kuluessa neuvoston esittämästä vaatimuksesta noudata neuvoston päätöksiä, tämä päättää yleensä määrätä seuraamuksia.

Kuten EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 139 artiklan 2 kohdan b alakohdassa (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen aiemmassa 122 artiklassa) määrätään, neuvoston vaatimus ja 126 artiklassa (9 ja 11 kohdassa) esitetyt seuraamukset eivät koske jäsenvaltioita, jotka eivät (vielä) kuulu euroalueeseen.

Menettelyn keskeyttäminen

Liiallisia alijäämiä koskeva menettely voidaan keskeyttää

  • jos kyseinen jäsenvaltio toimii neuvoston antamien suositusten mukaisesti
  • jos kyseinen euroalueen jäsenvaltio toimii neuvoston esittämien vaatimusten mukaisesti.

Aikaa, jona menettely on keskeytetty, ei sisällytetä vaatimusten esittämiseen ja seuraamusten määräämiseen varattuun määräaikaan.

Tulokselliset toimet

Neuvosto asettaa määräajan, jonka kuluessa jäsenvaltion on toteutettava tuloksellisia toimia. Toimien on oltava neuvoston suositusten mukaisia, ja niissä on noudatettava neuvoston määräämiä seuraamuksia. Määräajan umpeuduttua komissio antaa neuvostolle lausuntonsa toimenpiteistä, joita jäsenvaltio on toteuttanut liiallisen alijäämän korjaamiseksi. Komission antaman lausunnon pohjana on perusoletus, että toimet on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön ja että taloudellinen kehitys on ennusteiden mukaista.

Neuvosto voi vaatia euroalueeseen kuuluvaa jäsenvaltiota esittämään tarkan aikataulun mukaisia selvityksiä tarkastellakseen jäsenvaltion toimia liiallisen alijäämän oikaisemiseksi

  • jos euroalueeseen kuuluva jäsenvaltio ei toteuta toimia tai jos neuvosto katsoo toimet tehottomiksi
  • jos seurantatiedot osoittavat, että euroalueeseen kuuluva jäsenvaltio ei ole korjannut liiallista alijäämäänsä suosituksissa annetussa määräajassa.

Seuraamukset

Liiallista alijäämää koskevan menettelyn perusteella määrättävänä seuraamuksena on aluksi EU:lle tehtävä koroton talletus. Tämä talletus koostuu

  • kiinteästä osasta, joka on 0,2 prosenttia BKT:sta
  • muuttuvasta osasta, joka on yksi kymmenesosa alijäämän (prosentteina sen vuoden BKT:sta, jonka aikana liiallinen alijäämä on todettu) ja viitearvon (3 prosenttia) välisestä erosta.

Jokaisena seuraavana vuonna neuvosto voi päättää seuraamusten tehostamisesta vaatimalla jäsenvaltiolta lisätalletusta. Lisätalletuksen määrä on yksi kymmenesosa prosentteina BKT:sta ilmaistun edellisen vuoden alijäämän ja suhteessa BKT:een lasketun 3 prosentin viitearvon välisestä erosta.

Vuosittaisten talletusten enimmäismäärä on 0,5 prosenttia BKT:sta.

Talletus muutetaan periaatteessa sakoksi, jollei liiallista alijäämää ole neuvoston näkemyksen mukaan korjattu kahden seuraavan vuoden kuluessa.

Neuvosto voi päättää joidenkin tai kaikkien seuraamusten kumoamisesta sen mukaan, miten merkittävästi jäsenvaltio edistyy liiallisen alijäämän korjaamisessa.

Neuvosto poistaa kaikki voimassa olevat seuraamukset, jos päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kumotaan. Kyseiselle euroalueeseen kuuluvalle jäsenvaltiolle mahdollisesti määrättyjä sakkoja ei palauteta.

Komissiolle tehtyjen talletusten korot ja sakoista kertyneet tulot jaetaan niiden jäsenvaltioiden kesken, joilla ei ole liiallista alijäämää, sen mukaan, mikä niiden osuus on kyseisten jäsenvaltioiden kokonaisbruttokansantulosta.

Taustaa

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on ehkäistä liiallinen budjettialijäämä euroalueella talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen siirtymisen jälkeen. Kolmas vaihe alkoi 1. tammikuuta 1999.

Jäsenvaltiot pitivät tällaisen sopimuksen tekemistä tarpeellisena, koska perustamissopimuksessa määrättiin ainoastaan yhteisen rahan hyväksymisen määrälliset perusteet, mutta ei määritelty euroon siirtymisen jälkeen noudatettavaa finanssipolitiikkaa. Vakaus- ja kasvusopimus noudattaa näin ollen perustamissopimuksen periaatteita ja laajentaa sen määräyksiä.

Sopimuksen tavoitteena on varmistaa julkisen talouden vakaa hoito euroalueella, jottei jonkin jäsenvaltion löyhä finanssipolitiikka vaikeuttaisi muiden jäsenvaltioiden asemaa korkotason kautta, sekä vahvistaa luottamusta euroalueen talouden vakauteen. Sopimuksella pyritään takaamaan euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden talouksien jatkuva ja kestävä lähentyminen.

Asetusta tarkistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Toinen tarkistuskierros on parhaillaan käynnissä. Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston on määrä hyväksyä uutta asetusta koskeva ehdotus loppuvuonna 2011.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL
Asetus (EY) N:o 1467/97

1.1.1999

-

EYVL L 209, 2.8.1997

MuutossäädöksetVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Asetus (EY) N:o 1056/2005

27.7.2005

-

EUVL L 174, 7.7.2005

Viimeisin päivitys 29.03.2007

Katso myös

Euroopan komission talous- ja rahoitusasioiden pääosaston verkkosivuilla on lisätietoa

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun