RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


2000–2006: Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta (EMOTR) myönnettävä tuki maaseudun kehittämiseen 

Maaseudun kehittämisen tukiohjelmilla on keskeinen merkitys alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Euroopan unioni (EU) on luonut tätä tarkoitusta varten yhteisön tukikehyksen, jota sovellettiin maaseudun kehittämiseen vuosina 2000–2006. Vuodesta 2007 alkaen tukikehys on korvattu uudella oikeuskehyksellä. Entisen asetuksen epäsuotuisia alueita koskevia säännöksiä sovelletaan kuitenkin vuoteen 2010 saakka.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999, annettu 17 päivänä toukokuuta 1999, Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta [Ks. muutossäädökset]

TIIVISTELMÄ

Soveltamisala

Asetuksessa vahvistetaan puitteet kestävään maaseudun kehittämiseen myönnettävälle yhteisön tuelle 1. tammikuuta 2000 ja 1. tammikuuta 2007 väliseksi ajaksi. Sillä tehostetaan ja täydennetään yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ja yhteisön rakennepolitiikan muita välineitä.

Asetuksen nojalla tukikelpoiset maaseudun kehittämistoimenpiteet on jaettu kahteen ryhmään:

  • vuonna 1992 toteutetun YMP:n uudistamisen liitännäistoimenpiteet: varhaiseläke, maatalouden ympäristötoimenpiteet, metsitys sekä epäsuotuisten alueiden tukijärjestelmä
  • maatilojen uudistaminen ja monipuolistaminen: maatilojen investointituet, nuorten maanviljelijöiden aloitustuet, koulutus, investointituki jalostamisen ja kaupan pitämisen edistämiseen, lisätuki metsänhoitoon, maataloustoiminnan ja maatalouden rakenneuudistuksen edistäminen.

VUODEN 1992 YMP-UUDISTUKSEN YHTEYDESSÄ KÄYTTÖÖN OTETUT LIITÄNNÄISTOIMENPITEET

Varhaiseläke

Tukea voidaan myöntää viljelijälle, joka on vähintään 55-vuotias, mutta ei vielä eläkeiässä ja joka luopuu pysyvästi kaikesta kaupallisen maatalouden harjoittamisesta harjoitettuaan sitä vähintään kymmenen vuotta. Sama koskee myös saman ikäisiä sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvia maataloustyöntekijöitä - avustavia perheenjäseniä tai palkattuja työntekijöitä, jotka ovat käyttäneet viiden työskentelyn lopettamista edeltävän vuoden aikana vähintään puolet työajastaan maataloustyöhön.

Tuen avulla pyritään turvaamaan ikääntyneille viljelijöille riittävät tulot ja edistämään sitä, että taloudellisesti elinkelpoiset tilat siirtyvät uusille viljelijöille tai että maatalousmaat ohjataan muuhun kuin maatalouskäyttöön (esimerkiksi metsätalouskäyttöön, luonnonsuojelualueiksi jne.). Tilastaan luopuneelle viljelijälle voidaan maksaa enintään 15 000 euroa vuodessa (yhteensä enintään 150 000 euroa) 75 vuoden ikään asti. Jos jäsenvaltio maksaa luopujalle jo tavanomaista vanhuuseläkettä, varhaiseläketuki myönnetään sen lisänä. Maataloustyöntekijälle tukea voidaan maksaa enintään 3 500 euroa vuodessa (yhteensä enintään 35 000 euroa) tavanomaiseen eläkeikään asti.

Tilan mahdollisen jatkajan on otettava käyttöönsä luopujalta vapautunut maa osittain tai kokonaan, omattava riittävä pätevyys ja jatkettava tilan taloudellisen elinkelpoisuuden parantamista vähintään viiden vuoden ajan.

Maatalouden ympäristötoimenpiteet ja eläinten hyvinvointi

Tukea voidaan myöntää viljelijöille, jotka käyttävät ympäristön suojelemiseen ja maaseudun ylläpitämiseen (maatalouden ympäristöohjelma) tai eläinten hyvinvointiin tähtääviä maatalouden tuotantomenetelmiä. Tarkoituksena on edistää maataloutta, ympäristöä ja tuotantoeläinten hyvinvointia koskevien yhteisön tavoitteiden saavuttamista. Tuella kannustetaan sellaiseen maatalousmaan hyödyntämiseen, jossa otetaan huomioon ympäristönsuojelu ja maatilojen ympäristösuunnittelu, viljelymenetelmien laajaperäistäminen, luonnonarvoltaan merkittävien viljely-ympäristöjen säilyttäminen ja maiseman ylläpito.

Tätä tukea saadakseen viljelijöiden on tehtävä maatalouden ympäristönäkökohtia tai eläinten hyvinvointia koskevia sitoumuksia, joiden kesto on vähintään viisi vuotta. Sitoumukseksi ei riitä pelkkä tavanomaisten hyvien toimintatapojen noudattaminen vaan niiden on liityttävä palveluihin, joita ei voida tukea markkinatukitoimenpiteillä tai luonnonhaittakorvauksilla. Tuen laskemisessa otetaan huomioon tulonmenetykset, lisäkustannukset, maatalouden ympäristösitoumuksiin tarvittava taloudellinen kannustus sekä tuottamattomat investoinnit. Tuki ei saa kuitenkaan ylittää seuraavia määriä: yksivuotisten viljelmien osalta 600 euroa hehtaarilta, erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta 900 euroa hehtaarilta, 450 euroa hehtaarilta, kun maata käytetään muuhun kuin maanviljelyyn, ja eläinten hyvinvoinnin osalta 500 euroa nautayksikköä kohden (200 euroa, jos on kysymys paikallisista uhanalaisista lajeista).

Elintarvikkeiden laatu

Maatalouden tuotantomenetelmiä koskevalla tuella on tarkoitus parantaa ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden laatua. Tuen tavoitteena on antaa takeita kuluttajille ja luoda lisäarvoa. Tukea saavat viljelijät, jotka osallistuvat vapaaehtoisesti yhteisön tai jäsenvaltion laatujärjestelmiin, joista säädetään maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojaamisesta, erityisluonnetta koskevista todistuksista, luonnonmukaisista tuotantomenetelmistä ja laatuviineistä annetussa yhteisön lainsäädännössä. Nämä laatujärjestelmät mahdollistavat täydellisen jäljitettävyyden ja niissä määritellään lopputuotteen erityispiirteet ja varmistetaan niiden noudattaminen.

Elintarvikkeiden laatutukea voidaan myöntää enintään viiden vuoden ajan enintään 3 000 euroa vuodessa tilaa kohden. Tuen määrä riippuu laatujärjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten määrästä.

Myös tuottajaryhmittymät voivat saada tukea kuluttajille suunnattuihin tiedotus-, myynninedistämis- ja mainontatoimiin. Tämän tuen enimmäismäärä on 70 prosenttia toimen tukikelpoisista kustannuksista.

Epäsuotuisat alueet ja alueet, joilla on ympäristöön liittyviä rajoitteita

Luonnonhaittojen vaivaamien alueiden viljelijöitä voidaan tukea luonnonhaittakorvauksilla, joilla pyritään varmistamaan maan jatkuva maatalouskäyttö ja kestävät viljelymenetelmät, maaseutuympäristön säilyttäminen ja ympäristövaatimusten noudattaminen. Näitä korvauksia saavien viljelijöiden on sitouduttava jatkamaan maataloustoimintaa epäsuotuisalla alueella vähintään viiden vuoden ajan.

Luonnonhaittakorvauksen on oltava riittävä korvaamaan tehokkaasti haitat, mutta liiallisia korvauksia on vältettävä. Se vahvistetaan vähimmäis- ja enimmäiskorvauksen välille, jotka ovat 25 ja 250 euroa hehtaarilta maatalousmaata. Tällöin otetaan huomioon kunkin alueen kehittämistavoitteet, luonnonhaitat, ympäristöongelmat ja tilan tuotantosuunta. Enimmäismäärän ylittävät luonnonhaittakorvaukset ovat mahdollisia sillä edellytyksellä, että kaikkien maksettujen luonnonhaittakorvausten keskiarvo ei ohjelmasuunnittelun tasolla ylitä enimmäismäärää. Näiden korvausten maksamista varten jäsenvaltiot voivat yhdistää eri alueellisia ohjelmia.

Epäsuotuisiin alueisiin kuuluvat:

  • vuoristoalueet, joilla ilmasto tai jyrkät rinteet rajoittavat maan käyttöä ja lisäävät työkustannuksia,
  • epäsuotuisat alueet, joilla maanviljelys on vaarassa hävitä ja maa on huonosti tuottavaa, joilla maataloustuotokset on keskimääräistä alhaisempaa ja jotka yleensä kärsivät väestökadosta.

Eräitä maantieteellisiä alueita, joiden pinta-ala saa olla enintään 10 prosenttia jäsenvaltion pinta-alasta, voidaan pitää epäsuotuisina alueina siitä syystä, että ympäristönsuojelu, maaseutuympäristön säilyttäminen, matkailu tai rantojen suojelu edellyttävät maataloustoiminnan ylläpitämistä.

Vaatimusten noudattaminen

Viljelijöille voidaan myöntää tukea, jolla autetaan sopeutumaan ympäristöä, kansanterveyttä, elintarvikkeiden turvallisuutta ja työturvallisuutta koskeviin yhteisön sitoviin vaatimuksiin.

Yhteisön lainsäädäntöön perustuviin uusiin kansallisiin vaatimuksiin sopeutumiseksi voidaan myöntää osittaista ja tilapäistä tukea. Tällainen tuki on kiinteämääräinen ja asteittain aleneva. Sen tilakohtainen enimmäismäärä on 10 000 euroa vuodessa enintään viiden vuoden ajan siitä, kun normeja aletaan soveltaa. Jos on kyse EU-direktiivistä, jota ei ole pantu jäsenvaltiossa oikein täytäntöön, viiden vuoden enimmäisajan katsotaan alkaneen 28. lokakuuta 2003.

Jos viljelijät käyttävät asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 määriteltyjä neuvontapalveluja, tuen yhteismäärä saa olla enintään 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista tai 1500 euroa.

MAATILOJEN UUDISTAMIS- JA MONIPUOLISTAMISTOIMENPITEET

Maatilainvestoinnit

Maatiloille myönnetään investointitukea viljelijöiden tulotason sekä elin-, työ- ja tuotanto-olosuhteiden parantamiseksi. Niillä on pyrittävä vähentämään tuotantokustannuksia, parantamaan tai monipuolistamaan tuotantoa sellaisten tuotteiden tuotantoa lukuun ottamatta, joille ei löydy markkinoita, sekä parantamaan tuotteiden laatua, luonnonympäristöä, hygieniaolosuhteita ja eläinten hyvinvointia.

Tukea myönnetään vain sellaisille taloudellisesti elinkelpoisille maatiloille, jotka noudattavat ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevia vähimmäisvaatimuksia ja joiden viljelijä on riittävän pätevä. Investointituen edellytysten on täytyttävä ajankohtana, jona tuen myöntämispäätös tehdään. Jos investointien tarkoituksena on uusien vaatimusten noudattaminen, voidaan myöntää sitä varten tarkoitettu tuki ja määräaika.

Tuen kokonaismäärä saa olla enintään 40 prosenttia (epäsuotuisilla alueilla enintään 50 prosenttia) investoinnista. Alle 40-vuotiaiden eli nuorten viljelijöiden osalta nämä prosenttimäärät voidaan korottaa 50 ja 60 prosenttiin enintään viiden vuoden ajaksi toiminnan aloittamisesta.

Nuorten viljelijöiden aloitustuki

Nuorten viljelijöiden aloitustukea myönnetään alle 40-vuotiaille riittävän päteville viljelijöille, jotka aloittavat tilanpidon ensimmäistä kertaa. Tilan on oltava taloudellisesti elinkelpoinen ja sen on täytettävä ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevat vähimmäisvaatimukset.

Aloitustuki voi käsittää kertapalkkion, joka voi olla enintään 25 000 euroa, tai korkotuen lainoille, jotka on otettu tilanpidon aloittamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Jälkimmäisessä tapauksessa korkotuen määrä saa olla enintään kertapalkkion suuruinen, mutta nuorten viljelijöiden osalta, jotka käyttävät maatalouden neuvontapalveluja kolmen vuoden ajan, enimmäismäärä on kuitenkin 30 000 euroa.

Ammatillinen koulutus

Maatilatalous- ja metsätaloustoimintoihin osallistuvien viljelijöiden ja muiden henkilöiden ammattitaitoa ja pätevyyttä parannetaan tukemalla ammatillista koulutusta, jolla koulutettavia pyritään valmentamaan tuotannon laadulliseen uudelleen suuntaamiseen, maisemanhoidon ja maiseman parantamisen, ympäristönsuojelun, hygieniaa koskevien vaatimusten ja eläintensuojelun kanssa yhteen sopivien tuotantomenetelmien käyttöön sekä tilanhoidon parantamiseen.

Maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen parantaminen

Ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevia vähimmäisvaatimuksia noudattaville taloudellisesti kannattaville yrityksille voidaan myöntää investointitukea, joka on tarkoitettu maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen parantamisen helpottamiseen. Pienet jalostusyksiköt voivat myös saada lisätukea ja jatkoaikaa uusien vähimmäisvaatimusten noudattamiseen. Tavoitteena on lisätä maataloustuotteiden kilpailukykyä ja lisäarvoa parantamalla tuotteiden ulkomuotoa, suuntaamalla tuotantoa uusiin myyntikanaviin, kehittämällä ja soveltamalla uusia teknologioita, parantamalla terveyteen liittyviä edellytyksiä ja niiden seurantaa sekä suosimalla innovaatioita ja ympäristönsuojelua. Tukea ei kuitenkaan myönnetä vähittäismyyntiin eikä kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden markkinointiin ja jalostukseen liittyviin investointeihin.

Yhteisön tuki voi tavoite 1 -alueilla olla enintään 50 prosenttia investoinnista ja muilla alueilla enintään 40 prosenttia. Tuen on kuitenkin parannettava tilannetta kyseisellä maatalouden perustuotantoalalla.

Metsätalous

Yhteisön ja jäsenvaltioiden tekemien kansainvälisten sitoumusten sekä jäsenvaltioiden metsäohjelmien mukaisesti voidaan myöntää tukea yksityishenkilöille tai kunnille taikka näiden yhteenliittymille, jotka ovat metsänomistajia. Tukea voidaan myöntää

  • muun kuin maatalousmaan parantamiseen: tällaisia toimenpiteitä ovat metsitys, investoinnit metsien arvon kohentamiseen sekä metsätaloustuotteiden korjuun, jalostuksen ja kaupan pitämisen parantamiseen, metsätaloustuotteiden uusien myyntimahdollisuuksien luominen, metsänomistajien yhdistystoiminnan edistäminen sekä luonnononnettomuuksien ja tulipalojen vahingoittamien metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen sekä aiheelliset ennaltaehkäisevät toimet.
  • maatalousmaan metsitykseen: vuotuinen hehtaarikohtainen palkkio voidaan myöntää istutus- ja hoitokustannuksiin sekä korvaamaan viljelijöille aiheutuneita tulonmenetyksiä. Tällainen tuki, jonka suuruus määräytyy viljelijän mukaan, voi olla enintään 725 tai 185 euroa hehtaaria kohden vuodessa. Julkisyhteisöille kuuluvan maatalousmaan metsityksen tuki kattaa ainoastaan perustamiskustannukset. Tukea ei voi myöntää varhaiseläketukea saaville viljelijöille eikä joulukuusten istuttamiseen.
  • sellaisten metsien suojelemiseen, joilla on yleishyödyllinen suojaava ja ekologinen tehtävä ja joita säilyttävien toimenpiteiden kustannukset ovat suuremmat kuin metsätaloudesta ja palonkatkaisulinjojen ylläpitämisestä saatava tulo: näihin toimenpiteisiin voidaan myöntää tukea, jonka suuruus vuotta kohti on 40–120 euroa hehtaarilta.

Keskisuuren tai suuren metsäpalovaaran alueilla toteutettavien toimenpiteiden on oltava niiden kansallisten suunnitelmien mukaisia, joista säädetään metsien suojelua koskevassa yhteisön lainsäädännössä.

Maaseutualueiden sopeuttamisen ja kehittämisen edistäminen

Yhteisön tukea voidaan myöntää myös sellaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät kuulu edellä lueteltujen toimenpiteiden joukkoon, mutta joilla pyritään muuttamaan ja parantamaan maatilatalouden toimintoja. Tällaisia ovat erityisesti maa-alueiden uusjako, maatalouden neuvontapalvelujen perustaminen, laadukkaiden maataloustuotteiden kaupan pitäminen, maaseudun peruspalvelujen kehittäminen, kylien kunnostaminen ja maaseutuperinnön suojeleminen, matkailu- ja käsityöläiselinkeinojen edistäminen ja paikallisten kumppanien toteuttamien integroitujen maaseudun kehittämisstrategioiden hallinta.

Kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa maa-alueiden uusjakoon ei voi saada rahallista tukea. Sen sijaan voidaan myöntää tukea, jolla autetaan tuottajia noudattamaan ennen liittymispäivää (1. toukokuuta 2004) vahvistettua EU-normia, joka sitoo näitä tuottajia joko kyseisestä päivästä tai sitä myöhäisemmästä ajankohdasta alkaen. Tämä mahdollisuus koskee ainoastaan tukikauden ensimmäisiä kolmea vuotta, ja siihen sovelletaan 25 000 euron tilakohtaista vuotuista enimmäismäärää.

YLEISET LOPPUSÄÄNNÖKSET

EMOTR-rahoitus

Vuosina 2000–2006 maaseudun kehittämistoimenpiteisiin ja liitännäistoimenpiteisiin myönnettiin 4 370–4 370 miljoonaa euroa vuodessa. Nämä toimenpiteet rahoitetaan EMOTR:n tuki- tai ohjausosastosta sen mukaan, mihin alueelliseen yhteyteen ne liittyvät. EMOTR:n tukiosastosta siis katetaan varhaiseläketuet, epäsuotuisten alueiden tai ympäristörajoitteisten alueiden tuet, maatalouden ympäristötoimenpiteisiin, eläinten hyvinvointiin ja elintarvikkeiden laatuun liittyvät tuet sekä maatalousmaan metsitystoimenpiteet. Muut maaseudun kehittämistoimenpiteet katetaan tavoite 1 -alueilla EMOTR:n ohjausosastosta ja muilla alueilla EMOTR:n tukiosastosta. Komissio voi laajentaa EMOTR:n ohjausosaston tuen soveltamisalaa myös muihin toimenpiteisiin ja ehdottaa EMOTR:n tukiosastosta rahoitettavaksi maaseudun kehitysohjelmointiin liittyviä tutkimuksia.

Lisäksi EMOTR rahoittaa sellaiset maaseutualueiden sopeuttamisen ja kehittämisen edistämistoimenpiteet, jotka koskevat kylien kunnostamista ja kehittämistä, maaseutuperinnön suojelemista ja säilyttämistä, toimintojen monipuolistamista maataloudessa sekä maatalouden kehittämiseen liittyvien maaseudun perusrakenteiden kehittämistä ja parantamista ja joita ei rahoiteta tavoite 1- ja tavoite 2- alueiksi luokitelluilla sekä siirtymävaiheessa olevilla alueilla Euroopan aluekehitysrahastosta(EAKR).

Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

Maaseudun kehittämistoimenpiteiden on noudatettava yhteisön lainsäädäntöä ja oltava johdonmukaisia muun yhteisön politiikan kanssa. Johdonmukaisuus yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisältyvien yhteisten markkinajärjestelyjen sekä maatalouden laatu- ja terveystoimenpiteiden kanssa on erityisen tärkeää. Asetuksen nojalla ei voida tukea toimenpiteitä, jotka koskevat tutkimushankkeita tai eläintautien hävittämistä.

Samalle toimenpiteelle ei voida maksaa tukea sekä tämän asetuksen nojalla että jostakin muusta yhteisön tukijärjestelmästä, eikä toimenpiteelle, joka ei täytä jotakin tämän asetuksen edellytyksistä, voida maksaa tukea myöskään muista yhteisön tukijärjestelmistä.

Jäsenvaltioiden maaseudun kehittämiseen myöntämien tukien on täytettävä maatalouden valtiontukijärjestelmää koskevat yhteisön vaatimukset maataloutta koskevissa neuvoston asetuksissa ja direktiiveissä säädettyjen rajojen mukaisesti (muunlaiset valtiontuet jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle hyväksymistä varten), sekä maaseudun kehittämistä koskevat yhteisön säännökset. Tämän vuoksi

  • valtio ei saa myöntää investointitukia, jotka ylittävät yhteisön tuille määritellyt prosenttiosuudet paitsi silloin, kun investointi kohdistuu ympäristön parantamiseen, hygieniaolosuhteiden parantamiseen tai eläintensuojeluun yleisen edun vuoksi
  • luonnonhaittojen korvausten on oltava aina yhteisön sääntöjen mukaisia
  • maatalouden ympäristöohjelmaa edistävien tukien on noudatettava yhteisön asettamia vaatimuksia ja enimmäismääriä, vaikkakin jälkimmäiset voidaan ylittää, jos se on tarpeen tulonmenetysten, lisäkulujen ynnä muiden oikeudenmukaiseksi korvaamiseksi, jne.

Maantieteellinen kattavuus ja ohjelmaperusteisuus

Jotta maaseudun kehittämispolitiikka kattaisi kaikki yhteisön maaseutualueet, tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet aiotaan sisällyttää seuraaviin monivuotisiin ohjelmiin:

  • tavoite 1 -ohjelmiin, kun toimenpiteet rahoitetaan EMOTR:n ohjausosastosta
  • tavoite 2 -ohjelmiin, kun toimenpiteet koskevat varhaiseläkettä, epäsuotuisia alueita ja alueita, joilla on ympäristöön liittyviä rajoitteita, maatalouden ympäristötoimenpiteitä sekä maatalousmaan metsittämistä
  • maaseudun kehittämisohjelmiin, kun kyseessä ovat muut toimenpiteet.

Nämä maaseudun kehittämisohjelmat perustuvat jäsenvaltioiden sopivimmaksi katsomallaan maantieteellisellä tasolla seitsemäksi vuodeksi (2000–2006) laatimiin suunnitelmiin. Suunnitelmat sisältävät maaseudun nykytilanteen kuvauksen, ehdotetun toimintasuunnitelman, vaikutusarvion, rahoitussuunnitelman, aiottujen toimenpiteiden kuvaukset, joihin sisältyvät myös maatalouden ympäristöohjelmaa koskevien toimenpiteiden kuvaukset, tiedot tarvittavista tutkimuksista ja teknisistä toimenpiteistä sekä vastaavista viranomaisista ja järjestelyistä suunnitelmien tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden ovat jättäneet maaseudun kehittämissuunnitelmat komissiolle viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta, ja komissio hyväksyy lopulliset suunnitelmat kuuden kuukauden kuluessa suunnitelmien jättämisestä.

Rahoitussäännökset

Maaseudun kehittämistoimenpiteisiin sovelletaan yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen säännöksiä joitakin tavoitteen 2 mukaisia toimenpiteitä koskevia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Laadittuaan rahoitussuunnitelman osana maaseudun kehittämisen ohjelmatyötä komissio jakaa varat alustavasti jäsenvaltioille vuosittain jaoteltuina ottaen huomioon tarpeet sekä toteutettavat ponnistukset. Jakoa voidaan mukauttaa tosiasiallisten menojen ja jäsenvaltioiden toimittamien tarkistettujen menoarvioiden perusteella.

Yhteisön rahoitusosuuden on oltava vähintään 25 prosenttia tukikelpoisista julkisista menoista mutta enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista. Rakennerahastojen yleisten säännösten mukaan maatalouden ympäristöohjelmaan liittyvien toimenpiteiden rahoitusosuus on 85 prosenttia tavoite 1 -alueilla ja 60 prosenttia muilla alueilla. Lisäksi tuloja synnyttäviin investointeihin sovelletaan erityissäännöksiä.

Seuranta ja arviointi

Komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että maaseudun kehittämisen ohjelmoinnin täytäntöönpanoa valvotaan tehokkaasti, ja käytettävä tähän fyysisiä ja taloudellisia indikaattoreita, joiden käytöstä ne ovat sopineet yhdessä komission kanssa. Tarvittaessa perustetaan seurantakomiteoita. Seurantatulokset sisällytetään komissiolle toimitettaviin vuosikertomuksiin.

Arviointi tehdään yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen mukaisesti.

Täytäntöönpanosäännöt

Komissio täsmentää erikseen tukien myöntämisedellytykset, korvausten laskentaperusteet sekä muut sovellettavat ajat ja edellytykset. Sama koskee maaseudun kehittämissuunnitelmia, ohjelma-asiakirjojen tarkistamista, rahoitussuunnittelua, seurantaa ja arviointia sekä maaseudun kehittämisen ja markkinointijärjestelyjen johdonmukaisuuden turvaamista koskevia täytäntöönpanosääntöjä.

Lisätietoja on maatalouden pääosaston verkkosivuston maaseudun kehittämistä koskevilla sivuilla.

Vuosina 2000-2006 yhteisön Leader+-aloitteella edistetään sellaisten omintakeisten toimintamallien toteuttamista, joihin on sisällytetty pyrkimys maaseudun kestävään kehitykseen. Aloitteessa korostetaan paikallistason kumppanuutta ja edistetään maaseutualueiden verkottumista.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloMääräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissaEYVL
Asetus (EY) N:o 1257/1999 [hyväksyminen: CNS/1998/102]3.7.1999-EYVL L 160, 26.6.1999

MuutossäädöksetVoimaantuloMääräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissaEUVL
Asetus (EY) N:o 1783/200328.10.2003-EUVL L 270, 21.10.2003
Asetus (EY) N:o 567/20041.5.2004-EUVL L 90, 27.3.2004
Asetus (EY) N:o 583/20041.5.2004-EUVL L 91, 30.3.2004
Asetus (EY) N:o 2223/200425.12.2004- EUVL L 379, 24.12.2004
Asetus (EY) N:o 1698/200522.10.2005-EUVL L 277, 21.10.2005
Viimeisin päivitys 23.08.2007

Katso myös

Lisätietoja löytyy maaseudun kehittämispolitiikkaa vuosina 2000–2006 käsitteleviltä maatalouden pääosaston verkkosivuilta.

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun