RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 23 kielellä
Uudet kielet:  BG - CS - ET - GA - LV - LT - HU - MT - PL - RO - SK - SL

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


SEUT 101 ja 102 artiklan (entinen EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla) soveltaminen

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1/2003 käyttöön otetun kilpailusääntöjen uuden täytäntöönpanojärjestelmän tarkoituksena on varmistaa, että Euroopan unionin (EU) kilpailusääntöjä sovelletaan entistä tehokkaammin kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävällä tavalla. Samalla on tarkoitus vähentää byrokratiaa Euroopassa toimivien yritysten eduksi. Asetuksessa säädetään kilpailusääntöjen hajautetusta soveltamisesta ja jälkikäteisvalvonnan lisäämisestä, joiden avulla komission hallinnollista työtaakkaa voidaan vähentää, ja se voi keskittää voimavaransa kaikkein vakavimpien kilpailusääntöjen rikkomistapausten valvontaan. Asetuksella lisätään myös kansallisten kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten tehtäviä EU:n kilpailuoikeuden täytäntöönpanossa. Samalla voidaan kuitenkin taata sen tehokas ja yhtenäinen soveltaminen.

ASIAKIRJA

Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta [Ks. muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Neuvosto antoi 16. joulukuuta 2002 asetuksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 ja 102 artiklassa (entinen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) 81 ja 82 artikla) vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta. Asetus korvasi asetuksen (ETY) N:o 17/62 1. toukokuuta 2004 alkaen.

Asetuksella N:o 17/62 luotiin keskitetty valvontajärjestelmä. Sen perusteella komissiolle oli ilmoitettava kaikista sopimuksista, jotka voivat rajoittaa kilpailua tai vaikuttaa EU‑maiden väliseen kauppaan, jotta ne saisivat poikkeusluvan. Komissiolle annettiin yksinomainen toimivalta hyväksyä kilpailua rajoittavat sopimukset, jos ne täyttivät EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset. Tämän vuoksi yritykset ilmoittivat komissiolle lukuisista sopimuksista. Se puolestaan vaikeutti pyrkimyksiä EU:n kilpailusääntöjen tiukkaan ja hajautettuun soveltamiseen.

Komission tavoitteena oli yksinkertaistaa yrityksiä koskevia hallinnollisia muodollisuuksia ja antaa komissiolle mahdollisuudet tehokkaampaan toimintaan kaikkein haitallisimpia kilpailusääntöjen rikkomistapauksia vastaan. Julkaisemalla valkoisen kirjan vuonna 1999 (DE (DE) (EN) (ES) (FR)) (EN (DE) (EN) (ES) (FR)) (ES (DE) (EN) (ES) (FR)) (FR (DE) (EN) (ES) (FR)) komissio aloittikin pitkän uudistusprosessin, jonka lopputuloksena annettiin tämä asetus.

Uudistuksen myötä siirrytään ennakkoilmoitukseen perustuvasta komission keskitetystä hyväksyntäjärjestelmästä poikkeuksen suoraan sovellettavuuteen perustuvaan järjestelmään. Sen lähtökohtana on EU:n kilpailusääntöjen hajautettu soveltaminen ja jälkikäteisvalvonnan lisääminen. Uudistuksen avulla komission työtaakkaa voidaan vähentää ja lisätä kansallisten kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten tehtäviä EU:n kilpailuoikeuden täytäntöönpanossa. Samalla voidaan taata sen tehokas ja yhtenäinen soveltaminen.

Soveltamisala

Tämä asetus koskee SEUT:n määräysten soveltamista sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat rajoittaa kilpailua (SEUT 101 artikla), sekä määräävän aseman väärinkäyttöön (SEUT 102 artikla).

Komission sekä EU‑maiden kilpailuviranomaisten ja tuomioistuinten välinen yhteistyö

Poikkeuksen suoraan sovellettavuuteen perustuva järjestelmä, josta asetuksessa säädetään, lisää yritysten vastuuta. Niillä ei ole enää ennakkoilmoitusvelvollisuutta komissiolle, mutta niiden on kuitenkin varmistettava, etteivät sopimukset vaikuta kilpailuun tai riko EU:n kilpailusääntöjä. Väärinkäytösten välttämiseksi EU:n kilpailuviranomaisilla - mukaan lukien komissiolla - ja kansallisilla tuomioistuimilla on myös suurempi vastuu siitä, että EU:n kilpailusääntöjä noudatetaan. Niiden on myös koordinoitava yhdessä toimintaansa. Tätä tarkoitusta varten eri toimielinten välistä tietojenvaihtoa olisikin edistettävä.

EU:n kilpailuviranomaisten keskinäisen tietojenvaihdon helpottamiseksi asetuksessa säädetään Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston perustamisesta. Se koostuu kansallisista kilpailuviranomaisista ja komissiosta. Kilpailuviranomaisten verkosto mahdollistaa tietojen (myös luottamuksellisten tietojen) vaihdon, mikä voi auttaa valvomaan kilpailusääntöjen rikkomista. Komission on toimitettava jäljennös tärkeimmistä asiakirjoista ja sitouduttava toimittamaan kilpailuviranomaisten pyynnöstä kaikki muut tutkimansa asian arvioinnin kannalta tarpeelliset asiakirjat. Kansallisten kilpailuviranomaisten velvollisuutena on ilmoittaa komissiolle kaikista SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseen liittyvistä kielto- ja sitoumuspäätöksistä ja ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta johtuvien etujen epäämistä koskevista päätöksistä viimeistään 30 päivää ennen päätöksen tekemistä.

Päällekkäisyyksien välttämiseksi ja EU:n kilpailulainsäädännön yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi asetuksessa on säilytetty sääntö, jonka mukaan kansalliset kilpailuviranomaiset vapautetaan automaattisesti asian käsittelystä, kun komissio aloittaa tutkintamenettelyn. Komissio on lisäksi sitoutunut kuulemaan kyseistä kansallista kilpailuviranomaista ennen menettelyn aloittamista. Jos EU‑maan kilpailuviranomaiselle tai komissiolle esitetään kantelu sopimuksesta, yritysten yhteenliittymän päätöksestä tai yhdenmukaistetusta menettelytavasta, jota toinen kilpailuviranomainen on jo käsitellyt, menettelyä voidaan lykätä tai kantelu hylätä.

Ennen kuin komissio tekee päätöksen, jossa määrätään rikkominen lopetettavaksi, määrätään yritysten tekemät sitoumukset velvoittaviksi, todetaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamatta jättäminen tai määrätään yritykselle sakkoa tai uhkasakkoa, se kuulee aina kokouksessa tai kirjallisessa menettelyssä kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa. Neuvoa-antava komitea koostuu kansallisten kilpailuviranomaisten edustajista ja se tarkastelee EU:n kilpailuviranomaisten käsittelemiä asioita.

Komission ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön osalta asetuksessa säädetään, että kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää komissiolta tietoja tai lausuntoja EU:n kilpailusääntöjen soveltamisesta. EU‑maat sitoutuvat puolestaan toimittamaan komissiolle jäljennökset tuomioista, joita kansalliset tuomioistuimet antavat SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamista koskevissa asioissa. Asetuksessa säädetään lisäksi, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset voivat esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia kansallisissa tuomioistuimissa SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseen liittyvistä asioista.

Euroopan komission valtuudet

Jotta komissio voisi valvoa kilpailusääntöjen soveltamista kilpailua mahdollisesti rajoittaviin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (101 artikla) samoin kuin määräävän aseman väärinkäyttöön (102 artikla), komissiolle on myönnetty monentyyppistä toimivaltaa. Sillä on valtuudet tehdä päätöksiä, suorittaa tutkimuksia ja määrätä seuraamuksia. Komissio käyttää valtuuksiaan, kun se katsoo kantelun tai omien tutkimustensa perusteella, että SEUT 101 tai 102 artiklaa on rikottu.

Asetuksen nojalla komissio voi tehdä seuraavat päätökset:

  • todeta rikkomisen ja vaatia sen lopettamista: Jos komissio toteaa, että SEUT 101 tai 102 artiklaa on rikottu, se voi päätöksellään määrätä kyseiset yritykset ja yritysten yhteenliittymät lopettamaan todetun rikkomisen tai todeta rikkomisen lopettamisen.
  • määrätä välitoimenpiteitä: Komissio voi omasta aloitteestaan ja todettuaan ensi näkemältä, että kyse on rikkomisesta, määrätä välitoimenpiteitä perustelluissa kiireellisissä tapauksissa.
  • velvoittaa noudattamaan sitoumuksia: Jos komissio aikoo tehdä päätöksen, jossa rikkominen määrätään lopetettavaksi, ja jos yritykset esittävät sitoumuksia, joiden tarkoituksena on poistaa komission ennakkoarvioinnissaan esittämät huolenaiheet, komissio voi päätöksellään velvoittaa yritykset noudattamaan sitoumuksia määräajaksi. Komissio voi aloittaa menettelyn uudelleen, jos päätöksen perusteena olleet tosiseikat ovat muuttuneet, yritykset rikkovat sitoumuksiaan tai päätös on perustunut osapuolten toimittamiin puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.
  • todeta, että SEUT 101 ja 102 artiklaa ei sovelleta: EU:n yleisen edun sitä edellyttäessä komissio voi tiedossaan olevien seikkojen perusteella tehdä päätöksen, jossa todetaan, että SEUT 101 artiklaa ei sovelleta sopimukseen, yritysten yhteenliittymien päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, koska joko SEUT 101 artiklan 1 kohdan edellytykset eivät täyty tai poikkeuksen edellytykset täyttyvät 101 artiklan 3 kohdan nojalla. Komissio voi toimia samoin tapauksissa, joissa on kyse 102 artiklassa tarkoitetusta määräävästä asemasta.

Turvatakseen asianmukaiset puolustautumisoikeudet komissio antaa ennen päätöksen tekemistä asianomaisille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille tilaisuuden esittää huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä. Asianomaisilla osapuolilla on myös oikeus tutustua komission asiakirja-aineistoon, kunhan liikesalaisuuksia ei paljasteta. Salassapitovelvollisuuden varmistamiseksi tietoja voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu. Komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset eivät saa ilmaista tietoja, jotka ne ovat saaneet tai joita ne ovat vaihtaneet.

Komissio voi tutkintavaltuuksiensa nojalla

  • suorittaa alakohtaisia tutkimuksia: Jos EU‑maiden välisen kaupan kehitys, hintojen joustamattomuus tai muut olosuhteet antavat aihetta epäillä, että kilpailu yhteismarkkinoilla voi kyseisellä alalla olla rajoittunutta tai vääristynyttä, komissio voi toteuttaa jotakin tiettyä talouden alaa tai tiettyä sopimustyyppiä eri aloilla koskevan tutkimuksen.
  • pyytää tietoja: Komissio voi pelkällä pyynnöllä tai päätöksellä vaatia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi suorittaa tässä käsitellyssä asetuksessa sille osoitetut tehtävät. Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on kaikilla luonnollisilla tai oikeushenkilöillä, joilla mahdollisesti on hallussaan asian kannalta merkityksellisiä tietoja. Komissio voi myös pyytää hallituksilta ja kansallisilta kilpailuviranomaisilta kaikki tarvittavat tiedot asetuksessa määrättyjen tehtävien suorittamiseksi.
  • kirjata lausumia: Komissio voi kuulla kaikkia luonnollisia ja oikeushenkilöitä, jotka suostuvat kuultaviksi.
  • suorittaa tarkastuksia: Komissio voi toteuttaa kaikki tarvittavat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä, joiden on suostuttava tarkastuksiin. Tätä varten komission valtuuttamilla henkilöillä on valtuudet
    1. päästä yritysten ja yritysten yhteenliittymien kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin
    2. päästä yritysten ja yritysten yhteenliittymien muihin tiloihin, muille alueille ja muihin kulkuneuvoihin, johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien yksityisasunnot mukaan lukien, jos voidaan perustellusti epäillä, että niissä saatetaan säilyttää tarkastuksen kohteena olevaa kirjanpitoa ja muita liiketoimintaan ja tarkastuksen kohteeseen liittyviä asiakirjoja
    3. tutkia kirjanpitoa ja kaikkia muita liikeasiakirjoja
    4. ottaa jäljennöksiä ja otteita tällaisesta kirjanpidosta tai asiakirjoista
    5. sinetöidä kaikki yrityksen tilat ja kirjanpito tai asiakirjat tarkastuksen suorittamisen ajaksi
    6. pyytää kaikilta yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajilta tai henkilöstön jäseniltä tietoja ja tallentaa vastaukset.

Komission valtuuttamilla virkamiehillä on oikeus käyttää toimivaltaansa esittämällä kirjallinen valtuutus, jossa mainitaan tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä mahdolliset seuraamukset. Komissio ilmoittaa tarkastuksesta hyvissä ajoin ennen sen suorittamista sen EU‑maan kilpailuviranomaiselle, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa. EU‑maan kilpailuviranomainen voi toteuttaa alueellaan tarkastukset tai muut tutkintatoimenpiteet kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toisen EU‑maan kilpailuviranomaisen puolesta ja sen lukuun, tai suorittaa komission pyynnöstä tarkastuksen todetakseen, onko SEUT 101 tai 102 artiklaa rikottu.

Komissio voi määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille seuraavat seuraamukset:

  • Sakko: Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, joka on enintään yksi prosentti edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos tahallisesti tai tuottamuksellisesti
    1. ne antavat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja vastatessaan esitettyyn pyyntöön taikka eivät toimita tietoja asetetussa määräajassa
    2. ne esittävät vaaditun kirjanpitonsa tai muut vaaditut liikeasiakirjansa puutteellisina tarkastuksen yhteydessä taikka kieltäytyvät suostumasta määrättyyn tarkastukseen
    3. ne kieltäytyvät tarkastuksen aikana vastaamasta tai vastaavat virheellisesti, epätäydellisesti tai harhaanjohtavasti
    4. komission valtuuttamien virkamiesten asettamat sinetit on murrettu.

    Komissio voi määrätä yrityksille ja yritysten yhteenliittymille sakkoa, joka on enintään 10 prosenttia edellisen tilikauden liikevaihdosta kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän osalta, jos ne rikkovat SEUT 101 tai 102 artiklan määräyksiä, rikkovat komission päätöstä välitoimenpiteiden määräämisestä tai eivät noudata komission päätöksen mukaan velvoittavaa sitoumusta.

    Sakon suuruutta määrätessään komissio ottaa huomioon sekä rikkomisen vakavuuden että sen keston. Jos yritysten yhteenliittymä, joka on tuomittu maksamaan sakkoa, ei ole maksukykyinen, komissio voi vaatia siihen kuuluvilta yrityksiltä osuuksia sakon maksamiseksi. Kunkin yrityksen taloudellinen vastuu voi olla enintään 10 prosenttia sen edellisen tilikauden liikevaihdosta. Päätökset sakon määräämisestä eivät ole rikosoikeudellisia.

  • Uhkasakko: Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille uhkasakon, joka on enintään 5 prosenttia edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta, kultakin viivästyspäivältä laskettuna päätöksessä määrätystä päivästä, pakottaakseen ne
    1. lopettamaan rikkomisen
    2. noudattamaan päätöstä välitoimenpiteiden määräämisestä
    3. noudattamaan pakollista sitoumusta
    4. antamaan täydellisinä ja virheettöminä komission pyytämät tiedot
    5. suostumaan komission määräämään tarkastukseen.

    Jos yritykset täyttävät velvoitteet, joita varten uhkasakko määrättiin, komissio voi pienentää uhkasakon lopullista määrää.

Komission valtuudet määrätä sakkoa tai uhkasakkoa vanhenevat kolmessa tai viidessä vuodessa riippuen rikkomisesta. Vanhentumisaika alkaa kulua päivästä, jona rikkominen tapahtui. Kaikki komission tai kansallisen kilpailuviranomaisen suorittamat toimet rikkomisen tutkimiseksi keskeyttävät vanhentumisajan. Vanhentumisaika katkeaa ajaksi, jonka komission päätöstä koskeva oikeudenkäynti on vireillä unionin tuomioistuimessa. Seuraamusten täytäntöönpanoon sovellettava vanhentumisaika on puolestaan viisi vuotta.

Unionin tuomioistuin tarkistaa komission päätökset ja voi kumota komission päätökset sakon tai uhkasakon määräämisestä.

Ryhmäpoikkeusasetukset

Eri asetuksissa annetaan komissiolle valtuudet antaa näissä asetuksissa määritellyillä aloilla asetuksia, joissa julistetaan, että SEUT 101 artiklan 1 kohdan määräykset eivät koske joitakin sopimusten, yritysten yhteenliittymien päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiä (ryhmäpoikkeusasetukset). Tällaisia poikkeusasetuksia ovat seuraavat:

  • Asetus (ETY) N:o 19/65 perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin
  • Asetus (ETY) N:o 2821/71 perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin
  • Asetus (EY) N:o 487/2009, annettu 25 päivänä toukokuuta 2009, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta lentoliikenteen alan sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin
  • Asetus (ETY) N:o 1534/91 perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin vakuutusalalla
  • Asetus (EY) N:o 246/2009, annettu 26 päivänä helmikuuta 2009, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta linjaliikennettä harjoittavien varustamoiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (konsortiot).

Jos ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan kuuluvilla sopimuksilla, päätöksillä tai yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla kuitenkin on kielteisiä vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa SEUT 101 artiklan 3 kohdan kanssa, komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset voivat omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella erityistapauksissa peruuttaa tällaisen poikkeusasetuksen soveltamisesta johtuvan edun.

Muutossäännökset

Asetuksella muutetaan seuraavia asetuksia:

  • Asetus (ETY) N:o 1017/68 kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen
  • Asetus (ETY) N:o 2988/74 vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa
  • Asetus (ETY) N:o 4056/86 perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan yksityiskohtaisesta soveltamisesta meriliikenteeseen
  • asetus (ETY) N:o 3975/87 kilpailusääntöjen soveltamisesta ilmaliikennealan yrityksiin
  • Asetus (ETY) N:o 19/65, asetus (ETY) N:o 2821/71 ja asetus (ETY) N:o 1534/91 perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin
  • Asetus (ETY) N:o 17/62 perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan täytäntöönpanosta.

Asetuksella kumotaan

  • asetus (ETY) N:o 141/62 neuvoston asetuksen N:o 17 soveltamatta jättämisestä liikenteen alalla.

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEYVL
Asetus (EY) N:o 1/2003

24.1.2003

-

EYVL L 1, 4.1.2003

MuutosasiakirjatVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Asetus (EY) N:o 411/2004

9.3.2004

-

EUVL L 68, 6.3.2004

Asetus (EY) N:o 1419/2006

18.10.2006

-

EUVL L 269, 28.9.2006

Asetukseen (EY) N:o 1/2003 tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan viitteeksi.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission asetus (EY) N:o 773/2004, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004, EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) [EUVL L 123, 27.4.2004].
Asetus sisältää yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka koskevat komission menettelyjen kannalta merkittäviä asioita kuten kuulemista, kanteluja ja oikeutta tutustua asiakirjoihin.
Tällä asetuksella korvataan kuulemisesta tietyissä EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisissa menettelyissä 22 päivänä joulukuuta 1998 annettu komission asetus (EY) N:o 2842/98.
Konsolidoitu toisinto

Viimeisin päivitys 14.03.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun