RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskeva aloite (HIPC-aloite)

HIPC-aloite on kansainvälinen velkahuojennusjärjestelmä, johon kuuluu erityistoimia voimakkaasti velkaantuneiden köyhien maiden tukemiseksi. Aloite käynnistettiin vuonna 1996 Lyonissa Ranskassa pidetyssä G7- ryhmän huippukokouksessa Maailmanpankin (ES) (EN) (FR) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ehdotuksesta. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti aloitteen toteuttamiseen. Se tarkistettiin ja sitä parannettiin seuraavassa vuonna 1999 Kölnissä Saksassa pidetyssä G7-ryhmän huippukokouksessa, jonka jälkeen siitä on alettu käyttää nimeä parannettu HIPC-aloite. Aloite suunniteltiin alun perin kaksivuotiseksi, mutta sitä on sittemmin jatkettu neljä kertaa (1998, 2000, 2002 ja 2004). Viimeisin jatko vaikuttaa tukikelpoisten maiden lukumäärään, joka voi kasvaa noin 50:een.

Tavoite
Aloitteen päätavoitteena on keventää köyhien maiden velkataakkaa siedettävälle tasolle. Aloite on merkittävä edistysaskel, ja se yhdistää velkahuojennusjärjestelmän köyhyyden vähentämisen tavoitteeseen, kun sillä pyritään varmistamaan, ettei sietämättömän velkataakan hoitaminen vaaranna velkaantuneen maan olennaisia rakennemuutos- ja kehityspyrkimyksiä. HIPC-maiden on määriteltävä selkeästi köyhyyden vähentämisstrategiansa. Aloite koostuu useista eri osista: velkahuojennus/velan peruuttaminen sekä rakennemuutos ja sosiaalipoliittinen uudistus, joissa keskitytään perusterveydenhuollon ja koulutuksen järjestämiseen. Mukana ovat nyt ensimmäistä kertaa kaikki lainantajaryhmät eli kahdenväliset, monenväliset ja kaupalliset tahot.

HIPC-aloitteen rahoittaminen
Kaikkiaan 28:lle "päätösvaiheeseen" (ks. jäljempänä) edenneelle maalle ja 13:lle sellaiselle maalle, jotka voidaan hyväksyä velkahuojennusten saajiksi parannetun HIPC-aloitteen yhteydessä, annettavan avun kustannukset ovat vuoden 2004 nettonykyarvona arviolta 61 miljardia dollaria. Rahoitus on jaettu lähes tasan kahden tärkeimmän lainanantajaryhmän kesken:

Kahdenvälisten ja kaupallisten lainojen antajat
Tähän ryhmään kuuluvat yksittäisten maiden hallitukset ja yksityisyritykset.

  • Kahdenvälisten ja kaupallisten lainojen antajat
    Tähän ryhmään kuuluvat yksittäisten maiden hallitukset ja yksityisyritykset.
  • Monenvälisten lainojen antajat
    Näitä ovat monenväliset pankit, esim. Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto, sekä alueelliset rahoituslaitokset, esim. Afrikan kehityspankki.

Tukikelpoiset maat
Aloitteen tarkoituksena on auttaa sellaisia maita, jotka eivät selviä sietämättömästä velkataakastaan perinteisin uudelleenjärjestely- ja velkahuojennusmenetelmin. Näiden maiden on noudatettava IMF:n ja Maailmanpankin tukemia sopeutusohjelmia ja toteutettava köyhyyden vähentämisstrategiaa varmistaakseen, että HIPC-aloitteen kautta myönnetty erityistuki käytetään maan kehittämiseen. Jäljempänä esitetään täsmälliset edellytykset, jotka näiden maiden on täytettävä.

Marraskuusta 2001 alkaen yli 40 maata, joiden joukossa on useita Afrikan, Karibian sekä Tyynenmeren (AKT) maita, on luokiteltu voimakkaasti velkaantuneiksi köyhiksi maiksi, vaikka kaikki eivät olekaan vielä HIPC-aloitteen piiriin kuuluvia tukikelpoisia maita eivätkä välttämättä saavutakaan tukikelpoisuutta.

HIPC-aloitteen vaiheet
HIPC-aloitteeseen kuuluu kaksi päävaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa maiden on toteutettava useita toimenpiteitä päästäkseen osallisiksi väliaikaisista velkahelpotuksista (päätösvaihe). Kun maat on hyväksytty tässä vaiheessa, ne saavat väliaikaisen velkahelpotuksen ja niiden on toteutettava tietynlaista politiikkaa ja täytettävä tietyt edellytykset päästäkseen osallisiksi täydestä tuesta (loppuvaihe). Menetelmä on hyvin joustava eikä kahden vaiheen täyttämiselle ole asetettu aikataulua.

Vaihe 1: kohti päätösvaihetta
Ennen kuin maat luokitellaan HIPC-aloitteen perusteella tukikelpoisiksi, niiden on normalisoitava suhteensa monenvälisten toimijoiden kanssa ja päästävä sopimukseen mahdollisten erääntyneiden velkasaatavien kuittaamisesta ja sen jälkeen hyväksyttävä IMF:n ja Maailmanpankin tukemat sopeutus- ja uudistusohjelmat ja raportoitava näytön perusteella niiden edistymisestä. Niiden on myös hyväksyttävä erityinen köyhyyden vähentämistä koskeva strategia-asiakirja. Tässä vaiheessa hakijamaat ovat edelleen Pariisin klubin velkojien kanssa tehtyihin sopimuksiin perustuvan "perinteisen" velkahuojennuksen edunsaajia.

Kun tämä on tehty, analysoidaan jäljellä oleva velkataakka, jotta voitaisiin ratkaista maan jäljellä olevan ulkomaanvelan siedettävyystaso ja maan tukikelpoisuus HIPC-aloitteessa. Vaihetta kutsutaan päätösvaiheeksi. Päätös ei perustu maan ulkomaanvelan nimellisarvoon, vaan sitä tehtäessä käytetään velan nettonykyarvoa, joka kattaa myös muita todellisen velkataakan määrittämisen kannalta tärkeitä tekijöitä. Velka katsotaan sietämättömäksi, kun vientivelat ylittävät vahvistetun 150 prosentin suhteellisen osuuden. Erityisissä tapauksissa, joissa maan talous on hyvin avointa eivätkä pelkät ulkoiset tekijät osoita ulkomaanvelasta valtiolle aiheutuvaa taakkaa, suhteellista osuutta voidaan pienentää alle 150 prosentin edellyttäen, että maa täyttää tietyt ehdot.

Tämän vaiheen aikana kahdenvälisten ja kaupallisten velkojien toivotaan määrittävän uudelleen tukea saavien maiden velvoitteet siten, että kahdelle edellä mainitulle velkojatyypille maksettava velka vähenee 90 prosenttia nettonykyarvossa mitattuna. Maailmanpankki ja IMF myöntävät myös 'väliaikaisia velkahuojennuksia' ja muut monenväliset velkojat harkitsevat samaa.

Vaihe 2: loppuun saattaminen
Kun maa on todettu tukikelpoiseksi, se pääsee osalliseksi erityisestä velkahelpotuksesta, joka on merkittävämpi kuin mitä perinteisin menetelmin toteutetaan. Päästäkseen loppuvaiheeseen ja saadakseen täyttä tukea maan on esitettävä lisää näyttöä IMF:n ja Maailmanpankin tukemien ohjelmien edistymisestä ja täytettävä lisäksi muita vaatimuksia. Tämän toisen vaiheen suorittamiselle ei ole asetettu määräaikaa, mutta saadakseen aloitteen perusteella täyttä tukea maan on täytettävä seuraavat kolme vaatimusta:

  • päätösvaiheessa sovittujen tärkeimpien rakennepoliittisten uudistusten tyydyttävä täytäntöönpano
  • makrotaloudellisen vakauden ylläpitäminen
  • köyhyyden vähentämisstrategian hyväksyminen ja täytäntöönpano vähintään yhden vuoden ajan.

Täytettyään edellä mainitut kriteerit maa pääsee loppuvaiheeseen ja osalliseksi lopputuesta, jolla pyritään siihen, että kyseinen maa saavuttaa siedettävän velkatason, mikä edellyttää seuraavia seikkoja:

  • Kahdenväliset ja kaupalliset velkojat: velkataakan huojentaminen nettonykyarvossa mitattuna ja suhteessa maan asemaan HIPC-aloitteessa. Monet velkojat ovat ilmoittaneet myöntävänsä HIPC-aloitteessa kaavailtuja suurempia velkahelpotuksia. Pariisin klubi, joka on velkojamaiden epävirallinen ryhmä, on ilmoittanut voivansa vähentää tukikelpoisten lainojen kokonaismäärästä jopa 90 prosenttia nettonykyarvossa mitattuna.
  • Monenväliset velkojat: velan lisähuojennuksia, kunnes saavutetaan siedettävä taso.

Euroopan unionin asema
EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti tähän aloitteeseen, mikä osoittaa niiden merkitystä kansainvälisinä kehitysyhteistyökumppaneina. Euroopan komissio hahmotteli neuvostolle vuonna 1999 osoitetussa tiedonannossa lähestymistapansa aloitteeseen ja sitoutui AKT-maille, Latinalaisen Amerikan maille ja tietyille Aasian maille myönnettäviin avustuksiin. Suurin osuus HIPC-aloitteeseen kuuluvasta EU:n tuesta myönnetään AKT-maille. Euroopan unionilla on aloitteessa kaksoisrooli, sillä se osallistuu siihen sekä velkojana että avunantajana ja myöntää velkahuojennuksia ja maksaa suoria lahjoituksia tietyille HIPC-maille ja HIPC-rahastoon. Euroopan komissio hallinnoi aloitteelle maksettavaa EU:n rahoitusosuutta, ja se on allekirjoittanut heinäkuussa 2000 kaksi rahoitussopimusta. Nämä sopimukset koskevat EU:n osuutta rahastosta (EU avunantajana) ja Euroopan investointipankista (EU velkojana). Euroopan komission nykyinen osuus HIPC-aloitteessa on kaikkiaan yli 1,6 miljardia euroa.

Edistyminen
HIPC-aloitteella on jo ollut myönteisiä vaikutuksia voimakkaasti velkaantuneille köyhille maille. Tähän mennessä 28 maata on saavuttanut päätösvaiheen ja voi saada väliaikaisen velkahuojennuksen. Näistä 28 maasta 18 maata on päässyt loppuvaiheeseen. Useimmat näistä maista ovat Saharan eteläpuolisen Afrikan maita.

HIPC-aloite yksinään ei ole mikään ihmelääke, ja sitä on arvosteltu akateemisissa piireissä, vapaaehtoisjärjestöissä ja kansalaisryhmissä. HIPC-rahoitus, HIPC-varojen käyttö, sellaisten keskituloisten maiden tukikelpoisuus, joissa on korkea köyhyysaste, velkataakan siedettävyystaso, köyhyyden vähentäminen ja lisähuojennukset ovat tärkeimpiä keskustelun aiheita.

Viimeisin päivitys 14.12.2005
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun