EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Talouspolitiikan laajat suuntaviivat (1996)
1) TAVOITE
Tavoitteena on varmistaa tiiviimpi yhteistyö talouspolitiikan alalla sekä yhteisön ja jäsenvaltioiden taloudellisen toiminnan jatkuva lähentyminen.
2) ASIAKIRJA
Neuvoston suositus, annettu 8 päivänä heinäkuuta 1996, jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan yleislinjoiksi [EYVL L 179, 18.7.1996].
3) TIIVISTELMÄ
Talous oli selvästi laskussa vuoden 1995 lopussa ja vuoden 1996 alussa, minkä vuoksi yhteisössä ei saavutettu merkittävää edistystä keskeisten taloudellisten tavoitteiden toteuttamisessa eli hintavakauteen perustuvan kestävän kasvun ja korkean työllisyyden edistämisessä.
Kaikesta huolimatta yhteisön talouden perustekijät ovat kuitenkin suotuisat (mm. alhainen inflaatio, lieventyneet valuuttakurssijännitteet, investointien parantunut kannattavuus), minkä perusteella taloudellisen toiminnan ennustetaan elpyvän.
Kaikkia osapuolia kehotetaankin harjoittamaan talouspolitiikkaansa niin, että ne voivat osaltaan edistää yhteisön tavoitteiden toteutumista sekä sovittaa talouspolitiikkansa yhteen aiempaa paremmin.
Neuvosto toistaa, että on tarpeellista toteuttaa vakaata talouspolitiikkaa, jolle on ominaista
- vakauteen tähtäävä rahapolitiikka
- julkisen talouden jatkuva lujittaminen
- nimellispalkkakehitys, joka on yhdenmukainen hintojen vakauttamistavoitteen kanssa; reaaliansiokehitys, joka on tuottavuuden kasvua hitaampi, jotta työllisyyttä lisäävien investointien kannattavuus paranee.
Jotta edistettäisiin sekä talouspoliittisen linjan uskottavuutta että yhteensovittamisen tehokkuutta, jäsenvaltioita kehotetaan esittämään lujaa poliittista sitoutumista kuvastavat ajantasaistetut lähentymisohjelmansa.
Hintavakauden osalta yhdeksän jäsenvaltiota (Belgia, Tanska, Saksa, Ranska, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta ja Suomi) on jo saavuttanut tavoitteeksi asetetun enintään 3 prosentin inflaation.
Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa inflaatio on viime aikoina hidastunut huomattavasti, joten talouspolitiikan tehtävänä olisi vakiinnuttaa saavutetut tulokset.
Maiden, joissa inflaation odotetaan olevan 3-5 prosenttia vuonna 1996 (Espanja, Portugali ja Italia), olisi pyrittävä alentamaan inflaatiota edelleen alle 3 prosenttiin vuoteen 1997 mennessä.
Kreikassa viime vuosina saavutetusta, nähtävissä olevasta edistymisestä huolimatta on selvää, että Kreikan on jatkettava ja tehostettava toimenpiteitään.
Jäsenvaltioiden on edelleen pidettävä valuuttakurssipolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana.
Julkisen talouden tila yhteisössä on edelleen epätyydyttävä. Julkistetuista budjettitavoitteista lipsuminen johtui vain osittain kasvun hidastumisen kielteisistä vaikutuksista. Jäsenvaltioiden olisi tiukennettava julkisen talouden vakauttamista koskevia suunnitelmiaan vahvistaakseen ohjelmien uskottavuutta ja herättääkseen rahoitusmarkkinoiden luottamuksen.
Kolme jäsenvaltiota on jo saavuttanut viitearvoksi asetetun 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ne ovat Luxemburg, Irlanti ja Tanska. Tanskan ja Irlannin olisi nyt edettävä kohti kunnianhimoisempia keskipitkän aikavälin tavoitteita.
Julkisen talouden vakauttaminen tulee edelleen olemaan keskeinen talouspolitiikan painopistealue Italiassa, ja toimet olisi ensisijaisesti suunnattava verojen kiertämisen torjuntaan.
Kreikan on toteutettava toimenpiteitä jatkuvasti kaikilla aloilla.
Kymmenen muun jäsenvaltion on epäilemättä mahdollista toteuttaa tarvittavat lisätoimet 3 prosentin viitearvon saavuttamiseksi panemalla päättäväisesti täytäntöön lähentymisohjelmien julkista taloutta koskevan osan.
Jokaisen maan erityisistä olosuhteista huolimatta joitakin yleisperiaatteita on onnistuttu yksilöimään:
- hillitään mieluummin menojen kasvua kuin lisätään yleistä verorasitusta
- ohjataan julkisia varoja infrastruktuuriin kohdistuviin investointeihin, inhimillisiin voimavaroihin ja aktiivisiin työmarkkinatoimenpiteisiin
- tehostetaan julkisia palveluita
- varmistetaan, että budjettialijäämä saadaan vakaasti laskevaksi ennen useissa jäsenvaltioissa toivottua kokonaisverorasituksen vähentämistä.
Jäsenvaltioiden lisäksi myös yhteisöä kehotetaan noudattamaan tiukkaa budjettikuria.
Kansantalouden tasolla toteutettavia toimia on täydennettävä toimenpiteillä, joiden tarkoituksena on parantaa tuote- ja palvelumarkkinoiden toimintaa. Tämä edellyttää erityisesti kilpailupolitiikan tehostamista, valtiontuen rajoittamista ja sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman tehokkaasti.
Olisi myös toivottavaa toteuttaa nopeasti toimenpiteitä innovaatioiden edistämiseksi, tietoyhteiskunnan kehityksen helpottamiseksi ja sellaisen työympäristön kehittämiseksi, joka suuremmassa määrin edistää aloitteellisuutta ja pienten ja keskisuurten yritysten kehitystä.
Jatkuva ja merkittävä työllisyyden parantaminen edellyttää sekä kestävää ja voimakasta taloudellista kasvua ja tehokkaita tuote- ja palvelumarkkinoita että lukuisia työmarkkinauudistuksia. Kaikki nämä uudistukset kuuluvat eurooppalaiseen työllisyysstrategiaan (es de en), jonka Essenissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt. Jäsenvaltiot panevat työllisyysstrategian täytäntöön monivuotisten työllisyysohjelmiensa kautta. Komissio toteuttaa kaikin keinoin aloitteensa, jonka tarkoituksena on saada kaikki osapuolet toimimaan kaikkein tärkeimmän tavoitteen eli työttömyyden torjumisen hyväksi.
4) täytäntöönpanotoimet5) jatkotoimet
Komissio esitti 23. huhtikuuta 1997 kertomuksen edistymisestä vuoden 1996 talouspolitiikan yleislinjojen täytäntöönpanossa [KOM(97) 169 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].
Talouspoliittisten toimien yhdistelmä on ollut yleislinjojen mukaista:
- rahapolitiikassa on tähdätty uskottavalla tavalla hintavakauden saavuttamiseen ja säilyttämiseen
- käytännössä kaikkien jäsenvaltioiden hallitukset ovat ryhtyneet merkittäviin toimenpiteisiin julkisen talouden vakauttamiseksi vuosina 1996-1997
- palkkakehityksessä reaaliansioiden vuosittainen nousu on pysynyt tuottavuuden kasvua hitaampana.
Erittäin myönteisiä tuloksia on saavutettu: valuuttakurssimekanismiin kuuluvat valuutat ovat vakautuneet, ja pitkät korot ovat asettuneet alhaiselle tasolle. Tasapainoisen talouspolitiikan ansiosta talouden toimijoiden luottamus on kasvanut ja taloudellinen toimeliaisuus on vähitellen vilkastunut.
Tällaista kehitystä pitäisi edistää sillä edellytyksellä, että julkisen talouden vakauttamisohjelmat säilyvät uskottavina ja että kulutus ei olisi yhtä riippuvainen työllisyyden epävarmoista näkymistä. Keskimääräinen työttömyysaste vakiintui ensimmäisen vuosipuoliskon aikana vuonna 1996, minkä jälkeen työttömyys kääntyi hitaaseen laskuun.
Vuonna 1996 inflaatio hidastui odotusten mukaisesti 2,4 prosenttiin koko yhteisön alueella. Inflaation yleinen hidastuminen johtui useista tekijöistä, esimerkiksi kurinalaisesta rahapolitiikasta, maltillisesta palkkakehityksestä ja kilpailupaineiden kasvusta. Vuoden 1997 näkymät olivat jopa vuoden 1996 tuloksia suotuisammat.
Yhteisön alueella harjoitetun talouspolitiikan uskottavuus sekä dollarin vahvistuminen auttoivat vakiinnuttamaan yhteisön valuuttakurssit: Italian liira ja Ruotsin kruunu vahvistuivat vuoden 1995 arvoonsa, ja Englannin punta vahvistui selvästi. Suomi liittyi Euroopan valuuttajärjestelmän EMS:n valuuttakurssimekanismiin 14. lokakuuta 1996 ja Italia 25. marraskuuta 1996. (Ainoastaan Kreikka, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat mekanismin ulkopuolella.) Kaikki valuuttakurssimekanismiin kuuluvat valuutat pysyivät kapeissa vaihteluväleissään toisiinsa nähden. Vain Irlannin punta vahvistui merkittävästi Irlannin voimakkaan talouskasvun ansiosta.
Kaikki jäsenvaltiot Saksaa lukuun ottamatta onnistuivat vähentämään julkisen talouden alijäämää vuonna 1996: alijäämä pieneni yhteisössä keskimäärin 5 prosentista 4,3 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 1996, vaikka suhdanteet heikkenivät. On pantava erityisesti merkille, että Alankomaat ja Suomi onnistuivat pienentämään alijäämänsä alle 3 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 1996. Kaikissa kyseisestä tavoitteesta jääneissä jäsenvaltioissa Kreikkaa lukuun ottamatta on päätetty toimenpiteistä alijäämän pienentämiseksi 3 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 1997. (Kreikan hallituksen asettama tavoite on 4,2 prosenttia.)
Sitä vastoin julkisen talouden velkasuhteen nousu jatkui vuonna 1996: julkisen talouden velkasuhde nousi yhteisössä keskimäärin vuonna 1995 mitatusta 71,2 prosentista 73,5 prosenttiin vuonna 1996. Velkasuhde jatkoi kasvuaan erityisesti Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Itävallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Jäsenvaltioiden toimenpiteet julkisen talouden vakauttamiseksi eivät ole olleet täysin yleislinjojen mukaisia. Julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta kasvoi Tanskassa, Ranskassa ja Italiassa. Verorasitus lisääntyi Tanskassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Itävallassa, Portugalissa, Suomessa ja Ruotsissa. Vuonna 1997 julkisen talouden vakauttaminen olisi toteutettava pääsiallisesti menoja hillitsemällä, ja keskimääräisen verorasituksen olisi säilyttävä ennallaan. Jotkut jäsenvaltiot aikoivat turvautua kertaluonteisiin toimenpiteisiin julkisen talouden vakauttamisessa (erityisesti vuonna 1997): tilapäisiä toimenpiteitä olisi täydennettävä julkisen talouden tilaa pysyvästi kohentavilla toimilla, jotta luottamus julkisen talouden tasapainottamiseen ei katoaisi.
Sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla ryhdyttiin useisiin toimenpiteisiin kilpailukyvyn parantamiseksi ja Euroopan talouksien tehostamiseksi. Direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä oli edistytty, mutta työtä on edelleen jatkettava. Sisämarkkinoita koskevista komission ehdotuksista 11 odottaa vielä neuvoston hyväksyntää.
Palkkakehitys oli enenevissä määrin hintavakaustavoitteen mukaista: yhteisön tasolla reaalipalkkakustannukset kasvoivat 1 prosentin verran, kun taas työn tuottavuuden todellinen kasvu oli 1,5 prosenttia. Kreikassa, Portugalissa, Suomessa ja Ruotsissa reaalipalkkakustannukset kuitenkin kasvoivat työn tuottavuutta nopeammin.
Jäsenvaltiot ovat ryhtyneet työllisyyden kohentamiseksi monenlaisiin toimenpiteisiin, jotka kattavat Essenissä päätetyt painopistealueet. Toistaiseksi on liian aikaista arvioida kyseisten uudistusten vaikutusta työttömyyteen.
Viimeisin päivitys 11.08.2002