RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Euron käyttöönoton käytännön näkökohtia: tilannekatsaus (1998)

Euroopan komissio luo yleiskatsauksen julkisen ja yksityisen sektorin kansallisella ja unionin tasolla toteuttamiin käytännön valmisteluihin euron käyttöönottamiseksi sekä kertoa tulevista toimista, jotka komissio aikoo toteuttaa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto, annettu 11 päivänä helmikuuta 1998, "Euron käyttöönoton käytännön näkökohtia käsittelevän tiedonannon päivitys" [KOM(98) 61 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Lokakuun 1. päivänä 1997 julkaistussa komission tiedonannossa [KOM(97) 491 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä] esitettiin yhteenveto toteutettavista käytännön valmisteluista euron käyttöönottamiseksi. Tässä tiedonannossa puolestaan luodaan yleiskatsaus toimien edistymiseen.

Kansalliset hallinnot. Kansallisten hallintojen valmistautuminen etenee nopeasti. Yksitoista jäsenvaltiota (Belgia, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Suomi, Ranska, Portugali, Espanja) on tähän mennessä julkistanut kansallisen siirtymäsuunnitelman ja yksi jäsenvaltio (Saksa) on julkistanut kattavan siirtymistä koskevan lakiesityksen.
Toisaalta kaikki jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet aikovansa muuntaa markkinakelpoisen julkisen velan euromääräiseksi joko kolmannen vaiheen alussa tai liittyessään EMUun, jos se tapahtuu kolmannen vaiheen alun jälkeen.

Tiedottaminen.Tiedottamisessa on keskityttävä suurelle yleisölle, pk-yrityksille, paikallishallintoon, virkamiehille (sekä kansallisille että unionin virkamiehille) ja kolmansille maille suunnattuun tiedottamiseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vanhuksille, vammaisille ja muuten heikossa asemassa oleville tiedottamiseen.
Useat jäsenvaltiot ovat jo suunnitelleet ja käynnistäneet laajoja tiedotuskampanjoita tiiviissä yhteistyössä komission ja Euroopan parlamentin kanssa.

Euroon siirtyminen. Koska yhteisön toimielinten rahoitusoperaatiot perustuvat suurimmaksi osaksi ecuun, euroon siirtyminen tapahtuu suurimmaksi osaksi 1.1.1999 ilman siirtymävaihetta. Siirtyminen edellyttää vain hyvin vähän erityislainsäädäntöä, eikä toimintojen siirtymisen pitäisi aiheuttaa häiriöitä. Lisäksi yhteisön talousarvion hallinta yksinkertaistuu huomattavasti.

Luxemburgin Eurooppa-neuvosto (12.-13. joulukuuta 1997) vahvisti, että eurosetelit ja -kolikot otetaan käyttöön kaikissa rahaliiton ensimmäiseen aaltoon osallistuvissa maissa 1. tammikuuta 2002.
Lisäksi saavutettiin laaja yksimielisyys rinnakkaiskäytön lyhentämisestä: useimmat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet aikovansa lyhentää rinnakkaiskäytön pituuden huomattavasti kuutta kuukautta lyhyemmäksi ajaksi. Parhaillaan tarkastellaan logistisia ongelmia, jotka johtuvat muun muassa euroseteleiden ja -kolikoiden varastoinnista vuoteen 2001 asti ja niiden tukkutoimituksista liikepankkeihin.

Eurokolikot ja -setelit. Eurokolikoiden yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä on sovittu. Neuvoston 19. tammikuuta 1998 antamassa päätöslauselmassa vahvistetaan tämä sopimus.
Neuvosto sopi 17. marraskuuta 1997 kolikoiden yhteisen puolen lopullisesta ulkoasusta. Kuusi maata (Ranska, Saksa, Itävalta, Irlanti, Italia ja Belgia) on tähän mennessä julkistanut eurokolikon kansallisen puolen ulkoasun.

Muuntokurssit ja desimaalien pyöristäminen. Komission yksiköt jatkavat euron oikeusperustan (castellanodeutschenglishfrançais) herättämien kysymysten tarkastelua. Selvennystä on kaivattu erityisesti kahdessa asiassa: muuntokurssien (castellanodeutschenglishfrançais) käytössä ja pyöristämissäännöissä:

  • Muuntokurssien käyttäminen euron ja osallistuvan jäsenvaltion kansallisen valuutan välillä on pakollista aina, kun valuutta korvataan toisella tai valuuttoja muunnetaan.
  • Muuntamisen ja takaisinmuuntamisen yhteydessä (esimerkiksi muunnettaessa Belgian frangeista euroiksi ja takaisin Belgian frangeiksi) voi syntyä tilanne, jossa alkuperäinen ja takaisinmuunnettu määrä eroavat toisistaan. Tämä ongelma on tavallisesti otettu huomioon maksujärjestelmissä: muuntaminen kannattaa siis jättää pankkien hoidettavaksi. Maksumääräykset tulisi joka tapauksessa mahdollisuuksien mukaan kirjoittaa siinä yksikössä, jossa sitoumus on ilmaistu.
  • Muunnettaessa kansallisia rahayksiköitä euron kautta (muuntaminen kansallisesta valuutasta euroon ja sen jälkeen eurosta johonkin toiseen kansalliseen valuuttaan) on syytä käyttää aina kolmiomenetelmää.
  • Joissakin tapauksissa pyöristämiserot voivat muuntamisen yhteydessä kuitenkin kumuloitua systemaattisesti: paras mahdollinen ratkaisu on harkittava tilannekohtaisesti, eikä komissio pidä yleissuosituksen antamista tarkoituksenmukaisena.

Tietojärjestelmät. Tietotekniikka-alan edustajien ja komission välisessä tapaamisessa päädyttiin kahteen lopputulokseen tietojärjestelmien mukauttamisen osalta:

  • on perustettava "tietolähde" euron vaikutuksista tietotekniikka-alaan
  • on ensiarvoisen tärkeää jakaa käytännön kokemuksia ja parhaita ammattikäytäntöjä julkistamalla tapaustutkimuksia ja suunnitelmia.

Euron tunnus. Euron tunnuksen kansainvälinen hyväksyminen on varmistettu tunnuksen rekisteröinnillä kansainvälisessä standardisointijärjestössä (ISO). Komissio teki yksityiskohtaisen ehdotuksen euron tunnuksen asentamisesta tietokoneiden näppäimistöihin.

Pankkien veloittamat maksut. Euroasetuksissa ei puututa pankkien veloittamiin muuntomaksuihin. Nämä asetukset ja kansallinen lainsäädäntö asettavat kuitenkin pankeille joitakin rajoituksia: pankkiin tulevien maksujen muuntamisesta ei voida veloittaa, kuten ei myöskään tilien muuntamisesta siirtymäkauden lopussa. Euromääräisestä palvelusta ei voida veloittaa korkeampaa maksua kuin samasta palvelusta kansallisen valuutan mukaan.
Käytännössä kilpailupaineella on eniten vaikutusta pankkien harjoittamaan käytäntöön: pankit eivät yleensä aio veloittaa kansallisen rahan määräisten tai euromääräisten maksujen muuntamisesta tai tilien muuntamisesta kansallisesta rahayksiköstä euroiksi siirtymävaiheen aikana tai sen lopussa. Ne eivät myöskään veloita seteleiden ja kolikoiden vaihtamisesta C-jakson aikana, kunhan määrät pysyvät kohtuullisina.
Komissio aikoo antaa suosituksen, jonka mukaan muuntaminen veloituksetta on hyvien käytäntöjen periaatteen mukaista.

Kaksoishinnoittelu. Kaksoishinnoittelu on keskeinen tekijä, joka helpottaa siirtymistä euroon, ja muun muassa useimmat vähittäiskauppiaat ja julkiset palvelulaitokset aikovat jatkaa hintojen ja muiden rahoitustietojen kaksoishinnoittelua, vaikka siihen ei olisi velvoitetta. Komissio katsoo, että Euroopan tasolla annettu pakollinen sääntely ei ole paras tapa varmistaa kuluttajien tarpeita palvelevaa kaksoishinnoittelua eikä vähentää minimiin euroon siirtymisen kustannuksia. Komissio aikoo kuitenkin laatia hyvien käytäntöjen periaatetta koskevan suosituksen, jotta kuluttajat saisivat tarvittavan selvyyden ja varmuuden järjestelmästä. Näihin periaatteisiin kuuluvat:

  • kiinteiden muuntokurssien käyttäminen vasta-arvoja laskettaessa
  • kauppiaiden selkeä ilmoitus siitä, ovatko he valmiita hyväksymään maksut euroina siirtymävaiheen aikana
  • selkeän eron tekeminen hinnoittelussa käytetyn yksikön ja maksettavien määrien laskemiseen käytetyn yksikön välillä
  • vasta-arvo, joka ilmoitetaan ainoastaan tiedoksi
  • vapaaehtoiset sopimukset kaksoishinnoittelun yhteisestä merkintätavasta tai ulkoasusta.

Kaksoishinnoittelu on kuitenkin vain yksi niistä monista viestintävälineistä, joita tarvitaan uusien euromääräisten hintojen ja niiden arvon hyväksymiseen.

Pienyritykset. Pienyritykset muodostavat oman erityisen ryhmänsä. Niitä koskevat kahdentyyppiset riskit:

  • Yritykset joutuvat käyttämään euroa toiminnassaan muiden yritysten kanssa ja jatkamaan kansallisen valuutan käyttöä kuluttajien kanssa: vaikka jokainen yritys päättääkin itse siirtymisestään euroon oman toimintaympäristönsä mukaisesti, komissio kehottaa kaikkia yrityksiä neuvottelemaan edustajiensa välityksellä tarkoituksenmukaisista toimintaperiaatteista, joilla autetaan pienyrityksiä siirtymään euron käyttöön.
  • Yleinen tiedonpuute pienyrityksissä: pienyrityksille on suunnattava tiedotushankkeita, joissa otetaan huomioon pienyritysten johtajien kohtaamat käytännön kysymykset.

Koulutusjärjestelmän kautta tapahtuva tiedotustoiminta on itse asiassa yksi tehokkaimpia tapoja tiedottaa eurosta kansalaisille.

Viimeisin päivitys 22.06.2006
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun