RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 10 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Hedelmien ja vihannesten yhteinen markkinajärjestely - (uudistus 2007)

Arkisto

Hedelmä- ja vihannesalan yhteinen markkinajärjestely uudistettiin perusteellisesti vuonna 2007, jotta voitaisiin parantaa alan kilpailukykyä, lisätä kulutusta ja suojella ympäristöä. Näiden tavoitteiden mukaisesti tässä käsiteltävänä olevalla asetuksella kannustetaan tuottajia muodostamaan organisaatioita, jotka voivat vahvistaa kyseistä alaa monin tavoin, esimerkiksi yhteisön osarahoituksen avulla.

ASIAKIRJA

Neuvoston asetus (EY) N:o 1182/2007, annettu 26 päivänä syyskuuta 2007, hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä sekä direktiivien 2001/112/EY ja 2001/113/EY, asetusten (ETY) N:o 827/68, (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96, (EY) N:o 2826/2000, (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 318/2006 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 2202/96 kumoamisesta.

TIIVISTELMÄ

Hedelmä- ja vihannesalan yhteisellä markkinajärjestelyllä säännellään kyseisen alan tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia järjestöjä. Lisäksi siinä vahvistetaan kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan järjestelmä.

Soveltamisala

Kyseistä asetusta sovelletaan seuraaviin kahteen tuoteryhmään, joihin sovellettiin vuoteen 2008 saakka kahta erilaista yhteistä markkinajärjestelyä:

  • tuoretuotteet kuten esimerkiksi vihannekset, hedelmät ja tietyt mausteet (katso vuoden 2007 loppuun saakka sovellettava lainsäädäntö (castellanodeutschenglishfrançais)).
  • hedelmä- ja vihannesjalosteet, jotka on esikäsitelty, kypsennetty ja säilötty (katso vuoden 2007 loppuun saakka sovellettava lainsäädäntö (castellanodeutschenglishfrançais)).

Tuoretuotteita voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos ne ovat laadultaan virheettömiä, aitoja ja kauppakelpoisia, ja jos alkuperämaa on ilmoitettu.

TUOTTAJAJÄRJESTÖT

Tuoretuotteiden tuottajat voivat perustaa organisaatioita kannustaakseen jäseniään toimimaan ympäristöä säästävästi tuotannossa, hallinnoinnissa sekä viljelymenetelmissä. Kyseiset organisaatiot voivat myös pyrkiä tuotannon ja tuotteiden tarjonnan järkeistämiseen. Organisaatioihin liittyneet tuottajat sitoutuvat täyttämään seuraavat velvollisuudet:

  • soveltamaan organisaation hyväksymiä sääntöjä tuotannossa, kaupan pitämisessä ja ympäristönsuojelussa,
  • myymään tuotantoaan organisaation välityksellä,
  • toimittamaan tuottajaorganisaatiolle sen tilastotarkoituksiin pyytämät tiedot,
  • avustamaan toimintarahastoa.

Jokaisen organisaation on saatava jäsenvaltioiden hyväksyntä, ja sen voi saada täyttämällä tietyt ehdot. Organisaatiolla on oltava esimerkiksi vähimmäismäärä jäseniä, ja sen tuotannon arvon on täytettävä tietyt vähimmäisvaatimukset. Niillä ei voi myöskään olla määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla. Perustaakseen hyväksytyn organisaation tuottajat voivat yhdistyä tuottajaryhmittymiksi. Kyseinen oikeussubjekti yhdistää tuottajat siirtymäajan ajaksi siihen saakka kunnes ryhmittymä täyttää ehdot, jotka tarvitaan tuottajaorganisaatioksi hyväksymiseen.

Tuottajaorganisaatiot voivat puolestaan perustaa liittoja.

Toimintaohjelmat

Tuottajaorganisaatiot voivat toteuttaa toimintaohjelmia, jotka kestävät 3-5 vuotta. Ohjelmien kaupallisina tavoitteina ovat tuotannon järkeistäminen, hintojen vakauttaminen, tuotteiden laadun parantaminen sekä kriisinehkäisy ja -hallinta niiden kaikilta osin. Ohjelmiin on lisättävä myös vähintään kaksi ympäristötoimea, tai niiden menoista vähintään 10 prosentilla on katettava ympäristötoimia.

Organisaatiot tai sen jäsenet rahoittavat nämä ohjelmat, ja niille voidaan myöntää myös kansallisia tai yhteisön taloudellisia tukia. Organisaatiolta itseltään saatu rahoitus ja Euroopan yhteisöltä saadut tuet kerätään toimintarahastoon, jota käytetään vain toimintaohjelmien rahoittamiseen. Kansalliset taloudelliset tuet lisätään toimintarahastoon sen jälkeen, kun komissio on antanut kyseiselle jäsenvaltiolle luvan tukea tuottajaorganisaatioitaan. Yhteisön osuus toimintarahastoista on yleensä yhtä suuri kuin tuottajaorganisaation osuus sekä enintään 50 prosenttia menoista ja 4,1 prosenttia tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvosta. Näitä enimmäismääriä voidaan kuitenkin suurentaa tietyissä tapauksissa.

Jäsenvaltiot hyväksyvät toimintaohjelmat arvioituaan niitä tuottajaorganisaatioiden toimittamien tietojen perusteella. Erityisesti on annettava tiedot kunkin vuoden toimintarahaston suuruudesta, tiedot kuluvan vuoden ja edellisten vuosien menoista asianmukaisesti asiakirjoin todistettuna.

Jäsenvaltiot voivat päättää enintään kolmen markkinointikauden ajan, että tietyn tuottajaorganisaation jäsenten velvoitteet laajennetaan koskemaan myös muita kuin tuottajaorganisaatioiden jäseniä, jotka ovat sijoittuneet samalle talousalueelle *. Kyseiset velvoitteet voivat liittyä organisaation hyväksymien, tuotantoon liittyvien sääntöjen soveltamiseen, kaupan pitämiseen, ympäristönsuojeluun sekä menekinedistämiseen ja tiedonvälitykseen kriisitilanteissa.

TOIMIALAKOHTAISET JÄRJESTÖT JA SOPIMUKSET

Tuoreiden hedelmien ja vihannesten tuotannon, kaupan ja jalostamisen alalla toimivat organisaatiot ja yhdistykset voivat perustaa toimialakohtaisen järjestön. Nämä järjestöt voivat harjoittaa tiettyjä toimintoja, joiden avulla ne pyrkivät yleensä parantamaan tuotteiden tuotantoa, markkinoita, laatua ja suojelua sekä niitä koskevaa yhteisön säännöstöä. Järjestö voi harjoittaa kyseistä toimintaa vasta sen jälkeen, kun se on saanut jäsenvaltion hyväksynnän, jonka voi saada täyttämällä tietyt ehdot. Järjestön on esimerkiksi edustettava merkittävää osaa tuoreiden hedelmien ja vihannesten ketjusta, mutta se ei voi itse harjoittaa kyseisten tuotteiden tuotantoa, kaupan pitämistä tai jalostusta. Jäsenvaltion hyväksyntä annetaan tiedoksi komissiolle, joka voi pyytää jäsenvaltiota peruuttamaan antamansa hyväksynnän.

Poiketen siitä, mitä tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan annetussa asetuksessa säädetään, toimialakohtaisten järjestöjen harjoittamiin toimintoihin ei sovelleta tiettyjä Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määrättyjä kilpailusääntöjä.

Tietyissä olosuhteissa ja rajoitettuna aikana jäsenvaltiot voivat laajentaa tiettyjä organisaatiossa tehtyjä sopimuksia, päätöksiä tai menettelytapoja toimijoille, jotka eivät ole liittyneet kyseiseen organisaatioon, mutta jotka toimivat samalla maantieteellisellä alueella. Jotta kyseinen laajentaminen hyväksytään, organisaation on katsottava olevan tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustava *.

Komissio valvoo sääntöjen soveltamisen laajentamista

Komissio valvoo tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten järjestöjen sääntöjen soveltamisen laajentamista, ja tietyissä tapauksissa se voi pyytää jäsenvaltiota peruuttamaan hyväksynnän.

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

Tuoreisiin ja jalostettuihin hedelmiin ja vihanneksiin sovellettavassa kauppajärjestelmässä kielletään kaikkien vaikutukseltaan tullia vastaavien maksujen periminen sekä kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

Komissio voi myös vaatia kyseessä olevaa jäsenvaltiota toimittamaan yhden tai useamman tuotteen tuonti- ja vientitodistukset.

Tuonti

Hedelmien ja vihannesten kauppaan sovelletaan yhteisen tullitariffin tulleja. Jotta yhteisön markkinoita voitaisiin suojella tietyiltä epäsuotuisilta vaikutuksilta, tuonnissa kannetaan lisätulli, kun tavaroiden hinta on alhaisempi kuin lisätullin määräämiseksi säädetty hinta * tai kun tuonnin määrä on käynnistysmäärää suurempi *. Kyseiset lisätullit suhteutetaan tavoitteeseen, ja niitä määrätään vain silloin, kun on todellinen mahdollisuus siihen, että tuonti häiritsee yhteisön markkinoita.

Tuontitariffikiintiöt avataan joka vuosi, ja niitä hallinnoidaan kaikenlaista syrjintää välttäen. Tässä sovelletaan jotain seuraavista kolmesta periaatteesta: "ensin tullutta palvellaan ensin", "samanaikainen tarkastelu", "perinteiset/uudet toimijat".

Komissio voi ryhtyä suojatoimenpiteisiin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

Sisäinen ja ulkoinen jalostusmenettely

Komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan keskeyttää sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käytön.

ALAN TUKEMINEN

Hedelmä- ja vihannesalalla sovelletaan tilatukijärjestelmää. Kyseistä järjestelmää sovelletaan kuitenkin asteittain. Ensimmäisen siirtymävaiheen aikana, kun kyse on tuotteista, jotka saivat jalostustukea ennen uudistusta, jäsenvaltiot voivat säilyttää osan tuen määrästä ja myöntää viljelijöille lisätukea. Siirtymävaiheen aikana jäsenvaltiot voivat myöntää myös pinta-alatukea. Siinä tapauksessa jäsenvaltiot vahvistavat puolueettomin perustein tuen määrän hehtaaria kohden jokaiselle hedelmä- ja vihanneslajille. Tässä asetuksessa vahvistetaan siirtymävaiheen kesto erilaisille tuotteille sekä mahdollisesti säilytettävän tuen määrä jokaiselle jäsenvaltiolle.

Jalostukseen toimitettavien mansikoiden ja vadelmien tuottajille myönnetään pinta-alatukea 230 euroa hehtaaria kohti 31. joulukuuta 2012 saakka. Tämän tuen lisäksi voidaan maksaa kansallista tukea enintään 170 euroa hehtaarille. Kyseisille jäsenvaltioille myönnetään hehtaarimäärät kansallisella tasolla.

Komitea

Hedelmien ja vihannesten hallintokomitea (FR) avustaa komissiota yhteisen markkinajärjestelyn hallinnoinnissa.

Taustaa

Asetuksella uudistetaan hedelmä- ja vihannesalan yhteistä markkinajärjestelyä, joka oli voimassa vuodesta 1996 lähtien. Edelliseen lainsäädäntökehykseen verrattuna nykyisessä asetuksessa esitellään seuraavat kaksi merkittävää, uutta asiaa: siinä yhdistetään tuorehedelmä- ja vihannesalat sekä hedelmä- ja vihannesjalosteala eikä siinä säädetä yhdestäkään kyseiselle alalle kohdistuvasta tukijärjestelmästä, mutta siihen sisältyy niitä koskevia säännöksiä asetuksessa, jossa säädetään yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa.

Keskeiset termit
  • Talousalue: maantieteellinen alue, joka muodostuu vierekkäisistä tai lähellä olevista tuotantoalueista, joilla on samanlaiset tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvät edellytykset.
  • Edustava toimialakohtainen järjestö: järjestö, joka kattaa vähintään kaksi kolmasosaa jonkin tietyn alueen tuotteen tuotannosta, kaupasta tai jalostuksesta.
  • Käynnistyshinta: hinta, jonka yhteisö on ilmoittanut Maailman kauppajärjestölle.
  • Käynnistysmäärä: määrä, joka määritellään prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta.

VIITTEET

AsiakirjaVoimaantuloMääräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissaEuroopan unionin virallinen lehti
Asetus (EY) N:o 1182/20076.11.2007-EUVL L 273, 17.10.2007.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Soveltamissäännöt

Asetus (EY) N:o 1580/2007 [EUVL L 350, 31.12.2007].
Asetukseen N:o 1182/2007 sisältyy kyseistä alaa koskevat soveltamissäännöt, jotka järjestetään uudelleen tässä asetuksessa. Siinä säädetään tuotteiden luokittelusta, tuottajaorganisaatioista sekä kolmansien maiden kanssa käytävästä kaupasta. Tämän lisäksi sen liitteissä annetaan virallisia viranomaisia ja tarkastusviranomaisia koskevat tiedot sekä todistus- ja asiakirjamalleja, joita tarvitaan kyseisten tuotteiden kaupassa.

Viimeisin päivitys 01.05.2008
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun