EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskeva välikertomus

Kertomuksessa tarkastellaan 12 tärkeän EU:n politiikan johdonmukaistamisessa jo saavutettua ja tavoitteena vielä olevaa edistystä, unionin organisatorisia järjestelmiä ja EU:n kehitystavoitteita. Siinä korostetaan, että jäsenvaltiot arvioivat yleisesti ottaen, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta on onnistuttu parantamaan enemmän EU:n kuin jäsenvaltioiden tasolla ja että prioriteettien väliset ristiriidat tai jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden keskenään ristiriitaiset edut ovat pääasialliset esteet politiikkojen johdonmukaisuuden tiellä.

ASIAKIRJA

Komission valmisteluasiakirja 20 päivältä syyskuuta 2007 - EU:n kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta [KOM(2007) 545 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan unionin (EU) tarkoituksena on parantaa kehitysapunsa tehokkuutta pyrkimällä varmistamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus, toisin sanoen kehitystavoitteiden ja muiden EU:n politiikkojen välinen synergia. Politiikkojen johdonmukaisuudesta on jo julkaistu komission tiedonanto vuonna 2005 (es de en fr) ja se on yksi kehityspolitiikkaa koskevan konsensuksen tavoitteista. EU:n toiminta tällä alalla keskittyy 12 aihepiiriin (kauppa; ympäristö; ilmastonmuutos; turvallisuus; maatalous; kalastus; sosiaalinen ulottuvuus, työllisyys ja kunnolliset työolot; muuttoliike; tutkimustoiminta; tietoyhteiskunta; liikenne; energia).

Kertomuksessa todetaan, että politiikkojen johdonmukaisuuden parantamisessa on saavutettu paljon edistystä. Tietoisuus muiden EU:n politiikkojen kuin kehitysyhteistyöpolitiikan ulkoisista vaikutuksista on lisääntynyt EU:n toimielimissä. Toisaalta organisatorisia järjestelmiä on parannettu niin EU:n kuin jäsenvaltioiden tasolla. Tästä edistyksestä huolimatta politiikkojen johdonmukaisuutta parantava toiminta on vasta aluillaan. Poliittisten prioriteettien väliset ristiriidat ja jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden keskenään ristiriitaiset edut ovat pääasialliset esteet politiikkojen johdonmukaisuuden parantamisen tiellä. Tämän lisäksi kapasiteettia on usein liian vähän ja tähän toimintaan kiinnitetään edelleen vain vähän huomiota muilla kuin kehitysyhteistyön alalla toimivilla osastoilla.

Kertomuksessa arvioidaan edistystä politiikkojen johdonmukaisuuden parantamisessa tarkastelemalla useita yhteisön politiikanaloja:

  • Kauppa: EU edistää kehitysmaiden yhdentymistä kansainväliseen kauppaan erityisesti neuvottelemalla talouskumppanuussopimuksia ja soveltamalla tullietuusjärjestelmää (es de en fr) ja kauppaa tukevia toimenpiteitä. Lisäksi komissio parantaa parhaillaan etuuskohteluun oikeuttavia alkuperäsääntöjään. Monenvälisellä tasolla EU on Maailman kauppajärjestön (WTO) Dohan kehitysohjelman (ES) (EN) (FR) merkittävimpiä tukijoita.
  • Ympäristö: Kehitysmaat, joista useimpien ympäristöä uhkaa pilaantuminen, hyötyvät välillisesti EU:n ympäristöpolitiikasta. Lisäksi EU on valmis auttamaan kehitysmaita mukautumaan EU:n ympäristönormeihin tehtäviin muutoksiin ja tukee niiden tehokasta osallistumista monenvälisiin ympäristösopimuksiin.
  • Ilmastonmuutos: Ilmastonmuutos vaikuttaa eniten kehitysmaihin. Sen vuoksi ne hyötyvät suoraan tai välillisesti EU:n politiikasta tällä alalla. Komission ehdottama maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittoutuma (Global Climate Change Alliance, GCCA) kehitysmaiden kanssa on merkittävä edistysaskel tiellä kohti ilmastonmuutoksen sisällyttämistä osaksi kehitysmaiden kanssa käytävää vuoropuhelua ja kehitysyhteistyöohjelmia.
  • Turvallisuus: EU on lujittanut kehityksen ja turvallisuuden välisiä yhteyksiä, erityisesti sisällyttämällä konfliktieneston osaksi kehitysyhteistyöohjelmia, edistämällä luonnonvarojen avointa ja tasapuolista hoitoa sekä tukemalla aseistariisuntaa, sotilaiden kotiuttamista ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevia ohjelmia. Siitä huolimatta edistystä on vielä saavutettava esimerkiksi komission ja neuvoston organisatoristen järjestelmien lujittamisessa, jotta voidaan luoda yhteys turvallisuuspolitiikan ja kehitysyhteistyöpolitiikan välille.
  • Maatalous: Euroopan yhteisö on edistynyt huomattavasti yhteisen maatalouspolitiikkansa muuttamisessa kehitysmyönteisemmäksi. Vuodesta 2003 kauppaa vääristäviä toimenpiteitä kuten kansallisia tukia ja vientitukia on pienennetty merkittävästi, ja EU on tarjoutunut noudattamaan samaa lähestymistapaa WTO-neuvotteluissa. Lisäksi se tukee maatalouden ja maaseudun kehittämistä kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa.
  • Kalastus: EU:n kalastuspolitiikan uudistuksen jälkeen kalastuskumppanuussopimusten ja kehitystavoitteiden johdonmukaisuus on parantunut. Alan merkittävistä kysymyksistä kertomuksessa korostetaan kehitysmaiden kalastustoimien kehittämistä käyttämällä tehokkaasti rahoitusta, jota ne saavat näiden sopimusten puitteissa.
  • Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus, työllisyys ja kunnolliset työolot: Näiden arvojen edistäminen on osa Euroopan sosiaalista toimintasuunnitelmaa ja kehityspolitiikkaa koskevaa konsensusta. Kansainvälisellä tasolla EU tukee globalisaation sosiaalista ulottuvuutta ja kunnollisia työoloja koskevia toimia. Tämän lisäksi EU ottaa alueellisella ja kansallisella tasolla työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa koskevat aiheet yhä laajemmin huomioon kehitysmaiden kanssa käymässään vuoropuhelussa sekä yhteistyöohjelmissa ja kauppasuhteissa kehitysmaiden kanssa.
  • Muuttoliike: Toimintapuitteiden laatimisessa sekä poliittisen vuoropuhelun käynnistämisessä kehitysmaiden kanssa alueellisella ja kansallisella tasolla saavutetun edistyksen perusteella EU:n on nyt keskityttävä käytännön toimintaan.
  • Tutkimustoiminta: Kehitysmaat hyötyvät tutkimusohjelmista, joita EU rahoittaa yleishyödyllisillä aloilla. Lisäksi EU tukee suoraan kehitysmaiden voimavarojen vahvistamista yksittäisillä kansainvälisillä yhteistyöhankkeilla. Edistys on kuitenkin välttämätöntä, jotta voidaan tukea kehitysmaiden osallistumista seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan, jota niiden riittämättömät inhimilliset ja institutionaaliset valmiudet haittaavat.
  • Tietoyhteiskunta: Tieto- ja viestintätekniikan tuntemuksen parantamiseksi kehitysmaissa EU:n on tuettava poliittista vuoropuhelua ja valmiuksien kehittämistä. Sen on sovellettava lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon yksityiset investoinnit infrastruktuureihin ja toisaalta julkiset toimet, joiden tarkoituksena on luoda suotuisa sääntely-ympäristö. Lisäksi nykyistä laajemmalle joukolle on tarjottava pääsy tutkimus- ja koulutusverkostoihin.
  • Liikenne: EU:n toiminta vaikuttaa kehitysmaihin kansainvälisten normien vahvistamisen ja kansainvälisiä hankkeita koskevan yhteistyön kautta. Lisäksi se vaikuttaa politiikan kautta, jonka tavoitteena on kehittää tiukkoja ympäristö-, sosiaali- ja turvallisuusnormeja, joita sovelletaan EU:n alueelle saapuviin kulkuneuvoihin ja sen omiin kulkuneuvoihin. EU pyrkii myös edistämään suoraan kestäviä liikennemuotoja (es de en fr) näissä maissa.
  • Energia: EU on hyväksynyt useita kehitysmaita hyödyttäviä toimenpiteitä, kuten köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen tähtäävä EU:n energia-aloite, EU:n ja Afrikan infrastruktuurikumppanuus sekä EU:n ja Afrikan energiakumppanuus. Lisäksi kehitysmaat hyötyvät EU:n uuteen energiapolitiikkaan liittyvistä toimista, joilla pyritään monipuolistamaan energian tuotantoa ja kehittämään uusiutuvia energialähteitä.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätelmät kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 20 päivänä marraskuuta 2007 tekemät päätelmät [ei julkaistu EUVL:ssä].

Neuvoston päätelmät maahanmuutto- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen johdonmukaisuudesta. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 20 päivänä marraskuuta 2007 tekemät päätelmät [ei julkaistu EUVL:ssä].

Neuvoston päätelmät turvallisuudesta ja kehityksestä. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 19 päivänä marraskuuta 2007 tekemät päätelmät [ei julkaistu EUVL:ssä].

Viimeisin päivitys 28.11.2007

Top