RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Liettua

Arkisto

1) VIITTEET

Komission lausunto [KOM(97) 2005 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission määräaikaiskertomus [KOM(98) 704 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission määräaikaiskertomus [KOM(1999) 506 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission määräaikaiskertomus [KOM(2000) 706 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission kertomus [KOM(2001) 700 lopullinen - SEC(2001) 1750 - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission kertomus [KOM(2002) 700 lopullinen - SEC(2002) 1406 - ei julkaistu EYVL:ssä]
Komission kertomus [KOM(2003) 675 lopullinen - SEC(2003) 1204 - ei julkaistu EUVL:ssä].
Euroopan unionin liittymissopimus [EUVL L 236, 23.9.2003]

2) TIIVISTELMÄ

Komissio arvioi heinäkuussa 1997 julkaisemassaan lausunnossa, että oli ennenaikaista ottaa kantaa Liettuan osallistumiseen euroalueeseen heti maan liittymisen jälkeen, mutta maan osallistuminen talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen euroalueen ulkopuolisena jäsenenä saattaisi kuitenkin aiheuttaa joitakin ongelmia keskipitkällä aikavälillä: maan oli erityisesti tarpeen mukauttaa rahapolitiikkaa koskeva lainsäädäntö yhteisön vaatimuksiin sekä perustaa vakaa ja tehokas rahoitusjärjestelmä. Sitä vastoin komissio arvioi, että pääoman vapaan liikkuvuuden osalta jäljellä olevien rajoitusten poistamisen ei pitäisi aiheuttaa suuria ongelmia.
Marraskuussa 1998 julkaistussa kertomuksessa todettiin, että Liettua oli edistynyt hyvin vähän valmisteluissaan talous- ja rahaliittoon liittymiseksi.
Lokakuussa 1999 julkaisemassaan kertomuksessa komissio arvioi, että Liettua oli edistynyt valmisteluissaan EMUun osallistumiseksi.
Marraskuussa 2000 julkaistussa kertomuksessa huomautettiin, että Liettua ei ollut edistynyt EMUa koskevan yhteisön säännöstön hyväksymisessä edellisen määräaikaiskertomuksen julkaisun jälkeen. Kertomuksessa esitetään varauksia Liettuan keskuspankin riippumattomuudesta sekä julkisen talouden mahdollisesta suorasta keskuspankkirahoituksesta.
Marraskuussa 2001 julkaisemassaan kertomuksessa komissio arvioi, että Liettua oli edistynyt merkittävästi EMUa koskevan yhteisön säännöstön hyväksymisessä.
Lokakuussa 2002 julkaistussa kertomuksessa todettiin, että Liettua oli edistynyt edelleen alaa koskevan yhteisön säännöstön hyväksymisessä.
Marraskuussa 2003 julkaistussa kertomuksessa todettiin, että Liettua noudattaa olennaisilta osin liittymisneuvotteluissa EMUn osalta tekemiään sitoumuksia.
Liittymissopimus allekirjoitettiin 16. huhtikuuta 2003, ja maa liittyi unioniin 1. toukokuuta 2004.

YHTEISÖN SÄÄNNÖSTÖ

EMUn kolmas vaihe alkoi 1. tammikuuta 1999. Tuo päivä merkitsi perinpohjaisia muutoksia kaikissa jäsenvaltioissa - niissäkin, jotka eivät liittyneet euroalueeseen välittömästi.

Kansallisten politiikkojen yhteensovittaminen (kansalliset lähentymisohjelmat, talouspolitiikan yleislinjat, monenkeskinen valvonta ja liiallisia alijäämiä koskeva menettely) on talouspolitiikan keskeinen kysymys. Kaikki valtiot ovat sitoutuneet noudattamaan vakaus- ja kasvusopimusta, luopumaan julkisen talouden alijäämän suorasta rahoituksesta keskuspankin varoin ja julkisen sektorin erityisoikeuksista rahoituslaitoksissa. Lisäksi valtioiden on pitänyt viedä loppuun pääomansiirtojen vapauttaminen.

Jäsenvaltiot, jotka eivät osallistu euroalueeseen, harjoittavat riippumatonta rahapolitiikkaa ja osallistuvat tietyin rajoituksin Euroopan keskuspankkijärjestelmään (EKPJ). Keskuspankkien on oltava riippumattomia, ja niiden pääasiallisena tavoitteena on oltava hintojen vakaus. Valuuttakurssipolitiikka on kaikkien jäsenvaltioiden yhteinen asia, koska niiden on pystyttävä osallistumaan uuteen valuuttakurssimekanismiin.

Vaikka unionin jäsenyys edellyttää EMUn tavoitteiden hyväksymistä, lähentymiskriteerien täyttäminen ei ole jäsenyyden välttämätön edellytys. On kuitenkin tarpeellista, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat lähentymiskriteereitä hyvissä ajoin ja pysyvästi, sillä kriteerien täyttäminen kertoo vakauteen tähtäävästä makrotalouspolitiikasta.

ARVIOINTI

Liettua on markkinatalouteen siirtymisensä yhteydessä edistynyt huomattavasti taloutensa vapauttamisessa ja vakauttamisessa kertomusten kattaman jakson aikana. Jo vuonna 1998 noin 70 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) oli peräisin yksityissektorilta. Maa-alueiden palauttaminen edistyi hitaudestaan huolimatta tasaisesti. Liettua edistyi edelleen toimivan markkinatalouden luomisessa ja pystyisi kehityksen myötä selviytymään keskipitkällä aikavälillä kilpailupaineista ja markkinavoimista unionissa. Vuoden 2000 kertomuksessa arvioitiin lopulta, että maata voitiin pitää toimivana markkinataloutena. Vuonna 2000 asukaskohtainen BKT oli 29,3 prosenttia EU:n keskiarvosta. Talous kärsi kuitenkin korkeasta ja kasvavasta työttömyydestä. Vuonna 2003 julkaistussa kertomuksessa todettiin, että työmarkkinoiden tilanne on selvästi parantunut, kuten työllisyysasteen kasvu (aina 59,9 prosenttiin) ja työttömyysasteen lasku 17,4 prosentista vuonna 2001 aina 13,8 prosenttiin maaliskuussa 2003, osoittavat.

Taloudellisen toimeliaisuuden osalta taloudellinen kasvu oli vuonna 1997 5,7 prosenttia. Vuonna 1998 BKT nousi 5,1 prosenttia kulutuksen ja investointien voimakkaan lisääntymisen ansiosta. Kasvu putosi kuitenkin lähes nollaan vuoden lopussa Venäjän kauppasuhteiden häiriöiden seurauksena. Kokonaistuotanto supistui 4,1 prosenttia vuonna 1999. Tämän taantumisen päätyttyä Liettuan talous kääntyi uudelleen kasvuun vuonna 2000. Vuonna 2001 kasvuprosentti oli selvästi keskitasoa korkeampi, joka johtui lähinnä viennin ja investoinnin voimakkuudesta. Vuoden 2002 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana kasvu oli yhä vireää, ja se nousi 5,8 prosenttiin. Kertomusten kattaman jakson aikana kokonaistuotannon vuotuinen kasvu on ollut keskimäärin 3,6 prosenttia. Vuonna 2003 julkaistussa kertomuksessa todettiin, että EU:n talouden heikosta kasvusta huolimatta Liettuan makrotaloudellinen suorituskyky oli vuonna 2002 huomattavan hyvä. BKT:n kasvu on ollut noin 6,7 prosenttia vuonna 2002. Kasvu on entisestään kiihtynyt vuoden 2003 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, se oli 9,4 prosenttia verrattuna edellisen vuoden saman ajanjakson lukuun.

Vuonna 1997 julkisen talouden kehitys oli ennakoitua suotuisampaa. Alijäämä oli 0,5 prosenttia BKT:sta. Finanssipolitiikka höltyi kuitenkin merkittävästi vuoden 1998 jälkimmäisen puoliskon aikana Venäjän kriisin seurauksena. Julkisen talouden alijäämä oli noin 5 prosenttia. Vuonna 1999 alijäämä nousi 5,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Maassa hyväksyttiin tällöin tiukkaan finanssipolitiikkaan perustuva kriisiohjelma. Vuonna 2000 alijäämä saatiin supistettua 3,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Tämän jälkeen julkisen talouden rahoitusasema parani, ja vuonna 2001 alijäämä supistui 1,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Vuoden 1999 voimakkaan nousun jälkeen julkinen velka on pysynyt suhteellisen vakaana, ja se on ollut noin 23,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuonna 2003 julkaistussa kertomuksessa todettiin, että Liettuan viranomaiset ovat noudattaneet tiukasti julkisen talouden uudistusohjelmaa. Lisäksi on sitouduttu siihen, että julkisen talouden alijäämä laskee 1,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2002.

Inflaation hidastuminen jatkui: keskimääräinen vuotuinen inflaatio laski vuoden 1996 24,6 prosentista 8,8 prosenttiin vuonna 1997. Vuonna 1999 vuotuinen inflaatioaste jäi 0,8 prosenttiin, kun se vuonna 1998 oli ollut 5,1 prosenttia. Vuoden 2001 kertomuksessa todettiin, että Liettuassa inflaatiopaineet ovat pysyneet erityisen alhaisina. Matala ja vakaa inflaatioaste on ollut yksi talouspolitiikan tärkeimmistä saavutuksista. Vuonna 2001 hintojen nousu oli vain 1,3 prosenttia. Vuosina 1997-2001 inflaatio oli keskimäärin 3,3 prosenttia, ja inflaatioaste on laskenut tutkimusten kohteena olleen jakson aikana. Tuottavuuden erittäin selvä kasvu, kohtuulliset palkankorotukset ja litin arvon nousu ovat laskeneet hintoja melkein 1 prosentilla vuonna 2002. Inflaatio on hidastunut noin 1 prosentin elokuuhun mennessä verrattuna samaan ajanjaksoon edellisenä vuonna.

Valuuttakurssin alalla Liettuan rahapolitiikka perustui valuuttakatejärjestelmään. Kansallispankki pani toimeen strategian tästä järjestelmästä luopumiseksi. Valuuttakatejärjestelmä selviytyi Venäjän kriisistä mutta ei vaikeuksitta. Valuuttakurssin nousu jatkui vuonna 1999, mikä oli osittain seurausta litin sitomisesta Yhdysvaltain dollariin. Vuoden 1999 lokakuun puolivälissä Liettuan keskuspankki ilmoitti, että liti sidottaisiin euroon 2. helmikuuta 2002 alkaen valuutan ulkoista arvoa muuttamatta. Siirtymävaihe sujui kitkattomasti, eikä se aiheuttanut paineita rahoitusmarkkinoilla. Vaihtoon oli syynä pyrkimys myötäillä todellista kauppavirtaa sekä edistää yhdentymistä Euroopan unionin talouteen. Vuonna 2003 laaditussa kertomuksessa todettiin, että litin arvo on noussut huomattavasti suhteessa euroon sen ajanjakson aikana, jonka kertomus käsittää.

Vaihtotaseen alijäämä väheni jonkin verran vuonna 1996, mutta lisääntyi uudelleen vuonna 1997, jolloin se nousi 10,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Vaihtotaseen tasapaino alkoi parantua jälleen vuosien 1998 ja 1999 huomattavan heikkenemisen jälkeen. Vuoden 2001 kertomuksessa huomautettiin, että supistumisestaan huolimatta vaihtotaseen alijäämä oli pysynyt korkeana. Vuonna 2000 alijäämä oli laskenut 6 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun se vuonna 1999 oli ollut 11,2 prosenttia. Vuonna 2001 vaihtotaseen alijäämä oli 4,8 prosenttia. Vaihtotaseen alijäämä vuonna 2001 oli 4,8 prosenttia suhteessa BKT:hen ja vuonna 2002 vastaava luku oli 5,3 prosenttia, eli se on hiukan heikentynyt.

Rakenneuudistusten osalta yritysten yksityistäminen on edistynyt. Venäjän kriisiin vastatakseen viranomaiset ovat toteuttaneet erilaisia toimia, joilla pyritään tukemaan taloudellisista vaikeuksista kärsiviä yrityksiä. Maa on noudattanut uskollisesti marraskuussa 1999 aloittamaansa vapautussuuntausta. Vuoden 2000 kertomuksessa huomautettiin, että maassa oli käynnistetty mittavia rakenneuudistuksia, jotka koskivat julkishallinnon sekä eläkejärjestelmän uudistamista. Energia-alalla sekä julkisten kaasu- ja sähkölaitosten yksityistämisessä oli edistytty. Yksityistämiskehitys oli siten vähitellen päättymässä. Rakenneuudistuksia jatkettiin vuonna 2001, ja talouden rakenneuudistukset ovat vauhdittuneet uudelleen. Rahoitussektorin yksityistäminen on käytännöllisesti katsoen päättynyt. Eläkeuudistushanketta on jatkettava, ja järjestelmä on uudistettava. Vuonna 2003 laaditussa kertomuksessa todettiin, että viranomaiset jatkoivat aktiivista uudistuslinjaa, mutta useilla aloilla - muun muassa eläkkeiden ja julkisen talouden rakenneuudistuksen osalta - on vielä edistyttävä. Valtion yritysten yksityistäminen on edistynyt merkittävästi ja joillakin aloilla, esimerkiksi pankkien osalta, se on saatu päätökseen.

Keskuspankin riippumattomuuden osalta vuoden 1998 kertomuksessa kehotettiin Liettuaa mukauttamaan keskuspankkia koskeva lainsäädäntö täysin Euroopan yhteisön sääntöihin. Vuoden 1999 kertomuksessa maata kehotettiin tekemään tiettyjä muutoksia keskuspankin sääntöihin (muun muassa hallintoneuvoston jäsenten henkilökohtaisen riippumattomuuden takaaminen), jotta voitaisiin varmistaa sääntöjen mukauttaminen perustamissopimukseen. Maaliskuussa 2001 Liettuan parlamentti teki Liettuan keskuspankkia koskevaan lakiin muutoksen lain mukauttamiseksi yhteisön säännöstöön. Lailla vahvistetaan myös julkisen talouden suoran keskuspankkirahoituksen kieltäminen ( castellano deutsch english français ) sekä varmistetaan, että keskuspankin tärkeimmäksi tavoitteeksi asetetaan hintojen vakaus. Keskuspankin riippumattomuutta koskevissa kysymyksissä on tarpeen tehdä lisämuutoksia, jotta voitaisiin suojautua ennakolta hallintoneuvoston jäsenten velvoitteisiin liittyviltä mahdollisilta eturistiriidoilta. Vuonna 2003 laaditussa kertomuksessa todettiin, että yhteisön säännöstön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on saatu valmiiksi yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: keskuspankkia koskevaa lakia olisi muutettava, jotta suljettaisiin pois mahdolliset eturistiriidat, jotka liittyvät keskuspankin hallintoneuvoston jäsenille lankeaviin velvollisuuksiin.

Neuvotteluissa Liettua on hyväksynyt täysin EMUa koskevan yhteisön säännöstön sellaisena kuin se on määritettynä EY:n perustamissopimuksen VII osastossa. Maassa on perustettu tarvittavat hallinnolliset rakenteet, ja ne ovat toimintakykyisiä.

Tätä lukua koskevat neuvottelut on päätetty joulukuussa 2002. Liettua ei ole pyytänyt siirtymäjärjestelyjä.

Tämän tiedotustarkoituksessa laaditun yhteenvedon tarkoituksena ei ole tulkita tai korvata viiteasiakirjaa.

Viimeisin päivitys 15.03.2004
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun