Schumanin julistus – 9. toukokuuta 1950

Schumanin julistus on Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin 9. toukokuuta 1950 esittämä asiakirja, jossa ehdotetaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamista. Yhteisön jäsenmaat yhdistäisivät hiilen ja teräksen tuotantonsa valvonnan.

Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustajajäseniä olivat Ranska, Länsi-Saksa, Italia, Alankomaat, Belgia ja Luxemburg. Siitä tuli ensimmäinen ylikansallinen eurooppalainen elin, joka loi perustan nykyiselle Euroopan unionille.

Historiallinen tausta

Euroopan kansat olivat vuonna 1950 vielä toipumassa toisesta maailmansodasta, jonka päättymisestä oli kulunut viisi vuotta.

Euroopan maiden hallitukset halusivat estää uuden sodan. Ne katsoivat, että kun hiilen ja teräksen tuotannosta otetaan yhteinen vastuu, uusi sota entisten vihollisten Ranskan ja Saksan välillä "ei ole enää ajateltavissa eikä käytännössä mahdollinen", kuten julistuksessa todetaan.

Päättäjät uskoivat, että taloudellisten intressien yhdistäminen nostaisi myös elintasoa, ja olisi omiaan yhdentämään Eurooppaa. EHTY:n jäsenyys oli avoin myös muille maille.

Lainauksia julistuksesta

  • "Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin."
  • "Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus."
  • Hiilen ja teräksen tuotannon yhteinen valvonta "muuttaa tulevaisuuden suuntaa näillä alueilla, jotka ovat kauan keskittyneet takomaan aseita sotiin, joiden uhreiksi ne ovat ennen muita päätyneet itse."

Koko teksti

Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin.

Järjestäytyneen ja elävän Euroopan sivistykselle antama panos on välttämätön, jotta rauhanomaiset suhteet kyetään säilyttämään. Ranska on yli kahdenkymmenen vuoden ajan puhunut yhdistyneen Euroopan puolesta ensisijaisena tavoitteenaan palvella rauhaa. Euroopan yhdistyminen epäonnistui, ja sota syttyi.

Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus. Euroopan kansakuntien yhdistäminen edellyttää, että Ranskan ja Saksan vuosisatoja kestänyt vastakkainasettelu saadaan poistetuksi. Aloitteen on ensisijaisesti koskettava Ranskaa ja Saksaa.

Tämän päämäärän saavuttamiseksi Ranskan hallitus ehdottaa välittömiä toimia, jotka koskevat rajoitettua mutta ratkaisevan tärkeää asiaa:

"Ranskan hallitus ehdottaa Ranskan ja Saksan koko hiili- ja terästuotannon asettamista yhteisen korkean viranomaisen alaisuuteen. Tämän järjestön toimintaan voivat halutessaan osallistua muutkin Euroopan maat."

Yhdistämällä hiilen ja teräksen tuotannon valvonta varmistetaan välittömästi yhteinen perusta taloudelliselle kehitykselle. Tämä merkitsee ensimmäistä askelta kohti Euroopan liittovaltiota ja muuttaa tulevaisuuden suuntaa näillä alueilla, jotka ovat kauan keskittyneet takomaan aseita sotiin, joiden uhreiksi ne ovat ennen muita päätyneet itse.

Tuotannosta otetaan näin yhteinen vastuu, ja siitä seuraa, että sota Ranskan ja Saksan välillä ei ole enää ajateltavissa eikä käytännössä mahdollinen. Kun perustetaan tällainen vahva tuotantoyksikkö, jonka toimintaan kaikki halukkaat maat voivat osallistua, nämä maat saavat yhdenvertaiset perusedellytykset teolliselle tuotannolleen, ja niiden taloudelliselle yhdentymiselle muodostetaan todellinen perusta.

Tämän tuotannon tulokset koituvat koko maailman hyväksi ketään hylkimättä tai syrjimättä, jotta yhdessä voidaan nostaa elintasoa ja edistää rauhantyötä. Lisääntyneine voimavaroineen Eurooppa voi ryhtyä toteuttamaan yhtä keskeisistä tehtävistään: Afrikan mantereen kehittämistä.

Näin voidaan yksinkertaisin toimin ja nopeasti sovittaa eri näkökohdat toisiinsa, mikä on talousyhteisön perustamisen edellytys, ja antaa kipinä laajenevalle ja syvenevälle yhteisölle, jonka muodostavat veristen ristiriitojen pitkään toisistaan erottamat kansakunnat.

Tämä ehdotus johtaa perustuotannon asettamiseen yhteiseen valvontaan sekä sellaisen uuden korkean viranomaisen perustamiseen, jonka päätökset sitovat Ranskaa, Saksaa ja muita mukaan liittyviä maita. Ehdotus merkitsee siis perustan luomista Euroopan liittovaltiolle, joka on pysyvän rauhan edellytys.

Saavuttaakseen edellä määritellyt tavoitteet Ranskan hallitus on valmis aloittamaan neuvottelut seuraavalta pohjalta.

Yhteisen korkean viranomaisen tehtävänä on taata mahdollisimman nopeasti tuotannon uudenaikaistaminen ja sen laadun parantaminen, hiilen ja teräksen toimittaminen samoin ehdoin Ranskan ja Saksan sekä muiden mukaan liittyvien maiden markkinoille, muualle suuntautuvan yhteisen viennin kehittäminen ja näiden teollisuudenalojen työntekijöiden olojen yhtenäistäminen.

Vaikka mukaan liittyvien maiden tuotannolliset lähtökohdat poikkeavatkin nykyisin toisistaan melkoisesti, näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on pantava täytäntöön joitakin väliaikaisia määräyksiä, jotka koskevat tuotanto- ja investointisuunnitelman toteuttamista, hintojen tasausjärjestelyn aloittamista ja sopeutusrahaston perustamista tuotannon järkiperäistämisen helpottamiseksi. Hiilen ja teräksen liikkuminen mukaan liittyvien maiden välillä on välittömästi vapautettava kaikista tullimaksuista, eikä siihen saa soveltaa erisuuruisia kuljetustariffeja. Vähitellen muodostuvat olosuhteet, joissa ikään kuin itsestään varmistuu, että tuotanto jakautuu mahdollisimman järkevästi ja mahdollisimman korkealla tuottavuuden tasolla.

Päinvastoin kuin kansainvälinen kartelli, joka pyrkii kansallisten markkinoiden jakamiseen ja hyödyntämiseen kilpailua rajoittavien toimien ja suurten voittojen avulla, ehdotuksessa hahmoteltu korkea viranomainen takaa samalla sekä markkinoiden yhdistämisen että tuotannon kasvun.

Edellä määritellyt keskeiset periaatteet ja sitoumukset sisällytetään osallistuvien valtioiden allekirjoittamaan sopimukseen. Täytäntöönpanossa käytettävän menettelyn täsmentäminen edellyttää neuvotteluja, jotka käydään yhteisellä sopimuksella nimetyn välittäjän avustuksella. Välittäjän tehtävänä on valvoa, että sopimukset ovat periaatteiden mukaisia, ja ratkaisemattoman erimielisyyden ilmetessä välittäjä vahvistaa hyväksyttävän ratkaisun. Yhteinen korkea viranomainen, jonka tehtävänä on vastata koko hallintajärjestelmän toiminnasta, muodostuu riippumattomista henkilöistä, jotka hallitukset ovat nimenneet tasa-arvoiselta pohjalta. Puheenjohtaja valitaan hallitusten yhteisellä sopimuksella. Korkean viranomaisen päätökset ovat lainvoimaisia Ranskassa, Saksassa ja muissa mukaan liittyvissä maissa. Tarvittavat mahdollisuudet valittaa korkean viranomaisen päätöksistä taataan asianmukaisin määräyksin. Yhdistyneiden Kansakuntien edustaja seuraa korkean viranomaisen toimintaa ja antaa siitä YK:lle kahdesti vuodessa julkisen kertomuksen, jossa selostetaan tämän uuden elimen toimintaa ja erityisesti sitä, kuinka hyvin korkea viranomainen toteuttaa rauhanomaisia päämääriään.

Korkean viranomaisen perustamisella ei puututa yrityksiä koskevaan omistusoikeusjärjestelmään. Tehtäväänsä toteuttaes-saan yhteinen korkea viranomainen ot-taa huomioon kansainväliselle Ruhrin viranomaiselle annetut valtuudet ja kaikenlaiset Saksalle määrätyt velvoitteet, niin kauan kuin ne ovat voimassa.

 Ks. myös

 Ladattavat tiedostot

YHTEYDENOTOT

Yleisluontoiset kyselyt

Soita numeroon
00 800 6 7 8 9 10 11 Tietoa puhelinpalvelusta

Lähetä sähköpostia

EU-elinten yhteystiedot, vierailut ja mediakontaktit

Auta meitä kehittämään sivustoa

Löysitkö etsimäsi tiedon?

KylläEn

Mitä tietoa etsit?

Kerro ehdotuksesi.