RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Vuosi euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotosta

Euroopan komissio tekee selvityksen tilanteesta vuosi euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönoton jälkeen tarkastelemalla käteisen eurorahan käyttöönottoon liittyviä käytännön näkökohtia, kansalaisten reaktioita, inflaatiota ja yhteisen rahan käyttöä euroalueen ulkopuolella.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto "Vuosi euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotosta" [KOM(2002) 747 lopullinen - EUVL C 36, 15.2.2003].

TIIVISTELMÄ

Euroseteleiden ja -kolikoiden ensimmäisestä käyttövuodesta alkaen eurosta on nopeasti tullut olennainen osa EU:n kansalaisten jokapäiväistä elämää. Enemmistö EU:n kansalaisista on tyytyväisiä euroon. Vain yksi henkilö viidestä pitää sen käyttöä vaikeana.

LIIKKEESSÄ OLEVAT EUROSETELIT JA -KOLIKOT

Setelit. Euroalueen keskuspankit laskivat tammikuun alussa liikkeeseen 7,8 miljardia euroseteliä. Liikkeessä olevien seteleiden määrä väheni tämän jälkeen mutta kasvoi lokakuussa 7,42 miljardiin seteliin. Liikkeessä olevien seteleiden kokonaisarvo oli 320,9 miljardia eli 4,5 prosenttia suhteessa euroalueen bruttokansantuotteeseen.

Yleisin seteli sekä lukumäärän että kokonaisarvon puolesta on 50 euron seteli. Sen osuus kaikkien liikkeessä olevien seteleiden kokonaisarvosta on kolmannes. Joissakin jäsenvaltioissa on käyty keskustelua mahdollisuudesta ottaa käyttöön yhden ja kahden euron seteleitä yhden ja kahden euron kolikoiden lisäksi tai niiden sijasta. Mielipidetiedustelujen mukaan 83,7 prosenttia kansalaisista on sitä mieltä, että eriarvoisia seteleitä on riittävästi (marraskuun 2002 Eurobarometri-tutkimus).

Kolikot. Euroalueen keskuspankit laskivat tammikuun alussa liikkeeseen 40,4 miljardia eurokolikkoa. Liikkeessä olevien kolikoiden lukumäärä laski tammikuun puolesta välistä alkaen ja oli lokakuun lopussa 38,2 miljardia kappaletta. Liikkeessä olevien kolikoiden kokonaisarvo oli 11,9 miljardia euroa. Kolikoiden lukumäärä asukasta kohti vaihtelee suuresti jäsenvaltioissa kansallisten maksutottumusten mukaan.

Pienten kolikoiden, varsinkin yhden ja kahden sentin kolikoiden, käyttökelpoisuudesta on keskusteltu joissakin jäsenvaltioissa. Suomen lain mukaan käteismaksut pyöristetään lähimpään viiteen senttiin, ja näin ollen yhden ja kahden sentin kolikoita valmistetaan ja käytetään rajoitetusti. Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 53,5 prosenttia euroalueen kansalaisista katsoo, että eriarvoisia kolikoita on riittävästi. Myös pienet kolikot ovat tärkeitä, jotta kansallisten valuuttojen muuntaminen tapahtuisi oikein.

Euron virta kansallisten rajojen ulkopuolelle. Eurosetelit ja -kolikot liikkuvat kansalaisten matkustellessa tai tehdessä ostoksia ulkomailla sekä kansallisten keskuspankkien, liikepankkien ja vähittäiskauppiaiden välisessä uudelleenjakeluprosessissa. Seteleiden ja kolikoiden sekoittuminen (seteleiden alkuperä voidaan tunnistaa sarjanumeron perusteella) lisääntyy jatkossa ja saavuttaa epäilemättä myös tasapainon, mutta sekoittumisprosessin jaksottumista ei vielä tunneta. Säännönmukaisuutta on kuitenkin jo havaittavissa: eri arvoiset kolikot eivät sekoitu samaa tahtia, ja arvoltaan suurimmat kolikot ovat liikkuvimpia. Ulkomaisten kolikoiden määrä vaihtelee alueittain, esimerkiksi kaupunkialueilla, maaseudulla ja raja-alueilla.

Metallirahojen keräilykappaleet. Jäsenvaltiot ovat säilyttäneet oikeutensa lyödä metallirahojen keräilykappaleita, jotka on usein valmistettu jalometallista. Keräilykappaleet ovat euromääräisiä, niillä on nimellisarvo ja ne ovat laillisia maksuvälineitä. Toisin kuin liikkeessä olevat eurokolikot, keräilykappaleet ovat laillisia maksuvälineitä vain liikkeeseenlaskijavaltiossa. Keräilykolikoiden teknisten ominaisuuksien on poikettava selvästi "tavallisisten" liikkeessä olevien kolikoiden ominaisuuksista. Vuoden 2002 lopussa on laskettu liikkeeseen jo 80 euromääräistä keräilykappaletta, joiden nimellisarvo vaihtelee 25 sentistä 400 euroon.

Mitalit. Mitalit eivät ole laillisia maksuvälineitä. Sekaannusten välttämiseksi mitalit eivät saa olla euromääräisiä eikä niissä saa olla euron tunnusta eikä muita liikkeessä olevien eurokolikoiden tunnusmerkkejä.

Juhlarahat. Jäsenvaltiot voivat laskea liikkeeseen myös euromääräisiä juhlarahoja, jotka ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Niiden tekniset ominaisuudet, mitat ja nimellisarvo ovat samat kuin liikkeessä olevien eurokolikoiden. Kolikon kansallisen tunnuksen puolella voidaan kuvata esimerkiksi jäsenvaltion historiaan liittyvä tapahtuma. Jotta kansalaiset tottuisivat uuteen valuuttaansa ja jotta sekaannuksilta vältyttäisiin, jäsenvaltiot ovat sopineet, ettei ensimmäisinä euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönottoa seuraavina vuosina lasketa liikkeeseen juhlarahoja.

Nikkelin käyttö. Yhden ja kahden sentin eurokolikot sisältävät vähän nikkeliä, mutta 85 prosenttia liikkeessä olevista kolikoista ei sisällä sitä lainkaan, mikä parantaa tilannetta huomattavasti kansallisiin kolikoihin verrattuna. Nikkeliä käytetään turvallisuussyistä pääosin kolikon sisällä. Tämä vaikeuttaa kolikoiden väärentämistä ja varmistaa niiden luotettavan tunnistamisen myyntiautomaateissa. Kansallisiin kolikoihin verrattuna yhden ja kahden sentin kolikoista vapautuu noin puolet vähemmän nikkeliä.

Väärennökset. Komissio ja jäsenvaltiot ovat perustaneet petosten torjuntaa varten laitosverkoston. Euroopan keskuspankki (EKP) ja Europol osallistuvat kyseiseen verkostoon. Euroseteleiden ja -kolikoiden huippuluokkaa olevien aitoustekijöiden ansiosta väärennöksiä on ollut huomattavasti vähemmän kuin kansallisten valuuttojen väärennöksiä. Vuoden 2002 alkupuoliskolla EKP kirjasi ainoastaan 7 prosenttia vastaavana ajanjaksona vuonna 2001 kirjattujen väärennösten määrästä. Väärennettyjen kolikkojen määrä on olematon.

KANSALAISTEN SUHTAUTUMINEN EUROON

Hintojen laskeminen euroissa. Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 51,5 prosentilla euroalueen kansalaisista ei ollut lainkaan vaikeuksia euron käytössä. Luvut vaihtelivat Irlannin 71,7 prosentista Ranskan 36,5 prosenttiin. Haastatelluista 42,2 prosenttia laskee ostoksia tehdessään useimmiten hinnat euroina. Ainoastaan isot ostokset (asunto tai auto) tehdään useimmiten entiseen kansalliseen valuuttaan perustuvan laskelman mukaisesti.

Kaksoishinnoittelu. Kaksoishinnoittelu on helpottanut euroon siirtymistä. Eurobarometri-tutkimuksen mukaan hienoinen enemmistö (50,6 prosenttia) toivoi, että kauppiaat eivät enää jatkaisi kaksoishinnoittelua. Kaksoishinnoittelun jatkamisella on sekä hyviä että huonoja puolia. Se auttaa sopeutumaan uuteen rahaan, mutta toisaalta kansalaisten henkinen siirtyminen euron käyttöön viivästyy. Komissio suosittelee luopumaan kaksoishinnoittelusta asteittain 30. kesäkuuta 2003 mennessä myös pankkien lähettämissä tiliotteissa.

Yleinen tyytyväisyys: Euroalueen kansalaisista 49,7 prosenttia katsoo olevansa melko tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä euroon maksuvälineenä. Kansalaisista 38,7 prosenttia ilmoittaa olevansa melko tyytymättömiä tai erittäin tyytymättömiä. Luvut vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioissa. Esimerkiksi Luxemburgissa euroon tyytyväisiä on 84,2 prosenttia ja Saksassa 27,8 prosenttia. Yli kaksi kolmasosaa euroalueen kansalaisista pitää eurokolikoiden käsittelyä helppona. Selvä enemmistö (92,6 prosenttia) totesi, etteivät kolikoiden kansalliset kääntöpuolet aiheuta heille vaikeuksia, vaan he suhtautuvat moninaisuuteen myönteisesti. Kansalaisista 92,8 prosenttia pitää euroseteleiden käsittelyä helppona.

Rajatylittävä kauppa ja hintojen läpinäkyvyys. Euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotto lujittaa EU:n markkinoiden integroitumista poistamalla valuuttakurssiriskin ja vähentämällä valuutanvaihtokustannuksia sekä poistamalla rajatylittävän kaupan psykologiset esteet ja lisäämällä hintojen läpinäkyvyyttä. Euroon siirtymisen jälkeen 12 prosenttia kansalaisista on aiempaa kiinnostuneempia ostamaan hyödykkeitä toisista EU:n jäsenvaltioista. Yritysten kiinnostus on lisääntynyt vieläkin selvemmin. EU:n yrityksistä keskimäärin 32 prosenttia ilmoittaa olevansa aiempaa kiinnostuneempia myymään tuotteitaan ulkomaille.

EURON KÄYTTÖÖNOTON VAIKUTUKSET INFLAATIOON

Vaikutukset keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Euron käyttöönotto laskee hintoja keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Euron vaikutuksesta hintojen vertailu euroalueella helpottuu, sisämarkkinoiden toiminta tehostuu ja kilpailu lisääntyy, mikä lisää talouden tehokkuutta. Kaikki nämä vaikutukset painavat kuluttajahintoja alaspäin.

Kuluttajahintojen kehitys. Tammikuussa 2002, kun eurosetelit ja -kolikot otettiin käyttöön, yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) mukainen inflaatio kiihtyi selvästi joulukuun 2 prosentista 2,7 prosenttiin tammikuussa. Sen jälkeen inflaatiovauhti hidastui 1,8 prosenttiin kesäkuussa, mikä on alhaisin taso yli kahteen ja puoleen vuoteen.

Euron käyttöönoton mahdolliset vaikutukset inflaatioon. Eurostat on julkaissut kolme arviota käteisen eurorahan käyttöönoton vaikutuksista inflaatioon. Useimmiten inflaatiovauhtiin vaikuttavat euroon liittymättömät tekijät, kuten tavanomainen inflaatiokehitys, huonon sään vaikutus hedelmien ja vihannesten hintoihin, energian hinnan nousu sekä säänneltyjen hintojen ja verojen korotukset. Näiden tutkimusten mukaan euron käyttöönoton vaikutus inflaatioon on noin 0-0,2 prosenttiyksikköä.

Tutkimukset osoittavat kuitenkin hintojen nousseen tuntuvasti palvelualoilla (hotellit, korjauspalvelut sekä parturi- ja kampaamopalvelut). Esimerkiksi kahvila- ja ravintolapalvelujen hinnat ovat nousseet vuositasolla 4,3 prosenttia.

Toteutunut ja koettu inflaatio. Monet kuluttajat yhdistävät euroon siirtymisen yleiseen hintojennousuun. Marraskuussa 2002 tehdyn Eurobarometri-kyselyn mukaan 84,4 prosenttia vastaajista katsoi, että hintoja on pyöristetty kuluttajien tappioksi, kun taas 10,9 prosenttia oli sitä mieltä, että hinnannousut ja -laskut olivat tasapainossa. Toteutuneen ja koetun inflaation väliselle erolle on monia syitä.

Ensimmäinen syy on se, että kuluttajat muodostavat käsityksensä inflaatiosta kaikkein useimmin ostamiensa tavaroiden ja palvelujen perusteella (kahvilat, ravintolat, korjauspalvelut, parturi- ja kampaamopalvelut, sanomalehdet), ja se, että kyseisten hyödykkeiden ja palveluiden hinnat ovat nousseet poikkeuksellisen paljon euron käyttöönoton myötä. Toisten tuotteiden ja palveluiden hinnat ovat nousseet vähemmän ja jopa laskeneet (tietokoneet ja kamerat). Hintakehitys voi tasapainottua YKHI:n kaltaisessa kattavassa indeksissä.

Erot hintakehityksessä saattavat johtua myös hintojen muuttamisesta aiheutuvista kustannuksista. Hintojen muuttamiseen liittyvät kustannukset saattoivat houkutella poikkeuksellisen monet yritykset tarkistamaan hintojaan vuodenvaihteessa. Jos hintoja on tarkistettu ylöspäin sellaisissa tuoteryhmissä, joiden perusteella kuluttajat muodostavat käsityksensä hintojen noususta, ei ole yllättävää, että koettu inflaatio eroaa toteutuneesta.

ALAKOHTAINEN TARKASTELU

Pankkiala. Euron käyttöönotto näyttää jonkin verran vaikuttaneen asiakkaiden maksuvälinevalintoihin. Käytettävissä olevien tilastojen perusteella luottokorttimaksut, pankkikorttimaksut ja korttirahan käyttö lisääntyivät huomattavasti vuonna 2002. On mahdotonta määritellä tarkasti euron vaikutuksia näiden maksuvälineiden käytön yleiseen lisääntymiseen viime vuosina. Eurosekkijärjestelmän lakkauttaminen on osaltaan vaikuttanut tähän kehitykseen.

Käteisnostona pankkiautomaateista nostetut summat ovat kasvaneet useissa valtioissa. Tämä kehitys johtuu uusista seteleistä ja pyöristämisen vaikutuksista.

Automaattinostojen määrä ulkomailla vaihtelee. Joissakin jäsenvaltioissa nostojen määrä on lisääntynyt, toisissa taas vähentynyt. Tämä voi johtua siitä, että rahaliiton toteuttaminen antaa kansalaisille mahdollisuuden ottaa käteistä mukaansa euroina. Lisäksi heinäkuun 1. päivänä 2002 rajatylittävistä maksuista (BG) (CS) (ET) (GA) (LV) (LT) (HU) (MT) (PL) (RO) (SK) (SL) annetun EU:n asetuksen mukaan rajatylittävistä ja kotimaisista käteisnostoista perittävien palkkioiden on oltava samat.

Monet pankit ovat jatkaneet kaksoishinnoittelua vuonna 2002 varsinkin tiliotteissa ja suunnittelevat jatkavansa tätä käytäntöä myös vuonna 2003.

Vähittäiskauppa. Vähittäiskauppa on ollut merkittävässä asemassa euroon siirryttäessä sekä käteisen eurorahan jakajana että entisen kansallisen valuutan vastaanottajana. Kaksoishinnoittelu on helpottanut siirtymistä euroon, ja monet vähittäiskauppiaat päättivätkin jatkaa sitä vuoden 2002 loppuun asti.

Käteisen rahan kuljetukset sekä laskennasta ja lajittelusta vastaavat keskukset. Kuljetusliikkeet ovat olleet keskeisessä asemassa euron käyttöönotossa. Rajatylittävien rahakuljetusten järjestäminen on edelleen vaikeaa, koska niitä koskevia säännöksiä ei vielä ole yhdenmukaistettu. Näin ollen käteisen rahan laskennasta ja lajittelusta vastaavat keskukset ovat olleet valtavan paineen alla useita kuukausia.

Myyntiautomaatit. Vaikka myyntiautomaattialan yritykset ovatkin pyrkineet muuttamaan automaattinsa euroilla toimiviksi mahdollisimman pian, osa myyntiautomaattien ylläpitäjistä ilmoitti kuitenkin liikevaihtonsa laskeneen tilapäisesti vuoden alussa. Käteisrahalla toimivat automaatit, joita valtaosa automaateista on, ovat aiheuttaneet eniten ongelmia. Monet automaattien ylläpitäjät uusivat automaattien tunnistusjärjestelmän, mikä edellyttää merkittäviä investointeja. Korttirahalla toimivien järjestelmien muuttaminen on ollut helpompaa.

Kolikoiden automaattinen tunnistusjärjestelmä. Eurokolikoiden tunnistus on niiden alkuperästä riippumatta sujunut automaateissa ongelmitta, sillä kolikot täyttävät nykyaikaisten tunnistusjärjestelmien asettamat tiukat vaatimukset. Useimmissa automaateissa voidaan käyttää kaikkia kolikoita yhden ja kahden sentin kolikoita lukuun ottamatta. Hintoja pyöristetään ylös- tai alaspäin yleensä lähimpään viiteen senttiin.

KÄTEINEN EURORAHA EUROALUEEN ULKOPUOLELLA

Euron käyttö näyttää yleistyvän varsinkin euroalueen ulkopuolisissa Euroopan maissa. Muilla mantereilla euroa käytetään pääasiassa turistikohteissa.

Tilanne Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ruotsissa. Enemmistö euroalueen ulkopuolelle jääneiden jäsenvaltioiden kansalaisista on jo käsitellyt euroseteleitä tai -kolikoita, ja monet ovat jo nähneet kotimaassaan tuotteita, joiden hinnat on merkitty euroina. Tanskassa (castellanodeutschenglishfrançais) kauppiaat ovat valmiita hyväksymään euron maksuvälineeksi ja 13 prosenttia kauppiaista käyttää kaksoishinnoittelua. Ruotsissa (castellanodeutschenglishfrançais) useat kaupat, hotellit ja ravintolat hyväksyvät käteisen eurorahan maksuvälineeksi. Laajinta euron käyttö on Ruotsin ja Suomen raja-alueilla. Ruotsissa sijaitseva Haaparannan kaupunki on jopa päättänyt hyväksyä euron käytön maksuvälineenä. Hinnat ilmoitetaan Ruotsin kruunuina ja euroina, ja kaupungin talousarvio laaditaan molempien rahayksiköiden mukaan. Ruotsin hallitus on päättänyt järjestää kansanäänestyksen talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen siirtymisestä 14. syyskuuta 2003. Yhdistyneessä kuningaskunnassa (castellanodeutschenglishfrançais) euro hyväksytään joskus maksuvälineeksi, varsinkin Lontoossa ja turistikohteissa, ja hinnat ilmoitetaan joskus myös euroissa.

Ehdokasmaat. Euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotolla on ollut jonkin verran vaikutuksia myös ehdokasmaissa. Näiden valtioiden on jossain vaiheessa otettava euro kansalliseksi valuutakseen. Useimmissa ehdokasmaissa on mahdollista maksaa euroissa hotelleissa, ravintoloissa ja kaupoissa, ja turistikohteissa hinnat ilmoitetaan usein myös euroina. Turkissa ja Bulgariassa euron käyttö on yleisempää, ja sitä voidaan pitää rinnakkaisvaluuttana Yhdysvaltain dollarin ohella.

Muu Eurooppa. Euroopan unioni on tehnyt Monacon, Vatikaanin ja San Marinon kanssa sopimuksen (castellanodeutschenglishfrançais), jonka nojalla kyseiset valtiot voivat lyödä tietyn määrän eurokolikoita. Ne eivät kuitenkaan saa laskea liikkeeseen euroseteleitä. Andorralla ei ole omaa valuuttaa, mutta euro on korvannut maksuvälineenä Ranskan frangin ja Espanjan pesetan. Euroa käytetään maksuvälineenä myös Kosovossa ja Montenegrossa Saksan markan sijasta. Monissa valtioissa, erityisesti Balkanilla ja Itä- Euroopassa, euroa ja Yhdysvaltain dollaria käytetään yleisesti maksutapahtumissa.

Afrikka. Euroa käytetään yleisesti maksutapahtumissa niissä valtioissa, joiden oma valuutta on kiinnitetty euroon kiinteällä valuuttakurssijärjestelmällä (castellanodeutschenglishfrançais). Tämä koskee kaikkia CFA-alueeseen kuuluvia valtioita (Keski-Afrikan talous- ja rahaliitto sekä Länsi-Afrikan talous- ja rahaliitto) sekä Kap Verdeä ja Komoreita.

Amerikka. Yhdysvaltain dollarilla on vahva asema koko Amerikan mantereella, eikä käteisen eurorahan käyttöönotolla ole ollut merkittävää vaikutusta. Ranskan merentakaisissa departementeissa ja merentakaisilla alueilla (Ranskan Guyana, Guadeloupe ja Martinique) euro on otettu virallisesti käyttöön. Dominikaanisessa tasavallassa, Kuubassa ja Surinamissa euroilla voi maksaa varsinkin turistikohteissa.

Aasia ja Oseania. Lähi-idässä euron vaikutus on ollut vähäinen. Ainoastaan Israelissa euron käyttö on jonkin verran yleisempää. Aasiassa euron käyttöönotolla on ollut suurempi vaikutus. Thaimaassa, Etelä-Koreassa ja Laosissa kaupat, hotellit ja ravintolat hyväksyvät euron yleisesti maksuvälineeksi. Kansainvälisissä maksutapahtumissa Yhdysvaltain dollarilla on kuitenkin yhä merkittävä asema. Oseaniassa euroa ei vielä voi käyttää maksuvälineenä lukuun ottamatta alueen Ranskalle kuuluvia yhteisöjä. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa euroa pidetään Yhdysvaltain dollarin vaihtoehtona kansainvälisillä markkinoilla.

Viimeisin päivitys 29.06.2006

Katso myös

Lisätietoa:

Eurobarometri-tutkimus: (EN) (FR).

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun