RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Suuntaviivat horisontaalista yhteistyötä koskevista sopimuksista

Komissio on tarkistanut Euroopan unionin (EU) kilpailusäännöt horisontaalista yhteistyötä koskevien sopimusten osalta. Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on auttaa yrityksiä määrittämään tapauskohtaisesti, ovatko niiden yhteistyösopimukset tarkistettujen kilpailusääntöjen mukaisia, tarjoamalla niille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan ja 101 artiklan 3 kohdan mukaiset arviointipuitteet.

SÄÄDÖS

Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin [EUVL C 11, 14.1.2011].

TIIVISTELMÄ

Yhteistyö on luonteeltaan horisontaalista, jos sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa tehdään todellisten tai mahdollisten kilpailijoiden välillä. Lisäksi nämä suuntaviivat kattavat horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset muiden kuin kilpailijoiden välillä, esimerkiksi kahden yrityksen välillä, jotka toimivat samoilla tuotemarkkinoilla mutta eri maantieteellisillä markkinoilla ja eivät ole toistensa mahdollisia kilpailijoita. Horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat usein johtaa merkittävään taloudelliseen hyötyyn, jos niiden avulla voidaan jakaa riskit, säästää kustannuksissa, lisätä investointeja, yhdistää taitotietoa, parantaa tuotteiden laatua ja tuotevalikoimaa ja tuoda innovaatiot nopeammin markkinoille. Toisaalta horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat johtaa kilpailuongelmiin, jolloin yhteistyö aiheuttaa kielteisiä markkinavaikutuksia hintoihin, tuotantomääriin, tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan tai innovaatioihin. Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on tarjota analyyttiset puitteet horisontaalista yhteistyötä koskeville yleisimmille sopimusmuodoille ja mahdollistaa sen määrittäminen, onko tietty sopimus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan mukainen.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan vain yleisimpiin yhteistyömuotoihin: tutkimus- ja kehityssopimuksiin, tuotantosopimuksiin, ostosopimuksiin, markkinoille saattamista koskeviin sopimuksiin, standardointisopimuksiin ja tietojenvaihtoon. Eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien yritysten välisiä sopimuksia eli vertikaalisia sopimuksia käsitellään periaatteessa vertikaalisia rajoituksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa ja ja vertikaalisista rajoituksista annetuissa suuntaviivoissa. Jos kilpailevat yritykset tekevät vertikaalisia sopimuksia, ne on kuitenkin arvioitava horisontaalisia sopimuksia koskevien periaatteiden mukaisesti. Jos horisontaalinen sopimus johtaa keskittymän syntymiseen, siihen sovelletaan sulautuma-asetusta.

Suuntaviivoissa asetetaan perusteet kilpailusääntöjen noudattamisen arvioinnille SEUT:n 101 artiklan nojalla. SEUT:n 101 artiklan 1 kohdan avulla arvioidaan, onko sellaisella sopimuksella, joka on omiaan vaikuttamaan Euroopan unionin (EU) maiden väliseen kauppaan, kilpailunvastainen tarkoitus tai todellisia tai mahdollisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Jos sopimuksen todetaan rajoittavan kilpailua, arvioidaan SEUT:n 101 artiklan 3 kohdan mukaan, ylittävätkö kilpailua edistävät vaikutukset kilpailua rajoittavat vaikutukset.

SEUT:n 101 artiklan 1 kohdan mukaiset arviointiperusteet

SEUT:n 101 artiklan 1 kohdassa kielletään sopimukset, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu rajoittuu. Näissä suuntaviivoissa käsite "kilpailun rajoittaminen" sisältää myös kilpailun estämisen ja vääristämisen. Jos sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, toisin sanoen jos sopimus saattaa luonteensa puolesta rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sopimuksen todellisten tai mahdollisten markkinavaikutusten arviointi ei ole tarpeen. Jos horisontaalista yhteistyötä koskevan sopimuksen tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen, sopimuksen todelliset ja mahdolliset vaikutukset on tutkittava sen määrittämiseksi, onko sopimuksella tuntuvia kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Jotta sopimuksella olisi 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, sillä on oltava tai todennäköisesti on tuntuva kielteinen vaikutus vähintään yhteen kilpailuparametriin markkinoilla, kuten hintaan, tuotantoon, tuotteen laatuun, tuotevalikoimaan tai innovointiin. Rajoittavia vaikutuksia arvioitaessa on huomioitava ne tosiasialliset oikeudelliset ja taloudelliset olosuhteet, joissa kilpailua käytäisiin ilman sopimusta.

Sopimuksen luonteessa on kyse sellaisista tekijöistä kuin yhteistyön alue ja tarkoitus, osapuolten välinen kilpailusuhde ja se, missä laajuudessa ne yhdistävät niiden toimintoja. Näistä tekijöistä riippuu, millaisia mahdollisia kilpailuongelmia horisontaalista yhteistyötä koskevasta sopimuksesta voi aiheutua. Horisontaalista yhteistyötä koskevat sopimukset voivat rajoittaa kilpailua useilla tavoin. Esimerkiksi tuotantosopimukset voivat suoraan rajoittaa osapuolten välistä kilpailua, jos osapuolet rajoittavat tuotantoaan. Markkinoille saattamista koskevien sopimusten suurin kilpailua koskeva ongelma on hintojen vahvistaminen.

Markkinavoima tarkoittaa kykyä pitää jonkin aikaa hintoja kannattavasti kilpailukykyisen tason yläpuolella tai tuotantoa – tuotteiden määriä, laatua ja valikoimaa tai innovointia – kilpailukykyisen tason alapuolella. Markkinavoima voi toisinaan olla seurausta sopimuspuolten välisen kilpailun vähenemisestä.

Markkinavoimaa koskevan analyysin lähtökohta on osapuolten asema markkinoilla, joihin yhteistyö vaikuttaa. Analyysia varten merkitykselliset markkinat on määriteltävä käyttäen komission tiedonantoa merkityksellisten markkinoiden määritelmästä ja sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on laskettava. Jos yhteenlaskettu markkinaosuus on pieni, horisontaalista yhteistyötä koskevalla sopimuksella ei todennäköisesti ole kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Koska yhteistyötä koskevia sopimuksia on monenlaisia ja niiden vaikutukset ovat eri markkinatilanteissa erilaiset, ei ole mahdollista antaa yleistä markkinaosuusrajaa, jonka yläpuolella markkinavoiman voidaan olettaa riittävän aiheuttamaan kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

Osapuolten markkina-asemasta ja markkinoiden keskittymisasteesta riippuen huomioon on mahdollisesti otettava myös muita tekijöitä kuten markkinaosuuksien pysyvyys ajan kuluessa, markkinoille pääsyn esteet ja markkinoille tulon todennäköisyys ja ostajien/tavarantoimittajien tasapainottava voima.

SEUT:n 101 artiklan 3 kohdan mukaiset arviointiperusteet

Silloin kun yksittäisessä asiassa on osoitettu 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailun rajoittaminen, voidaan puolustukseksi vedota 101 artiklan 3 kohtaan. Asetuksen (EY) N:o 1/2003 nojalla todistustaakka kuuluu niille yrityksille, jotka vetoavat kyseisestä kohdasta johtuvaan etuun. Jotta yhteistyösopimukseen voidaan soveltaa poikkeussääntöä, sen on täytettävä neljä kumulatiivista edellytystä

  • rajoittavan sopimuksen on tuotettava taloudellista etua, kuten tehostettava tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistettävä teknistä tai taloudellista kehitystä, toisin sanoen sen on johdettava tehokkuusetuihin
  • rajoitusten on oltava välttämättömiä tehokkuusetujen saavuttamiseksi
  • kuluttajien on saatava kohtuullinen osuus välttämättömien rajoitusten tuottamista tehokkuuseduista
  • sopimus ei saa antaa osapuolille mahdollisuutta poistaa kilpailu merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.

Jos nämä neljä edellytystä täyttyvät, sopimuksen tuomien tehokkuusetujen voidaan katsoa tasoittavan sen aiheuttamia kilpailunrajoituksia.

Tietojenvaihto

Suuntaviivoissa esitetään tietojenvaihdon kilpailuvaikutusten arviointia koskevat yleiset periaatteet, mukaan lukien SEUT:n 101 artiklan 1 kohdan ja 101 artiklan 3 kohdan mukainen arviointi, joita voidaan soveltaa kaikenlaisiin horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, joihin sisältyy tietojenvaihtoa. Tietojenvaihto voi olla eri muotoista; kilpailijat voivat vaihtaa tietoja suoraan keskenään, tietoja voidaan vaihtaa epäsuoraan yhteisen elimen tai kolmannen osapuolen kautta tai yrityksen tavarantoimittajien taikka jälleenmyyjien kautta. Tietojenvaihto voi hyödyttää yrityksiä esimerkiksi auttamalla yrityksiä saamaan aikaan kustannussäästöjä pienentämällä varastoja ja myös kuluttajia esimerkiksi pienentämällä kuluttajien tiedonhakukustannuksia ja lisäämällä valinnanvaraa. Se voi kuitenkin johtaa myös kilpailun rajoituksiin, silloin kun yritykset voivat sen seurauksena saada selville kilpailijoidensa markkinastrategiat. Lisäksi kilpailijoiden välinen tietojenvaihto voi muodostaa sopimuksen, yhdenmukaistetun menettelytavan tai päätöksen, jonka tarkoituksena on hintojen tai tuotantomäärien vahvistaminen. Tällaista tietojenvaihtoa pidetään yleensä kartellina ja siitä määrätään sakkoja kartellina. Kartellien ohella tietojenvaihdon voidaan katsoa rajoittavan kilpailua vain, jos sen kohteena on hintoja tai määriä koskeva yritysten tuleva käyttäytyminen. Muita seikkoja, kuten nykyistä hintatasoa, koskevaa tietojenvaihtoa ei katsota rajoittavaksi toiminnaksi ja se arvioidaan kilpailuun kohdistuvien rajoittavien vaikutustensa perusteella.

Yhteistyösopimusten muodot

Suuntaviivoissa määritellään tiettyjen yhteistyösopimusten muotojen ominaispiirteet ja sovelletaan edellä esitettyjä SEUT:n 101 artiklan 1 kohdan ja 101 artiklan 3 kohdan arviointipuitteita seuraaviin sopimusmuotoihin

  • T&K-sopimukset
  • tuotantosopimukset
  • ostosopimukset
  • markkinoille saattamista koskevat sopimukset
  • standardointisopimukset.
Viimeisin päivitys 12.05.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun