RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 10 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely

Enintään 2 000 euron arvoisia eli ns. vähäisiä vaatimuksia koskevaa eurooppalaista menettelyä sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, jos tapaus ylittää valtion rajat. Uutta menettelyä voidaan soveltaa vuodesta 2009 kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa (Tanskaa lukuun ottamatta) vaihtoehtona jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säädetyille menettelyille.

ASIAKIRJA

Eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä 11. heinäkuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 861/2007.

TIIVISTELMÄ

Eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä on säädetty asetuksella. Tarkoituksena on parantaa oikeuden saatavuutta valtioiden rajat ylittävissä asioissa yksinkertaistamalla tällaisten oikeusriitojen käsittelyä ja leikkaamalla niiden kustannuksia. Vaatimus saa olla arvoltaan enintään 2 000 euroa hetkellä, jolloin se saapuu asiassa toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Korkoja, kuluja ja kustannuksia ei tällöin oteta huomioon. Tässä menettelyssä annettu tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön muissa jäsenvaltioissa ilman, että on tarpeen julistaa se täytäntöönpanokelpoiseksi. Menettely on valinnainen ja on tarkoitettu lisättäväksi jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyihin vaihtoehtoihin. Sen soveltaminen alkaa 1. tammikuuta 2009 kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa Tanskaa lukuun ottamatta.

EUROOPPALAISEN VÄHÄISTEN VAATIMUSTEN MENETTELYN ALOITTAMINEN

Asianajajan käyttäminen ei ole pakollista eurooppalaisessa vähäisten vaatimusten menettelyssä. Menettely etenee seuraavasti:

Vaatimuksen esittäminen. Kantaja, jonka vaatimuksen arvo on enintään 2 000 euroa, aloittaa vähäisten vaatimusten menettelyn suoraan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Asetuksen liitteessä I on lomake A, jonka avulla selvitetään mm. oikeusriidan luonne ja vaatimuksen määrä. Kantaja voi lähettää tämän vaatimuslomakkeen millä tahansa toimitustavalla, kunhan tapa hyväksytään siinä jäsenvaltiossa, jossa menettely aloitetaan. Jos vaatimus ei kuulu asetuksen soveltamisalaan (ks. jäljempänä), tuomioistuimen on ilmoitettava tästä kantajalle. Jos kantaja ei tällöin peruuta vaatimustaan, tuomioistuin käsittelee asian oman kansallisen oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädäntönsä mukaisesti.

Vaatimuksen korjaaminen ja/tai oikaiseminen. Jos kantajan toimittamat tiedot ovat puutteelliset, tuomioistuin lähettää kantajalle lomakkeen B (asetuksen liitteessä II), jossa häntä pyydetään täydentämään ja/tai korjaamaan vaatimustaan, ja ilmoittaa kantajalle määräajan, jonka kuluessa tämä on tehtävä. Jos kantaja ei oikaise ja/tai korjaa vaatimustaan asetetussa määräajassa, tuomioistuin hylkää sen. Näin käy myös silloin kun vaatimus on selvästi perusteeton tai kun se on muusta syystä jätettävä tutkimatta.

Ilmoitus vastaajalle. Kun tuomioistuin on saanut asianmukaisesti täytetyn vaatimuslomakkeen, se täyttää puolestaan vastaajalle lähetettävän vastauslomakkeen (lomake C asetuksen liitteessä III). Tämä vastauslomake on annettava vastaajalle tiedoksi 14 päivän kuluessa, ja siihen on liitettävä jäljennös vaatimuksesta ja mahdollisista asiakirjatodisteista. Asiakirjat annetaan tiedoksi postitse käyttäen saantitodistusta, johon merkitään vastaanottopäivä.

Vastaus 30 päivässä. Vastaajalla on puolestaan 30 päivää aikaa vastaamiseen. Tämä määräaika alkaa kulua edellä mainitun vastauslomakkeen (lomake C) tiedoksiantopäivästä.

Vastauksen toimittaminen kantajalle. Tuomioistuin lähettää kantajalle jäljennöksen vastauksesta ja sitä tukevista asiakirjatodisteista viimeistään 14 päivän kuluttua siitä, kun vastaus on saapunut tuomioistuimeen.

Jos vastaaja haluaa esittää kantajalle vastavaatimuksia, tähän käytetään vakiolomaketta A ja samoja tiedoksiantotapoja kuin annettaessa asiakirjoja tiedoksi vastaajalle (ks. edellä). Kantajalla on 30 päivää aikaa vastaamiseen. Jos vastavaatimuksen arvo ylittää 2 000 euron rajan, vaatimus ja vastavaatimus käsitellään sen jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön mukaisesti, jossa asia on saatettu vireille (eikä siis eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn mukaisesti).

Tuomio annetaan 30 päivän kuluessa. Tuomioistuimen on annettava tuomio 30 päivässä siitä, kun se on saanut vastaajan (tai vastavaatimuksen ollessa kyseessä kantajan) vastauksen. Se voi kuitenkin vaatia osapuolia antamaan täydentäviä tietoja määräajassa, joka saa olla enintään 30 päivää. Tuomioistuin voi myös päättää hankkia näyttöä tai kutsua asianosaiset suulliseen käsittelyyn (ks. jäljempänä). Kyseinen käsittely on pidettävä 30 päivän kuluessa kutsumisesta. Tällöin tuomioistuin antaa tuomionsa 30 päivän kuluessa suullisesta käsittelystä tai kaikkien tarvittavien tietojen vastaanottamisesta. Jos asianosaiset jättävät vastaamatta asetetussa määräajassa, tuomioistuin antaa vaatimusta tai vastavaatimusta koskevan tuomion. Tuomio tunnustetaan ja on pantavissa täytäntöön muissa jäsenvaltioissa. Tuomion sisältämää asiaratkaisua ei saa missään tapauksessa ottaa uudelleen tutkittavaksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa. Jos jompikumpi asian osapuolista sitä pyytää, tuomioistuin täyttää lomakkeen D (asetuksen liitteessä IV) todisteeksi siitä, että tuomio on annettu. Tästä ei veloiteta lisäkuluja.

Todisteiden vastaanottaminen. Tuomioistuin määrää todistelukeinoista ja todistelun laajuudesta. Tuomioistuimen on valittava käytettävissä olevista todistelukeinoista yksinkertaisin ja edullisin.

Tuomion täytäntöönpano. Tuomion täytäntöönpano tapahtuu täytäntöönpanevan jäsenvaltion prosessioikeuden sääntöjen mukaisesti. Täytäntöönpanoa vaatiessaan asianosaisen on esitettävä tuomion virallinen jäljennös ja todistuksen (edellä mainittu lomake D) käännös, jonka laatinut henkilö on valtuutettu tekemään käännöksiä täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai virallisille kielille. Täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa asianosaisella ei tarvitse olla postiosoitetta eikä muuta valtuutettua edustajaa kuin täytäntöönpanomenettelyssä toimivaltainen edustaja. Viranomaiset eivät voi vaatia mitään vakuutta, takausta tai talletusta sillä perusteella, että kantaja on muun maan kansalainen tai että hänellä ei ole kotipaikkaa tai asuinpaikkaa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

TUOMION TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA KIELTÄYTYMINEN JA MUUTOKSENHAKU MAHDOLLISIA

Täytäntöönpanevan jäsenvaltion tuomioistuin voi kieltäytyä tuomion täytäntöönpanosta vastaajan pyynnöstä, jos:

  • tuomio on ristiriidassa aiemman samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä annetun tuomion kanssa,
  • aiempi tuomio on annettu täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa tai täyttää tunnustamisen edellytykset kyseisessä valtiossa, ja
  • tähän ristiriitaan ei ole vedottu eikä siihen ole voitu vedota eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä.

Jos asianosainen on hakenut muutosta eurooppalaisessa vähäisten vaatimusten menettelyssä annettuun tuomioon tai on esittänyt asian uudelleentutkimista koskevan pyynnön, täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi rajoittaa täytäntöönpanon turvaamistoimiin, vaatia vakuutta täytäntöönpanon edellytykseksi tai poikkeuksellisesti keskeyttää täytäntöönpanomenettelyn.

Eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettuja tuomioita koskevat muutoksenhaut käsitellään jäsenvaltioiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden oli viimeistään 1. tammikuuta 2008 ilmoitettava komissiolle, onko muutoksenhaku mahdollinen niiden kansallisen lainsäädännön mukaan, ja selvitettävä myös, miltä tuomioistuimelta muutosta haetaan. Komissio julkistaa tiedot julkaisemalla ne Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muilla soveltuvilla tavoilla.

Vastaaja voi pyytää tuomion antanutta tuomioistuinta tutkimaan tuomion uudelleen, jos:

  • vaatimuksen tiedoksiannosta tai kutsusta saapua suulliseen käsittelyyn ei ole annettu saantitodistusta,
  • tiedoksiantoa ei vastaajasta riippumattomista syistä ole toimitettu riittävän ajoissa, jotta vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa,
  • vastaaja ei ole voinut riitauttaa vaatimusta ylivoimaisen esteen tai hänestä riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

Vastaajan on joka tapauksessa syytä toimia nopeasti. Jos asian uudelleentutkimista pidetään perusteltuna, alkuperäinen tuomio on mitätön.

Tuomioistuinten rooli sekä kieliä, suullisia käsittelyjä ja kuluja koskevat säännökset

Tuomioistuin ei edellytä asianosaisilta vaatimuksen oikeudellista arviointia ja pyrkii auttamaan heitä sovintoratkaisuun. Se antaa asianosaisille tarvittaessa tietoa menettelyyn liittyvistä kysymyksistä.

Käytettävät kielet ja käännökset. Vaatimus on esitettävä asiaa käsittelevän tuomioistuimen kielellä. Tuomioistuimen kieltä (tai jotakin sen kielistä) on myös käytettävä vastauksissa, vastavaatimuksissa, asiakirjatodisteiden kuvauksissa jne. Kun tuomioistuin saa jollakin muulla kielellä laaditun muun asiakirjan, se voi vaatia siitä käännöstä, jos asiakirja tuntuu tarpeelliselta tuomion kannalta. Asianosainen voi kieltää asiakirjan käytön oikeuskäsittelyssä, jos se on laadittu kielellä, jota hän ei ymmärrä, tai kielellä, joka ei ole sen jäsenvaltion virallinen kieli, jossa tiedoksianto suoritettiin. Tässä tapauksessa tuomioistuin ilmoittaa toiselle osapuolelle, että tämän on toimitettava käännös.

Suullinen käsittely. Eurooppalaista vähäistä vaatimusta käsittelevä tuomioistuin järjestää suullisen käsittelyn, jos se pitää sitä tarpeellisena tai jos asianosainen sitä pyytää. Tuomioistuin voi kuitenkin hylätä suullista käsittelyä koskevan pyynnön, jos se on selvästi tarpeeton tasapuolisen menettelyn varmistamiseksi. Suullinen käsittely voidaan toteuttaa videoneuvotteluna tai mitä tahansa muuta viestintävälinettä käyttäen.

Kulut. Hävinnyt osapuoli joutuu maksamaan oikeudenkäyntikulut.

ASETUKSEN SOVELTAMISALAN TÄSMENNYS

Tämä eurooppalainen menettely soveltuu valtion rajat ylittävin asioihin eli asioihin, joissa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu. Kotipaikka määräytyy tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukaisesti. Asiaa käsittelevän tuomioistuimen tuomari soveltaa asianmukaista tuomioistuinvaltion kansallista lakia määrittääkseen, onko asianosaisen kotipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa. Jos asianosaisella ei ole kotipaikkaa valtiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, tuomari soveltaa toisen jäsenvaltion lakia ratkaistessaan, onko asianosaisen kotipaikka siinä jäsenvaltiossa (asetuksen (EY) N:o 44/2001 59 artikla). Yhtiöiden ja oikeushenkilöiden kotipaikka määräytyy niiden sääntömääräisen kotipaikan, keskushallinnon tai pääasiallisen toimipaikan perusteella (asetuksen (EY) N:o 44/2001 60 artikla).

Asetusta ei sovelleta vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen julkista valtaa käytettäessä tehdyistä teoista. Asetuksen soveltamisalaan eivät myöskään kuulu

  • luonnollisten henkilöiden oikeudellinen asema, oikeuskelpoisuus ja oikeustoimikelpoisuus,
  • aviovarallisuusoikeudet, elatusvelvollisuus, testamentit ja perimys,
  • konkurssi, akordi tai muut niihin rinnastettavat menettelyt,
  • sosiaaliturva,
  • välimiesmenettely,
  • työoikeus,
  • kiinteistöjen vuokraus rahasaatavia koskevia menettelyjä lukuun ottamatta,
  • yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaukset kunnianloukkaus mukaan lukien.

Loppusäännökset

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen asetuksen soveltamisesta viimeistään 1. tammikuuta 2014. Komissiota avustaa komitea.

Asetuksen soveltaminen alkaa 1. tammikuuta 2009 kaikissa jäsenvaltioissa Tanskaa lukuun ottamatta. Asetuksen 25 artiklaa, jossa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta toimittaa tietoja mm. toimivaltaisista tuomioistuimista ja muutoksenhakumahdollisuuksista, sovelletaan 1. tammikuuta 2008 alkaen.

Taustaa

Asetuksen perustana on vihreä kirja eurooppalaisesta maksusuoritusmääräyksestä ja toimenpiteistä vähäisiä vaateita koskevien oikeudenkäyntien yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Komissio esitti 15. maaliskuuta 2005 tätä asetusta koskevan ehdotuksen (COD/2005/0020), joka johti asetuksen antamiseen yhteispäätösmenettelyssä.

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloMääräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissaEuroopan unionin virallinen lehti
Asetus (EY) N:o 861/20071.8.2007
Sovelletaan 1.1.2009 alkaen (25 artiklaa 1.1.2008 alkaen)
-EUVL L 199, 31.7.2007.
 
Viimeisin päivitys 27.08.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun