Perussopimus on EU:n jäsenmaiden kesken tehty sitova sopimus. Siinä määritellään EU:n tavoitteet, EU:n toimielimiä koskevat säännöt ja päätöksentekomenettelyt sekä suhteet EU:n ja sen jäsenmaiden välillä.
Perussopimusten muuttamisen tarkoituksena on tehdä EU:n toiminnasta tehokkaampaa ja avoimempaa, valmistella uusien jäsenmaiden liittymistä sekä tuoda mukaan uusia yhteistyömuotoja, kuten yhteinen raha.
Perussopimusten puitteissa EU:n toimielimet voivat hyväksyä lainsäädäntöä, jonka jäsenmaat panevat täytäntöön. Perussopimukset, muu lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja lainsäädäntöehdotukset löytyvät lyhentämättöminä EU-lainsäädännön tietokannasta EUR-Lexistä.
Tärkeimmät perussopimukset ovat
Lissabonin sopimus
Allekirjoitus: 13.12.2007
Voimaantulo: 1.12.2009
Tavoite: EU:n toiminnan demokraattisuuden ja tehokkuuden lisääminen ja EU:n yhteisen äänen vahvistaminen keskusteltaessa ilmastonmuutosasioiden kaltaisista globaaleista kysymyksistä.
Tärkeimmät muutokset: Euroopan parlamentin vallan lisääminen, neuvoston äänestyskäytännön uudistaminen, mahdollisuus kansalaisaloitteen tekemiseen, Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan ja unionin ulkoasioiden korkean edustajan virkojen perustaminen sekä EU:n uuden ulkosuhdehallinnon perustaminen.
Lissabonin sopimuksessa määritellään entistä selkeämmin, milloin toimivalta kuuluu
- EU:lle
- EU:n jäsenmaille
- sekä EU:lle että jäsenmaille.
Lue lisää Lissabonin sopimuksesta
Sopimuksessa Euroopan perustuslaista (2004) tavoitteet olivat samankaltaisia kuin Lissabonin sopimuksessa. Tämä sopimus allekirjoitettiin, mutta sitä ei ratifioitu.
Nizzan sopimus
Allekirjoitus: 26.2.2001
Voimaantulo: 1.2.2003
Tavoite: EU:n toimielinten uudistaminen siten, että EU toimii tehokkaasti myös 25 jäsenmaan yhteisöksi laajennuttuaan.
Tärkeimmät muutokset: Komission kokoonpanon muuttaminen ja neuvoston äänestysjärjestelmän tarkempi määrittely.
Nizzan sopimus lyhentämättömänä
Amsterdamin sopimus
Allekirjoitus: 2.10.1997
Voimaantulo: 1.5.1999
Tavoite: EU:n toimielinten uudistaminen tulevien jäsenmaiden liittymistä silmällä pitäen.
Tärkeimmät muutokset: EU:n ja ETY:n perussopimusten muuttaminen, uudelleennumerointi ja konsolidointi. Päätöksenteon avoimuuden lisääminen (yhteispäätösmenettelyn käytön lisääminen äänestyksissä).
Amsterdamin sopimus lyhentämättömänä
Sopimus Euroopan unionista – Maastrichtin sopimus
Allekirjoitus: 7.2.1992
Voimaantulo: 1.11.1993
Tavoite: Euroopan talous- ja rahaliiton valmistelu ja poliittiseen unioniin kuuluvien käsitteiden (kansalaisuus, yhteinen politiikka ulko- ja sisäasioissa) käyttöönotto.
Tärkeimmät muutokset: Euroopan unionin perustaminen ja parlamentin päätöksentekovaltaa lisäävän yhteispäätösmenettelyn käyttöönotto. EU-maiden hallitusten väliset uudet yhteistyömuodot esimerkiksi puolustus-, oikeus- ja sisäasioissa.
Maastrichtin sopimus lyhentämättömänä
Euroopan yhtenäisasiakirja
Allekirjoitus: 17.2.1986 (Luxemburg) / 28.2.1986 (Haag)
Voimaantulo: 1.7.1987
Tavoite: Toimielinten uudistaminen Portugalin ja Espanjan jäsenyyttä varten sekä päätöksenteon nopeuttaminen yhtenäismarkkinoita varten.
Tärkeimmät muutokset: Määräenemmistöäänestyksen laajentaminen neuvostossa (minkä seurauksena yksittäisen maan on vaikeampi kumota lakiehdotuksia veto-oikeudellaan), yhteistyö- ja hyväksyntämenettelyjen käyttöönotto sekä Euroopan parlamentin vaikutusvallan lisääminen.
Euroopan yhtenäisasiakirja lyhentämättömänä
Sulautumissopimus – Brysselin sopimus
Allekirjoitus: 8.4.1965
Voimaantulo: 1.7.1967
Tavoite: Toimielinten rationalisoiminen.
Tärkeimmät muutokset: Yhden, kolmea Euroopan yhteisöä (ETY, Euratom ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisö) palvelevan komission ja neuvoston luominen. Kumottu Amsterdamin sopimuksella.
Sulautumissopimus lyhentämättömänä
Rooman sopimukset – EY:n ja Euratomin perustamissopimukset
Allekirjoitus: 25.3.1957
Voimaantulo: 1.1.1958
Tavoite: Euroopan talousyhteisön (ETY) ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustaminen.
Tärkeimmät muutokset: Euroopan integraation laajentaminen yleiseen talousyhteistyöhön.
Rooman sopimukset lyhentämättöminä
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus
Allekirjoitus: 18.4.1951
Voimaantulo: 23.7.1952
Voimassaolo päättyi: 23.7.2002
Tavoite: Keskinäisen riippuvuuden lisääminen hiilen ja teräksen tuotannossa siten, ettei yksi maa enää voisi toteuttaa armeijan liikekannallepanoa muiden maiden tietämättä. Sopimus lievitti toisen maailmansodan jälkeisiä epäluuloja ja jännitteitä. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen voimassaolo päättyi vuonna 2002.
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus lyhentämättömänä
Uusien maiden liittyessä EU:hun on perustamissopimuksia muutettu seuraavasti:
- 1973 (Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta)
- 1981 (Kreikka)
- 1986 (Espanja ja Portugali)
- 1995 (Itävalta, Suomi ja Ruotsi)
- 2004 (Tšekki, Kypros, Viro, Unkari, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia ja Slovenia)
- 2007 (Bulgaria ja Romania).