RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Yrityskeskittymien valvonta

Uusi yrityskeskittymien valvontaa koskeva asetus tuli voimaan 1. toukokuuta 2004, eli Euroopan unionin (EU) laajentumispäivänä. Sillä uudistetaan perusteellisesti kyseisen alan lainsäädäntöä. Sillä vahvistetaan "yhden luukun" periaatetta, mutta kannustetaan samalla myös kansallisten kilpailuviranomaisten osallistumista tapausten käsittelyyn sekä yksinkertaistetaan ilmoitus- ja tutkintamenettelyä.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta ("EY:n sulautuma-asetus") (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti).

TIIVISTELMÄ

Taustaa

Vaikka asetuksen N:o 4064/89 soveltamisesta saatuja tuloksia voidaan yleisesti ottaen pitää myönteisinä, 12 vuoden aikana saadut kokemukset asetuksen soveltamisesta ja vuonna 2001 julkaistun vihreän kirjan (DE) (EN) (ES) (FR) aikaansaama keskustelu osoittavat, että järjestelmää voidaan kehittää.

Vuonna 1989 annetussa sulautuma-asetuksessa keskityttiin "yhden luukun" periaatteeseen ja annettiin komissiolle yksinoikeus valvoa kaikkia merkittäviä rajat ylittäviä fuusioita. Tässä uudessa asetuksessa puolestaan palataan toissijaisuusperiaatteeseen, jonka mukaan toimivalta tietyn keskittymän tutkimiseen on sillä viranomaisella, jolla on siihen parhaat edellytykset, ja vältetään näin se, että yrityskeskittymästä olisi ilmoitettava useille Euroopan unionin kilpailuviranomaisille.

Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin EU:n laajuisiin keskittymiin. Keskittymän katsotaan syntyvän, jos määräysvalta siirtyy pysyvästi seurauksena siitä, että

  • kaksi yritystä tai yrityksen osaa tai useampi yritys tai yrityksen osa, jotka ovat aikaisemmin olleet itsenäisiä, sulautuu
  • yksi tai useampi henkilö, joilla jo on määräysvalta ainakin yhdessä yrityksessä, tai yksi tai useampi yritys hankkii suoran tai välillisen määräysvallan, joka koskee yhtä tai useampaa yritystä kokonaisuudessaan tai jotakin sen tai niiden osaa.

Usean keskittymään liittyvän toimen, jotka riippuvat toisistaan tai ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa, katsotaan muodostavan yhden ainoan keskittymän.

Keskittymä on EU:n laajuinen keskittymä, jos

  • kaikkien siihen osallistuvien yritysten yhteenlaskettu koko maailmasta kertynyt kokonaisliikevaihto on yli 5 miljardia euroa, ja
  • ainakin kahden siihen osallistuvan yrityksen EU:n alueelta kertynyt kokonaisliikevaihto on erikseen yli 250 miljoonaa euroa, ellei jokaisen keskittymään osallistuvan yrityksen omasta EU:n alueelta kertyneestä kokonaisliikevaihdosta yli kaksi kolmasosaa ole kertynyt yhdestä ja samasta EU-maasta.

Vaikka edellä mainitut rajat eivät ylittyisikään, kyseessä on kuitenkin EU:n laajuinen keskittymä, kun

  • kaikkien siihen osallistuvien yritysten yhteenlaskettu koko maailmasta kertynyt kokonaisliikevaihto on yli 2,5 miljardia euroa
  • kaikkien siihen osallistuvien yritysten vähintään kolmesta EU-maasta kertynyt yhteenlaskettu kokonaisliikevaihto on jokaisessa jäsenvaltiossa suurempi kuin 100 miljoonaa euroa
  • vähintään kolmesta EU-maasta ainakin kahdelle keskittymään osallistuvista yrityksistä erikseen kertynyt kokonaisliikevaihto on jokaisessa EU-maassa yli 25 miljoonaa euroa
  • ainakin kahden keskittymään osallistuvan yrityksen EU:n alueelta kertynyt kokonaisliikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa, ja jollei jokaisen keskittymään osallistuvan yrityksen omasta EU:n alueelta kertyneestä kokonaisliikevaihdosta yli kaksi kolmasosaa ole kertynyt yhdestä ja samasta EU-maasta.

Ilmoitusmenettely: asianomaiset yritykset ja henkilöt

Yleisen säännön mukaan EU:n laajuisista keskittymistä on tehtävä ilmoitus komissiolle ennen niiden toteuttamista ja sen jälkeen kun on tehty sopimus tai julkaistu julkinen osto- tai vaihtotarjous tai hankittu määräysvallan tuottava osuus. Tässä asetuksessa yritetään kuitenkin järkeistää keskittymäsuunnitelmia koskevien komissiolle annettavien ilmoitusten määräaikoja ja annetaan mahdollisuus ilmoittaa keskittymästä ennen sitovan sopimuksen tekemistä. Lisäksi poistetaan velvollisuus tehdä ilmoitus viikon kuluessa sopimuksen tekemisestä. Tämä tekee järjestelmästä joustavamman ja helpottaa myös keskittymiä koskevien tutkimusten yhteensovittamista muiden lainkäyttöjärjestelmien kanssa.

Jotta voitaisiin koordinoida toimintaa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa, asetuksessa annetaan asianomaisille henkilöille ja yrityksille mahdollisuus ilmoittaa asiasta komissiolle perustellun lausunnon muodossa ennen ilmoituksen tekemistä. Tämä menettely, jota nimitetään ennakkoilmoitukseksi, antaa osapuolille mahdollisuuden osoittaa komissiolle, että ehdotettu keskittymä sen rajat ylittävästä ulottuvuudesta huolimatta vaikuttaa kilpailuun yhden EU-maan markkinoilla. Jos perustellussa lausunnossa tarkoitettu EU-maa ei 15 työpäivän kuluessa lausunnon vastaanottamisesta ilmoita olevansa asian käsittelyn siirtämisestä eri mieltä, komissio voi 25 työpäivän kuluessa alkaen siitä päivästä, jolloin se vastaanotti perustellun lausunnon, siirtää asian käsittelyn kokonaan tai osittain kyseisen EU-maan toimivaltaisille viranomaisille kyseisen maan kansallisen kilpailulainsäädännön soveltamiseksi.

Samaa menettelyä käytetään, kun henkilö tai yritys haluaa kiinnittää komission huomion keskittymään, joka ei ole EU:n laajuinen, mutta jolla saattaa olla Euroopassa rajat ylittäviä vaikutuksia.

Menettelyn aloittaminen komissiossa

Komissiolla on ilmoituksen saatuaan käytössään useita menettelyn käynnistämiseen, tutkimusten suorittamiseen ja seuraamusten määräämiseen tarvittavia päätöksentekovaltuuksia. Aluksi tehdään päätös seuraavista asioista:

  • sovelletaanko tätä asetusta ilmoitettuun keskittymään
  • soveltuuko keskittymä yhteismarkkinoille
  • onko keskittymän soveltuvuudesta yhteismarkkinoille vakavia epäilyjä.

EU:n laajuinen keskittymä voidaan periaatteessa toteuttaa vasta, kun siitä on tehty ilmoitus ja kun ilmoituksen teosta on kulunut kolme viikkoa. Jos sitä vastoin keskittymä on jo toteutettu ja se on todettu yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, komissio voi vaatia siihen osallistuvia yrityksiä purkamaan keskittymän tai toteuttamaan kaikki muut aiheelliset toimenpiteet ennen keskittymän toteuttamista vallinneen tilanteen palauttamiseksi.

Komissio voi myös määrätä toteutettavaksi välitoimenpiteitä, kun se toteaa, että ilmoitettuun keskittymään tosin sovelletaan tätä asetusta, mutta vakavia epäilyjä ei kuitenkaan ole sen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, tai jos yksinkertainen muutos riittää tekemään keskittymästä yhteismarkkinoille soveltuvan.

Jotta asetuksen noudattaminen voitaisiin taata, komissiolla on valtuudet määrätä seuraavia seuraamuksia:

  • Sakot: Komissio voi määrätä sakon, joka on enintään 1 prosentti yrityksen kokonaisliikevaihdosta, jos yritys tahallaan tai tuottamuksesta antaa virheellisiä, harhaanjohtavia tai puutteellisia tietoja tai ei toimita tietoja asetetussa määräajassa. Komissio voi myös määrätä sakkoja, jos tarkastuksen aikana asetetut sinetit on murrettu. Komissio voi määrätä sakon, joka on enintään 10 prosenttia yrityksen kokonaisliikevaihdosta, jos yritys tahallaan tai tuottamuksesta ei ilmoita keskittymää ennen sen toteuttamista, toteuttaa keskittymän tämän asetuksen säännösten vastaisesti tai ei noudata komission päätöstä.
  • Uhkasakot: Komissio voi määrätä uhkasakon, joka on enintään 5 prosenttia yrityksen keskimääräisestä päivittäisestä kokonaisliikevaihdosta kultakin työpäivinä lasketulta viivästyspäivältä tietojen pyytämistä, tarkastusta tai muuta seikkaa koskevassa päätöksessään määräämästään päivästä lukien.

Komissio kuulee EU-maiden edustajista muodostuvaa neuvoa-antavaa komiteaa ennen kuin tekee päätöksen yhteismarkkinoille soveltuvuudesta tai soveltumattomuudesta tai sakkojen tai uhkasakkojen määräämisestä. Unionin tuomioistuin voi poistaa määrätyn sakon tai uhkasakon tai alentaa tai korottaa sitä.

Siirtämismenettely: komissio ja EU-maiden toimivaltaiset viranomaiset

Jotta varmistettaisiin, että asiassa toimivaltainen viranomainen on se viranomainen, jolla on parhaat edellytykset tutkia tiettyä keskittymää, asian siirtämistä EU-maiden toimivaltaisille viranomaisille koskevaa menettelyä on yksinkertaistettu.

Tähän asti keskittymät, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, on tunnistettu liikevaihtoon perustuvan kriteerin ja 3+-kriteerin (jonka mukaan EU:lla on yksinomainen toimivalta silloin, kun kaikki EU-maat tai vähintään kolme niistä jättää siirtopyynnön) perusteella. Nämä kaksi kriteeriä, joiden avulla voidaan melko nopeasti määritellä, kuuluuko tietty keskittymä EU‑maiden vai komission toimivaltaan, ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Asetuksessa otetaan käyttöön uusi kriteeri, joka koskee asian siirtämistä EU-maiden toimivaltaisille viranomaisille.

Tämän lähestymistavan mukaan EU-maa voi 15 työpäivän kuluessa siitä, kun se on saanut jäljennöksen ilmoituksesta, ilmoittaa omasta aloitteestaan tai komission kehotuksesta, että keskittymä vaikuttaa merkittävällä tavalla tehokkaaseen kilpailuun kyseisen maan markkinoilla. Kyseessä olevan tavaran tai palvelun markkinoiden tulee täyttää kaikki erillisten markkinoiden tunnusmerkit muodostamatta samalla merkittävää osaa yhteismarkkinoista. Komissio voi 65 työpäivän kuluessa keskittymän ilmoittamisesta päättää käsitellä tapauksen itse uuden asetuksen mukaisesti tai siirtää sen kokonaan tai osittain kyseessä olevan EU-maan toimivaltaisten viranomaisten käsiteltäväksi. (Jos päätöstä ei tehdä, komission katsotaan siirtäneen tapauksen kyseessä olevan EU-maan käsiteltäväksi.).

EU-maa voi myös pyytää komissiota tutkimaan keskittymän, joka ei ole EU:n laajuinen, mutta estää kilpailua EU-maiden välillä ja uhkaa vaikuttaa kilpailuun merkittävällä tavalla siinä EU-maassa tai -maissa, jotka tekevät tämän pyynnön. Komissio puolestaan ilmoittaa asiasta sekä EU-maiden toimivaltaisille viranomaisille että kyseessä oleville yrityksille ja antaa muille EU‑maille 15 työpäivän pituisen määräajan, jotta nekin voivat yhtyä alkuperäiseen pyyntöön. Ellei komissio ole kymmenen työpäivän määräajassa tehnyt päätöstä asian siirtämisestä tai siirtämättä jättämisestä, sen katsotaan tehneen pyynnön mukaisen päätöksen.

Tällä asetuksella, jota sovelletaan 1. toukokuuta 2004 alkaen, kumotaan asetus (ETY) N:o 4064/89.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Asetus (EY) N:o 139/2004

1.4.2004

-

EUVL L 24, 29.1.2004

Viimeisin päivitys 11.11.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun