RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista

Suuntaviivoissa vahvistetaan periaatteet, joiden avulla yritykset voivat arvioida tapauskohtaisesti vertikaalisten sopimusten yhteensopivuutta Euroopan unionin (EU) kilpailusääntöjen kanssa. Niissä kuvaillaan arviointimenetelmä ja täytäntöönpanokäytäntö, jota komissio noudattaa yksittäistapauksissa vertikaalisten sopimusten osalta SEUT 101 artiklan mukaisesti.

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto, annettu 10 päivänä toukokuuta 2010: Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (SEC (2010) 411 lopullinen).

TIIVISTELMÄ

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 1 kohdassa kielletään sopimukset, jotka vaikuttavat Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jotka estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua. SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaan tämä kielto ei kuitenkaan koske sopimuksia, joista aiheutuvat hyödyt ylittävät kilpailunvastaiset vaikutukset.

Vertikaaliset sopimukset ovat tavaroiden tai palvelujen myyntiä ja ostamista koskevia sopimuksia eri tuotanto- tai jakeluportailla toimivien yritysten välillä. Valmistajien ja tukkukauppiaiden tai vähittäismyyjien väliset jakelusopimukset ovat tyypillisiä vertikaalisia sopimuksia. Vertikaaliset sopimukset, joissa sovitaan yksinkertaisesti tietyn osto- ja myyntitapahtuman hinnasta ja määrästä, eivät yleensä rajoita kilpailua. Kilpailun rajoittamisesta voi kuitenkin olla kyse, jos sopimus sisältää toimittajaa tai ostajaa koskevia rajoituksia. Tällaisilla vertikaalisilla rajoituksilla voi olla kielteisten vaikutusten lisäksi myös myönteisiä vaikutuksia. Ne voivat esimerkiksi auttaa valmistajaa pääsemään uusille markkinoille tai välttämään tilanteen, jossa jokin jakelija hyötyy toisen jakelijan myynninedistämistoimien kustannuksella, tai antavat toimittajalle mahdollisuuden poistaa kirjanpidossa tiettyä asiakasta varten tehty sijoitus.

Markkinarakenne vaikuttaa usein siihen, rajoittaako vertikaalinen sopimus todellisuudessa kilpailua, ja mikäli rajoittaa, ylittävätkö hyödyt kilpailunvastaiset vaikutukset. Tilanne on periaatteessa arvioitava tapauskohtaisesti. Komissio on kuitenkin antanut asetuksen (EU) N:o 330/2010 eli ryhmäpoikkeusasetuksen, jossa turvataan useimpien vertikaalisten sopimusten oikeutus. Asetuksella (EU) N:o 330/2010 myönnetään ryhmäpoikkeus SEUT 101 artiklan 1 kohdan soveltamisesta tietyt edellytykset täyttäville vertikaalisille sopimuksille.

Suuntaviivojen tarkoitus

Näissä suuntaviivoissa kuvaillaan suhtautuminen niihin vertikaalisiin sopimuksiin, joihin ei sovelleta ryhmäpoikkeusasetusta. Erityisesti on syytä mainita, ettei ryhmäpoikkeusasetusta sovelleta, jos toimittajan ja/tai ostajan markkinaosuus on yli 30 prosenttia. Siitä, että 30 prosentin markkinaosuuskynnys ylittyy, ei kuitenkaan seuraa lainvastaisuusolettamaa. Kynnysarvon avulla pelkästään erotetaan sopimukset, jotka hyötyvät lainmukaisuusolettamasta, niistä sopimuksista, jotka on tarpeen arvioida erikseen. Suuntaviivat auttavat yrityksiä tekemään tämän arvioinnin.

Suuntaviivoissa esitetään yleiset säännöt vertikaalisten rajoitusten arvioimiseksi ja määritetään edellytykset yleisimpien vertikaalisten rajoitustyyppien arvioinnille: yhden tuotemerkin määräämistä koskevat rajoitukset (kilpailukieltovelvoitteet), yksinmyynti, yksinomaisten asiakkaiden määrääminen, valikoiva jakelu, luvakesopimukset (franchising), yksinomainen toimitus, verkostoon pääsyä koskevat ennakkomaksut, tuoteryhmän hallintaa koskevat sopimukset, sitominen ja jälleenmyyntihintoihin kohdistuvat rajoitukset.

Vertikaalisten rajoitusten arviointia koskevat yleiset säännöt

Komissio soveltaa seuraavia yleisiä sääntöjä vertikaalisten rajoitusten arviointiin tilanteissa, joissa ryhmäpoikkeusasetusta ei sovelleta.

Komissiolla on tekemänsä yksittäisen arvion osalta velvollisuus todistaa, että kyseinen sopimus rikkoo SEUT 101 artiklan 1 kohtaa. SEUT 101 artiklan 3 kohdan soveltamista vaativien yritysten velvollisuus on osoittaa, että sovellettavat ehdot täyttyvät.

Arviointi siitä, rajoittaako vertikaalinen sopimus kilpailua, laaditaan vertaamalla tosiasiallista tai todennäköistä tulevaa tilannetta merkityksellisillä markkinoilla vertikaalisten rajoitusten käyttöönoton jälkeen tilanteeseen, joka vallitsisi, jos sopimus ei sisältäisi vertikaalisia rajoituksia.

Tuntuvia kilpailunvastaisia vaikutuksia esiintyy todennäköisesti, kun vähintään yhdellä osapuolella on ennestään tai se saa jonkinasteista markkinavoimaa ja kun sopimuksella edistetään tämän markkinavoiman syntymistä, ylläpitämistä tai vahvistumista tai mahdollistetaan tilanne, jossa osapuolet voivat hyödyntää tällaista markkinavoimaa.

Vertikaalisista rajoituksista voi aiheutua markkinoilla seuraavat kielteiset vaikutukset, joita EU:n kilpailuoikeudella pyritään ehkäisemään:

  • muut toimittajat tai ostajat suljetaan pois markkinoilta kilpailunvastaisesti
  • toimittajan ja sen kilpailijoiden välistä kilpailua heikennetään ja/tai toimittajien keskinäistä kilpailunvastaista yhteistyötä helpotetaan
  • ostajan ja sen kilpailijoiden välistä kilpailua heikennetään ja kyseisten kilpailijoiden keskinäistä kilpailunvastaista yhteistyötä helpotetaan
  • luodaan markkinoiden yhdentymistä haittaavia esteitä.

Jos on kyse markkinoista, joilla yksittäiset jakelijat jakelevat vain yhden toimittajan tuotemerkkiä/-merkkejä, saman tuotemerkin jakelijoiden välisen kilpailun väheneminen vähentää tuotemerkin sisäistä kilpailua. Jos tuotemerkkien välinen kilpailu on tällaisessa tilanteessa kireää, on epätodennäköistä, että tuotemerkin sisäisen kilpailun vähentyminen vaikuttaisi kielteisesti kuluttajiin.

Yksinoikeudelliset järjestelyt ovat yleensä kilpailunvastaisempia kuin järjestelyt, jotka eivät sisällä yksinoikeuksia. Esimerkiksi kilpailukieltovelvoite aiheuttaa sen, että ostaja ostaa vain yhtä tuotemerkkiä. Vähimmäisostovaatimus jättää toisaalta ostajalle jonkinasteisen mahdollisuuden ostaa myös kilpailevia tavaroita. Tämän vuoksi markkinoiden sulkemisaste voi olla (paljon) alhaisempi.

Muita kuin merkkitavaroita ja -palveluita koskevat vertikaaliset rajoitukset ovat yleensä vähemmän haitallisia kuin merkkitavaroiden ja -palveluiden jakeluun vaikuttavat rajoitukset. Merkkitavaroiden tai -palveluiden ja muiden tavaroiden ja palveluiden välinen ero vastaa usein välituotteiden ja -palveluiden ja lopputuotteiden ja -palveluiden välistä eroa.

On tärkeää muistaa, että vertikaalisilla rajoituksilla saattaa olla myös myönteisiä vaikutuksia. Ne saattavat esimerkiksi edistää muihin tekijöihin kuin hintaan perustuvaa kilpailua ja palveluiden laadun paranemista. Hyödyt pätevät yleensä parhaiten lyhytkestoisiin vertikaalisiin rajoituksiin, jotka helpottavat uusien monimutkaisten hyödykkeiden käyttöönottoa, turvaavat sopimussuhdekohtaiset investoinnit tai helpottavat taitotiedon siirtoa.

Viimeisin päivitys 03.12.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun