RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


EMU:n ensimmäinen ja toinen vaihe

Talous- ja rahaliiton (EMU) ensimmäinen vaihe aloitettiin jo 1. heinäkuuta 1990 vapauttamalla kokonaan pääomaliikkeet kaikkien jäsenvaltioiden välillä. Valmistelutyöt liiton todelliseksi käynnistämiseksi aloitettiin kuitenkin vasta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantulon myötä 1. marraskuuta 1993.

Toinen vaihe aloitettiin perustamissopimuksen mukaisesti 1. tammikuuta 1994, jolloin Euroopan rahapoliittinen instituutti (ERI) perustettiin ja sen kotipaikaksi tuli Frankfurt am Main. Instituutille määritettiin kaksi tehtävää:

  • kaikkien Euroopan unionin kansallisten keskuspankkien välisen yhteistyön lujittaminen sekä kansallisten rahapolitiikkojen koordinointi (on syytä muistaa, että tässä vaiheessa rahapolitiikka kuuluu kansallisten viranomaisten toimivaltuuksiin)
  • Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) perustamisen edellyttämä valmistelutyö. Tämän järjestelmän tavoitteena oli johtaa yhteistä rahapolitiikkaa heti kolmannen vaiheen alusta lähtien sekä ottaa käyttöön yhteinen raha.

Toisen vaiheen aikana jäsenvaltioiden oli varmistettava, että niiden kansallinen lainsäädäntö oli yhdenmukainen perustamissopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa erityisesti keskuspankin riippumattomuuden osalta. Niiden oli myös saatava aikaan huomattavaa kehitystä talouksiensa lähentymisessä, sillä kolmanteen vaiheeseen siirtymisen ehtona oli neljän perustamissopimuksessa määritetyn lähentymiskriteerin täyttäminen. Komissio laatii vuosittain kertomuksen jäsenvaltioiden lähentymisen edistymisestä.

Vuoden 1995 rahapoliittinen levottomuus, joka aiheutui suuressa määrin dollarin arvon heikentymisestä, vahvisti entisestään jäsenvaltioiden päättäväisyyttä talous- ja rahaliiton loppuunsaattamisesta. Tämä päättäväisyys konkretisoitui Madridissa 15.-16. joulukuuta 1995 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, jossa vahvistettiin talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen käynnistäminen 1. tammikuuta 1999 perustamissopimuksessa määrättyjen lähentymiskriteereiden, aikataulun, pöytäkirjojen ja menettelyiden mukaisesti. Komission vihreässä kirjassaan aloittaman keskustelun perusteella viidentoista jäsenvaltion valtion tai hallitusten päämiehet täsmensivät yhteisen rahan käyttöönottoa koskevia skenaarioita ja aikatauluja. Yhteinen raha ristittiin « euroksi ».

Kaikkien Euroopan unionin toimielinten kahden vuoden aikana suorittama tiivis työ palkittiin Dublinissa 13.-14. joulukuuta 1996 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, jossa saavutettiin poliittinen yksimielisyys yhteisen rahan käyttöönottoa koskevista välttämättömistä tekijöistä:

  • euron käyttöönottoa koskeva oikeudellinen kehys
  • budjettikurin noudattamiseksi laadittu vakaus- ja kasvusopimus
  • euroalueen ulkopuolelle jääville jäsenvaltioille suunnitellun valuuttakurssimekanismin rakenne.

ERI esitti myös tässä yhteydessä ensimmäiset mallit uusista seteleistä, jotka laskettaisiin liikkeeseen 1. tammikuuta 2002. Eurosta tuli siis konkreettista todellisuutta unionin kansalaisille.

Vuosien 1996-1997 taloudellisen elpymisen aikana nimellinen lähentyminen vahvistui, korkotaso ja inflaatio pysyttelivät poikkeuksellisen alhaalla ja valuuttakurssit vakaina (Suomen markka liittyi EMS-valuuttajärjestelmään lokakuussa 1996, Italian liira liittyi järjestelmään uudelleen saman vuoden marraskuussa). Tämä edesauttoi julkisen talouden paranemista ja antoi merkkejä siitä, että useimmat jäsenvaltiot voivat siirtyä euroon vuodesta 1999 alkaen.

Viimeisin päivitys 30.04.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun