RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Selvitys euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotosta

Tällä tiedonannolla komissio laatii yksityiskohtaisen selvityksen eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöönottoon liittyvistä toimenpiteistä ja tekee yhteenvedon Eurobarometri-tutkimuksista, jotka käsittelevät kansalaisten ja yritysten kokemuksia rahayksikön vaihdosta.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto Eurooppa-neuvostolle - Selvitys käteisen eurorahan käyttöönotosta [KOM(2002) 124 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euromääräisen käteisrahan käyttöönotto oli historian suurin rahayksikön vaihto-operaatio. Yli 15 miljardia seteliä ja 51 miljardia kolikkoa tuotettiin ja vaihdettiin liikkeessä olleiden kansallisten rahayksikköjen 9 miljardiin seteliin ja 107 miljardiin kolikkoon. Tämä operaatio, joka suoritettiin pääasiassa vuoden 2001 syyskuun alun ja vuoden 2002 helmikuun lopun välisenä aikana, sujui kitkatta ja sen voidaan katsoa onnistuneen erinomaisesti.

Onnistuminen johtui osittain toimielinten välisestä erinomaisesta yhteistoiminnasta. Euroopan komissio antoi suosituksillaan ja ehdotuksillaan tärkeitä virikkeitä ja koordinoi operaatioon osallistuneiden jäsenvaltioiden toimintaa. Se organisoi valtionhallintojen työryhmien päälliköistä ja valtiovarainministeriöiden viestintäpäälliköistä muodostuneet verkostot. Komissio toimi myös tiedotusyksikkönä. Euroopan keskuspankki (EKP) puolestaan koordinoi tehokkaasti kansallisten keskuspankkien toimintaa. Euron käyttöönoton onnistumisesta voidaan kiittää rahoituslaitoksia, liikkeitä, valvontaviranomaisia ja kuljetuslaitoksia sekä ennen kaikkea kansalaisia, sillä ilman heidän panostaan vaihto-operaatio ei olisi sujunut hyvin. Komissio, ministeriöt, pankit ja ammattijärjestöt käyttivät kansalaisille osoitettuihin tiedotuskampanjoihin vuosina 1996-2001 yhteensä yli puoli miljardia euroa.

Kolikoiden ja seteleiden käyttöönotto sekä kansallisten rahojen keruu toteutui hyvän organisoinnin ansiosta ennakoitua nopeammin. Tammikuun ensimmäisen viikon jälkeen suurin osa käteismaksuista tehtiin jo euroina ja toisen viikon lopulla kansalliset valuutat olivat poistuneet liikkeestä lähes kokonaan.

Euroon siirtyminen

Ennakkojakelu- ja edelleenjakelutoimet. Syyskuusta 2001 lähtien pankit ja liikkeet saivat ennakko- ja edelleenjakeluna ensimmäisiä kolikoita ja seteleitä. Jäsenvaltiot saivat kuitenkin itse päättää jakelun käynnistämisen päivämäärän. Pankit olivat 31. joulukuuta mennessä saaneet 132,1 miljardia euroa seteleinä, mikä vastasi 21 prosenttia kokonaistuotannosta. Syyskuun ja joulukuun välisenä aikana pankit vastaanottivat yli 73 prosenttia kolikkojen kokonaistuotannosta, näissä luvuissa oli kuitenkin valtioiden välisiä eroja. Kaikki operaatiot sujuivat häiriöttä.

Edelleenjakelutoimet. Seteleiden ja kolikoiden edelleenjakelu liikkeisiin alkoi useimmissa jäsenmaissa syyskuussa. Yritykset eivät juurikaan tarttuneet niille tarjottuun mahdollisuuteen hankkia ennakkoon pieniä valuuttamääriä kassoilla työskentelevän henkilökunnan kouluttamiseen. Euroalueen yhteensä 2,8 miljoonan liikkeen osallistumisessa edelleenjakelutoimiin oli suuria eroja: Irlannissa euroja hankkivat ennakkoon lähes kaikki kauppiaat, mutta Italiassa niitä hankki alle 10 prosenttia kauppiaista. Pankit jakoivat edelleen keskimäärin (arvoltaan) vain 9 prosenttia vastaanottamistaan seteleistä. Kolikoita jaettiin vain hieman enemmän. On mielenkiintoista havaita, että niissä jäsenvaltioissa, joissa oli toteutettu kannustintoimia tai autettu logistisissa ongelmissa (Saksa, Irlanti, Alankomaat, Itävalta), luvut olivat korkeimmat.

Eurokolikot. Joulukuun puolivälistä lähtien kansalaiset saivat uusiin kolikkoihin tutustumista varten ostaa pieniä kolikkopakkauksia, joiden arvo vaihteli jäsenmaasta toiseen. Nämä tutustumispakkaukset olivat erittäin suosittuja ja herättivät todellista innostusta. Pakkauksia myytiin yli 150 miljoonaa. Toisin kuin pelättiin, kansalaiset noudattivat kieltoa olla käyttämättä kolikoita ennen 1. tammikuuta 2002. Ainoastaan muutamissa yksittäistapauksissa rahoja käytettiin etukäteen myyntiautomaateissa.

Kaiken kaikkiaan ennakkojakelussa jaettiin 6 miljardia seteliä (40 prosenttia tuotetuista) ja 37,5 miljardia kolikkoa (73,5 prosenttia tuotetuista). Ennakkojakelun onnistuminen edisti ratkaisevasti nopeaa siirtymistä euromääräisiin maksutapahtumiin vuoden 2002 alussa.

Seteleiden ja kolikoiden levitys tammikuussa 2002. Uusien seteleiden ja kolikoiden jakelu tapahtui pääasiassa nostoina pankkiautomaateista, nostoina rahoituslaitoksista ja liikkeistä saatavana vaihtorahana. Keskimäärin 80 prosenttia pankkiautomaateista jakoi euroja 1. tammikuuta ja 4. tammikuuta lähes kaikki pankkiautomaatit oli mukautettu euroon. Operaatio onnistui teknisesti hyvin, lukuun ottamatta joitain ongelmia Italiassa ja Suomessa. Ensimmäisten päivien aikana pankkiautomaattinostoja oli erittäin paljon, koska uusi raha herätti innostusta ja uteliaisuutta, mutta kahden viikon jälkeen niiden määrä laski tavanomaiselle tasolle. Pankkiautomaattien täydennyksissä ei todettu ainoatakaan vakavaa ongelmaa.

Entisten kansallisten rahojen vaihto. Tammikuun ensimmäisen 10 päivän aikana monet kansalaiset menivät pankkikonttoreihin nostamaan euroja tai vaihtamaan vanhoja kansallisia valuuttoja, mikä synnytti kassoille jonoja. Eräissä maissa tämä jakelutapa oli tärkeämpi kuin pankkiautomaateista nostaminen. Saksassa, Espanjassa ja Luxemburgissa pankit jopa olivat auki tammikuun 1. päivänä.

Kauppiaiden rooli. Vaihtorahan antaminen edellytti kauppiailta huomattavasti tavallista suuremman vaihtokassan pitämistä, sillä vanhaa kansallista valuuttaa ei voinut antaa vaihtorahana. Liikkeet noudattivat yleensä erittäin hyvin tätä määräystä. Liikkeillä oli ensimmäisen viikon aikana ongelmia seteleiden ja kolikoiden hankinnassa, sillä monet kuluttajat maksoivat ostoksensa suurilla seteleillä, mikä väistämättä synnytti pitkiä jonoja. Euroalueen 7 585 rahankuljetusautoa työskenteli kapasiteettinsa äärirajoilla noiden päivien aikana. Joitain kolikoita tai seteleitä puuttui, mutta tapaukset olivat yksittäisiä. Jäsenvaltioiden keskuspankit suostuivat auttamaan toisiaan tarpeen vaatiessa, esimerkiksi Ranska hankki Espanjalta sata miljoonaa 50 sentin kolikkoa ja Portugalin keskuspankki sai miljoonia arvoltaan erisuuruisia seteleitä eurojärjestelmästä.

Tulos on siten myönteinen, sillä edellä mainitun kolmen jakelukanavan yhdistelmä teki yhteisvaluutan erittäin nopean jakamisen mahdolliseksi 300 miljoonan kansalaisen euroalueelle.

Euron käyttö käteismaksuissa. Ensimmäisinä päivinä kuluttajat käyttivät enemmän kansallisia rahoja kuin euroja. Kansalliset rahat hävisivät nopeasti, kun kauppiaat antoivat euroja vaihtorahana ja "imuroivat" täten nopeasti kansalliset rahat pois talouden kiertokulusta. Tammikuun 2. päivänä keskimäärin 20 prosenttia käteismaksuista suoritettiin euroina, tammikuun 4. päivänä luku oli 55 prosenttia ja 16. päivänä 95 prosenttia. Käteismaksujen määrä kasvoi tammikuun kahden ensimmäisen viikon aikana ja alkoi normalisoitua, kun kansalliset rahat poistuivat liikkeestä. Tilien, pankkikorttien, maksupäätteiden ja muiden vastaavien muuttaminen euromääräisiksi sujui tyydyttävästi. Euromääräisiin maksuihin siirtyminen oli nopeinta Irlannissa ja Alankomaissa, missä suurin osa maksuista suoritettiin euroina jo 8. - 10. tammikuuta. Belgiassa, Espanjassa ja Ranskassa oli saman jakson aikana juuri ja juuri ylitetty 70 prosentin raja.

Entisten kansallisten rahojen palauttaminen. Entisten kansallisten rahojen palauttaminen tapahtui muutamassa viikossa. Tammikuun 11. päivään mennessä yli kolmasosa 31. joulukuuta 2001 liikkeessä olleista seteleistä oli otettu talteen ja 8. päivänä helmikuuta ylittyi 75 prosentin raja. Vanhoja kansallisia rahoja oli todellisuudessa liikkeessä paljon vähemmän, sillä välivaiheen varastojen tukkeutuminen aiheutti viiveitä keskuspankkien tekemässä seteleiden laskennassa.

Kolikoiden poistaminen käytöstä. Kolikoiden poistaminen käytöstä tapahtui hitaammin: 22. helmikuuta olivat keskuspankit ottaneet talteen vain 27,9 prosenttia (arvoltaan) kansallisista kolikoista, jotka odottivat varastossa laskentaa. Vuoden 2001 aikana toteutetuilla keräyskampanjoilla keskuspankit olivat jo ottaneet talteen melkein 9 prosenttia liikkeessä olleista kolikoista. On kuitenkin selvää, että osa seteleistä ja ennen kaikkea huomattava osa kolikoista jää pysyvästi palauttamatta, ne ovat joko kadonneet tai päätyneet keräilijöiden kokoelmiin. Useimmissa jäsenmaissa vanhojen rahojen vaihtaminen on rajoitettu tiettyyn päivään. (Taulukko sivun alaosassa)

Muut käteiseurojen käyttöönottoon liittyvät kysymykset

Hintojen vakaus. Kuluttajille tehdyt tutkimukset osoittivat, että suurin osa (67 prosenttia) kansalaisista katsoo, että euroon siirryttäessä hintoja on useimmiten pyöristetty ylöspäin, kun taas 28 prosenttia arvioi, että kun osa hinnoista nousi ja osa laski, hintojen muutoksilla ei loppujen lopuksi ollut vaikutusta yleiseen hintatasoon. Ainoastaan 1,9 prosenttia on sitä mieltä, että hintoja on useimmiten pyöristetty alaspäin. Eurostatin julkaisemat inflaatioluvut osoittavat, että vuotuinen inflaatio on tosin noussut 2 prosentista 2,7 prosenttiin joulukuun ja tammikuun välillä, mutta kehitys johtuu monista eurosta riippumattomista tekijöistä kuten joidenkin verojen ja maksujen korotuksista ja öljytuotteiden, hedelmien ja vihannesten hintojen nousemisesta. Eurostatin mukaan euron käyttöönotto vaikutti hintojen kuukausittaiseen nousuun arviolta 0-0,16 prosenttia. Vapaaehtoisia sopimuksia hintojen vakauden säilyttämiseksi noudatettiin yleisesti ottaen hyvin.

Toimenpiteiden turvallisuus. Vaikka rahakuljetuksia tehtiin ennennäkemätön määrä ja liikkeessä oli kaksinkertainen määrä seteleitä ja kolikoita tavanomaiseen verrattuna, välikohtauksia tapahtui huomattavasti tavallista vähemmän. Syyskuun ja joulukuun välisenä aikana kirjattiin vain 27 seteleiden ja 17 kolikoiden varkautta. Käytetyt turvatoimenpiteet olivat erittäin tehokkaita.

Tuotannon laatu. Seteleiden ja kolikoiden laadunvalvonta oli erittäin tehokasta. Muutamia valmistusvirheitä on havaittu, mutta mahdollisuus saada virheellinen eurokolikko on hyvin epätodennäköinen. Nikkelin käyttöä 1 ja 2 euron kolikoissa on arvosteltu, mutta suoritetut testit ovat osoittaneet, ettei allergisoivaa vaikutusta ole.

Väärennökset. Euromääräiset setelit ja kolikot on suojattu paremmin väärennöksiltä kuin mitkään vanhoista kansallisista rahoista. Tammikuussa paljastui vain viitisenkymmentä seteliväärennöstä, mikä on poikkeuksellisen vähän, ja ainoastaan kaksi huonolaatuista kolikkojäljennöstä.

Myyntiautomaattien mukauttaminen. Myyntiautomaattien mukauttaminen ei onnistunut yhtä hyvin. Monet myyntiautomaattien huoltajat aliarvioivat nopeuden, millä uusi valuutta korvaisi vanhan, joten usein heidän liikevaihtonsa pieneni sen vuoksi, että osa laitteista oli vielä mukauttamatta. Viivettä ei voitu korjata nopeasti, sillä pätevästä henkilöstöstä oli pulaa. Tapauksia, joissa myyntiautomaatit eivät kelpuuttaneet muissa euroalueen jäsenmaissa valmistettuja kolikoita, ilmeni vain muutama ja ne johtuivat huonosti säädetyistä laitteista.

Euron käyttöönotto kolmansissa maissa. Yhteensä 26:een euroalueen ulkopuoliseen keskuspankkiin ja rahoituslaitokseen jaettiin etukäteen joulukuussa 2001 noin 4 miljardia euroa, jotta euromääräisiä seteleitä olisi saatavilla tammikuun ensimmäisistä päivistä lähtien. Monia kansallisia setelirahoja, etenkin Saksan markkoja, säilytettiin tai käytettiin Keski- tai Itä-Euroopassa. Näiden seteleiden palauttaminen oli alkanut jo vuonna 2001.

Kansalaisten reaktiot

Kansalaisten arvio valmisteluvaiheen tehokkuudesta on yleisesti myönteinen, keskimäärin kolme neljäsosaa kansalaisista katsoo olleensa hyvin tai erittäin hyvin valmistautunut tammikuun 1. päivään 2002. Suurin osa katsoo, että pankkitilien muuttaminen ennakkoon euromääräisiksi auttoi heitä valmistautumaan paremmin. Euron käsittelyssä oli tammikuun lopulla joka viidennellä vielä vaikeuksia (paljon vaikeuksia oli ainoastaan yhdellä kolmestakymmenestäviidestä). Kahdeksassa maassa (Saksa, Espanja, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi) enemmistö kansalaisista ilmoitti, ettei heillä ole lainkaan vaikeuksia. Suurimmalla osalla kansalaisista ei ole ollut vaikeuksia tunnistaa tai käsitellä eri euromääräisiä kolikoita, ainoastaan Irlannissa tilanne on toinen.

Psykologinen muutos. Kansalaista 77 prosenttia arvioi, ettei euroon siirtyminen ole muuttanut lainkaan heidän ostokäyttäytymistään. Kuluttajilla on vieläkin usein vaikeuksia muistaa hinnat euroina. Suurin osa kuluttajista (45 prosenttia) laskee yhä ostoksensa kansallisena valuuttana ja ainoastaan 28 prosenttia heistä on siirtynyt mielessään euroon. Kuitenkin kansalaiset käyttävät taskulaskimia ja muuntolaskimia vain vähän. Enemmistö toivoi, että kauppiaat lopettaisivat hintojen kaksoismerkinnän rinnakkaiskäyttöjakson päätyttyä. Nämä tutkimustulokset vaihtelevat kuitenkin merkittävästi eri maiden välillä.

Yleinen tyytyväisyys. Yleisesti ottaen 60 prosenttia kansalaisista katsoo, että yhteisvaluuttaan siirtymisestä on heille enemmän hyötyä kuin haittaa. Tätä mieltä ovat etenkin alle 24-vuotiaat nuoret. Lisäksi suurin osa heistä tuntee itsensä enemmän eurooppalaiseksi euron ansiosta. Neljä viidestä kansalaisesta katsoo, että siirtyminen euroon on sujunut hyvin tai erittäin hyvin. Yli kaksi kolmasosaa kansalaisista sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että kansallinen valuutta on vaihtunut euroksi, ainoastaan Saksassa, Kreikassa ja Itävallassa tyytymättömiä on keskimääräistä enemmän.

Pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) mukautuminen euroon

Huolet pk-yritysten huonosta valmistautumisesta euroon olivat turhia. Jopa ne pk-yritykset, joiden valmistautuminen oli myöhässä, vaikuttavat onnistuneen viime hetken siirtymisessään yhteisvaluuttaan. Euroon siirtymisen hetkellä jopa 95 prosenttia pk-yrityksistä hoiti kirjanpitonsa euroina. Suurin osa pk-yrityksistä ilmoitti, ettei niillä ollut ollut vaikeuksia siirtyessään euroon. Harvat ilmenneet ongelmat liittyivät yleensä tietojärjestelmiin, hintojen määrittelyyn tai esittämiseen tai laskutukseen. Yleensä pk-yritykset eivät ole kohdanneet ikäviä yllätyksiä ja 95 prosenttia niistä katsookin siirtymisensä euroon sujuneen ennakoidun mukaisesti tai jopa helpommin. Joka viides yritys odottaa eurolla olevan myönteisiä vaikutuksia niiden toimintaan.

Siirtymisen päivämäärät: tärkeimmät kansalliset määräykset

-Vaihtaminen pankeissa maksuvälineen laillisuuden päättymisen jälkeenPalauttaminen keskuspankkeihin maksuvälineen laillisuuden päättymisen jälkeen
Alankomaat31.12.2002Setelit: 1.1.2032
Kolikot: 1.7.2007
Belgia31.12.2002Setelit: rajoituksetta
Kolikot: 31.12.2004
Espanja30.6.2002Rajoituksetta
IrlantiTäsmennettäväRajoituksetta
Italia30.6.20021.3.2012
Itävalta28.2.2002Rajoituksetta
KreikkaKunkin pankin määritettävissä.Setelit: 1.3.2012
Kolikot: 1.3.2004
Luxemburg30.6.200213.12.2004
Portugali30.6.2002Setelit: 30.12.2022
Kolikot: 30.12.2002
Ranska30.6.2002Setelit: 17.2.2012
Kolikot: 17.2.2005
Saksa28.2.2002Rajoituksetta
SuomiKunkin pankin päätettävissä.29.2.2012
Viimeisin päivitys 14.09.2005
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun