Päätöksenteko Euroopan unionissa

Päätöksentekoon osallistuvat Euroopan unionin tasolla erityisesti seuraavat toimielimet:

Euroopan komissio
Euroopan parlamentti (EP)
Euroopan unionin neuvosto.

Uusia säädöksiä koskevat ehdotukset tekee yleensä komissio, mutta parlamentti ja neuvosto hyväksyvät säädökset. Joissakin tapauksissa neuvosto voi toimia yksinkin. Myös muut toimielimet osallistuvat päätöksentekoon.

Tärkeimmät EU-lainsäädännön säädökset ovat direktiivejä ja asetuksia. EU:n päätöksentekoa koskevista säännöistä ja menettelyistä määrätään perussopimuksissa. Jokainen ehdotus EU:n uudeksi säädökseksi perustuu tiettyyn perussopimuksen artiklaan, jota kutsutaan sen oikeusperustaksi. Oikeusperusta määrää, mitä lainsäädäntömenettelyä noudatetaan. Keskeiset menettelyt ovat kuulemismenettely, hyväksyntämenettely ja yhteispäätösmenettely.

1. Yhteispäätösmenettely

Yhteispäätösmenettelyä käytetään EU:n lainsäädännössä nykyään eniten. Yhteispäätösmenettelyssä parlamentti ei pelkästään anna lausuntoa, vaan se jakaa lainsäädäntövallan neuvoston kanssa. Jos neuvosto ja parlamentti eivät pääse sopimukseen säädösehdotuksesta, ehdotus annetaan sovittelukomitealle, jossa neuvostolla ja parlamentilla on yhtä monta edustajaa. Kun komitea on päässyt sopimukseen, teksti annetaan jälleen parlamentille ja neuvostolle, jotta ne voivat lopulta antaa säädöksen. Sovittelusta on tulossa yhä harvinaisempaa. Useimmat yhteispäätösmenettelyssä käsiteltävät säädökset hyväksytään joko ensimmäisessä tai toisessa käsittelyssä kolmen toimielimen hyvän yhteistyön ansiosta.

Yhteispäätösmenettelyä käsittelevällä verkkosivulla esiintyvässä kaaviossa käsitellään menettelyä tarkemmin.

2. Hyväksyntämenettely

Hyväksyntämenettelyssä neuvoston on saatava Euroopan parlamentin hyväksyntä, ennen kuin se voi tehdä tiettyjä tärkeitä päätöksiä.

Menettely on muuten samanlainen kuin kuulemismenettely, mutta parlamentti ei voi esittää ehdotukseen tarkistuksia: sen on joko hyväksyttävä tai hylättävä ehdotus. Hyväksyntä edellyttää annettujen äänten ehdotonta enemmistöä.

Hyväksyntämenettelyä käytetään useimmiten muiden maiden kanssa tehtävien sopimusten yhteydessä, esimerkiksi sellaisten sopimusten, joiden perusteella uudet maat voivat liittyä EU:hun.

3. Kuulemismenettely

Kuulemismenettelyä käytetään esimerkiksi maatalouden, verotuksen ja kilpailupolitiikan aloilla. Ensin komissio tekee ehdotuksen, jonka perusteella neuvosto sitten kuulee parlamenttia, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa.

Parlamentti voi

hyväksyä komission ehdotuksen
hylätä sen tai
pyytää siihen tarkistuksia.

Jos parlamentti pyytää tarkistuksia, komissio tarkastelee kaikkia parlamentin esittämiä muutoksia. Jos se hyväksyy jonkin parlamentin esittämistä muutoksista, se antaa neuvostolle tarkistetun ehdotuksen.

Neuvosto käsittelee tarkistettua ehdotusta ja joko hyväksyy sen tai muuttaa sitä. Jos neuvosto päättää tässä menettelyssä muuttaa komission ehdotusta, päätöksen on (kuten muissakin menettelyissä) oltava yksimielinen.